perjantai 31. joulukuuta 2010

Norjalaisia elintarvikkeita Suomessa

Suomessa ollessa on alkanut kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin kuin ennen muuttoa. Esim. kuinka paljon norjalaisia elintarvikkeita on Suomessa tarjolla.

Erityisesti ruokaosastoilla olen nyt huomannut (osin hämmästyksekseni), että myynnissä on esim. norjalaisia oluita, siidereitä ja juustoja. Norjalaiset kalat ovat tietenkin olleet kauppojen valikoimissa jo kauemmin.

Mm. norjalaista ruskeaa juustoa on saanut pitkään Suomesta, mutta nykyisin on saatavilla myös muunlaisia, hieman erikoisempia laatuja. Hassua kyllä Helsingissä on meillä paljon parempi mahdollisuus tutustua laajemmin norjalaisiin juustoihin kuin Glomfjordissa! Toisaalta jo Suomessa asuessa olin maistanut ruskeaa juustoa vadelmahillon kanssa, mutten tiennyt, että norjalaiset käyttävät em. juustoa vohvelien täytteenä. Kaikenlaista uutta on siis tullut opittua, Suomessa ja Norjassa.

*****************
Godt Nytt År!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulumarkkinoilla

Puolitoista viikkoa sitten Oslon reissulla tutustuimme joulumarkkinoihin. Ensimmäisestä adventista alkaen joulumarkkinoita on pääkaupungissa tarjolla paljon ja erityyppisiä ja niitä mainostetaan innokkaasti valtakunnallisissa sanomalehdissä.

Jos median juttuaiheiden perusteella tekee päätelmiä, joulumarkkinat ovat iso asia: Muiden maiden joulumarkkinoista kirjoitettiin täällä paljon mediassa marraskuun lopusta alkaen. Joulumarkkinoita arvosteltiin ja annettiin suosituksia mm. Keski-Euroopan ja lähimaiden osalta siitä, minne kannattaisi suunnata. Vain yhdessä lähimaita koskevassa artikkelissa näimme Helsingin mukana - muutoin lähinnä keskityttiin Ruotsin ja Tanskan sekä Tallinnan joulumarkkinatarjontaan.

Oslossa Raatihuoneen edustan joulumarkkinat olivat ihan perinteiset: alueella oli pieniä kojuja ja joulumusiikki soi tauotta. Joulupukkikin oli paikalla. Keskenään identtisiltä näyttävien punaisten kojujen lisäksi oli isoja valkoisia telttoja, joissa myyjät ja ostajat saivat olla mukavasti suojassa viimalta. Myynnissä oli kaikkea joulukoristeista, leluista ja käsityöläisten tuotteista ruokaan ja juomaan asti. Ns. krääsä tuntui ainakin äkkiseltään puuttuvan myyntituotteista.

Ruuasta on tietenkin pakko sanoa jotain: myynnissä oli erilaisia tuotteita (ja paino nimenomaan sanalla "erilaisia"!): mm. savustettua valasta. Mainoksien mukaan hyvin edustettuna oli myös rakfisk (paikallinen surströmming) ja lipeäkala. Tyydyimme hankkimaan mainioita paahdettuja manteleita ja nauttimaan glögit.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Norjalaisia jouluruokia (osa 2)

Aiemmin on jo ollut juttua norjalaisista jouluruuista, joihin kuuluu mm. ribbe eli possunkylki. Jyrin edeltäjän vaimo kertoi, että ribben paistaminen on norjalaisen perheenemännän testi - erityisesti mitataan sitä, kuinka rapeaksi nahkan onnistuu saamaan.

Päätimme kokeilla ribben valmistamista perjantairuuaksi. Ruuan valmistelu piti aloittaa jo tiistaina, ribben hitaalla sulattamisella. Torstaina oli vuorossa maustaminen. Maustaminen pitää tehdä 1-3 vrk ennen ribben paistamista. Nahkaan tehtiin ensin ristikkokuvio. Sen jälkeen hierottiin joka puolelle merisuolaa, mustapippuria ja inkivääriä. Ribbe käärittiin folioon ja laitettiin jääkaappiin. Kaikissa näkemissäni ohjeissa perusmausteet ovat merisuola ja mustapippuri, niiden lisäksi voi käyttää inkivääriä ja neilikkaa.

Perjantaina oli vuorossa paistaminen. Paistamiseen sopii parhaiten vuoka, jossa lihan saa asetettua hieman korkeammalle, pohjan yläpuolelle. Paistamisen ajaksi vuuan pohjalle laitetaan vettä. Vuuan ympärille laitetaan folio, jotta vesi ei haihdu liian nopeasti.

Paistaminen tehtiin kolmivaiheisena: ensin n. 45 minuuttia 220 asteessa. Tämän jälkeen folio poistettiin vuuan ympäriltä ja uunin lämpötilaa laskettiin. Lihaa paistettiin seuraavaksi puolitoista tuntia 200 asteessa. Viimeiset kymmenisen minuuttia ribbeä paistettiin grillivastusten alla hieman korkeammassa lämpötilassa. Paistamisen jälkeen liha käärittiin uudestaan folioon, lepäämään n. 20 minuutiksi.

Yksinkertaista ja nopeaa ribben valmistus ei ole. Nahkasta tuli kyllä loistavan rapea, mutta toisaalta liha oli hieman kuivaa: jatkossa täytyy seurata veden määrää vuuassa ja lisätä sitä tarvittaessa paistamisen aikana. Toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ribbejä valmistimme. Seuraava kerta lienee helpompi.

p.s. Kun eilen ajelimme Bodöstä kohti Glomfjordia, NRK:n radiokanavalla soitettiin kuuntelijoiden joululaulutoiveita. Ohjelman kaksi toimittajaa kertoivat kaikista soitetuista kappaleista aina lisätietoja. Äkkiä alkoi soida tuttu biisi: Juice Leskisen Sika! Biisin toivoja oli joku Norjassa asuva suomalainen (tietysti!). Toimittajien kommenttien mukaan ko. kappale kuuluu suomalaiseen joulumusiikkitraditioon. Hassuinta oli esittäjän nimen ääntämys: Juice äännettiin kuten englanninkielinen sana, mutta sukunimen ääntämys puolestaan meni ihan oikein.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Viestinnän perusopinnot

Helmikuun alussa aloittamani viestinnän perusopinnot (erityisesti verkkoviestintä) on nyt suoritettu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan pari viimeistä opintojaksoa olisivat olleet ohjelmassa vasta keväällä 2011, mutta nopeutin aikataulua kesäopinnoilla.

Koska perusopinnot oli mahdollista suorittaa kokonaisuudessaan etänä, esseet ja muut kirjoitustehtävät ovat olleet isossa roolissa. Verkkoa tietysti hyödynnettiin monin tavoin: alustuksien opponoinneista keskusteluihin ja tentteihin. Opiskeluryhmämme on hyvin heterogeeninen ja etäopintomahdollisuuden myötä mukana on myös useita ulkosuomalaisia. Varsinkin viimeisen perusopintojaksoni kohdalla verkkofoorumin hyödyntäminen opskelijoiden keskinäisessä yhteydenpidossa ongelmatilanteissa osoittautui mainioksi keinoksi.

Kesäopinnot toivat mukavasti vaihtelua verkko-opintoihin: osallistuin luentokurssille ja kahteen perinteiseen kirjatenttiin. Perinteiset kirjatentit tosin tuntuivat muutoin kuin sisällön osalta aika haasteellisilta:pitkästä aikaa piti kirjoittaa kerralla 6-10 sivua tekstiä käsin ja vieläpä niin, että vastaus etenee loogisesti ja käsialasta saa selvän!

Eräs paikallinen tuttu kyseli, miten pystyn patistamaan itseni tekemään ylipäätään mitään (kun ei ole pakkoa) - ja vieläpä nopeuttamaan aikatauluja. Opiskelu on toisaalta tuntunut nyt paljon helpommalta kuin aikanaan perustutkintoa puurtaessani. On mukavaa olla jotain tavoitteellista tekemistä, kun en ole nyt työssä. Olen jo aloittanut viestinnän aineopintojen suorittamisen, joten tekemistä riittää siltä osin ainakin seuraaviksi kuukausiksi.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Havaintoja Oslon ravintolakulttuurista

1. Kalossit ovat miehillä yleisessä käytössä, ainakin surkeassa talvisäässä ravintolaan mennessä.

2. Nainen ei voi pukeutua liian hienosti keskustan ravintoloihin viikonloppuiltaisin.

3. Tarjoilijat ovat enimmäkseen ruotsalaisia tai muita ei-norjalaisia.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä ei mennyt ohi huomaamatta: kuuntelemallani suomalaisella radiokanavalla toimittaja kertoi tasaisin väliajoin, että tänään on itsenäisyyspäivä. Myös linnan juhlat ja muut perinteiset menot tulivat mainittua. En ollut ensimmäistä kertaa poissa Suomesta itsenäisyyspäivänä, mutta tämä poissaolo tuntui erityiseltä: varmaa tietoa pysyvämmästä paluusta Suomeen ei ole. Täytyy tunnustaa, että näkemäni pätkä ylioppilaiden soihtukulkueesta nosti mieleen haikeutta; viime vuosina olimme aina katselleet kulkuetta kotimme ikkunasta.

Jyri vei työhuoneeseensa sinivalkoisen kynttilän (kyllä, vain yhden!). Yllättävän moni työkaveri oli kuulemma tiennyt Suomen itsenäisyyspäivän ajankohdan. Täällä kansallispäivän vietto on iloista ja riehakasta - olin ehdottanut Jyrille, että hän olisi voinut soittaa työhuoneessa nonstoppina Maamme-laulua ja/tai Porilaisten marssia ja näyttää arvokkaan synkeältä. Jyri ei suostunut.

Itse laitoin ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää, sytytin valon sähkökynttilöihin ja päädyin loppuviimeksi katselemaan linnan juhlia verkon välityksellä. Verkko toi (häiriöttä ja katkoksitta) itsenäisyyspäivän ja kotimaan ja kaiken siihen liittyvän ja niin tutun hetkeksi tännekin.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Pelle Politibil

Pelle Politibil on Bodöstä kotoisin oleva julkkis, joka esiintyy erilaisissa lasten tapahtumissa - ja ottaa aina menestyksekkäästi kiinni pahantekijät. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on poliisiauto (mustavalkoiseksi maalattu kuplavolkkari). Pelle on seikkaillut radiossa, tv:ssa, kirjoissa ja parissa elokuvassa. Kun muutimme tänne vuoden alussa, järjestyksessään toinen elokuva, Pelle Politibil går i vannet, oli suuri hitti. Tähän mennessä elokuva on myyty yhteentoista eri maahan.

Pelle Politibilin hahmon kehitti bodöläinen poliisi aluksi lasten liikenneopetukseen. Vuonna 1986 Pelle alkoi seikkailla NRK:n radio-ohjelmassa ja v. 1993 tv:ssa. Ensimmäinen elokuva tuli ensi-iltaan 2002 ja toinen tänä vuonna. Kolmatta elokuvaa suunnitellaan.

Pelle Politibil on parkissa keväästä syksyyn Bodön poliisiaseman edessä (olemme nähneet sen omin silmin!). Tähän asti Pelle on ollutkin leimallisesti juuri bodöläinen, mutta nyt pahimmissa uhkakuvissa Pelle olisi muuttamassa etelämmäksi. Syynä tähän uhkaan on Bodö Nu -lehden mukaan paikallisten sponsorien puute suunnitteilla olevien kolmannen elokuvan ja Pelle-teemapuiston rahoituksessa.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Kylmää ja lumista

Viime päivät eräs norjalaismedian suosituimmista juttuaiheista on ollut sää ja tarkemmin ottaen kylmyys. Juuri päättynyt marraskuu oli suurimmassa osassa maata kylmin pitkään aikaan. Joissain osissa näin kylmää on ollut tilastojen mukaan viimeksi 1800-luvulla! Poikkeukselliseksi sään tekee se, että koko Norja on kärvistellyt normaalia kylmemmässä kelissä. Mediassa on annettu ohjeita aikuisten ja lasten oikeisiin pakkasvarusteisiin ja jopa lemmikkieläinten suojaamiseen.

Pohjois-Norjassa kokonaisuutena on ollut yli kolme astetta normaalia kylmempää nyt marraskuussa. Glomfjordissa lämpötila on pyörinyt parin pakkasasteen tienoilla viime viikon muutamaa kylmempää päivää lukuunottamatta. Glomfjordissa onkin ollut tilastojen valossa likipitäen tavanomainen lämpötila kuukauden tarkastelujaksolla.

Lunta Glomfjordisssa sen sijaan on kuulemma poikkeuksellisen paljon. Viimeksi eilen oli paikallisten kanssa puhetta säästä. Taas kerran sain kuulla, että nyt ei oikeasti pitäisi olla tällaista määrää lunta, ja että oikeastaan pitäisi sataa vettä. Bodössä onkin koko viikon ajan ollut lämpöasteita ja vesi- tai räntäsadetta.

Lunta on varmuuden vuoksi satanut lisää koko eilisen päivän ajan ja sade jatkuu taas yöllisen tauon jälkeen. Piha-aidastamme on näkyvistä enää aivan ylin osa. Eilen hakiessani postia jouduin kahlaaamaan puolisääreen yltävässä lumessa. Ja sen jälkeen lunta on siis satanut melkoisella tahdilla kymmenisen tuntia lisää. Sääennusteen mukaan seuraava lumisateeton päivä Glomfjordissa on ensi viikon maanantai. Toivottavasti ennuste on väärässä. Toisaalta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: luminen maisema lievittää ja pehmentää edes hieman kaamospimeyttä.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Norjalaisia jouluruokia (osa 1)

Eilen pääsin ensimmäisen kerran maistamaan norjalaisia jouluruokia Jyrin työpaikan pikkujouluissa. Olin jo ennakkoon kuullut ja lukenut paikallisista jouluruokaperinteistä, jotka eroavat aika tavalla suomalaisista.

Suurimmat erot liittyvät lämpimiin ruokiin: Norjassa ei tarjota Suomen tapaan laatikoita tai kinkkua. Kinkun tilalla on ribbe, toinen keskeinen liharuoka on pinnekjött. Pinnekjött on uunissa pitkään kypsytettyä, todella vahvasti suolattua lampaanlihaa. Ribbe puolestaan on pitkään kypsytettyä possunkylkeä. Lisukkeina oli tarjolla keitettyjä perunoita, punakaalia ja luumuja sekä molemmille lihoille omat kastikkeensa.

Yhdessä lämpimien ruokien lisukeastiassa oli Jyrin ja minun mielestä aivan lanttulaatikon näköistä ruokaa. Ruokiin meitä opastanut henkilö kertoi lanttulisukkeen kuuluvan nimenomaan pinnekjötille. Lanttulisuke tehdään muussaamalla ja maustamalla keitetyt lantut - lanttulaatikkoa ilman (kermaa, siirappia, korppujauhoja ja) uunikypsennysvaihetta.

Alkuruuissa oli tarjolla mm. erilaisia kaloja - ne eivät Suomen jouluruokatarjonnasta juurikaan eronneet. Tällä kertaa ei lipeäkalaa ollut lainkaan mukana, joskin pöytäseurueessamme tähdennettiin, että se kuuluu kyllä oikeaan joulupöytään.

Jälkiruuat olivat toinen toistaan makeampia, huippuna karamellivanukas kermavaahdolla ja karamellikastikkeella!

Pikkujoulujen pukeutumiskoodista voisin mainita sen, ettei iltapuvussa erotu lainkaan muusta porukasta. Ensi vuonna olen tältä osin siis hieman paremmin varautunut.

torstai 25. marraskuuta 2010

Glon...Klon...

Ennen Norjaan muuttoa teimme tarvittavat osoitteenmuutokset enimmäkseen puhelimitse. Eräät paikat pyysivät lähettämään uuden osoitteemme (norjalaisnimien vaikeuden vuoksi) kuitenkin kirjallisesti tai luettelemaan sen puhelimessa kirjain kirjaimelta.

Posti on toistaiseksi löytänyt meidät hyvin, vaikka viimeisen 10 kuukauden aikana asuinpaikkamme nimen kirjoitusasu onkin vaihdellut. Tähän mennessä nähdyt vaihtoehdot:
  • Glomsfjord
  • Glumfjord
  • Glonfjord
  • Klomfjord
  • Klonfjord
Kun trolleyni saatiin viime viikolla ylimääräisten reissupäivien jälkeen kotiin, erilliseen lentoyhtiön lisäämään osoitelappuun oli kirjattu kyllä nimeni ja katuosoitteeni ihan oikein, mutta paikkakunnan nimi oli muodossa Omfjord.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Lunta ilman talviurheilua

Lumi on pysynyt maassa jo kaksi viikkoa yhtä mittaa. Pakkasta on ollut jatkuvasti, joskin vain yhden-kahden asteen tietämillä. Usko täkäläisten käsitykseen siitä, ettei tämä tarkoita talven alkua on vankkumaton. Itselläni on sen sijaan vaikeuksia kuvitella lähiaikoina tulevaksi vesisateita ja lämpöasteita, jotka sulattavat lumen kokonaan.

Melko tasan kaksi viikkoa sitten, yhden vuorokauden pyrytyksen jäljiltä, lumen syvyys takapihallamme oli yli 80 cm! Mittasimme lumen syvyyden huviksemme samalla, kun kävimme putsaamassa lautasantennia lumesta. Kirjaimellisesti tunsi hukkuvansa lumeen ja lapio oli välttämätön apuväline etenemisessä.

Voisi kuvitella, että tällainen sää olisi mitä mainioin talviurheiluun. Lähimmälle kuntopolullemme ei ole kuitenkaan vieläkään tehty latua, eikä siellä ole myöskään iltavalaistusta käytössä. Glomfjordissa talviurheilutarjonta on tällä hetkellä siis umpihankihiihtoa otsalampun valossa.

Säätilan muuttuminen talviseksi on vaikuttanut myös liikenteeseen: lähiviikkoina täällä Nordlandissa on sattunut yli 40 tapausta, joissa rekka tms. isompi ajoneuvo on jäänyt tielle talvirenkaiden tai lumiketjujen puuttumisen vuoksi.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

"Vad gör du här?"

Paluumatka. Eilen palasin lyhyeltä Suomen-vierailulta takaisin Glomfjordiin. Matkasuunnitelma oli samanlainen kuin jo monesti ennenkin: suora lento Helsingistä Osloon ja jatkolento Oslo-Bodö, myöskin ilman välilaskuja. Koneenvaihtoon olisi aikaa reilu tunti, ja epäilin, että kiire saattaisi tulla, mutta toisaalta Gardermoen alkaa olla jo tarpeeksi tuttu rivakkaan siirtymiseen. Glomfjordiin piti ehtiä järkevään aikaan, jotta vielä tiistai-illan aikana ehtisin kuunnella luennon (3 h) netistä ja pääsisin heti keskiviikkoaamusta asti valmistautumaan iltapäivällä olevaan tenttiin. Jyri oli luvannut tulla minua vastaan Bodön kentälle klo 17.

Helsinki -(Gardermoen)-Arlanda. Oslon lennon alkupuolella tulivat perinteiset kapteenin kuulutukset ja niissä mainittiin Oslon kentän yllä olevasta sumusta. Hieman ennen saapumisaikaa tulleessa uudessa kuulutuksessa kerrottiin, ettei laskeutumislupaa olla saatu sumun vuoksi ja niinpä jäisimme kiertelemään ja odottelemaan n. 70 km:n päähän kentältä. Vartin kuluttua ilmoitettiin, että kaikki on ok ja laskeudumme Osloon. Varttia myöhemmin ilmoitettiin, että joudummekin laskeutumaan varakentälle - Arlandaan. Arlandassa tulopalvelussa ei ollut ruuhkaa ja 10 minuutissa olin päässyt tiskille ja saanut paikan Oslon koneeseen (klo 16.50) ja jatkolennolle Bodöhön (klo 18.35). Tuskailin runsaan puolen tunnin vaihtoaikaa, mutta olin kuitenkin tyytyväinen uusien järjestelyjen nopeuteen: ehtisin ihan järkevään aikaan Glomfjordiin. Soitin Jyrille ja ilmoitin, että lentoni olisikin Bodössä klo 20.00. Jyri oli jo ajamassa kohti Bodötä (ollakseen siellä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti klo 17), mutta kääntyi takaisin.

Arlanda-Gardermoen I. Osloon lähdössä ollut kone oli aivan täynnä, olihan siihen tullut lisämatkustajia Helsingistä lähteneestä koneesta. Kone rullasi kiitoradalle - ja sitten ei lähdettykään mihinkään. Kapteeni kuulutti jotain. Olin keskittynyt tenttikirjan lukemiseen ja hetken aikaa kuvittelin, että kuulutuksessa käskettiin tarkistaa, että kaikkien kännykät ovat sammutettuina, koska navigaatiolaitteissa on häiriöitä. Itse asiassa kuulutettiin, että navigaatiolaitteissa on jokin häiriö, jota yritetään korjata. 10-15 minuuttia myöhemmin kuulutettiin, että palaamme takaisin portille, koska häiriö vaatii tutkimista. Lentoemäntä kuulutti, että jatkolennoille menossa oleville tulee informaatiota "pian". Vielä vartti lisäodottelua, eikä kone ollut liikkunut edes portille. Kuulutuksen mukaan tämä johtui siitä, ettei oltu saatu ketään kenttähenkilökunnasta paikalle. Lopulta pääsimme portille odottelemaan mekaanikkoa ja melkein samantien kone päätettiin tyhjentää matkustajista - lento oli peruutettu. Soitin Jyrille, ettei kannata lähteä Bodöhön samalla kun kiiruhdin uudestaan tulopalveluun. Tällä kertaa odottelusta tulisi pidempi kuin ensimmäisellä kerralla: edelläni näytti olevan 300 jonottajaa vuorolappuni numeroa ja taululla olevaa tietoa verratessa.

Arlanda-Gardermoen-Bodö +1 vrk? Meidän lentomme matkustajat ohjattiin pois tulopalvelusta, saamaan infoa ja ruokakupongit. Koneessa oli sanottu, että vain kalliimmilla paikoilla matkustavat pääsisivät klo 20 tienoilla lähtevään Oslon koneeseen ja loput klo 21.15 lennolle. Viimeinen lento Oslo-Bodö lähtee klo 22. Alkoi tuntua ikävältä. Tulopalvelun erikoisinfossa kerrottiin kuitenkin, että riveillä 1-17 istuneet pääsevät aiemmalle lennolle ja viimeiset rivit joutuvat odottelemaan. Olin ollut rivillä 25, koska tulin mukaan ilman omaa syytäni Arlandasta. Infossa ei puhuttu sanaakaan jatkolennoista, joten kysyin niistä. Kuulemma minut oli nyt buukattu Bodön koneeseen seuraavaksi aamuksi. Kun valitin, etten ehtisi tenttiin, infonainen käski minun mennä takaisin varsinaiseen tulopalveluun. Vieressäni seissyt, kuulemma Osloon "ilman mitään kiirettä" matkalla ollut ja aiemmalle lennolle päässyt, suomalaisnainen ilmoitti minulle (pyytämättä), ettei tenttiin osallistuminen ollut mikään pätevä syy päästä aiemmalle lennolle.

Takaisin Helsinkiin? Palasin tulopalveluun, enkä voinut jäädä odottelemaan ateriakuponkia, koska kuvittelin vuoroni tulevan nopeasti - olihan suuri enemmistö alkuperäisistä jonottajista ollut Oslon koneen matkustajia ja olin säästänyt vuoronumeronikin, vahingossa. Vaivaisen 55 minuutin odottelun jälkeen pääsin tiskille. Kerroin tilanteen (tentin takia päästävä Glomfjordiin ja ainoa mahdollisuus ehtiä tenttiin on päästä aiemmalle kuin klo 21.15 lennolle Osloon). Työntekijä kertoi, etten voi päästä aiempaan koneeseen, koska olin istunut rivillä 25. Tämän jo kertaalleen saadun tiedon jälkeen kysyin, olisiko minun sitten mahdollista päästä takaisin Helsinkiin.

- Tillbaka till Helsinki? ihmetteli työntekijä. Näytin alkuperäistä matkustusasiakirjaani.

- Vad gör du här?! huudahti työntekijä aidon hämmästyneenä. Kerroin koko siihenastisen Helsinki-Oslo-Bodö (tai Helsinki-Arlanda-Oslo-Bodö) -matkani vaiheet. Työntekijä ilmoitti, että tässä tarvitaan spesialistia ja katosi takahuoneeseen. Minuutit alkoivat tuntua pitkiltä, en ollut ehtinyt syödä, ja mahdollinen tentistä poisjäänti kuulosti rasittavalta. Tiesin, ettei Jyri pääsisi hakemaan minua keskiviikkona Bodöstä, joten jos olisin siellä aamulennolla klo 10 tienoilla, odottelisin Glomfjordin bussia yli 10 tuntia. (Nyt tosin tiedän, että bussia olisikin tarvinnut odottaa vain viisi tuntia, tenttiin en silti olisi ehtinyt.)

Arlanda-Gardermoen II. Työntekijä tuli takahuoneesta ja alkoi naputella kiivaasti näppistä. Sen jälkeen hän kirjoitti käsin jonkin lukusarjan Oslo-Bodö -boarding passiini. Aikaa uuden boarding passin tulostamiseen ei kuulemma nyt ollut. Sain ohjeeksi juosta portille 10 A, koska peruutuksen takia Oslon koneesta oli sopivasti paikka tyhjänä. Saisin sen, mutta boarding oli jo käynnissä ja koneen lähtöaika käsillä. Työntekijä kertoi vielä, että pääsen Oslosta seuraavaan Bodön koneeseen hänen kirjoittamallaan numerosarjalla.

Juoksin kohti porttia suhteellisen vieraalla lentokentällä ja samalla selitin Jyrille puhelimessa, että olisin sittenkin johonkin aikaan tämän vuorokauden puolella Bodössä. Portilla oli kaaos, kone oli saapunut myöhässä Arlandaan, eikä koneeseen vielä päässytkään. Kun vihdoin oli minun vuoroni, esitin ihan pokalla boarding passin, jonka mukaan koneeni lähtee klo 16.50 - kaksi tuntia sitten. Onneksi nimeni löytyi päivitetystä matkustajalistasta!

Koneeseen päästyäni ehdin jo huokaista uudestaan helpotuksesta, kunnes taas alettiin kuulutella lähdön myöhästymisestä. Viime hetkellä lähtöä viivytti vielä se, että kahdelle matkustajalle oltiin annettu yksi ja sama istumapaikka. Onneksi pääsimme kuitenkin lähtemään, 20-30 minuutin myöhästyminen ei enää tuntunut miltään. Aika pian alettiin kuulutella jatkolentotietoja - joillekin Norjan sisäisille jatkolennoille menossa olleet saivat nyt kuulla, etteivät tule ehtimään lennolleen. Sen sijaan Lontooseen jatkavilla ei ollut hätää, koska Oslon koneen miehistö oli siirtymässä seuraavaksi juuri kyseiseen Lontoon koneeseen! Stuertti kulki käytävällä, kertoi jatkolentonsa menettäneille majoituksesta lentokenttähotellissa ja kyseli joka rivillä, olisiko vielä tarvetta saada lisätietoja Norjan sisäisistä jatkolennoista. Stuertti neuvoi yksityiskohtaisesti, minne minun pitää lentokentällä mennä (tulopalvelun tarkka sijainti) hoitamaan jatkolentoasia.

Gardermoen-Bodö. Gardermoenissa lentoyhtiön tulopalvelutiskillä pystyin jo aika lailla sujuvasti ja tiivistäen kertomaan (ruotsiksi) matkani vaiheet. Hieman yli seitsemän tuntia oli kulunut siitä, kun lentoni Helsingistä oli lähtenyt - ja nyt olin jo Oslossa. Työntekijä ilmoitti, että Bodön kone lähtee klo 22 ja siinä on tilaa: minulla olisi nyt ihan hyvin aikaa hengähtää. Paitsi että pitäisi mennä ensin etsimään trolleyni hihnalta, ja jos laukku ei ollut tullut, palata takaisin samalle tiskille.

Trolleyn vaihtoehtoinen matkasuunnitelma. Mahdollisuus siihen, että laukkuni olisi valinnut Oslon matkan, kun vaihtoehtona oli jäädä hurvittelemaan Arlandaan, oli teoreettisen pieni. Kun olin odotellut laukkuani siihen asti, ettei enää mitään mahdollisuuksia sen löytymiseen hihnalta ollut, palasin takaisin tulopalveluun. Sinne oli kertynyt jo jonoa, mutta onneksi jonkin ajan kuluttua pääsin asioimaan, vieläpä saman työntekijän kanssa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kasvoni tai ruotsinkieleni oli jäänyt mieleen, koska nainen muisti heti asiani.

Siinä tiskillä odotellessani iski yhtäkkinen väsymys (Ehtisinpä saada ruokaa ennen koneen lähtöä! Voisinpa ottaa saappaat hetkeksi pois jalasta! Olisinpa ottanut käsimatkatavaraan kosteusvoidetta ja pari ylimääräistä litraa vettä!), etten enää osannut kertoa puhelinnumeroani ruotsiksi. Tarrauduin myös hämmästyneenä työntekijän kysymykseen siitä, missä hotellissa asun. Kerroin asuvani tällä hetkellä Norjassa, Glomfjordissa. Olin siihen astikin saanut hyvää palvelua, mutta asuinpaikkani kuultuaan nainen muuttui todella yli-ystävälliseksi: tässähän olikin kyse siitä, että melkein-norjalainen kanssaihminen oli joutunut odottamattomien matkakuvioiden eteen! Laukkuni luvattiin tulevan Bodöstä Glomfjordiin seuraavana päivänä.

Glomfjord. Enää pitikin saada uusi boarding pass (tässä tapauksessa ei voinut käyttää itsepalvelua), mahdollisesti vielä jonottamista tiedossa. Tsekkauksessa virkailija kysyi, oliko minulla matkatavaraa menossa ruumaan. Sanoin, että ei enää. Yksi trolley oli mukana, mutta se katosi. Ja sitten alkoi naurattaa ihan kauheasti. Pienimuotoisesta uhkaavasta hysteriasta huolimatta pääsin läpi turvatarkastuksesta. Lennon lähtöön oli siinä vaiheessa aikaa n. 45 minuuttia, joten loppuviimeksi sain syötävää vasta Bodössä, kun Jyri oli varannut autoon banaaneja ja suklaata. Onneksi olin ehtinyt suunnilleen kaikissa mahdollisissa tilanteissa ostaa ja juoda vettä koko päivän ajan! Kotona olimme puoli kahden jälkeen, viimeiset kilometrit olivat vaikeimmat.

Kiitokset. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että lähes poikkeuksetta kaikki työntekijät tulopalveluissa yms. olivat todella tarmokkaita ja ystävällisiä. Tosin tällainen lentojen säätäminen akselilla Suomi-Ruotsi-Norja lienee aika helppoa lentojen runsaan määrän takia. Suurkiitokset tietysti myös Jyrille, joka ennen poikkeuksellisen vaativaa työpäivää haki meikäläisen Bodöstä, ja joutui pärjäämään alle viiden tunnin yöunilla.

Trolley? Trolleyni on yhä edelleen viettämässä omaa lomareissuaan, toivottavasti se aikoo palata takaisin lähiaikoina.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Norjan kunnat laulussa

Huomasin Framtia-paikallislehdessä jutun laulusta, jonka sanoihin on sisällytetty kaikki norjalaiskunnat. Laulu sai julkisuutta Melöyssä, koska sen esittäjä oli kesätöihinsä liittyen paikkakunnalla.

Lauluesitys Norges kommuner löytyy You Tubesta. Esityksen seuraamista helpottaa tekstitys!

torstai 11. marraskuuta 2010

Grant-Lee Phillips

Eilen illalla olimme Jyrin kanssa Bodössä katsomassa Grant-Lee Phillipsin keikkaa. Phillips oli kertonut norjalaismedian haastatteluissa pitävänsä Norjasta ja erityisesti vielä Pohjois-Norjasta. Valitettavasti keikka ei tuntunut Bodössä herättävän kovin isoa kiinnostusta: Keikkapaikkana olleessa salissa oli n. 600 istumapaikkaa, joista tyhjäksi jäi oman arvioni mukaan noin puolet. Yleisö näytti koostuvan suurimmaksi osaksi keski-ikäisistä ihmisistä.

Keikka pääsi alkamaan likipitäen ilmoitettuna aikana. Grant-Lee Phillips tervehti yleisöä norjaksi "Go' kväll!" ja (norjalais)yleisö ilahtui tietystikin. Herra Phillips kysyi samantien "How are you?" ja odotti yleisöltä ehkäpä jotakin jatkohihkumista - tai edes jotain ääntä. Yleisö kuitenkin tuijotti hiljaisena lavalle. Ylipäätään keikan ensimmäisen tunnin aikana yleisö kyllä taputti innokkaasti, vihelteli yms., muttei huudellut biisitoiveita tai huudellut muutenkaan kommentteja. Kaikki huutelu säästeltiin konsertin viimeiseen puoleen tuntiin.

Keikalla kuultiin laajasti Phillipsin tuotantoa Grant-Lee Buffalosta uusimpaan soololevyyn asti. Tällä kokoonpanolla oli kuulemma takana vasta kaksi keikkaa ja sen vuoksi joitain kappaleita ei oltu vielä ehditty treenata yhdessä (Jupiter and teardrop kuultiin Phillipsin sooloesityksenä tästä syystä), eikä osaa toiveista voitu täyttää. Grant-Lee Buffalon ensi vuoden kiertuetta tuli mainostettua ihan huomaamatta, vaikkei se ainakaan tämänhetkisten ennakkotietojen mukaan olisi osumassa Norjaan.

Biisien välissä Grant-Lee Phillips jutusteli niitä näitä alkaen Bruce Springsteenin olemuksesta ja äänestä ja päätyen juomisen vaikutuksen näkymiseen kampauksen korkeudessa. Phillips kertoi viettäneensä koko keikkapäivän Bodössä. Hänen mukaansa kaupunki olikin aika erilainen kuin edellisellä vierailulla, joka oli ajoittunut kesään. Nyt oli kuulemma pimeämpää, kylmää ja liukasta - hän oli jopa kaatunut liukkauden vuoksi. Biisien välinen jutustelu vaikutti spontaanilta ja teki keikan tunnelmasta aika intiimin. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettiä, mahtaako spontaanius olla rutinoinutta ja jutut joka keikalla samanlaisia. Toisaalta ainakin jonkin verran taustalla oli tarkempaakin tietoa keikkapaikasta: Phillips sanoi toivelistallaan Bodön osalta olevan vielä revontulien näkemisen - ja tähän liittyen esitettiin taas yleisölle kysymyksiä. Vähän väliä Phillips muisti käyttää norjan kielen taitoaan, joka rajoittui alussa esitetyn tervehdyksen lisäksi kiitoksiin.

Yleisö palkitsi kaikki biisit ja lopulta koko keikan raivokkailla aplodeilla ja niinpä Phillips bändeineen saatiin lavalle vielä kaksi kertaa ensimmäisten hyvästelyjen jälkeen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Grant-Lee Phillipsin livenä ja olin keikkaan tosi tyytyväinen. Phillipsin ääni oli hyvässä vireessä ja taustabändinkin soitto kohdillaan. Miinusta tuli äänentoistosta: aluksi volyymi oli ihan ok, mutta keikan loppua kohden volyymia kuitenkin syystä tai toisesta nostettiin tuntuvasti.
Keikan jälkeen Grant-Lee Phillips signeerasi levyjään. Parhaaseen ja jo tutuksi tulleeseen norjalaistapaan jono oli teoreettinen, käytännössä kyse oli ameebamaisesta epämuodostelmasta. Ajattelin odotella hetken, koska en tiennyt, kuinka monentena olin jonottamassa. Jos oman vuoroni odottelu venyisi, voisimme vain lähteä samantien illalliselle. Yllättäen olinkin ilmeisesti ihan "jonon" kärkiosassa ja äkkiarvaamatta keskustelemassa Grant-Lee Phillipsin kanssa.

Kehuin ja kiittelin keikkaa. Kerroin olevani Suomesta, ja asuvani nyt tilapäisesti mieheni kanssa (tässä vaiheessa viittoilin kohti sivummalla seisoskelevaa Jyriä, joka nappasi tuon alempana olevan kuvan minusta ja Phillipsista) Pohjois-Norjassa. Mainitsin, etten ollut aiemmin nähnyt Phillipsin keikkoja, ja että nyt minulla olisi ollut mahdollisuus nähdä hänet ensin Bodössä ja sitten Helsingissä. Phillips totesi (pahoitellen) Helsingin keikan peruuntuneen, ennenkuin pääsin valittamaan asiasta. Hän muistutti olleensa Helsingissä joskus (!) esiintymässä. Phillips kysyi, kuinka pitkän matkan päästä me olimme keikalle nyt tulleet. Laskin (lyhyellä matematiikalla vaativahko suoritus) matkaksi 90 mailia. Phillips sanoi ensin, ettei matka kuulostanut niin pitkältä, mutta alkoi miettiä ajomatkaa pimeällä tiellä yöaikaan ja tuli siihen tulokseen, ettei se välttämättä olisikaan ihan kevyt. Lopuksi vielä kehuin ja kiittelin keikkaa uudestaan ja hyvästelin Phillipsin, joka kiitteli ja hyvästeli minun lisäkseni myös Jyrin.

Jyrin mielestä minun olisi kannattanut kertoa, että olimme Suomesta (mainitsematta asumista Norjassa) ja tulleet katsomaan tätä keikkaa (varsinkin kun Helsingin keikka peruuntui) - tai vaihtoehtoisesti mainita, että yöpyisimme konserttipaikasta noin kilometrin päässä sijaitsevassa hotellissa.
(Pahoittelen kuvien laatua/laaduttomuutta - käytössä olivat tällä kertaa vain kahden kännykän kamerat!)


Avisa Nordland -lehden verkkosivustolta löytyy keikka-arvostelu.






sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kaamos

Glomfjordissa alkoi tällä viikolla kaamosaika. Kaamoksen alkamis- ja päättymispäivänmäärissä on tietynlainen logiikka, josta ne on helpompi muistaa: kaamos alkaa 2.11. ja päättyy 11.2.

Valoisaa aikaa Glomfjordissa on tarjolla tällä hetkellä suunnilleen klo 8.30-15. Pimeys alkoi tuntua todella hurjalta viime viikolla, nyt helpotusta tuo taas hetkeksi lumi. Viime yön ja tämän päivän aikana on lunta satanut 30-40 cm, mutta lumitilanne tuskin on taaskaan kovin pysyvä.

Otin toissa viikolla terassiltamme allaolevan kuvan, jotta aurinkoa voisi katsella edes valokuvassa!




maanantai 1. marraskuuta 2010

Tuoretta seitiä

Jyri sai eilisellä kalastuskeikalla saalikseen ison seitin: pituutta kalalla oli 90 cm ja painoa lähes 7,5 kg!
Kala oli herättänyt huomiota myös muissa Fykanilla paikallaolleissa kalastelijoissa, vaikkei kyseessä ollut mikään ennätysseiti.


Olinkin jo ollut huolissani siitä, ettemme syö tarpeeksi tuoretta kalaa. Nyt on tiedossa seitiruokia lähiaikoina: eilen kokeilimme fileitä parmesan-kuorrutettuna ja viidelle (!) jäljelläolevalle fileepalaselle etsin reseptejä.

Joidenkin ohjeiden mukaan seitiä voi savustaa, joten sitä voitaisiin ehkä kokeilla. Ja sitten on tietenkin aina onnistuva uuniseiti, johon saa vaihtelua erilaisilla lisukkeilla: tomaattia, sipulia, mantelilastuja, katkarapuja jne.



sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Elokuvissa

Viimekertaisella Oslon reissullamme kävimme ensimmäistä kertaa elokuvissa norjalaisessa elokuvateatterissa. Turhaa kai sanoakin, että eroavaisuuksia löytyi Helsinkiin verrattaessa.

Lippukassaa ei ensinnä näkynyt missään: tähän useamman salin teatterikompleksiin kuljettiin kahvilan läpi. Kahvilan jälkeen tuli elokuvaeväiden myyntipiste. Samoilla kassoilla, joilla maksettiin popcornit, juomat jne., ostettiin luonnollisesti myös elokuvaliput. (Tämä piti itse päätellä tai tietää etukäteen, asiasta ei missään erikseen kerrottu.)

Kassojen yläpuolelle sijoitetusta monitorista näki, kuinka monta paikkaa kuhunkin elokuvaesitykseen oli jäljellä, mutta mitään teatterin paikkakarttaa ei ollut. Kassalla ei kysytty, missä kohden haluaisi istua, vaan haluaako halvemman vai kalliimman paikan! Me halusimme istua mahdollisimman takana, ja siellä oli kuulemma vain halvempia paikkoja. Kalliimpia paikkoja tässä kyseisessä salissa oli tarjolla suunnilleen keskivaiheilla yhden rivillisen verran. Hintaero selittyi tuoleilla, kalliimmat näyttivät muhkeammilta ja ehkäpä mukavammilta. Tosin halvemmillakin tuoleilla oli oikein mukava istua ja jalkatilaa oli erittäin hyvin. Halvemmat liput maksoivat 100 NOK/kpl (suunnilleen 12,50 euroa).

Kun salin ovet avattiin, mainokset olivat jo käynnissä. Mainoksissa äänenvoimakkuus oli niin pienellä, että kaikki muut paitsi visuaaliset viestit jäivät epäselviksi. Mainosten ajan salissa oli myös valot ja katsojia tuli sisään elokuvan alkamiseen asti. Vasta elokuvan alkaessa salin ovet suljettiin, valot sammutettiin ja äänenvoimakkuutta kovennettiin.

Tällä hetkellä lähin oikea elokuvateatteri Glomfjordista katsoen sijaitsee Bodössä. Melöyn alueella sekä Glomfjordissa että Örnesissä on kuitenkin säännöllisiä elokuvaesityksiä. Glomfjord Kino toimii Melöyn kulttuuritalossa, näköetäisyydellä asunnostamme. Glomfjord Kinossa esitetään uusimpia ensi-iltaelokuvia sunnuntaisin (ja silloin tällöin myös maanantaisin), yleensä kustakin elokuvasta on yksi esitys. Poikkeuksen esitysmäärästä tekevät usein lastenelokuvat.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lang dags ferd mot natt

Kävimme tiistaina ensimmäistä kertaa katsomassa norjankielistä teatteriesitystä. Esityspaikka oli Bodön kulttuuritalo. Kultturitalo on verrattavissa vaikkapa Espoon kulttuurikeskukseen: ohjelmisto koostuu vierailuista, festivaaleista ja tietyistä vakioesiintyjistä. Bodön tapauksessa kulttuuritalon vakiokäyttäjät ovat Bodö Sinfonietta ja Nordnorsk opera. Kulttuuritalon syysohjelmistossa onkin tarjolla kaikkea mahdollista: lastenkulttuuria, kirjailijavierailuja, balettia, teatteria, musiikkia rockista klassiseen, elokuvamusiikkifestivaali...

Keskellä viikkoa syksyllä ja talvella on aika haasteellista lähteä harrastamaan kulttuuria Bodöhön asti, mm. matkoihin pitää varata hieman normaalia pidempi aika. Esim. tiistaina lähdimme kotoa klo 16.00 ja palasimme takaisin yhden tienoissa yöllä. Esityksen pitää siis todella merkittävä, jotta se on matkan arvoinen. Tällä kertaa asia oli juuri näin: Näytelmä, jonka kävimme katsomassa, oli otsikossa mainittu Eugene O'Neillin klassikko Pitkän päivän matka yöhön Riksteatretin esityksenä.

Riksteatret kiertää tämän esityksen kanssa Norjassa lähes 50 paikkakunnalla - ja jokaikinen esitys on loppuunmyyty! Mekin hankimme liput Bodön esitykseen jo lähes puoli vuotta sitten. Näytelmä on ollut niin suosittu ja liput niin kysyttyjä, että lisäesityksiä järjestetään Tukholmassa. Kyse ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään klassikon vetovoimasta, näytelmässä esiintyy Liv Ullmann.

Etukäteen hieman jännitti, miten paljon näytelmästä ymmärtäisi, vaikka se olikin tuttu sisällöltään. Helpoimpia seurattavia olivat näyttelijöiden monologit ja vaikeimpia huutamalla käydyt dialogit. Välillä kummastutti yleisön naureskelu kohdissa, jotka olivat lähinnä traagisia tai korkeintaan tragikoomisia. Näytelmän päätytyttyä ihan ensimmäiset aplodit annettiin istualtaan, mutta sitten yleisö ei enää voinut pidätellä itseään - koko katsomo nousi seisomaan ja taputti taputtamistaan.

Esitys oli todella hieno elämys monellakin tapaa: vahva teksti, hyvät näyttelijät, hieno kokonaisuus - ja henkilökohtainen havainto siitä, että norjaa pystyy ymmärtämään myös tällaisessa tilanteessa.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Lipeäkala

Lokakuun alusta alkaen valtakunnallisissa ja paikallisissa sanomalehdissä on ollut ravintoloiden mainoksia lipeäkalasta. Mainosten mukaan lipeäkalaa olisi saatavilla ainakin tietyissä ravintoloissa lokakuun puolivälistä alkaen.

Kyselin aiheesta viime viikolla trimgruppen lenkillä. Minulle kerrottiin, että lipeäkalan tarjoaminen ei tosiaankaan rajoitu joulunaikaan. Lipeäkalaa ei itse asiassa välttämättä ole lainkaan tarjolla joulupöydässä! Lipeäkalaa voidaan sen sijaan tarjota kyläilemään tuleville ystäville - lutefiskfesten oli ilmaisu, jota käytettiin. Lipeäkalan syöminen kuulemma sopii hyvin mukavaan yhdessäoloon. (Onneksi oli niin pimeää, etteivät muut trimgruppelaiset nähneet meikäläisen ilmettä.)

Lipeäkalan lisukkeina täällä tarjotaan kylmää hernekeittoa (oikeasti siis kylmä hernemuhennos, josta olen jo aiemminkin maininnut blogissani), joka ilmeisesti sopii mihin tahansa ruokalajiin. Mukana on lisäksi pekoninpalasia ja sinappikastiketta. Minulle painotettiin, että tärkeä rooli lipeäkalan syömisessä on myös akvaviitin nauttimisella. En yhtään epäile!

torstai 21. lokakuuta 2010

Trimgruppe

Sain syyskuussa kutsun tulla mukaan täkäläisten naisten viikottain tapaavaan kuntoiluryhmään, joka on siis trimgruppe paikallisella kielellä. Ryhmä on toiminut yli 20 vuotta, aluksi lajeina olivat hölkkä ja juoksu, nykyään kävely ja hiihto. Ryhmässä mukanaolevat naiset ovat iältään neljästäkympistä kuuteenkymppiin, osa on Glomfjordista ja osa muualta Melöyn alueelta.

Onneksi alunperin saamani kutsu tuli sähköpostilla - pystyin muotoilemaan mahdollisimman selkeästi sen, etten ole kokenut tunturivaeltaja, eikä hiihtokaan ole vahvin lajini. Että jos totta puhutaan minun pitäisi ehkä osallistua hiihtokouluun, jossa opetetaan alkeet tunturilla hiihtämisestä. Tai opetetaan ylipäätään alkeet hiihtämisestä...

Trimgruppen puuhanainen oli kuitenkin sitä mieltä, että ryhmän pääasiallinen tarkoitus on sosiaalinen, yhdessäolo ja jutustelu ja kuntoilutavoite on toissijainen. Uskoin vakuutteluja ja lähdin ensimmäisen kerran mukaan viikko sitten tiistaina. Minulle oltiin kerrottu, että mukaan kannattaa ottaa otsalamppu tms. valonlähde, sillä ryhmän kokoontuessa puoli seitsemältä on jo pimeää.

Säätila oli hieman meitä vastaan, päivällä oli satanut paljon vettä ja iltaa kohden sade oli muuttunut rännäksi, joten ulkoilupolku oli aika hurjassa kunnossa. Tarkoitus oli kävellä ensin eräs paikallinen (minulle entuudestaan tuntematon) lenkki, joka ei kartalla näyttänyt kovin pitkältä. Sen jälkeen, jos voimia vielä olisi, käveltäisiin minulle jo tutuksi käynyt meitä lähinnä sijaitseva parin kilometrin lenkkipolku.

Ensimmäinen, illan varsinainen, lenkkipolku alkoi niinkuin täälläpäin niin monet muutkin: Lähdettiin nousemaan likipitäen pystysuoralta vaikuttavaa polkua, jossa ei ollut tasannepaikkoja lepuutukseen ensimmäisen kilometrin aikana. Välillä ryhmän muut jäsenet kyselivät, oliko kävelytahti minulle liian nopea tai hidas (!). Kävelyvauhti oli ihan sopiva, keskustelussa mukana pysyminen oli paljon haasteellisempaa. Mitä ylemmäs nousimme, sitä talvisemmaksi keli kävi ja perillä ylhäällä olikin sitten jo ihan kunnolla lunta. Paluu alaspäin lumisella, sohjoisella ja vetisellä polulla olikin sitten ihan omanlaisensa kuntotesti. Hieman jouduin myös harjoittelemaan otsalampun käyttöä - ryhmän enemmistön tapaan pidin otsalamppua kädessä. Tarpeetonta kai sanoa, mutta kävelimme vielä myös sen bonuslenkin ennen kotiinlähtöä.

Tämän viikon tiistaina kävelimme Selstadvannetin ympäri, emme siis olleet Glomfjordissa vaan naapuritaajamassa. Tällä kertaa lenkki alkoi ihan poikkeuksellisen pitkällä tasamaan osuudella ja ehdin jo mielessäni olla tyytyväinen hieman helpompaan kuntoiluun. En ollut aiemmin ollut tälläkään lenkkipolulla, eikä otsalampun valossa pystynyt oikein arvioimaan koko reittiä, Tyytyväisyyteni oli kuitenkin ennenaikaista, tälläkin polulla lähdettiin nousemaan ylöspäin, joskin onneksi hieman loivemmin kuin viikkoa aiemmin. Tosin ylämäkeä riittikin sitten vastaavasti paljon pidemmän matkaa, mutta reitti oli kuitenkin edellisviikkoista kevyempi.

Otsalamppu valaisee polulla sen verran, että kävely sujuu, mutta muutoin pimeä metsä ympärillä tuo lisäjännitystä. Varsinkin, kun molemmilla kerroilla on juteltu siitä, miten paljon täälläpäin on hirviä, jotka eivät pelkää lainkaan ihmisiä. Tosin en osaa sanoa, kumpi on pahempi vaihtoehto: metsässä on hirviä vai se, että siellä on joitain muita isohkoja eläinkunnan edustajia.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Havaintoja juhlimisesta

Meidät oli kutsuttu eilisillaksi syntymäpäiväjuhlille. Juhlat olivat aika isot, mukana oli n. 60 juhlijaa. Kutsun mukaan tarjolla oli syötävää, mutta juomat jokaisen piti tuoda itse. Tällaiset yksityisjuhlat olivat minulle ensimmäiset laatuaan Norjassa, tässä muutama havainto:

Kengät. Ennen varsinaiseen juhlatilaan saapumista jätettiin tietysti takit narikkaan ja osa naisista vaihtoi jalkaansa sandaalit, avokkaat tms. sisäkengät. Jotkut tosin vaihtoivat ulkona käyttämiensä talvisaappaiden tilalle juhlasaappaat!

Miespuolisen syntymäpäiväsankarin onnittelu. Miehet kättelivät, tähän asti kaikki sujui totutusti. Naispuoliset vieraat kättelivät ja samalla koskettivat oikealla poskellaan onniteltavan oikeaa poskea. Kyse ei siis ollut halauksesta, eikä poskisuudelmasta.

Juomat. Pöytiin asettautumisen jälkeen alettiin kaivaa juomia esille. Kaikki miehet, jotka ylipäätään joivat alkoholia, olivat valinneet juomakseen olutta. Suurin osa naisista sen sijaan oli valinnut rommia, vodkaa tai giniä ja niihin sopivat blissit. Vain pari-kolme naisvierasta joi olutta ja yksi (!) siideriä. Kahvin yhteyteen miesvieraat olivat varanneet runsaasti konjakkia, myös naisille tarjottavaksi.

Musiikki. Pop- ja roc-musiikkia 1980-luvulta 2010-luvulle. Aina silloin tällöin soi jokin norjalainen kappale, joka innosti suurinta osaa juhlaväestä laulamaan ja/tai hyppimään mukana. Pöytäkeskustelussa kävi ilmi, että ainoa suomalaisyhtye, joka Glomfjordissa tunnistetaan nimeltä ja suomalaiseksi, on Lordi. (Toisaalta en voi kyllä itsekäään kehuskella norjalaisen rockmusiikin tuntemuksellani, jotain asiaan liittyvää ole kuitenkin oppinut täällä asuessamme.)

torstai 14. lokakuuta 2010

Lunta!

Viime yön aikana oli satanut hieman, oikeastaan vain teoreettisesti, lunta. Aamulla oli taas lämpöasteita ja kehkeytymässä aurinkoinen syyspäivä. Kun kävin keskustassa aamupäivällä, osan kävelymatkasta saattoi harkitusti tai harkitsematta luistella pitkin katuja. Liukkaita kohtia muodostivat kadulla olevat niljakkaat lehdet.

Vielä tänä aamunakin sääennuste oli luvannut tälle päivälle pelkkää vesisadetta (jota ollaan lähiaikoina saatukin taas enemmän kuin tarpeeksi!) ja huomisillasta alkaen kunnolla lumi-/räntäsadetta. Huomisaamuksi oli myöskin luvattu jo pari pakkasastetta. Ennuste ei osunut ihan oikeaan. Lunta on nyt satanut valtavankokoisina märkinä hiutaleina parisen tuntia kiihtyvällä tahdilla. Lämpötila on edelleen plussan puolella ja harmaus on piilottanut kokonaan ikkunoistamme normaalisti näkyvät maisemat.

Paikalliset painottivat tiistaina meikäläiselle, ettei talvi ole vielä oikeasti tulossa. Mahdollinen hetkellinen lumisade tällä viikolla kannattaa jättää omaan arvoonsa. Sääennustekin on samoilla linjoilla: ennusteessa luvataan lauantaista alkaen vesisadetta runsain määrin. Lumisateen lisäksi olin arvellut alkavan talven merkiksi sen, että postilaatikkoon on tullut päivittäin mainoksia talvirenkaiden vaihdattamisesta. Oikean talven alkuun Glomfjordissa on kuitenkin kuulemma vielä monta kuukautta - pidempi aika kuin jouluun!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Punajuuria ja salmiakkia

Olen ehtinyt ihmetellä suuntaan jos toiseenkin sitä, ettei Glomfjordista tai Bodöstä löydy kaupoista raakoja, tuoreita punajuuria. Olemme tammikuusta asti ruokaostosten yhteydessä aina etsineet punajuuria, valmiina muuttamaan hetken varoitusajalla suunnittelemamme ruuan sellaiseksi, johon voi ottaa mukaan punajuuria. Uunijuurekset punajuurien kanssa, punajuuripihvit jauhelihalla tai ilman jne. ovat jääneet täällä asuessa vain haaveeksi.

Säilöttynä punajuuria toki on ollut koko ajan saatavilla. Epäluuloni siitä, ettei raakojen punajuurien puute koske pelkästään Nordlandia vaan peräti koko Norjaa vahvistui taannoisen Oslon viikonloppumme aikana, kun ruuan lisäkkeenä ollut uunipunajuuri oli sekin selkeästi valmistettu säilykkeestä.

Hämmästykseksemme eilen paikallisen ruokakaupan valikoimaan olikin tullut luomupunajuuria. En ole luomuaatteeseen syvällisesti perehtynyt, mutta hieman erikoiselta vaikutti se, että jokaikinen punajuuri oli erillispakattu muovikääreeseen. Ehdotin Jyrille, että otamme tavalla tai toisella selville viljelijän nimen ja sijainnin ja käymme ostamassa säkillisen punajuuria kerralla. Harmi, ettei meillä ole kellaria!

Tällä viikolla lähikauppamme valikoima laajeni erityisesti Jyrin toivomalla tavalla: myyntiin oli tullut useampia erilaisia salmiakkikarkkeja. Jyri ei ollut esittänyt (ainakaan norjaksi) toiveita salmiakkivalikoiman laajennuksesta. Ehdotin silti, että hän voisi kiittää kaupan henkilökuntaa. Oletettavasti täälläpäin ei salmiakki ole mikään ykkössuosikki, ainakin jos katsoo makeisvalikoiman koostumusta.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Aktiivilomailua ja syysmyrskyä

Ystäväpariskuntamme Helsingistä tuli Glomfjordiin viettämään pitkää viikonloppua. Etukäteen olimme pähkäilleet Jyrin kanssa, millaista ohjelmaa täällä voisi keksiä - lopulta ohjelmaa olikin niin paljon, että aktiiviloma kuvasi päiviä parhaiten. Sää jatkui koko viikonlopun häikäisevän aurinkoisena, mutta myös erittäin tuulisena.

Kävimme tunturissa lyhyellä vaelluksella ja miehet kävivät kalastelemassa usemmassakin paikassa. Valitettavasti saaliiksi tuli vain kaksi alamittaista seitä, vaahtomuovia ja kalastustarvikkeita.
Tunturilla onnistuttiin bongaamaan sopuli ja ihmettelemään sitkeästi kukkivia kasveja. Rohkeimmat maistoivat tunturievääksi mainostettua kuivattua turskaa.




Ruskan värit ovat valloittaneet suurimman osan maisemasta - joskin vihreääkin vielä on näkyvissä.

Maanantaiaamuna lähtiessämme kohti Bodön lentokentää seitsemän aikaan aamulla oli lämmintä jo +14 asteen tienoilla. Olimme miettineet edellisiltana, mahtaisiko aamulla olla "kylmän yön jäljiltä" liukas keli.

Ajellessani Bodö-Glomfjord -välillä maanantaina (kolmatta kertaa viikon kuluessa!) ehdin ihmetellä lämpötilaa vielä hieman lisää: paikallisten mukaan aina kylmässä Reipåssa oli +19 ja Örnesissä +20 astetta! Jyri oli kuullut työpaikalla, että alkuviikosta tällä seudulla tosiaan rikottiin ajankohdan lämpöennätyksiä. Vaikka ilma oli uskomattoman lämmin, samanaikaisesti riehui tuuli raivokkaasti yli 20 m/s vauhdilla ja riepotti kaikkea mahdollista mukanaan. Myös syyssateista tuli paluumatkalla maistiaisia kuuroluontoisesti, tosin ennen Melöytä. Täällä Glomfjordissa ovatkin jatkuneet edelleen aurinkoiset ja tuuliset päivät, lämpötila on päivisin ollut maksimissaan +17!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Lammaskaalipoliisi

Palattuani Suomesta viime viikon lopulla takaisin Norjaan huomasin, että yhdessä sun toisessa mediassa oli tarjolla Lammaskaalireseptejä. Kuvittelin asian liittyvän syksyyn, kaaliruokia ja patoja ja sen sellaista kylmeneviin päiviin. Olin väärässä.

Lammaskaali on Norjan kansallisruokaa ja sille on merkattu oma päivänsä allakassa. Eilen (30.9.) oli Norjassa siis Fårikålens dag ("Lammaskaalipäivä"). Päivä juontaa juurensa 1970-luvulta. Lammaskaali ei ole mikä tahansa ruoka: sille on olemassa täällä oma faniklubinsa ja luonnollisesti Lammaskaalipoliisi (Fårikål-politiet).

NRK:n iltauutisissa eilen oli juttu Lammaskaalipoliisin Oslossa tekemistä ratsioista eri työpaikkaruokaloissa ja ravintoloissa. Tarkoituksena on tarkistaa, että a) 30.9. on tarjolla Lammaskaalia ja b) että ko. ruokalaji on valmistettu oikein. Oikein valmistaminen lienee se haastavampi osuus - reseptejä on tarjolla niin paljon. Kiistelyä herättää mm. se, pitääkö lihan olla luista ja voiko käyttää mausteena ei-norjalaisia aineksia (esim. ranskalaista sinappia). Nettikeskusteluissa esille on noussut myös se, kuinka oikea kansallisruoka Lammaskaali enää nykyaikana on.

NRK:n uutinen ja videopätkä Fårikålens-politietin ratsiasta.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Syksy saapuu

Viimeinen viikko Helsingissä oli niin kiireinen, ettei ollut minkäänlaisia toiveita ehtiä päivittämään blogia. Palasin Suomesta Norjaan perjantaina ja viikonlopun vietimmekin syksyisen kylmässä ja sateisessa Oslossa.

Elokuun lopulla ajaessamme Suomesta tänne Glomfjordiin ruska oli jo näkyvissä Pohjois-Ruotsissa. Glomfjordissa samaan aikaan maisema oli vielä aivan kesäisen vihreä. Poissaoloni aikana tännekin on saapunut ruska. Ajellessani Bodön lentokentältä maanantaina kohti Glomfjordia oli häikäisevän kaunis syyspäivä: auringonpaistetta, lämmintä 12 astetta ja maisema täynnä erilaisia värisävyjä. Koko alkuviikko onkin nyt saatu nauttia auringonpaisteesta.

Maanantai-iltana palasin taas jumpparyhmääni paikalliseen liikuntakeskukseen. Odotellessamme salin ulkopuolella puheenaiheena oli tietysti sää. Minulle vakuuteltiin, että juuri päättynyt kesä oli poikkeuksellisen huono täällä ja loputtomiin jatkunutta sadetta voivoteltiin ja kauhisteltiin edelleen. Sain vastata kysymyksiin suomalaisesta kesäsäästä ja kehuttuani sen olleen aivan loistava ainakin lämpötilan puolesta Helsingissä, voivottelu Glomfjordin sateisista kesäviikoista alkoi uudestaan. Sain kuitenkin myös pientä sympatiaa osakseni, kun kerroin, että pääsimme nauttimaan Helsingin helteistä vain muutaman päivän ajan ja suurimman osan kesästä likosimme Glomfjordin sateissa.

Syksyn tulon huomaa maiseman muutosten lisäksi selkeästi iltaisin: pimeys alkaa voittaa. Hämärä tulee n. klo 18 tienoilla ja aurinko laskee puoli seitsemän aikoihin. Kirkkaiden auringonpaisteisten päivien ja nopeasti tulevan sysimustan pimeyden välinen kontrasti on todella hurja. Katuvalotkaan eivät tunnu valaisevan lainkaan. Heijastin on aivan välttämätön varuste vaatetuksessa.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kulttuurielämyksiä Helsingissä

1. Isaac Julien: Ten Thousand Waves (Taidehalli). Monikerroksinen videteos, joka sai katselemaan herkeämättä: vaikuttavia, kauniita, henkeäsalpaavia ja välillä jopa pelottavia kuvia. Teos herätti paljon kysymyksiä ja tunteita: ihan niin taiteen pitääkin tehdä. Teos on Taidehallissa 10.10. asti.

2. The Icelandic Love Corporation TIGHT (Amos Andersonin taidemuseo). Sukkahousujen hyötykäyttöä taiteessa ohitse ja ylitse kaikkien niksivinkkien. Huvitti, hymyilytti ja nauratti ääneen - sukkahousuista on muuhunkin kuin elämän yleiseen hankaloittamiseen. Näyttely on avoinna 4.10. asti.

3. Rakkautta ja anarkiaa. Yhden iltapäivän kuluessa elokuvien avulla Bollywoodista Canvey Islandiin - kauniista intialaistähdistä bluesrockiin, komediallisesta melodraamasta dokumenttiin. Liput on hankittuna kahteen muuhunkin esitykseen - toivon, että ehdin niidenkin lisäksi näkemään vielä jotain sopivasti hämmentävää tai puhtaasti viihdyttävää.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ulkosuomalainen Suomessa

Olen tällä hetkellä edelleen opintojen takia Suomessa. Blogia olen päivittänyt täällä ollessa normaalia harvemmin, aivan tietoisesti. Ystäväni Saija totesi, että ulkosuomalaisen blogin päivittäminen Helsingissä ollessa menee ohi teeman. Toisaalta olen kyllä myös Glomfjordissa ollessa käsitellyt blogissani aiheita, joiden yhteys asumiseemme ja kokemuksiimme ulkomailla on ns. kaukaa haettu.

Suomessa ollessa olen harrastanut kulttuuria ja muuta siihen liittyvää niin paljon kuin mahdollista: konsertteja, näyttelyjä, kirja- ja levykaupoissa kiertelyä sekä ruokailemista mukavassa seurassa hyvissä tai vieläkin paremmissa ravintoloissa. Kotona ruokaillessani olen valinnut ruokalistalleni kaikkea sellaista, mitä Norjassa tai Glomfjordissa ei ole mahdollista saada. Olen myös nauttinut kauniista ja vähemmän kauniista syyspäivistä kävelylenkeillä meren rannalla - vaihteeksi suhteellisen tasaisilla teillä ja poluilla.

Useita kertoja parin Helsingin-viikon aikana minut on kadulla pysäytetty ja kyselty ohjeita sinne tai tuonne pääsemiseksi. Aiemmin selkeästi yleisin kysymys, joka esitettiin, oli aina (suomeksi/englanniksi) "Missä sijaitsee Temppeliaukion kirkko?" Nyt sen sijaan minulta on kyselty suomeksi täsmäohjeita, esimerkiksi: "Mistä alkaa Malminkatu?" Kuinka pitkä matka tästä (Eerikinkadulta) on osoitteeseen Fredrikinkatu 31?"

Kertaalleen olen päässyt neuvomaan eksynyttä ja pelkästään ranskaa puhuvaa pariskuntaa, jolla oli lapulla hotellinsa nimi ja osoite. Englanniksi kertomani ohjeistus aiheutti vain olkapäiden pudisteluja ja pään pyörityksiä. Yhdistämällä italian alkeisopintoni ja kouluaikaiset latinan opintoni sekä harvat tietämäni ranskankieliset sanat sain neuvottua "Apres un blanc building (piirsin ilmaan kuvan talosta ja osoittelin samalla ko. valkoista rakennusta eli Tennaria) sinistra (tein kädelläni kääntymisliikkeen vasemmalle). Pariskunta kiitteli minua vuolaasti - ja toivottavasti löysi myös perille.

Neuvonta- ja opastusurani on laajenemassa, viime kertaisella Oslon reissulla minulta kyseltiin jo ohjeita tietyn keskustassa sijaitsevan kadun löytämiseksi!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Matkakuvia Chebin reissulta

Suomen oldtimers-maajoukkueen pelaaja Arto Borg on julkaissut EM-kisamatkakuvia verkossa tamperelaisen ratagolfseuran kuvagalleriassa.

Kuvia on runsaasti! Mukana on aivan loistavia tilanneotoksia kentän pelitapahtumista, kisatunnelmia hyvin välittäviä kuvia, mutta myös maisemia Chebista ja matkan varrelta.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Opiskelijaelämää

Norjaan muuton myötä vuoden alkupuolella aloitin viestinnän perusopintojen suorittamisen. Miksi valitsin juuri viestinnän? Lyhyt vastaus: miksi ei. Pitkä vastaus: Olen aikanaan suorittanut tiedotusopin perusopinnot ja pitkälti toistakymmentä olen työskennellyt erilaisissa viestinnän tehtävissä. Yhä edelleen silloin tällöin kuitenkin törmäsin ihmettelyyn, kun arvosanaa juuri viestinnästä ei papereissani ollutkaan.

Viestinnästä pystyy suorittamaan perus- ja aineopinnot Avoimen yliopiston kautta näppärästi joko lähes kokonaan etänä tai yhdistelemällä runsaammin etä- ja lähiopintoja. Kevään ja kesän aikana suoritinkin puolet perusopinnoista esseillä, erilaisilla verkkotehtävillä ja -tenteillä. Kirjoja olen saanut ystävien kautta (kiitokset!) tai verkosta tilaamalla. Opiskeluni on ollut aika yksinäistä, mutta sujunut suht' nopeasti. Toisaalta opiskelussa on ollut (perustutkinnon suorittamiseen verrattuna) ihan uudenlaisia piirteitä verkon hyödyntämisen myötä. Aikatauluni on sellainen, että perusopinnot tulevat valmiiksi syksyllä ja aineopintojen osuus on alkamassa.

Yksinäisen opiskelun vastapainoksi olen nyt kolmiviikkoisella luentokurssilla Helsingissä. Olen humpsahtanut opiskelijaelämään: käyn kirjastossa hakemassa kirjoja ja istun luennoilla. On pitänyt todellakin taas totutella istumaan kiinteä penkki/tuoli - kiinteä pöytä -yhdistelmässä: olen jo ehtinyt miettiä, minkäkokoiselle ja -muotoiselle ihmiselle luentosalien ergonomia on suunniteltu. Pitäisikö retkottaa jotenkin pöydän päällä ja nojailla kyynärpäihinsä vai tukeutua selkänojaan kunnolla ja kirjoitella muistiinpanoja käyttäen polviaan pöytätasona? Vastapainoksi olen lisännyt viikottaisten jumppakertojeni määrää ja kulkenut yliopistolle kävellen.

Vaikka tähänastiset luennot ovatkin olleet sisällöltään mielenkiintoisia, lisäohjelmaa on pyytämättä tullut teknisistä ongelmista, joita luentosaleissa ovat aiheuttaneet mm. itsekseen sammuva tykki, kesken luennon ylösnouseva valkokangas ja iloisesti vilkkuvat kattovalot (vaihtoehtona hämärälle luentosalille). Kuvittelin etukäteen olevani pienessä vähemmistössä, kun teen muistiinpanoni edelleen käsin, mutta olen nähnyt vain itse asiassa kahden osallistujan ottaneen läppärinsä mukaan luennoille. Eväiden osalta sen sijaan olen vähemmistössä - enemmistö kaivaa luennon alkaessa kasseistaan ruokia: sämpylöitä, keksejä, hedelmiä, erilaisia suklaa- ja energiapatukoita sekä juomia: monenlaisia vesiä, mehuja, kahvia, mustikkakeittoa, smoothieita jne.

Opiskeluun on taas koko ajan liittynyt myös vanha tuttu innostus ja riemu, joskin hieman eri tavalla kuin perustutkintoa tehdessä. Nyt voin hyödyntää tehtävissä pitkää käytännön kokemustani ja saan kirjoista teoreettista tukea. Olen moneen kertaan sanonut, etten tee enää koskaan gradua, mutta opintojen edetessä huomaan miettiväni, miten mukavaa olisi laajentaa jotain aihetta pienimuotoisen tutkimuksen suuntaan. Opintojeni painotus on verkkoviestinnässä, joten vaikkapa jokin näkökulma kuntalaisten ja kunnan kohtaamiseen verkossa...?

Jyriä on naurattanut erilaisten opiskelutarvikkeiden hankintani ja huvittanut paluuni tenttipäivänmääriä miettiväksi opiskelijaksi. Lyijykyniä, pyyhekumin ja terottimen jouduin oikeastaan hankkimaan Chebin huoltaja-pestini vuoksi; puttikartat on varminta tehdä lyijykynällä mahdollisten korjausten vuoksi. Opintojen takia olen kuitenkin tietysti hommannut luento- ja tulostuspaperia, ruutuvihkoja, mappeja jne. Jyrin mielestä minun olisi pitänyt tietysti hankkia myös jokin hah hah hauska -penaali. Ehkä senkin aika vielä tulee.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Tervetulokirje

Saimme elokuun alkupuolella Melöyn kunnanjohtajaa vastaavalta henkilöltä omakätisesti allekirjoitetun tervetulokirjeen. Keväällä tapahtunut (Norjassa pakollinen) rekisteröityminen kunnan asukkaiksi oli huomioitu: Meidät toivotettiin tervetulleiksi kunnan asukkaiksi ja toivottiin, että tulisimme paikkakunnalla viihtymään. Kirjeessä markkinoitiin erityisesti mainioita ulkoilumahdollisuuksia ja komeita maisemia ja mukana tuli Melöyn alueen ulkoilureittikartta.

Tähän mennessä muuttomme onkin huomioitu lähinnä valtion taholta. Norjassa on omalääkärijärjestelmä eli kaikille maahan asukkaiksi rekisteröityneille on nimetty omalääkäri. Omalääkäriä saa halutessaan vaihtaa ja tämän vaihdoksen voi hoitaa näppärimmin sähköisesti verkkosivuston kautta.

Me saimmekin heti rekisteröitymisen jälkeen alkukeväästä paikallisesta KELAsta kirjeen, jossa kerrottiin kuka omalääkärimme on ja missä hänen vastaanottonsa sijaitsee. Hieman yllättäen omalääkärimme ei työskennellytkään yhdessäkään lähimmistä mahdollisista terveyskeskuksista (Glomfjord, Örnes tms.) vaan suunnilleen kunnan kaikista kauimmaisimmassa kolkassa meistä katsoen. Jonkin aikaa myöhemmin saimme samalta KELAa vastaavalta instanssilta kirjeen, jossa kerrottiin, että omalääkärimme on lähtenyt pois, eikä hänen tilalleen ole valittu ketään. Ilmeisesti valintaa ei ole vieläkään tehty, ainakaan meitä ei ole asioiden muuttumisesta infottu.

Paikkakunnan lehdessä oli (ehkä ihan sattumalta) alkukesästä juttu, joka käsitteli terveydenhuoltoalan (mm. lääkärien) rekrytoinnin haasteellisuutta Melöyssä - ja erityisesti sitä, miten tehtäviin valitut henkilöt saataisiin niissä pysymään edes jonkin aikaa!

Olemme joka tapauksessa ehtineet viime kuukausien ajan noudattaa kunnan markkinointikirjeen vinkkejä ulkoilun osalta, ulkoilureittikarttojakin olimme saaneet jo kaksi kappaletta tätä ennen. Omalääkäri-asian suhteen olemme edelleen odottavalla kannalla, josko rekrytointi onnistuisi.

perjantai 27. elokuuta 2010

Cheb

Oldtimersien EM-kilpailut pelattiin Chebin kaupungissa, joka sijaitsee erittäin lähellä Saksan rajaa. Asukkaita kaupungissa on hieman yli 30 000. Kaupungissa pärjäsi kyllä englannin kielellä, mutta saksa olisi ollut turistille helpompi kielivalinta. Eurot kävivät maksuvälineenä käytännössä kaikkialla.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Chebista on v. 1061. Chebin turistiesitteiden mukaan kaupungin sijainti on keskiajalta asti ollut etu kaupankäynnille, mutta tuonut myös turvattomuutta. Kaupungin keskustan kävelykadulla on informatiivinen aikajana, jolle on sijoitettu vuosisadoittain, - kymmenittäin ja yksittäisten vuosien tarkkuudellakin kaupungin kannalta tärkeitä tapahtumia. Kisareissuilla turismia ehtii yleensä harrastamaan aika vähän, joten esim. Chebin 1100-luvulta oleva linna jäi näkemättä. Vanhassa kaupungissa ehdimme sentään kävellä.

Hintataso oli erittäin alhainen (verrattuna Suomeen). Majapaikkamme (hyvätasoinen hostel/pensionaatti) ravintolassa lasillinen viiniä maksoi n. 1,40 euroa ja ruokailu oli sekin edullista: alle 20 eurolla sai helposti alku-, pää- ja jälkiruuan. Majapaikkamme ravintola oli tasoltaan ihan hyvä. Ruokalista oli suhteellisen laaja, pääruokavalikoimassa korostui liha ja jälkiruuissa jäätelö. Toki tarjolla oli myös jonkin verran erilaisia salaatteja ja kalaruokia. Myös ruokakaupoissa hinnat olivat matalia. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että paikallisesta marketista löytyi helposti suhteellisen laaja valikoima gluteenittomia tuotteita.

Oman kokemuksen perusteella voisin suositella Chebia viikonloppureissun kohteeksi.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Oldtimers-EM

Ratagolfin oldtimers-sarjan EM-kilpailut pelattiin Tsekissä 11.-14.8. betoni- ja eterniittialustalla. Kisaan osallistui 79 mies- ja 36 naispelaajaa. Suomen edustajina kisoissa oli mukana seitsemän miestä ja yksi nainen. Henkilökohtaisten sarjojen lisäksi pelattiin myös joukkuekisa. Miesjoukkueita oli mukana 11 ja naisjoukkueita 9. Miesjoukkueessa on 6+1 jäsentä ja naisilla vastaavasti 3+1. YLE teki juuri ennen maajoukkuematkaa lajista jutun, jossa myös linjailtiin Suomen edustajien tavoitteita.





Ratagolfissa oldtimerseihin voi siirtyä pelaamaan sinä vuonna, jolloin täyttää 46. Suomen miesjoukkueessa tapahtuikin nyt sukupolvenvaihdos, kun kolme maajoukkuepelaajista siirtyi vasta tänä vuonna oldtimers-sarjaan (esim. Jyri!). Maajoukkuevalinnat tekee päävalmentaja ja pelaajavalinnat pohjautuvat erikseen ilmoitetuissa kisoissa annettuihin pelinäyttöihin.



Pelaajat ja huoltajat. Pelaajien lisäksi kukin maa saa lähettää kisoihin huoltajia, maksimissaan 2 huoltajaa/alusta/joukkue. Yhteensä Suomen maajoukkueessa oli siis 12 jäsentä. Huoltajat ovat yleensä usein (entisiä tai nykyisiä) pelaajia. Heidän tehtäviinsä kuuluvat esim. ratojen puhdistaminen ennen lyöntiä, pallojen virittäminen oikeaan lämpötilaan (jäähdytys/lämmitys) ja pelaajien tukeminen kaikin tavoin. Olin nyt huoltajan roolissa mukana toista kertaa ratagolfin arvokisoissa - ja toista kertaa nimenomaan oldtimers-sarjan kisoissa. (Huoltajien valintaa ei koske oldtimers-alaikäraja kuten pelaajia!) Suomen maajoukkueen jäsenten ja kaikkien muidenkin kisaan osallistuneiden kuvat löytyvät EM-kisojen verkkosivuston kuvagalleriasta. Häveliäisyys- tms. syistä esiinnyn huoltajaosion kuvassa salanimellä.



Kisamatka alkoi 5. elokuuta anivarhain, suorastaan keskellä yötä. Meillä oli aamulento Berliiniin ja kokoontuminen lentokentällä 4.30! Berliinistä ajoimme kisakaupunki Chebiin nelisen tuntia ja jo iltapäivällä pääsimme kentälle tutustumaan alustavasti ratoihin. Virallisina harjoituspäivinä (6.-10.8.) osallistujamaat on jaettu harjoitusvuoroihin, aamuvuoro on klo 8-13 ja iltapäivävuoro klo 13-18. Klo 18 jälkeen on vapaata harjoitteluaikaa. Sivuhuomautuksena voisin mainita, että virallisina harjoittelupäivinä pitää joukkueen jäsenten olla pukeutuneena maansa edustusasuun.



Sää. Sadepilvi oli varmaankin seurannut meitä Glomfjordista, sillä perjantaina satoi koko päivän, eikä kentälle päästy ollenkaan. Muinakin harjoittelupäivinä sadetta saatiin kaikenlaisella volyymilla pienestä tihuuttelusta hanat auki -malliin asti. Sateessa keli oli välillä aika viileä, mutta sen vastapainona aurinkoisina hetkinä pärjäsi hyvin shorteissa ja t-paidassa.



Kisat. Kilpailut alkoivat klo 9.00, ja kentälle lähdettiin puoli kahdeksalta. Kisaohjelman mukaan tarkoitus oli pelata kolme kierrosta keskiviikkona sekä torstaina ja perjantaina kaksi, henkilökohtaiset finaalit olisivat vuorossa lauantaina. Koska sääennusteen mukaan luvassa oli melkoisia sateita, peliohjelmaan tehtiin muutos: keskiviikkona pelattiin neljä kierrosta varmuuden vuoksi. Kisassa oli käytössä suomalainen tulospalvelu, joka mahdollisti tulosseurannan netissä reaaliajassa.



Ratagolfin kansainvälisissä kisoissa kärjessä ovat yleensä Saksa, Itävalta, Ruotsi ja Sveitsi. Ensimmäisen joukkuekierroksen jälkeen Suomen miesjoukkueen tilanne näytti oikein hyvältä, mutta loppuviimeksi tuloksena oli kahdeksas sija. Mies- ja naisjoukkueissa mitalikolmikko oli täsmälleen sama: Saksa, Italia ja Tsekki.



Henkilökohtaisiin finaaleihin pääsi 32 miestä ja 16 naista. Jo muutaman vuoden ajan finaalit ovat olleet pudotuspelimuotoisia. Tämä pelimuoto tuo aina tullessaan kaikenlaisia yllätyksiä ja jännitystä. Tällä kertaa suomalaisille tuli jännittämistä jo ennen finaaleja: suomalaispelaaja Marko Nuotio joutui perjantaina neljän hengen uusintaan pääsystä 32:n parhaan joukkoon. Perjantaina sää oli pelipäivistä kaikista huonoin ja niinpä uusintakin pelattiin sateessa. Sadesään vuoksi kentällä sallittiin normaalia enemmän huoltajia - uusinnan aikana radanvieruksella varjoja olivat pitelemässä huoltajien lisäksi myös pelaajat, eikä kannustushuudoissakaan säästelty. Kuvassa vasemmassa laidassa lyöntiin valmistautuva Marko (sini-valkoiset verkkarit) ja Suomen päävalmentaja sekä meikäläinen huoltajakollegansa kanssa kuvan oikeassa laidassa.



Marko selviytyi uusinnan kautta pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä oli mukana myös toinen suomalainen, sijalle 23 alkukilpailussa päässyt Jukka Reunavuori. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Markon vastustaja oli italialainen Franceso Leuci, joka voitettuaan Markon eteni lopulta hopealle asti. Jukka voitti ensimmäisella kierroksella vastaansa tulleen tsekkiläisen, mutta joutui taipumaan toisella pudotuspelikierroksella italialaiselle Michele Graffeolle (joka muuten hävisi 3. kierroksella Markon pudottaneelle Leucille). Kun suomalaisia ei enää ollut mukana kisassa, siirryimme kannustamaan ainoaa jatkossa ollutta ruotsalaispelaajaa (Jan-Åke Persson), joka tuli kolmanneksi (hävisi Leucille 4. kierroksella!). Ruotsalaispronssin varmistuttua paiskoimme ylävitosia ruotsalaispelaajien kanssa: ainakin yksi pohjoismaalainen mitaleilla!





Naisten sarjassa kultaa sai Italian Antonella Flamini, hopeaa saksalainen Gaby Rahmlow ja pronssia italialainen Ornella Campora.




Miesten sarjan voitti itävaltalainen Reinhard Schuster. Pudotuspelien täydelliset tulokset löytyvät tulospalvelusta.





Kilpailu tarjosi huoltajankin näkökulmasta suuria tunteita laidasta laitaan: onnistumisen euforiasta pettymykseen. Erityisen hienoa oli Suomen joukkueen sisäinen tsemppaus. Vaikka isoon menestykseen ei tänä vuonna yllettykään, uusi mahdollisuus oldtimerseille tarjoutuu ensi vuonna EM-kisoissa Saksassa. Seuraava ratagolfin arvokilpailu, (yleisen sarjan EM-kisat Italian Predazzossa) käynnistyy muutaman päivän päästä, ja sieltä toivotaan tietysti parhainta mahdollista suomalaismenestystä!

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Fjelltrimmen

Fjelltrimmen 2010 muodostuu 16 eritasoisesta kuntopolusta, jotka on tehty Melöyn kunnan alueelle. Kuntopolut ovat avoinna 1.6.-1.10. ja tuona aikana on tarkoitus kerätä suoritusmerkintöjä mahdollisimman paljon. Suoritusten merkkaamista varten osallistujilla on pientä maksua vastaan hankittavat omat osallistumiskortit. Jokaisella polulla on puolestaan postilaatikko, josta löytyvään suorituskirjaan (kyllä, kovakantinen ja jokaista polkua varten omalla kansipainatuksella tehty) merkataan tiedot. Fjelltrimmen on vuosittainen tapahtuma ja se järjestetään nyt 17. kertaa.

Polut ovat hyvin erilaisia: osa sopii kaikentasoisille ulkoilijoille, osa vaatii jo melkoista pohjakuntoa. Muutamat poluista on sellaisia, ettei niille ole sateella suositeltavaa mennä. Polut sijaitsevat myös laajalla alueella; yksi poluista sijaitsee saarella, jonne mennään lautalla.

Koska ilma on ollut enimmäkseen sateinen, emmekä ole harjaantuneita vaeltajia ja viikonloppuisin on ollut kaikenlaista muuta ohjelmaa, olemme ehtineet tähän mennessä suorittaa peräti yhden poluista! Onneksi suoritusaikaa vielä on jäljellä muutama viikko, joskaan lähiaikoina emme ole paikanpäällä Glomfjordissa/Melöyssä Fjelltrimmen-suorituksia keräämässä.

*****

Ensi viikolla en tule päivittämään blogia lainkaan, mutta parin viikon kuluttua palaan taas asiaan.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Norjalaisia sanomalehtiä

Norjassa ilmestyy kolme isoa, valtakunnallista päivälehteä: VG, Aftenposten ja Dagbladet. Kaikki em. lehdet ovat tabloidikokoisia ja oslolaisia, mutta ne ovatkin suunnilleen ainoat yhtäläisyydet lehtien välillä. Vanhin lehdistä on Aftenposten. Levikiltään Norjan suurin sanomalehti on VG .

VG (oikeastaan Verdens gang) on ikäänkuin iltapäivälehden ja tavallisen sanomalehden risteytys: suuria shokkiotsikoita vaikkapa tosi-tv -tähdistä ja toisaalta politiikkaa taustoittavia artikkeleita ja kuvareportaaseja (varsinkin viikonlopun liitteessä). VG:n mukana tulee päivittäin erillinen urheiluliite ja viikonloppuisin viikonloppuliite. Lehdessä julkaistaan viikottain mm. levy-, peli- ja elokuva-arvostelut sekä esittelyjä taidenäyttelyistä.

Aftenposten eroaa VG:sta monin tavoin. Aftenpostenissa julkaistaan esim. ilmoituksia vihityistä, syntyneistä, kuolinilmoituksia ja muistokirjoituksia, työpaikkailmoituksia jne. Lehdessä on laaja kulttuuriosasto.

Dagbladet on kolmas isoista päivälehdistä. Aihevalikoimaltaan (joskaan ei tyyliltään) lehti on lähempänä Aftenpostenia kuin VG:a. Dagbladetin mukana tulee perjantaisin nuorille suunnattu liite sekä sunnuntailiite.

Asuinpaikkamme sijainnin vuoksi sanomalehdet tulevat vasta muun postin mukana iltapäivällä, joten perinteisen sanomalehden tilaamisen sijaan olemme koko ajan vain ostaneet irtonumeroita ja lukeneet verkkoversioita. Lehden ostaminen täytyy muuten osata ajoittaa oikein: joitain kertoja olemme jääneet ilman sanomalehteä liian aikaisen/myöhäisen kauppareissun vuoksi - varsinkin viikonloppuisin lehden hankkiminen Glomfjordista on taitolaji!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Makrillia

Jyri nappasi eilen neljä makrillia saalikseen ja lauantaipäivälliseksi valikoitui kolme grillattua makrillia.

Olin huomannut NRK:n sivustolla jo aiemmin sopivan ohjeen: perattuihin makrilleihin hierotaan suolaa ja mustapippuria, kalojen kylkiä vasten asetellaan sitruunaviipaleita, koko systeemi piilotetaan pekonisiivujen alle ja kypsennetään grillissä. Grillimme ei ole paras mahdollinen, mutta hyvänmakuista ruuasta tuli silti. Jyri tosin olisi kaivannut lisää suolaa kaloihin.

Tämä oli ihka ensimmäinen kerta, kun valmistimme tuoreita makrilleja. Yllättäen 1970-luvulla painetusta suomenkielisestä keittokirjasta löytyi useita erilaisia makrillireseptejä ja sieltä otin idean graavaamisesta. Neljäs makrilli siis graavattiin ja sitä maisteltiin tänään aamupalalla. En oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta kalasta oli tullut erittäin hyvänmakuinen. Toki vielä muutama muukin resepti on kokeilematta, mutta graavia makrillia syön mielelläni uudestaankin!

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Fjällen

Ajelimme eilen illalla tunturille. Tunturitie avattiin autoliikenteelle kevättalvella ja silloin kävimme pariin kertaan paikanpäällä vain katselemassa maisemia. Tien päässä on parkkipaikka, josta on helppo lähteä esim. vaellus- tai hiihtolenkille tai kalastamaan.

Tunturilla oli paikka paikoin lunta, mutta toisaalta myös kauniita hentovartisia kukkasia. Olin etukäteen pelännyt, että hyttysiä olisi sankoin parvin liikkeellä. Pelko oli turha, ehkä ilman viileydestä tai tuulisuudesta johtuen hyttysiä en havainnut lainkaan.

Eilisellä reissullamme Jyri kävikin kokeilemassa kalaonneaan ensimmäistä kertaa tunturijärvessä (Namnlausvattnet). Kuvassa Jyri on vasta menossa heittelemään.


Tällä kertaa ei ikävä kyllä tullut saalista.

Tunturitien päässä olevalla parkkipaikalla on ohjeet luonnossa käyttäytymiseen. Ohjeissa ei tosin suoraan sanottu, että jätteistä ja niiden poiskuljetuksesta pitäisi kunkin huolehtia omalta osaltaan.

Yhteen nuotiopaikkaan oli jätetty muovisia kertakäyttöruokailuvälineitä. Nuotiopaikan jätteet eivät olleet ainoita tunturiin muistoksi jätettyjä muoveja. Valitettavasti.

Tunturilla tuli ihmeteltyä ja ihailtua luontoa. Kalliot ovat uurteisia ja paikka paikoin erittäin teräviä.







keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Norjalainen kalakeitto

Olen kerännyt tietoa norjalaisesta kalakeitosta täkäläisistä verkkolähteistä ja kyselin asiasta myös viimekertaisilta päivällisvierailtamme. Reseptejä tuntuu olevan yhtä monta kuin lähteitäkin, mutta jotain yhteisiä piirteitä niissä on.

Eräät ainesosat mainitaan kaikissa kalakeittoresepteissä: kala, porkkanat, sipulit, purjo, ruohosipuli, kerma ja smetana. Päivällisvieraidemme mukaan tärkeintä on, että keitossa on sekä kermaa että smetanaa kalan lisäksi. Juuri kerman ja smetanan yhdistelmä liemessä tekee kuulemma keitosta todella herkullista.

Joidenkin ohjeiden mukaan keittoon tulee vain yhtä kalalaatua, eikä lainkaan äyriäisiä. Toisten mukaan päinvastoin. Perunoita ei keittoon minkään näkemäni ohjeen mukaan tule. Porkkanoiden, sipulin ja purjon lisäksi jotkut ohjeet mainitsevat myös persiljajuuren ja/tai sellerin. Kerma on korvattu joissain ohjeissa maidolla.

Vielä en ole ehtinyt kokeilla käytännössä norjalaisen kalakeiton valmistusta yhdenkään reseptin mukaan. Kunhan Jyri ehtii taas kalastelemaan, saamme varmaankin tarpeeksi kalaa (tai kaloja) keiton raaka-aineiksi.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Illat pimenee jouluun...

Uutisista päätellen Suomessa on kärvistelty melkoisessa hellesäässä. Toivottavasti edes rippeitä siitä riittää vielä meidän tulevan Suomen-reissumme ajaksi!

Täälläkin päästiin viime perjantaina ja uudestaan sunnuntaina nauttimaan yli +20 asteen lämmöstä. Lauantai siinä välissä oli epävakainen ja iltaa kohden enimmäkseen sateinen. Täällä on muuten aamupäivisin ihan mahdoton (ainakin näin ei-syntyperäisenä!) ennustaa, kuinka lämmin päivä on tulossa. Lämpötila nousee iltaa kohden ja parasta auringosta nauttimisaikaa on tarjolla yleensä vasta iltapäivällä.

Viime viikko sinällään oli yllättävänkin vähäsateinen lähiaikoihin verrattaessa, mutta tällä viikolla vahinko näytetään otettavan takaisin. Eilen sateli pitkin päivää, tänään sadetta on ollut tarjolla puolilta päivin asti.

TV:n sääennusteessa näytettiin eurooppalaisia nauttimassa helteistä ja samalla kerrottiin, että helleaalto kiertää Norjan. Sen sijaan eteläisessä Norjassa riehuneet ukkoskuurot ovat kuulemma tulossa kohti Pohjois-Norjaa.

Valoisa aika alkaa vähetä ja pimeys voittaa tunteja vuorokaudesta. Aurinko nousee Glomfjordissa klo 1.59 ja laskee klo 00.14. Sateen vuoksi päivisin on välillä niin pimeää, että syksy tuntuu olevan liian lähellä. Erityisesti norjalaiset tuttavamme ovat kyselleet, näimmekö keskiyön aurinkoa kertaakaan tänä kesänä. Vastaus on kielteinen.

Paikallinen sääennuste lupaa tänne Glomfjordiin taas seuraavan Suomen reissumme ajaksi mukavan lämmintä ja vähäsateista keliä.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Pitkä viikonloppu Karlstadissa (osa 2)

Huomaan nyt, että itse asiassa parempi otsikko olisi voinut olla pitkä viikonloppu poissa Glomfjordista, koska Karlstadissa emme niin kovin paljon aikaa viettäneet. Ehdin sentään ottaa kaupungissa oheisen valokuvan.

Kisan päätyttyä ja syötyämme pikaisen päivällisen lähdimme ajamaan kohti Glomfjordia. Suunnitelma A oli ajaa Östersundiin ja yöpyä siellä, mutta aika nopeasti kävi selväksi, ettemme jaksaisi yli 550 km:n ajomatkaa. Suunnitelma B oli ajaa Sundsvalliin (n. 530 km). Ajallisesti A ja B eivät toisistaan juuri eronneet. Suunnitelma C sisälsi yöpymisen Svegissä, mutta n. 400 km ja saapuminen perille huomattavasti puolenyön jälkeen ei sekään tuntunut hyvältä idealta. Niinpä hylkäsimme kaikki em. suunnitelmat ja ajoimme yöksi Gävleen. Saimme moottoritien varren hotellista toiseksi viimeisen vapaan huoneen ja ehdimme jopa istua hetken hotellin terassilla. Ilta oli lämmin ja ilma täynnä hyttysiä.


Maanantaiaamuna olimme tien päällä jo heti seitsemän jälkeen ja yli 15 tuntia myöhemmin olimme vihdoin perillä Glomfjordissa.


Matkalla olivat viivästyksenä tällä kertaa paitsi tietyöt, myös eläimet.

Ruotsin Lapissa tien oli valloittanut porolauma.

Lauma ruokaili autoista välittämättä.

Välillä porot siirtyivät hetkeksi pois tieltä, mutta palasivat samantien takaisin ja lähtivät juoksemaan automme menosuuntaan.

Norjan puolella aiheuttivat lievää stressiä tiellä ja sen varrella vapaana vaeltelevat lampaat.













Yhteenvetoa reissusta.
Hammarö. Kisakenttä sijaitsi tarkalleen ottaen Hammarön kunnassa. Kentän läheisellä asuinalueella oli vieri vieressä hyvässä maalissa olevia omakotitaloja ja toinen toistaan komeampia puutarhoja. Hammarö ja Karlstad sijaitsevat aivan Vänernin rannalla, joten kauniita järvimaisemia oli tarjolla matkalla kentälle.

Lähiruokaa. Ruotsissa tuntuu olevan todella tiheässä kauppoja, joissa myydään paikallisten tuottajien tuotteita, lähiruokaa. Kaupoista oli aina hyvissä ajoin mainoksia ja ne oli lähes poikkeuksetta sijoitettu siten, ettei matkaa päätieltä ollut kovinkaan paljon. Aika moni kauppa sijaitsi suorastaan tien varrella.

Sää oli perjantaina ja lauantaina aivan loistava: lämpötila ylitti hellerajan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä alkanut sade jatkui vielä aamullakin pieninä kuuroina, mutta pikkuhiljaa aurinko alkoi taas lämmittää. En ollut ymmärtänytkään kaivanneeni aurinkoa ja lämpöä näin paljon! Muutama kymmenen kilometriä ennen Norjaa rajaa lämpötila alkoi laskea ja samalla rupesi sataa tihuuttamaan.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Pitkä viikonloppu Karlstadissa (osa 1)

Jo useita kuukausia sitten olimme merkanneet allakoihimme Suomen reissun heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle, jolloin Jyrin oli tarkoitus osallistua betoniratojen SM-kilpailuihin Vaasassa. Viime hetkillä kisan ajankohta siirtyi ja Jyrin osallistuminen muuttui samalla mahdottomaksi. Norjalaiset pelikaverit vinkkasivat, että Ruotsissa olisi kuitenkin tarjolla betonikisa. Oslolaisten vinkkaajien mielestä pelipaikkana oleva Skoghallsin kenttä olisi suht' lähelläkin (n. 220 km), mutta meiltä Glomfjordista matkaa kertyi gps:n mukaan n. 1400 km/suunta. Meidän oli ollut tarkoitus ajella omalla autollamme Vaasaan. Vaasan sijaan päätimme ajaa Karlstadiin.

Menomatka. Lähdimme matkaan torstaiaamuna hieman ennen yhtätoista. Ajatuksena oli ajella 12-13 tuntia ja yöpyä jossain sopivassa paikassa Ruotsissa. Matka eteni aika mukavasti Ruotsin Lappiin asti, jossa pääsimme seuraamaan tietöitä ruotsalaiseen malliin: päällyste oli poistettu ja tielle oli levitetty hyvin karkeaa soraa. Päällystystyöt olivat jo käynnissä, mutta kymmenien kilometrien matka ajeltiin karkealla soralla huikealla alle 40 km:n tuntivauhdilla. Lisäksi tietyöosuudella oli tietenkin paikkoja, joissa liikenne pääsi etenemään vain yhdellä kaistalla eli odottelimme ja odottelimme vastaantulevaa liikennettä. Lomakauden vuoksi liikennettä (varsinkin matkailuautoja ja asuntovaunua vetäviä autoja) oli paljon.

Pari kertaa gps ehdotti lyhyempää reittiä, ja päädyimme ajelemaan sateen jäljiltä kuraisia hiekkateitä. Puolen yön tietämillä saavuimme Svegiin, joka vaikutti sopivalta yöpymispaikalta. Matkaa Karlstadiin oli jäljellä vielä hieman alle 400 km. Suunnittelimme nukkuvamme kuutisen tuntia ja puoleen päivään mennessä olisimme määränpäässä. Kumpaakaan ei kuitenkaan väsyttänyt ja koska hotellihuone Karlstadissa olisi kuulemma käytettävissämme varhaisesta aamusta, päätimme ajaa samantien perille asti.

Ehdimme tutustua ruotsalaisiin radion yöohjelmiin - ja useisiin tienvarren pysähdyspaikkoihin, kun kolmen tienoilla uni meinasi ottaa väkisin vallan. Viimeinen tunti olikin sitten melkoista taistelua, mutta puoli viiden tienoilla pääsimme hotelliin. Lyhyt hämärän hetki oli ohitettu ja oli taas valoisaa, kun pääsimme nukkumaan.

Kisa. Puolen päivän aikaan syödyn aamiaisen jälkeen suuntasimme kentälle. Jyri pelasi ihka ensimmäisen kerran näillä radoilla ja samaten ensimmäisen kerran oldtimers-sarjassa. Norjalaiset neuvoivat Jyrille auliisti pelimenetelmiä (olivat lähettäneet jo etukäteen pelivinkit sähköpostilla!) ja hämmästelivät meidän ajo-urakkaa Glomfjordista. Huhu automatkailustamme oli saavuttanut myös sellaisia ruotsalaispelaajia, joita emme olleet nähneet aikoihin. Koska huhuilla on taipumus muuntua, olin varma, että jotkut kuulivat meidän ajaneen ilman yhtään taukoa koko 1400 km:n matkan. Yritin ehdotella Jyrille, että vahvistamalla em. väärää käsitystä hän saisi henkisen yliotteen vastustajistaan!

Kisaan oli ilmoittautunut huikeat 101 pelaajaa - Suomen vinkkelistä aika käsittämätön määrä, kun kyse ei ollut maan mestaruuskisoista! Osanottajista 95 oli Ruotsista, viisi Norjasta ja yksi Suomesta. Yli kolmasosa pelaajista oli oldtimers-luokissa, kyse oli Ruotsin liiton maajoukkuekatsastuskisasta. Lauantaina kaikki pelasivat kolme kierrosta, sunnuntaina kaikki pelasivat kaksi kierrosta ja parhaat vielä yhden finaalikierroksen. Lopputuloksissa Jyrin sijoitus oldtimers-miesten sarjassa oli 15./31. - ei lainkaan hullummin olosuhteet huomioonottaen.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Hajahavaintoja Oslosta

1. Jalankulkijat ja pyöräilijät. Liikennevalot ja -säännöt ovat teoriassa olemassa, mutta jalankulkijat ja polkupyöräilijät kulkevat punaisia päin koko ajan, riippumatta autoliikenteestä. Ulkopaikkakuntalaisena ja/tai ulkomaalaisena on helppo erottua porukasta odottelemalla vihreää valoa.

2. Autoliikenne. Autot pysähtyvät lähes poikkeuksetta suojatien eteen (ei valo-ohjatuissa risteyksissä) päästääkseen jalankulkijat yli. En ole vielä Glomfjordin kokemuksien perusteellakaan sisäistänyt täysin tätä tapaa, joten viime viikonloppuna saatoin taas hämmentää joitain autoilijoita Oslon keskustassa.

3. Norjan kieli. Oslosta ja sen lähialueilta olevat henkilöt puhuvat vaikeampaa norjaa, jos vertailukohteena on Glomfjord/Nordland. Oslossa puhe on nopeampaa ja rytmiltään muutenkin erilaista, esimerkiksi nousevaa intonaatiota käytetään paljon. Nordlandissa puhutaan hitaammin ja tasaisemmin. TV:n ja radion oslolaistoimittajat tunnistan nykyään aika helposti jo puhetyylistä.

4. Katumuusikot. Ilmeisesti Oslossa ei ole minkäänlaista ylärajaa katumuusikoiden tuottamalla volyymimäärälle. Muusikoilla on mukanaan vahvistimet, joiden avulla musisointi kuuluu korttelikaupalla joka suuntaan. Katumuusikoiden taso on todella kirjava. Joidenkin esiintymistä kuuntelee mielellään Karl Johans Gatella kävellessään vaikka koko kadun mitan, joidenkin esiintymiselle ei haluaisi puolestaan lainkaan altistua.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kesä!

Kesä! Ainakin yhden päivän ajan eli tänään on ollut lämmintä, aurinkoista ja kaivatun kesäistä. Alkoi jo usko loppua, kun sadekaudelle ei tuntunut tulevan loppua lainkaan. Eilisiltana ei enää satanut, mutta kävelylenkillä tuntui viileältä useista vaatekerroksista huolimatta. Olin kyllä ihan tyytyväinen jo pelkästään sadetauosta!

Täällä ei enää ole ollut jäljellä kuin yksi puheenaihe viime aikoina - sää. Porukka tuntuu jakautuvan karkeasti kahteen leiriin: toiset olisivat valmiita puheidensa mukaan kestämään viileän sään, jos sade vain loppuisi. Toiset puolestaan kestäisivät kyllä sadetta - jos vain sää olisi lämpimämpi.

Tällekin päivälle oli sääennusteen mukaan tiedossa sadetta ja viileyttä, mutta ennusteen vastaisesti tulikin aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja meidän lämpömittarimme mukaan +19 astetta. Ilma kyllä tuntui paljon lämpimämmältä. Tarpeeksi lämmintä oli ainakin meikäläiselle istuskella useita tunteja terassilla shortseissa ja topissa lukemassa aikakauslehtiä.

Huomiselle onkin taas sääennusteen mukaan luvassa tihkusadetta. Myös viikonlopuksi näytettäisiin ennustettavan sadetta. Jos ennuste toteutuu, samalla särkyy eräs viime kuukausina toistunut kuvio: aina, kun olemme viikonlopun poissa Glomfjordista, täällä on hetkellisesti sateetonta (tai ainakin liki sateetonta), mutta jo paluumatkallamme Bodöstä tänne alkaa sataa suorastaan raivoisasti.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Juhannus Norjassa

Tänään vietetään Norjassa juhannusaattoa ja ensimmäisen kerran muuttomme jälkeen tunnen juhlapyhään liittyen haikeutta ja ikävää. Juhannuksenviettomme on muutaman viime vuoden ajan noudattanut tiettyjä traditioita ja tärkeimpänä kaikesta sisältänyt yhdessäoloa hyvien ystävien kanssa. Nyt juhannuksesta tulee tyystin toisenlainen. En tiedä vielä, pahentaako vai parantaako tunnelmaa se, että norjalainen juhannuksenvietto poikkeaa suuresti suomalaisesta, ajankohtaa myöten.

Norjan valtio ylläpitää verkossa erikielisiä maata ja sen kulttuuria esitteleviä sivustoja. Englanninkielisellä sivustolla otsikkoon on tiivistetty paikallisesta juhannuksesta olennainen: "St. Hans: Eat your porridge and light your fire"

Norjassa juhannus on siis nimeltään Sankthans (kutsutaan myös nimellä Jonsok) ja juhannusaatto Sankthansaften. Nimi juontaa juurensa Johannes Kastajasta. Juhannusaattoa ei ole kiinnitetty perjantaille vaan se on aina 23.6. Juhannukseen ei myöskään liity vapaapäivää kuten Suomessa.

Juhannustarjoiluun liittyvät grilliruuat, (norjalaiset) mansikat ja römmegröt. Viimeksimainittu on maidosta, hapankermasta ja vehnäjauhoista tehty puuro, joka tarjoillaan sokerin ja kanelin sekä rusinoiden kera. Tällainen puuro on perinteinen juhlaruoka ja erityisesti kesäruoka. Römmegrötin ohjeita on tarjolla joka puolella, ympäri vuoden.

Juhannukseen Norjassa ja Suomessa liittyy myös joitain yhteisiä piirteitä: mm. erilaisia uskomuksia (juhannusyötä pidetään erityisenä) ja täälläkin poltetaan aattona kokkoja. Lähin "virallinen" kokko poltetaan tänä iltana Bodössä.

Juhannussää Glomfjordissa on tällä hetkellä aurinkoinen, joskin aamulla vielä vihmoi vettä. Meidän alueemme (Nordland) poikkeuksellisen surkea kesäsää on noussut tällä viikolla valtakunnalliseksi aiheeksi tv-uutisissa ja sanomalehdissä. Nyt on ilmeisesti luvassa muutamaksi päiväksi hieman kauniimpaa kunnes ensi viikolla tulee taas matalapaine lepäilemään meidän yllemme.