sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Norjalaisia jouluruokia (osa 1)

Eilen pääsin ensimmäisen kerran maistamaan norjalaisia jouluruokia Jyrin työpaikan pikkujouluissa. Olin jo ennakkoon kuullut ja lukenut paikallisista jouluruokaperinteistä, jotka eroavat aika tavalla suomalaisista.

Suurimmat erot liittyvät lämpimiin ruokiin: Norjassa ei tarjota Suomen tapaan laatikoita tai kinkkua. Kinkun tilalla on ribbe, toinen keskeinen liharuoka on pinnekjött. Pinnekjött on uunissa pitkään kypsytettyä, todella vahvasti suolattua lampaanlihaa. Ribbe puolestaan on pitkään kypsytettyä possunkylkeä. Lisukkeina oli tarjolla keitettyjä perunoita, punakaalia ja luumuja sekä molemmille lihoille omat kastikkeensa.

Yhdessä lämpimien ruokien lisukeastiassa oli Jyrin ja minun mielestä aivan lanttulaatikon näköistä ruokaa. Ruokiin meitä opastanut henkilö kertoi lanttulisukkeen kuuluvan nimenomaan pinnekjötille. Lanttulisuke tehdään muussaamalla ja maustamalla keitetyt lantut - lanttulaatikkoa ilman (kermaa, siirappia, korppujauhoja ja) uunikypsennysvaihetta.

Alkuruuissa oli tarjolla mm. erilaisia kaloja - ne eivät Suomen jouluruokatarjonnasta juurikaan eronneet. Tällä kertaa ei lipeäkalaa ollut lainkaan mukana, joskin pöytäseurueessamme tähdennettiin, että se kuuluu kyllä oikeaan joulupöytään.

Jälkiruuat olivat toinen toistaan makeampia, huippuna karamellivanukas kermavaahdolla ja karamellikastikkeella!

Pikkujoulujen pukeutumiskoodista voisin mainita sen, ettei iltapuvussa erotu lainkaan muusta porukasta. Ensi vuonna olen tältä osin siis hieman paremmin varautunut.

torstai 25. marraskuuta 2010

Glon...Klon...

Ennen Norjaan muuttoa teimme tarvittavat osoitteenmuutokset enimmäkseen puhelimitse. Eräät paikat pyysivät lähettämään uuden osoitteemme (norjalaisnimien vaikeuden vuoksi) kuitenkin kirjallisesti tai luettelemaan sen puhelimessa kirjain kirjaimelta.

Posti on toistaiseksi löytänyt meidät hyvin, vaikka viimeisen 10 kuukauden aikana asuinpaikkamme nimen kirjoitusasu onkin vaihdellut. Tähän mennessä nähdyt vaihtoehdot:
  • Glomsfjord
  • Glumfjord
  • Glonfjord
  • Klomfjord
  • Klonfjord
Kun trolleyni saatiin viime viikolla ylimääräisten reissupäivien jälkeen kotiin, erilliseen lentoyhtiön lisäämään osoitelappuun oli kirjattu kyllä nimeni ja katuosoitteeni ihan oikein, mutta paikkakunnan nimi oli muodossa Omfjord.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Lunta ilman talviurheilua

Lumi on pysynyt maassa jo kaksi viikkoa yhtä mittaa. Pakkasta on ollut jatkuvasti, joskin vain yhden-kahden asteen tietämillä. Usko täkäläisten käsitykseen siitä, ettei tämä tarkoita talven alkua on vankkumaton. Itselläni on sen sijaan vaikeuksia kuvitella lähiaikoina tulevaksi vesisateita ja lämpöasteita, jotka sulattavat lumen kokonaan.

Melko tasan kaksi viikkoa sitten, yhden vuorokauden pyrytyksen jäljiltä, lumen syvyys takapihallamme oli yli 80 cm! Mittasimme lumen syvyyden huviksemme samalla, kun kävimme putsaamassa lautasantennia lumesta. Kirjaimellisesti tunsi hukkuvansa lumeen ja lapio oli välttämätön apuväline etenemisessä.

Voisi kuvitella, että tällainen sää olisi mitä mainioin talviurheiluun. Lähimmälle kuntopolullemme ei ole kuitenkaan vieläkään tehty latua, eikä siellä ole myöskään iltavalaistusta käytössä. Glomfjordissa talviurheilutarjonta on tällä hetkellä siis umpihankihiihtoa otsalampun valossa.

Säätilan muuttuminen talviseksi on vaikuttanut myös liikenteeseen: lähiviikkoina täällä Nordlandissa on sattunut yli 40 tapausta, joissa rekka tms. isompi ajoneuvo on jäänyt tielle talvirenkaiden tai lumiketjujen puuttumisen vuoksi.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

"Vad gör du här?"

Paluumatka. Eilen palasin lyhyeltä Suomen-vierailulta takaisin Glomfjordiin. Matkasuunnitelma oli samanlainen kuin jo monesti ennenkin: suora lento Helsingistä Osloon ja jatkolento Oslo-Bodö, myöskin ilman välilaskuja. Koneenvaihtoon olisi aikaa reilu tunti, ja epäilin, että kiire saattaisi tulla, mutta toisaalta Gardermoen alkaa olla jo tarpeeksi tuttu rivakkaan siirtymiseen. Glomfjordiin piti ehtiä järkevään aikaan, jotta vielä tiistai-illan aikana ehtisin kuunnella luennon (3 h) netistä ja pääsisin heti keskiviikkoaamusta asti valmistautumaan iltapäivällä olevaan tenttiin. Jyri oli luvannut tulla minua vastaan Bodön kentälle klo 17.

Helsinki -(Gardermoen)-Arlanda. Oslon lennon alkupuolella tulivat perinteiset kapteenin kuulutukset ja niissä mainittiin Oslon kentän yllä olevasta sumusta. Hieman ennen saapumisaikaa tulleessa uudessa kuulutuksessa kerrottiin, ettei laskeutumislupaa olla saatu sumun vuoksi ja niinpä jäisimme kiertelemään ja odottelemaan n. 70 km:n päähän kentältä. Vartin kuluttua ilmoitettiin, että kaikki on ok ja laskeudumme Osloon. Varttia myöhemmin ilmoitettiin, että joudummekin laskeutumaan varakentälle - Arlandaan. Arlandassa tulopalvelussa ei ollut ruuhkaa ja 10 minuutissa olin päässyt tiskille ja saanut paikan Oslon koneeseen (klo 16.50) ja jatkolennolle Bodöhön (klo 18.35). Tuskailin runsaan puolen tunnin vaihtoaikaa, mutta olin kuitenkin tyytyväinen uusien järjestelyjen nopeuteen: ehtisin ihan järkevään aikaan Glomfjordiin. Soitin Jyrille ja ilmoitin, että lentoni olisikin Bodössä klo 20.00. Jyri oli jo ajamassa kohti Bodötä (ollakseen siellä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti klo 17), mutta kääntyi takaisin.

Arlanda-Gardermoen I. Osloon lähdössä ollut kone oli aivan täynnä, olihan siihen tullut lisämatkustajia Helsingistä lähteneestä koneesta. Kone rullasi kiitoradalle - ja sitten ei lähdettykään mihinkään. Kapteeni kuulutti jotain. Olin keskittynyt tenttikirjan lukemiseen ja hetken aikaa kuvittelin, että kuulutuksessa käskettiin tarkistaa, että kaikkien kännykät ovat sammutettuina, koska navigaatiolaitteissa on häiriöitä. Itse asiassa kuulutettiin, että navigaatiolaitteissa on jokin häiriö, jota yritetään korjata. 10-15 minuuttia myöhemmin kuulutettiin, että palaamme takaisin portille, koska häiriö vaatii tutkimista. Lentoemäntä kuulutti, että jatkolennoille menossa oleville tulee informaatiota "pian". Vielä vartti lisäodottelua, eikä kone ollut liikkunut edes portille. Kuulutuksen mukaan tämä johtui siitä, ettei oltu saatu ketään kenttähenkilökunnasta paikalle. Lopulta pääsimme portille odottelemaan mekaanikkoa ja melkein samantien kone päätettiin tyhjentää matkustajista - lento oli peruutettu. Soitin Jyrille, ettei kannata lähteä Bodöhön samalla kun kiiruhdin uudestaan tulopalveluun. Tällä kertaa odottelusta tulisi pidempi kuin ensimmäisellä kerralla: edelläni näytti olevan 300 jonottajaa vuorolappuni numeroa ja taululla olevaa tietoa verratessa.

Arlanda-Gardermoen-Bodö +1 vrk? Meidän lentomme matkustajat ohjattiin pois tulopalvelusta, saamaan infoa ja ruokakupongit. Koneessa oli sanottu, että vain kalliimmilla paikoilla matkustavat pääsisivät klo 20 tienoilla lähtevään Oslon koneeseen ja loput klo 21.15 lennolle. Viimeinen lento Oslo-Bodö lähtee klo 22. Alkoi tuntua ikävältä. Tulopalvelun erikoisinfossa kerrottiin kuitenkin, että riveillä 1-17 istuneet pääsevät aiemmalle lennolle ja viimeiset rivit joutuvat odottelemaan. Olin ollut rivillä 25, koska tulin mukaan ilman omaa syytäni Arlandasta. Infossa ei puhuttu sanaakaan jatkolennoista, joten kysyin niistä. Kuulemma minut oli nyt buukattu Bodön koneeseen seuraavaksi aamuksi. Kun valitin, etten ehtisi tenttiin, infonainen käski minun mennä takaisin varsinaiseen tulopalveluun. Vieressäni seissyt, kuulemma Osloon "ilman mitään kiirettä" matkalla ollut ja aiemmalle lennolle päässyt, suomalaisnainen ilmoitti minulle (pyytämättä), ettei tenttiin osallistuminen ollut mikään pätevä syy päästä aiemmalle lennolle.

Takaisin Helsinkiin? Palasin tulopalveluun, enkä voinut jäädä odottelemaan ateriakuponkia, koska kuvittelin vuoroni tulevan nopeasti - olihan suuri enemmistö alkuperäisistä jonottajista ollut Oslon koneen matkustajia ja olin säästänyt vuoronumeronikin, vahingossa. Vaivaisen 55 minuutin odottelun jälkeen pääsin tiskille. Kerroin tilanteen (tentin takia päästävä Glomfjordiin ja ainoa mahdollisuus ehtiä tenttiin on päästä aiemmalle kuin klo 21.15 lennolle Osloon). Työntekijä kertoi, etten voi päästä aiempaan koneeseen, koska olin istunut rivillä 25. Tämän jo kertaalleen saadun tiedon jälkeen kysyin, olisiko minun sitten mahdollista päästä takaisin Helsinkiin.

- Tillbaka till Helsinki? ihmetteli työntekijä. Näytin alkuperäistä matkustusasiakirjaani.

- Vad gör du här?! huudahti työntekijä aidon hämmästyneenä. Kerroin koko siihenastisen Helsinki-Oslo-Bodö (tai Helsinki-Arlanda-Oslo-Bodö) -matkani vaiheet. Työntekijä ilmoitti, että tässä tarvitaan spesialistia ja katosi takahuoneeseen. Minuutit alkoivat tuntua pitkiltä, en ollut ehtinyt syödä, ja mahdollinen tentistä poisjäänti kuulosti rasittavalta. Tiesin, ettei Jyri pääsisi hakemaan minua keskiviikkona Bodöstä, joten jos olisin siellä aamulennolla klo 10 tienoilla, odottelisin Glomfjordin bussia yli 10 tuntia. (Nyt tosin tiedän, että bussia olisikin tarvinnut odottaa vain viisi tuntia, tenttiin en silti olisi ehtinyt.)

Arlanda-Gardermoen II. Työntekijä tuli takahuoneesta ja alkoi naputella kiivaasti näppistä. Sen jälkeen hän kirjoitti käsin jonkin lukusarjan Oslo-Bodö -boarding passiini. Aikaa uuden boarding passin tulostamiseen ei kuulemma nyt ollut. Sain ohjeeksi juosta portille 10 A, koska peruutuksen takia Oslon koneesta oli sopivasti paikka tyhjänä. Saisin sen, mutta boarding oli jo käynnissä ja koneen lähtöaika käsillä. Työntekijä kertoi vielä, että pääsen Oslosta seuraavaan Bodön koneeseen hänen kirjoittamallaan numerosarjalla.

Juoksin kohti porttia suhteellisen vieraalla lentokentällä ja samalla selitin Jyrille puhelimessa, että olisin sittenkin johonkin aikaan tämän vuorokauden puolella Bodössä. Portilla oli kaaos, kone oli saapunut myöhässä Arlandaan, eikä koneeseen vielä päässytkään. Kun vihdoin oli minun vuoroni, esitin ihan pokalla boarding passin, jonka mukaan koneeni lähtee klo 16.50 - kaksi tuntia sitten. Onneksi nimeni löytyi päivitetystä matkustajalistasta!

Koneeseen päästyäni ehdin jo huokaista uudestaan helpotuksesta, kunnes taas alettiin kuulutella lähdön myöhästymisestä. Viime hetkellä lähtöä viivytti vielä se, että kahdelle matkustajalle oltiin annettu yksi ja sama istumapaikka. Onneksi pääsimme kuitenkin lähtemään, 20-30 minuutin myöhästyminen ei enää tuntunut miltään. Aika pian alettiin kuulutella jatkolentotietoja - joillekin Norjan sisäisille jatkolennoille menossa olleet saivat nyt kuulla, etteivät tule ehtimään lennolleen. Sen sijaan Lontooseen jatkavilla ei ollut hätää, koska Oslon koneen miehistö oli siirtymässä seuraavaksi juuri kyseiseen Lontoon koneeseen! Stuertti kulki käytävällä, kertoi jatkolentonsa menettäneille majoituksesta lentokenttähotellissa ja kyseli joka rivillä, olisiko vielä tarvetta saada lisätietoja Norjan sisäisistä jatkolennoista. Stuertti neuvoi yksityiskohtaisesti, minne minun pitää lentokentällä mennä (tulopalvelun tarkka sijainti) hoitamaan jatkolentoasia.

Gardermoen-Bodö. Gardermoenissa lentoyhtiön tulopalvelutiskillä pystyin jo aika lailla sujuvasti ja tiivistäen kertomaan (ruotsiksi) matkani vaiheet. Hieman yli seitsemän tuntia oli kulunut siitä, kun lentoni Helsingistä oli lähtenyt - ja nyt olin jo Oslossa. Työntekijä ilmoitti, että Bodön kone lähtee klo 22 ja siinä on tilaa: minulla olisi nyt ihan hyvin aikaa hengähtää. Paitsi että pitäisi mennä ensin etsimään trolleyni hihnalta, ja jos laukku ei ollut tullut, palata takaisin samalle tiskille.

Trolleyn vaihtoehtoinen matkasuunnitelma. Mahdollisuus siihen, että laukkuni olisi valinnut Oslon matkan, kun vaihtoehtona oli jäädä hurvittelemaan Arlandaan, oli teoreettisen pieni. Kun olin odotellut laukkuani siihen asti, ettei enää mitään mahdollisuuksia sen löytymiseen hihnalta ollut, palasin takaisin tulopalveluun. Sinne oli kertynyt jo jonoa, mutta onneksi jonkin ajan kuluttua pääsin asioimaan, vieläpä saman työntekijän kanssa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kasvoni tai ruotsinkieleni oli jäänyt mieleen, koska nainen muisti heti asiani.

Siinä tiskillä odotellessani iski yhtäkkinen väsymys (Ehtisinpä saada ruokaa ennen koneen lähtöä! Voisinpa ottaa saappaat hetkeksi pois jalasta! Olisinpa ottanut käsimatkatavaraan kosteusvoidetta ja pari ylimääräistä litraa vettä!), etten enää osannut kertoa puhelinnumeroani ruotsiksi. Tarrauduin myös hämmästyneenä työntekijän kysymykseen siitä, missä hotellissa asun. Kerroin asuvani tällä hetkellä Norjassa, Glomfjordissa. Olin siihen astikin saanut hyvää palvelua, mutta asuinpaikkani kuultuaan nainen muuttui todella yli-ystävälliseksi: tässähän olikin kyse siitä, että melkein-norjalainen kanssaihminen oli joutunut odottamattomien matkakuvioiden eteen! Laukkuni luvattiin tulevan Bodöstä Glomfjordiin seuraavana päivänä.

Glomfjord. Enää pitikin saada uusi boarding pass (tässä tapauksessa ei voinut käyttää itsepalvelua), mahdollisesti vielä jonottamista tiedossa. Tsekkauksessa virkailija kysyi, oliko minulla matkatavaraa menossa ruumaan. Sanoin, että ei enää. Yksi trolley oli mukana, mutta se katosi. Ja sitten alkoi naurattaa ihan kauheasti. Pienimuotoisesta uhkaavasta hysteriasta huolimatta pääsin läpi turvatarkastuksesta. Lennon lähtöön oli siinä vaiheessa aikaa n. 45 minuuttia, joten loppuviimeksi sain syötävää vasta Bodössä, kun Jyri oli varannut autoon banaaneja ja suklaata. Onneksi olin ehtinyt suunnilleen kaikissa mahdollisissa tilanteissa ostaa ja juoda vettä koko päivän ajan! Kotona olimme puoli kahden jälkeen, viimeiset kilometrit olivat vaikeimmat.

Kiitokset. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että lähes poikkeuksetta kaikki työntekijät tulopalveluissa yms. olivat todella tarmokkaita ja ystävällisiä. Tosin tällainen lentojen säätäminen akselilla Suomi-Ruotsi-Norja lienee aika helppoa lentojen runsaan määrän takia. Suurkiitokset tietysti myös Jyrille, joka ennen poikkeuksellisen vaativaa työpäivää haki meikäläisen Bodöstä, ja joutui pärjäämään alle viiden tunnin yöunilla.

Trolley? Trolleyni on yhä edelleen viettämässä omaa lomareissuaan, toivottavasti se aikoo palata takaisin lähiaikoina.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Norjan kunnat laulussa

Huomasin Framtia-paikallislehdessä jutun laulusta, jonka sanoihin on sisällytetty kaikki norjalaiskunnat. Laulu sai julkisuutta Melöyssä, koska sen esittäjä oli kesätöihinsä liittyen paikkakunnalla.

Lauluesitys Norges kommuner löytyy You Tubesta. Esityksen seuraamista helpottaa tekstitys!

torstai 11. marraskuuta 2010

Grant-Lee Phillips

Eilen illalla olimme Jyrin kanssa Bodössä katsomassa Grant-Lee Phillipsin keikkaa. Phillips oli kertonut norjalaismedian haastatteluissa pitävänsä Norjasta ja erityisesti vielä Pohjois-Norjasta. Valitettavasti keikka ei tuntunut Bodössä herättävän kovin isoa kiinnostusta: Keikkapaikkana olleessa salissa oli n. 600 istumapaikkaa, joista tyhjäksi jäi oman arvioni mukaan noin puolet. Yleisö näytti koostuvan suurimmaksi osaksi keski-ikäisistä ihmisistä.

Keikka pääsi alkamaan likipitäen ilmoitettuna aikana. Grant-Lee Phillips tervehti yleisöä norjaksi "Go' kväll!" ja (norjalais)yleisö ilahtui tietystikin. Herra Phillips kysyi samantien "How are you?" ja odotti yleisöltä ehkäpä jotakin jatkohihkumista - tai edes jotain ääntä. Yleisö kuitenkin tuijotti hiljaisena lavalle. Ylipäätään keikan ensimmäisen tunnin aikana yleisö kyllä taputti innokkaasti, vihelteli yms., muttei huudellut biisitoiveita tai huudellut muutenkaan kommentteja. Kaikki huutelu säästeltiin konsertin viimeiseen puoleen tuntiin.

Keikalla kuultiin laajasti Phillipsin tuotantoa Grant-Lee Buffalosta uusimpaan soololevyyn asti. Tällä kokoonpanolla oli kuulemma takana vasta kaksi keikkaa ja sen vuoksi joitain kappaleita ei oltu vielä ehditty treenata yhdessä (Jupiter and teardrop kuultiin Phillipsin sooloesityksenä tästä syystä), eikä osaa toiveista voitu täyttää. Grant-Lee Buffalon ensi vuoden kiertuetta tuli mainostettua ihan huomaamatta, vaikkei se ainakaan tämänhetkisten ennakkotietojen mukaan olisi osumassa Norjaan.

Biisien välissä Grant-Lee Phillips jutusteli niitä näitä alkaen Bruce Springsteenin olemuksesta ja äänestä ja päätyen juomisen vaikutuksen näkymiseen kampauksen korkeudessa. Phillips kertoi viettäneensä koko keikkapäivän Bodössä. Hänen mukaansa kaupunki olikin aika erilainen kuin edellisellä vierailulla, joka oli ajoittunut kesään. Nyt oli kuulemma pimeämpää, kylmää ja liukasta - hän oli jopa kaatunut liukkauden vuoksi. Biisien välinen jutustelu vaikutti spontaanilta ja teki keikan tunnelmasta aika intiimin. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettiä, mahtaako spontaanius olla rutinoinutta ja jutut joka keikalla samanlaisia. Toisaalta ainakin jonkin verran taustalla oli tarkempaakin tietoa keikkapaikasta: Phillips sanoi toivelistallaan Bodön osalta olevan vielä revontulien näkemisen - ja tähän liittyen esitettiin taas yleisölle kysymyksiä. Vähän väliä Phillips muisti käyttää norjan kielen taitoaan, joka rajoittui alussa esitetyn tervehdyksen lisäksi kiitoksiin.

Yleisö palkitsi kaikki biisit ja lopulta koko keikan raivokkailla aplodeilla ja niinpä Phillips bändeineen saatiin lavalle vielä kaksi kertaa ensimmäisten hyvästelyjen jälkeen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Grant-Lee Phillipsin livenä ja olin keikkaan tosi tyytyväinen. Phillipsin ääni oli hyvässä vireessä ja taustabändinkin soitto kohdillaan. Miinusta tuli äänentoistosta: aluksi volyymi oli ihan ok, mutta keikan loppua kohden volyymia kuitenkin syystä tai toisesta nostettiin tuntuvasti.
Keikan jälkeen Grant-Lee Phillips signeerasi levyjään. Parhaaseen ja jo tutuksi tulleeseen norjalaistapaan jono oli teoreettinen, käytännössä kyse oli ameebamaisesta epämuodostelmasta. Ajattelin odotella hetken, koska en tiennyt, kuinka monentena olin jonottamassa. Jos oman vuoroni odottelu venyisi, voisimme vain lähteä samantien illalliselle. Yllättäen olinkin ilmeisesti ihan "jonon" kärkiosassa ja äkkiarvaamatta keskustelemassa Grant-Lee Phillipsin kanssa.

Kehuin ja kiittelin keikkaa. Kerroin olevani Suomesta, ja asuvani nyt tilapäisesti mieheni kanssa (tässä vaiheessa viittoilin kohti sivummalla seisoskelevaa Jyriä, joka nappasi tuon alempana olevan kuvan minusta ja Phillipsista) Pohjois-Norjassa. Mainitsin, etten ollut aiemmin nähnyt Phillipsin keikkoja, ja että nyt minulla olisi ollut mahdollisuus nähdä hänet ensin Bodössä ja sitten Helsingissä. Phillips totesi (pahoitellen) Helsingin keikan peruuntuneen, ennenkuin pääsin valittamaan asiasta. Hän muistutti olleensa Helsingissä joskus (!) esiintymässä. Phillips kysyi, kuinka pitkän matkan päästä me olimme keikalle nyt tulleet. Laskin (lyhyellä matematiikalla vaativahko suoritus) matkaksi 90 mailia. Phillips sanoi ensin, ettei matka kuulostanut niin pitkältä, mutta alkoi miettiä ajomatkaa pimeällä tiellä yöaikaan ja tuli siihen tulokseen, ettei se välttämättä olisikaan ihan kevyt. Lopuksi vielä kehuin ja kiittelin keikkaa uudestaan ja hyvästelin Phillipsin, joka kiitteli ja hyvästeli minun lisäkseni myös Jyrin.

Jyrin mielestä minun olisi kannattanut kertoa, että olimme Suomesta (mainitsematta asumista Norjassa) ja tulleet katsomaan tätä keikkaa (varsinkin kun Helsingin keikka peruuntui) - tai vaihtoehtoisesti mainita, että yöpyisimme konserttipaikasta noin kilometrin päässä sijaitsevassa hotellissa.
(Pahoittelen kuvien laatua/laaduttomuutta - käytössä olivat tällä kertaa vain kahden kännykän kamerat!)


Avisa Nordland -lehden verkkosivustolta löytyy keikka-arvostelu.






sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kaamos

Glomfjordissa alkoi tällä viikolla kaamosaika. Kaamoksen alkamis- ja päättymispäivänmäärissä on tietynlainen logiikka, josta ne on helpompi muistaa: kaamos alkaa 2.11. ja päättyy 11.2.

Valoisaa aikaa Glomfjordissa on tarjolla tällä hetkellä suunnilleen klo 8.30-15. Pimeys alkoi tuntua todella hurjalta viime viikolla, nyt helpotusta tuo taas hetkeksi lumi. Viime yön ja tämän päivän aikana on lunta satanut 30-40 cm, mutta lumitilanne tuskin on taaskaan kovin pysyvä.

Otin toissa viikolla terassiltamme allaolevan kuvan, jotta aurinkoa voisi katsella edes valokuvassa!




maanantai 1. marraskuuta 2010

Tuoretta seitiä

Jyri sai eilisellä kalastuskeikalla saalikseen ison seitin: pituutta kalalla oli 90 cm ja painoa lähes 7,5 kg!
Kala oli herättänyt huomiota myös muissa Fykanilla paikallaolleissa kalastelijoissa, vaikkei kyseessä ollut mikään ennätysseiti.


Olinkin jo ollut huolissani siitä, ettemme syö tarpeeksi tuoretta kalaa. Nyt on tiedossa seitiruokia lähiaikoina: eilen kokeilimme fileitä parmesan-kuorrutettuna ja viidelle (!) jäljelläolevalle fileepalaselle etsin reseptejä.

Joidenkin ohjeiden mukaan seitiä voi savustaa, joten sitä voitaisiin ehkä kokeilla. Ja sitten on tietenkin aina onnistuva uuniseiti, johon saa vaihtelua erilaisilla lisukkeilla: tomaattia, sipulia, mantelilastuja, katkarapuja jne.