sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kulttuuria ja pakkasta

Huolimatta Helsingin reissuni aikana vallinneesta järkyttävän kylmästä säästä pääsin onneksi harrastamaan kulttuuria.

Elokuvat. Näin pelkästään erittäin hyviä (Winter's Bone, The Social Network, The Kids are allright) ja hyviä (Somewhere, Kuninkaan puhe) elokuvia. Valitettavasti ihan kaikkia toivelistallani olleita leffoja (esim. Biutiful, Kosto, True Grit) en ehtinyt käydä katsomassa.

Teatteri. Svenska Teaternin Cabaret-esitys Aleksanterin teatterissa oli hieno elämys. Näyttelijät lauloivat ja tanssivat oikein hyvin. Vaikka kyse on musikaalista, aihe on sen verran haastava, että vielä päiviä esityksen jälkeenkin mietiskelin sen esiinnostamia tiettyjä teemoja. Suosittelen Svenskanin Cabaretia lämpimästi - ruotsin kielen ei pidä antaa pelottaa: näyttelijät artikuloivat erittäin selkeästi ja esitystä on helppo seurata.

Musiikki. Pelle Miljoona Oy:n keikasta kirjoitin jo aiemmin tällä viikolla, se ei kuitenkaan ollut ainoa livemusiikkielämykseni Helsingissä. Reissuni alkupuolella näin Jo Stancen (myöskin Tavastialla), jonka levyä olen alkuvuonna aika paljon kuunnellut. Keikka oli mahtava! Bändi soitti upeasti, laulusolistilla oli homma hallussa ja lavalta välittynyt innostus sai yleisön mukaan. Kertakaikkiaan uskomattoman hieno ja mahtava keikka!

Näyttelyt. Pentti Sammallahden näyttely Valokuvataiteen museossa oli aika massiivinen, mutta kiinnostava. Vaikka näyttely on ollut avoinna syyskuusta asti, helmikuisena sunnuntaina se oli tungokseen asti täynnä kävijöitä. Taidehallissa näin Pekka Kauhasen hauskan näyttelyn Hurtta, poika ja lum'ukko. Espoon kulttuurikeskuksessa ehdin käydä katsomassa mielenkiintoisen valokuvanäyttelyn suomalaisesta katusoittajasta Intiassa. (Kiitokset näyttelyvinkistä Kulttuurikeskukseen!) Virka-galleriassa kävin katsomassa Stadin mestat -näyttelyn. Näyttelyä oli katsomassa paljon ihmisiä, ja lähes jokaisen kuvan kohdalla alkoi joku muistella menneitä: omaansa tai kaupungin menneisyyttä ja lähihistoriaa.

torstai 24. helmikuuta 2011

Moottoritie on kuuma

Olin hankkinut lipun Pelle Miljoona Oy:n 17.2. Tavastian keikalle heti, kun liput tulivat myyntiin. Keikka osui ajallisesti mainiosti yhteen Helsingissä olleiden luentojen kanssa; onneksi opintojakson aikataulu oltiin julkaistu hyvissä ajoin. Moottoritien lisäksi Pellen tuotannosta minulla on ainoastaan Viimeinen syksy. Kiinnostukseni nähdä tämä kokoonpano livenä ei siis liittynyt mihinkään laajaan Pelle Miljoona -fanitukseen.

Muistan ihan selkeästi, missä olen ensimmäisen kerran kuullut Moottoritie on kuuma -biisin. Muistan myös, miten paljon kappaleesta heti pidin, miten tärkeältä se tuntui ja millaiseen tilanteeseen se osui: olin noihin aikoihin vasta aloittanut aktiivisen musiikin kuuntelun ja harrastamisen ja toisaalta meillä oli taas muutto lähenemässä. Moottoritie-levyn hankin aikanaan tietysti ensimmäisen tilaisuuden tullen ja nyt Helsingissä ollessa harrastinkin (olosuhteiden pakosta) todellista retroilua kuuntelemalla vanhaa rahisevaa vinyyliä lattialla istuen - aivan kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten!

Keikka oli loppuunmyyty ja suosiolla olin melko lailla takarivissä. Vahingossa pääsin kuitenkin paikkaan, josta näin tärkeimmän (Sami Yaffan). Bändillä tuntui olevan lavalla hauskaa, soitto kulki ainakin tarpeeksi ja yleisö lauloi innokkaasti mukana. Hämmästyksekseni havaitsin osaavani keikalla soitetut kappaleet edelleen ulkoa, vaikka mukana oli myös (spiikin mukaan) vähän harvemmin esitettyä materiaalia. Moottoritie-levyä en ollut aikoihin kuunnellut, ja palasin siihen vasta keikan jälkeen.

Tavastialla ennen keikan alkua soitettu musiikkivalikoima sopi henkisesti hyvin yhteen pääesiintyjän kanssa. Vieressäni pohdittiin, mahtoiko dj:nä olla Njassa. Pohdinta vei omat ajatukseni hakematta tämänhetkiseen asumiseen Norjassa: mainitun dj:n nimen yhdistäminen eri kanavien ohjelmiin, Mustaan Paraatiin ja I'm Young & Beautiful & Natural -esitykseen asti kävi minulta ihan vaivattomasti (enkä ole koskaan edes ollut paikalla yhdelläkään klubilla, kun Njassa on ollut levyjä soittamassa). Pienimuotoinen epätoivo iskee, kun miettii, miten kauan vaatii norjalaiskulttuurin (laajasti miellettynä) jonkinlainen haltuunotto edes hyvin suppealla tasolla. Vaikka uusi kulttuuri on mielenkiintoinen, välillä tuntuu siltä, että pitäisi aina olla verkkoyhteys tai hakuteos saatavilla, jotta voisi hakea lisätietoja puheenaiheista ja ihmisistä - ja oppia jotain. Osasin tosin kuvan perusteella yhdistää muutama viikko sitten samaksi henkilöksi Lydverket-ohjelman ja norjalaistv:n Super Bowl -ennakkostudion juontajan: pientä oppimista ja pikkuhiljaa. Enkä edes usko, että ihan kaikkea tässä suhteessa on mahdollista oppia - kunhan edes tarpeeksi.

(Ja ehkä tässä pitäisi mainita myös se, että käyn katsomassa ja lukemassa uutisotsikoita ja uutisia useammasta eri suomalaismediasta muutaman kerran päivässä, mutta Njassan Valiojoukko ja Helsingin Henki ovat ainoat suomalaisohjelma, jota seuraan säännöllisesti. Melkoisen loistavia musiikkivalintoja ja mainioita juttuja.)

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kylttikiista

Helmikuun alussa Bodössä paljastettiin kaksi uutta kunnan nimikylttiä. Kyseessä olivat saamenkieliset kyltit. Kyltissä Bodön nimi on muodossa Bådåddjo.

Kylttien pystyttäminen ja niiden juhlallinen paljastusseremonia nousivat uutisiin. Melkein heti alkoi myös vilkas keskustelu esim. Avisa Nordlandin sivuilla siitä, kuinka saamelainen Bodö oikeastaan on. Kylttejä pidettiin tarpeettomina tai toisaalta niiden katsottiin tukevan saamelaiskulttuuria, monikulttuurisuutta jne. Mielipiteitä on vaihdettu myös siitä, onko kylttiin valittu saamelainen nimenmuoto oikea vai väärä - vaihtoehtoja olisi ilmeisesti ollut useita. Nyttemmin kylttikiista on levinnyt tietysti myös sosiaaliseen mediaan.

Mielipiteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole rajoittuneet pelkästään verkkoon: Kyltit olivat ehtineet olla paikoillaan noin puolitoista viikkoa, kun toinen niistä töhrittiin. Uutinen töhrimisestä herätti keskustelun uudestaan.

Avisa Nordlandin uutinen kylttikiistasta.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Lumivyöry Glomfjordissa

Hyvin harvoin Glomfjord ylittää uutiskynnyksen valtakunnallisessa mediassa. Viime sunnuntaina näin kuitenkin kävi, sangen dramaattisissa merkeissä. Sunnuntaina päivällä Glomfjordin laskettelukeskuksessa tapahtui lumivyöry. Lumivyöryn alle tiedettiin jääneen vähintään yhden laskettelijan, 16-vuotiaan saksalaispojan.

Etsintä- ja pelastusoperaatio saatiin käyntiin ripeästi, mukana oli pelastuslaitoksen lisäksi vapaaehtoisia ja apuna oli myös tällaisiin tilanteisiin koulutettuja koiria. Laskettelija saatiin pelastettua lumesta ja hänet lennätettiin helikopterilla lähimpään Bodön sairaalaan. Vammat jäivät onneksi pieniksi. Etsintöjä jatkettiin vielä jonkin aikaa mahdollisten muiden lumeen hautautuneiden löytämiseksi, sillä tarkkaa tietoa laskettelijoiden määrästä alueella ei ollut. Ketään muuta ei lisäetsinnöissä löydetty, saksalaisteini oli ainoa, joka oli kadonneeksi ilmoitettu.

Asumme niin lähellä laskettelukeskusta, että pelastusoperaatioon kuuluneen helikopterin pörrrääminen lähistöllämme antoi ennen jo uutisen julkaisemista vihjeitä siitä, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa oli meneillään.

Uutinen Glomfjordin lumivyörystä NRK: sivuilla.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Aurinkoa!

Kaamosaika loppui Glomfjordissa virallisesti 11.2. Kahden päivän ajan on aurinko siis taas ollut näkyvissä - ja kyllä sitä ehdittiin jo odottaakin! Tammikuun lopun ja helmikuun alun vesisateiden, lämpöasteiden ja talvimyrskyjen jälkeen on taas hieno talvisää. Pakkasta on pari astetta; mitä mainioin hiihtokeli.

Viime viikkojen vaihtelevien säiden jälkeen ei meidän lähintä latulenkkiä ole vielä kunnostettu. Suurin osa väestä harrastaa hiihtoa tuntureilla, joten "alhaalla" sijaitsevaan latuun ei ehkä kannata satsata niin paljon ylläpitotyötunteja. Yleensä kuitenkin joku innokas hiihtäjä tulee avanneeksi ladun muillekin.

Olemme välillä jopa yrittäneet katsella olohuoneemme ikkunasta, olisiko lenkkiä hiihtämässä joku - kannattaako lähteä suksien kanssa liikkeelle. Umpihankihiihto ei kuulosta niin kauhean innostavalta! Toisaalta umpihangessa voisi kokeilla liikkumista lumikengillä suksien sijaan. Uutisista päätellen lumikenkäily on ollut tänä talvena suosittua eteläisessä Suomessakin.

lauantai 12. helmikuuta 2011

The Rollagers

Siellä sun täällä kuulee hoettavan, että nykyisellään internetissä on "kaikki"; mitä tahansa aineistoa ja ketä tahansa käyttäjiä. Pitänee kai alkaa pikkuhiljaa uskoa tuohon hokemaan - verkossa on nyt ihmeteltävissä myös Jyrin rockabilly-menneisyys.

Jyri on aikanaan soitellut erilaisissa kokoonpanoissa, eräs niistä oli nimeltään The Rollagers. The Rollagers ei koskaan päässyt levyttämään saati tehnyt edes demoa, mutta onneksi c-kasetille tuli sentään taltioitua bändin soitantoa. Alkuperäiset äänitykset noin kolmenkymmenen vuoden takaa on siirretty digitaaliseen muotoon ja ne löytyvät nyt You Tubesta. Digitalisoimisen yhteydessä äänitteitä ei editoitu millään tavoin, joten musiikin lisäksi niille on taltioinut myös ns. hälyääniä. Kappaleiden yhteydessä voi ihmetellä videota, jossa on hyödynnetty historiallisia kuvia sekä Porista että The Rollagersista. You Tuben lisäksi The Rollagers on myös Facebookissa.

Näkyvyys sosiaalisessa mediassa ei ole nostanut The Rollagersia supersuosioon. Vielä.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Luonto lähellä

Talvi on ollut poikkeuksellisen kylmä ja runsasluminen Nordlandin alueella, ei pelkästään Glomfjordissa. Sääolot ovat olleet yksi syy monenlaisiin ihmisten ja eläinten kohtaamisiin Nordlandissa, ja niistä on uutisoitu mediassa valtakunnallisia tv-uutisia myöten.

Peuroja emme ole Glomfjordissa juuri nähneet. Muualla Nordlandissa niitä ilmeisesti on, siilä viime vuoden loppupuolella eräs naishenkilö havaitsi peuranvasan muuttaneen asumaan autokatokseen. Vasa oli liikuskellut aiemminkin pihanpiirissä, emonsa seurassa. Lähitiellä sattuneessa peurakolarissa kuoli ilmeisesti juuri tuo emopeura - ja vasa palasi pihaan, kun kylmä ja luminen sää sai sen hakeutumaan suojaan.

Hirvet ovat pelotelleet ihmisiä monin paikoin, Rognan-nimisessä paikassa vasan kanssa liikuskellut hirvinaaras pelotteli jalankulkijoita. Hirvi vasoineen hakeutui nimenomaan asutuksen liepeille, kyse ei siis ollut metsäpoluilla tapahtuneista hyökkäyksistä. Avisa Nordlandin julkaiseman jutun mukaan tällaisissa tapauksissa ei välttämättä kuitenkaan aina lopeteta häirikköhirveä.

Yksi häirikköhirvi ainakin kuitenkin lopetettiin Fauskessa tammikuussa. Hirvi oli liikuskellut koulun liepeillä ja hyökännyt kohti 6-vuotiasta koulumatkalla ollutta tyttöä. Tyttö sai hyökkäyksessä vammoja käteen ja päähän. Onneksi vammat jäivät kuitenkin ilmeisesti lieviksi. Hirvi saatiin lopetettu melko pian hyökkäyksen jälkeen. Nrk Nordland julkaisi asiasta uutisen.

Melöyssä, Reipå-nimisessä taajamassa (n. 25 km Glomfjordista), maatalon pihanpiiriin tuli kutsumattomana vieraana ahma pari viikkoa sitten. Reipåssa on viime vuosina tehty useita hyökkäyksiä lampaita kohtaan ja ahmaa pidettiin eräänä epäiltynä. Tämän Reipåssa liikuskelleen ahman kohtaloksi koitui liika rohkeus ja se lopetettiin.

Ahmat, hirvet ja peurat eivät ole ainoita villieläimiä Nordlandissa. Myös ilveksestä on tehty havaintoja. Ilveksen epäillään tappaneen yhden kotikissankin. Ilves-video löytyy Nrk Nordlandin sivuilta.

Tällä viikolla näin elämäni ensimmäisen kerran supikoiran luonnossa. Supikoira viiletti saalis suussa Oslossa, Gardermoenin lentokentän liepeillä. Norjassa luonto on todellakin joka paikassa lähellä!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Opiskelut jatkuvat

Opiskeluissani oli hieman pidempi tauko joulu-tammikuussa. Marraskuussa aloitin viestinnän aineopintojen suorittamisen ja niiden parissa nyt jatketaan tammikuun lopulta syksyyn asti. Jo viestinnän perusopintojen suorittamisessa hyödynnettiin runsaasti tietotekniikkaa ja verkkoa, mutta käytössä oli myös ihan perinteisiä luentokursseja ja kirjatenttejä. Kaikki kuuntelemani verkkoluennot olivat nauhoituksia, joissa pystyi kuuntelemaan edellispäivänä Helsingissä pidetyn luennon ja samalla seuraamaan power point -esitystä. Jos luentosalissa syntyi keskustelua, luennoitsija ensin toisti mikrofoniinsa salista tulleet kysymykset/kommentit etäopiskelijoille ja sen jälkeen vastaili. Etäopiskelijoiden osallistumismahdollisuus oli siis käytännössä olematonta.

Pari viikkoa sitten pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan suoralle verkkoluennolle. Verkkoluentoa seurataan ohjelmalla, joka mahdollistaa näytön jakamisen useaan osaan: yhtäaikaa ovat näkyvissä power point -diat, chat ja luennoitsija. Luennoitsijan kasvot näkyvät hieman postimerkkiä suuremmassa neliössä ja rajaus on sellainen, että kyseessä on todellakin puhuva pää.

Suora verkkoluento antaa opiskelijoille chatin kautta hyvän keinon esim. kommentoida tai esittää kysymyksiä luennoitsijalle. Myös ryhmätehtävien tekeminen on mahdollista. Ryhmätehtävien aikana näytöllä on neljä keskustelua-aluetta rinnakkain, lisäksi niiden aikanakin on mahdollisuus "yleiskeskusteluun" peruschatin kautta. Ryhmäkeskusteluihin osallistumisessa haasteena on keskustelualueiden kapeus, joka pidentää keskusteluja näytöllä.

Suorien verkkoluentojen seuraaminen tuntui aluksi haasteellisemmalta perinteiseen luentosaliopetukseen verrattuna: keskittymistä tuntui hajottavan luennoitsijan puheen ja luentomateriaalin sekä chatin yhtäaikainen seuraaminen. Kahdelle suoralle verkkoluennolle osallistumisen jälkeen chat opetuksen ylimääräisenä osiona ei enää tunnu lainkaan haasteelliselta.

Perinteisiä teknisiä hankaluuksia näihin molempiin verkkoluentoihin on kyllä liittynyt: välillä on luennoitsijan ääniyhteys kadonnut kokonaan, vaikka ruudulla näkyvästä kuvasta päätellen hän on kyllä jatkanut puhumista. Välillä taas kuvayhteys luennoitsijaan on hävinnyt, ja vain ääniyhteys jäänyt jne. Em. ongelmat ovat koskettaneet kerralla koko ryhmää. Toisaalta välillä vain osalla ryhmäläisistä on ollut teknisiä ongelmia. Itsekin koin hetkellisen hämmästyksen, kun viitisen minuuttia ennen luennon alkamista halusin kirjautua mukaan. Saamani viestin mukaan luento olikin jo käynnissä, eikä siihen voi kesken enää tulla osallistujaksi. Yrittäessäni kirjautumista uudelleen sain tiedon, että olen jo kirjautunut kertaalleen mukaan.