keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Hajahavaintoja Oslosta

1. Jalankulkijat ja pyöräilijät. Liikennevalot ja -säännöt ovat teoriassa olemassa, mutta jalankulkijat ja polkupyöräilijät kulkevat punaisia päin koko ajan, riippumatta autoliikenteestä. Ulkopaikkakuntalaisena ja/tai ulkomaalaisena on helppo erottua porukasta odottelemalla vihreää valoa.

2. Autoliikenne. Autot pysähtyvät lähes poikkeuksetta suojatien eteen (ei valo-ohjatuissa risteyksissä) päästääkseen jalankulkijat yli. En ole vielä Glomfjordin kokemuksien perusteellakaan sisäistänyt täysin tätä tapaa, joten viime viikonloppuna saatoin taas hämmentää joitain autoilijoita Oslon keskustassa.

3. Norjan kieli. Oslosta ja sen lähialueilta olevat henkilöt puhuvat vaikeampaa norjaa, jos vertailukohteena on Glomfjord/Nordland. Oslossa puhe on nopeampaa ja rytmiltään muutenkin erilaista, esimerkiksi nousevaa intonaatiota käytetään paljon. Nordlandissa puhutaan hitaammin ja tasaisemmin. TV:n ja radion oslolaistoimittajat tunnistan nykyään aika helposti jo puhetyylistä.

4. Katumuusikot. Ilmeisesti Oslossa ei ole minkäänlaista ylärajaa katumuusikoiden tuottamalla volyymimäärälle. Muusikoilla on mukanaan vahvistimet, joiden avulla musisointi kuuluu korttelikaupalla joka suuntaan. Katumuusikoiden taso on todella kirjava. Joidenkin esiintymistä kuuntelee mielellään Karl Johans Gatella kävellessään vaikka koko kadun mitan, joidenkin esiintymiselle ei haluaisi puolestaan lainkaan altistua.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kesä!

Kesä! Ainakin yhden päivän ajan eli tänään on ollut lämmintä, aurinkoista ja kaivatun kesäistä. Alkoi jo usko loppua, kun sadekaudelle ei tuntunut tulevan loppua lainkaan. Eilisiltana ei enää satanut, mutta kävelylenkillä tuntui viileältä useista vaatekerroksista huolimatta. Olin kyllä ihan tyytyväinen jo pelkästään sadetauosta!

Täällä ei enää ole ollut jäljellä kuin yksi puheenaihe viime aikoina - sää. Porukka tuntuu jakautuvan karkeasti kahteen leiriin: toiset olisivat valmiita puheidensa mukaan kestämään viileän sään, jos sade vain loppuisi. Toiset puolestaan kestäisivät kyllä sadetta - jos vain sää olisi lämpimämpi.

Tällekin päivälle oli sääennusteen mukaan tiedossa sadetta ja viileyttä, mutta ennusteen vastaisesti tulikin aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja meidän lämpömittarimme mukaan +19 astetta. Ilma kyllä tuntui paljon lämpimämmältä. Tarpeeksi lämmintä oli ainakin meikäläiselle istuskella useita tunteja terassilla shortseissa ja topissa lukemassa aikakauslehtiä.

Huomiselle onkin taas sääennusteen mukaan luvassa tihkusadetta. Myös viikonlopuksi näytettäisiin ennustettavan sadetta. Jos ennuste toteutuu, samalla särkyy eräs viime kuukausina toistunut kuvio: aina, kun olemme viikonlopun poissa Glomfjordista, täällä on hetkellisesti sateetonta (tai ainakin liki sateetonta), mutta jo paluumatkallamme Bodöstä tänne alkaa sataa suorastaan raivoisasti.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Juhannus Norjassa

Tänään vietetään Norjassa juhannusaattoa ja ensimmäisen kerran muuttomme jälkeen tunnen juhlapyhään liittyen haikeutta ja ikävää. Juhannuksenviettomme on muutaman viime vuoden ajan noudattanut tiettyjä traditioita ja tärkeimpänä kaikesta sisältänyt yhdessäoloa hyvien ystävien kanssa. Nyt juhannuksesta tulee tyystin toisenlainen. En tiedä vielä, pahentaako vai parantaako tunnelmaa se, että norjalainen juhannuksenvietto poikkeaa suuresti suomalaisesta, ajankohtaa myöten.

Norjan valtio ylläpitää verkossa erikielisiä maata ja sen kulttuuria esitteleviä sivustoja. Englanninkielisellä sivustolla otsikkoon on tiivistetty paikallisesta juhannuksesta olennainen: "St. Hans: Eat your porridge and light your fire"

Norjassa juhannus on siis nimeltään Sankthans (kutsutaan myös nimellä Jonsok) ja juhannusaatto Sankthansaften. Nimi juontaa juurensa Johannes Kastajasta. Juhannusaattoa ei ole kiinnitetty perjantaille vaan se on aina 23.6. Juhannukseen ei myöskään liity vapaapäivää kuten Suomessa.

Juhannustarjoiluun liittyvät grilliruuat, (norjalaiset) mansikat ja römmegröt. Viimeksimainittu on maidosta, hapankermasta ja vehnäjauhoista tehty puuro, joka tarjoillaan sokerin ja kanelin sekä rusinoiden kera. Tällainen puuro on perinteinen juhlaruoka ja erityisesti kesäruoka. Römmegrötin ohjeita on tarjolla joka puolella, ympäri vuoden.

Juhannukseen Norjassa ja Suomessa liittyy myös joitain yhteisiä piirteitä: mm. erilaisia uskomuksia (juhannusyötä pidetään erityisenä) ja täälläkin poltetaan aattona kokkoja. Lähin "virallinen" kokko poltetaan tänä iltana Bodössä.

Juhannussää Glomfjordissa on tällä hetkellä aurinkoinen, joskin aamulla vielä vihmoi vettä. Meidän alueemme (Nordland) poikkeuksellisen surkea kesäsää on noussut tällä viikolla valtakunnalliseksi aiheeksi tv-uutisissa ja sanomalehdissä. Nyt on ilmeisesti luvassa muutamaksi päiväksi hieman kauniimpaa kunnes ensi viikolla tulee taas matalapaine lepäilemään meidän yllemme.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Haasteellista puutarhanhoitoa

Tänä kesänä ei taida meidän pihamme saada Glomfjordin kaunein puutarha 2010 -palkintoa, jos sellaista ylipäätään jaetaan. Selityksiä löytyy kyllä tarpeeksi, ellei liikaakin: sää, vuodenaikojen erilainen kesto Suomeen verrattuna, entuudestaan tuntematon piha...

Ensinnäkin meillä ei ollut aavistustakaan, millaisia kasveja edelliset asukkaat olivat pihaan istuttaneet. Piti siis odotella lumien sulamista. Pikkuhiljaa alkoivat etupihan kukkapenkin istutukset tulla esiin ja hetken aikaa pihan näyttikin oikein edustavalta. Sitten alkoivat sateiset ja tuuliset päivät, joita on nyt jatkunut monta viikkoa. Kuten jo aiemmin mainitsin, hentovartiset kukat ovat taipuneet ja tuuli on riipinyt terälehdet irti osin tai kokonaan. Vain rikkaruohot kukoistavat säästä riippumatta. Kukkapenkki näyttää nyt enimmäkseen surulliselta, mutta tarvitaan vain muutama sateeton päivä, jotta kukkapenkki saadaan taas kuntoon. Sääennusteen mukaan ainakaan seuraavan viikon aikana ei tule olemaan yhtään sateetonta päivää. Paikallisten mukaan heinäkuussa voisi olla kesäisempää.

Nurmikkomme on kasvanut vauhdilla, hieman liikaakin. Nurmikko olisi kaivannut jonkinlaista kevätkäsittelyä mm. sammaleen vuoksi. Harmi vain, että siirtyminen takatalvesta täyteen kevääseen ja muutaman päivän mittaisesta keväästä kesään tapahtuivat meidän poissaollessamme - ei ollut mahdollisuuksia järjestää haravointitalkoita tai tehdä pihan perusparannustöitä ajallaan!

Olen alkanut miettiä sopivia selityksiä, jos pihamme rupeaa herättämään kysymyksiä. Voisin sanoa, että tähtäämme romantiikan tyyliseen puutarhaan ja pylväät ovat vasta matkalla tänne. Tai että tavoitteenamme on luonnonmukainen piha: antaa kaikkien kukkien kukkia. Ja aina voin kääntää keskustelun siihen, miten hyvin linnut viihtyvät pihapiirissämme!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Harvinaisia hälytysääniä

Suomessa asuessa oli tottunut hälytysajoneuvojen ja erilaisiin muihin liikenteen ympärivuorokautisiin ääniin. Glomfjordissakin liikennettä on kyllä ympäri vuorokauden ja vuoronvaihtumiset teollisuuspuiston tehtaissa huomaa öisinkin liikenteen hetkellisenä lisääntymisenä. Hälytysajoneuvojen sireenejä ei täällä ole kuulunut. Kertaalleen keväällä tosin teollisuuspuiston hälytinjärjestelmään tuli jokin oikosulku ja minuuttitolkulla soi vaara ohi -merkki. Poliisiauton olemme nähneet vain kerran Glomfjordissa ja kerran tänne johtavalla tiellä. Paloautoja näkee silloin tällöin, mutta ne kuuluvat teollisuuspuiston palokuntaan ja ajelevat ilmeisesti verryttelymielessä kylällä.

Eilen päivällä oli helppo havaita, että jotain erikoista oli tapahtunut, kun paloautoja pyyhkäisi pillit ulvoen ja valot vilkkuen talomme edessä kulkevalla kadulla. Läheisessä tietunnelissa oli rekan rengas syttynyt palamaan. Jollain tavalla rekka oltiin saatu pois tunnelista, jonne palava rengas oli jäänyt muodostamaan savua ja muuta haittaa.

Tietoni uutisesta ovat erittäin hajanaiset ja rajalliset, koska se ei ylittänyt uutiskynnystä missään valtakunnallisessa verkkomediassa. Esimerkiksi NRK:n (paikallinen YLE) sivuilta löytyi sen sijaan kylläkin juttu lampaasta, joka oli saattanut itsensä jumiin parkissa olleen matkailuauton renkaaseen. Paikallisessa mediassa uutisen olisi luullut olleen, mutta sielläkin oli tarjolla muita juttuja, aiheena mm. lähiseuduilla kalastusreissulla ollut kuningas. Totuuden nimissä on mainittava, että uutistarjontaa kyllä hallitsevat nyt aika lailla täkäläiset lakot (mm. lentokenttien turvamiehet) ja tietenkin jalkapallo.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Opiskelutauko ja viimeisin lukukokemus

Kevätkauden viimeinen tentti tuli suoritettua kaksi tuntia sitten ja nyt alkaa parin kuukauden tauko opiskeluissa. Kevät on mennyt etäopiskelun merkeissä, mutta alkusyksystä olisi tarkoitus kokeilla luennoilla istumista.

Palasimme eilen Oslosta viimeisellä lennolla ja kotona olimme kahdelta yöllä. Toiveemme lennon vaihdosta aiemmaksi ei toteutunut, joten hengailimme Gardemoenilla kuusi tuntia (!). Onneksi kentän kirjakaupasta löytyi Bret Easton Ellisin uusin romaani Imperial Bedrooms (joka ilmeisesti julkaistiin oikeastaan tänään). Luettuani ensin ahkerasti tenttikirjaa, ehdin odotusajan ja lennon aikana lukea myös Ellisin.

Imperial Bedrooms on löyhä jatko-osa Ellisin 25 vuoden takaiselle Less than zero -esikoisromaanille. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että olen enimmäkseen pitänyt Ellisin tuotannosta ja erityisesti tuosta esikoisesta. Ja kyllä, minulla on Lunar Park kirjailijan omistuskirjoituksella (kenelläpä meistä ei olisi luurankoja kirjahyllyssä?), joten en ehkä ole täysin objektiivinen suhtautumisessani. Odotukset olivat uutta romaania kohtaan kuitenkin hieman ristiriitaiset ja epäilevät. Miksi jatko-osa?

Imperial Bedrooms sisältää Ellisin tuotannosta jo aiemmin tuttuja teemoja: päihteitä, seksiä, väkivaltaa (ja kaikkia näitä välillä yhtäaikaa), metafiktiota, viittauksia populaarikulttuuriin ja varakkaiden ihmisten loputonta juhlimista. Päähenkilöt ovat nyt keski-ikäisiä ja tapahtumapaikkana on Los Angeles.

Kirjan alussa viitataan Less than zero -filmatisointiin, jossa romaanin tapahtumia muokattiin aika lailla, lopun osalta jopa lähes tunnistamattomaksi. Elokuvasta voi olla monta mieltä, Ellisin kirjaan sitä on turha verrata. Mutta kuten niin monissa arvioissa muistetaan mainita, elokuvassa oli mukana Robert Downey jr... Imperial Bedrooms alkaa sitaatilla Raymond Chandlerin romaanista The Long Goodbye - toinen romaani, jonka juonta ja loppua muokattiin filmatisoinnissa melkoisesti.

Imperial Bedrooms muistuttaa tyyliltään erittäin paljon Less than zero -romaania ja päähenkilöissä (Blair, Clay, Julian, Trent) on säilynyt osa heidän aiemmista ominaisuuksistaan ikääntymisestä huolimatta. Kirjassa on väkivaltaisia kuolemia. Myös yksi päähenkilöistä kokee sellaisen, hänen tuleva kohtalonsa kerrotaan aivan alussa. Jollain tasolla kirjaa voikin halutessaan lukea dekkarina.

Pidin Ellisin tylystä ja taloudellisesta kirjoitustyylistä ja pidin tästä kirjasta myös kokonaisuutena. Romaanissa on alle 200 sivua ja mitta tuntui aiheeseen sopivalta. Jos on pitänyt aiemmista Ellisin teoksista, pitänee tästäkin. Jos ei ole aiemminkaan ollut innostunut hänen tuotannostaan, tuskin kovin helposti alkaa hehkuttaa tätä.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kokemuksia norjalaisesta hammashoidosta

Hampaani lohkesi muutama viikko sitten normaalin ruokailun yhteydessä, illalla, totta kai. Kipu oli sietämätön ja muuttui kaiken aikaa pahemmaksi, kun yritin etsiä kunnan verkkosivustolta tietoa siitä, miten ja milloin hammaslääkäriin olisi mahdollista päästä. Sivustolta löytyi mm. kunnan alueella vastaanottavien hammaslääkäreiden nimet (ei yhteystietoja tai vastaanottoaikoja) ja liuta linkkejä mm. paikallisen KELAn sivuille. Ja olisihan siellä ollut näkyvissä myös sivut päivittäneen henkilön nimi. Mikään sivustolla olevista tiedoista ei suoranaisesti kuitenkaan auttanut akuutissa kivussa.

Paikkakunnan pienuudesta on joskus hyötyä. Paikallisen liikuntakeskuksen Pilates-ohjaaja Ellen on siviiliammatiltaan hammaslääkäri (ja asuu naapurissamme). Jyri ehdotti, että lähettäisin tekstiviestin Ellenille ja pyytäisin apua. Tai menisin soittamaan Ellenin ovikelloa. Hangoittelin ensin vastaan: eihän koskaan missään lähetetä suoraan hammaslääkärille tekstiviestiä ja kysellä vastaanottoaikaa - saati sitten mennä häritsemään kotiin. Jyri esitti aiheellisen kysymyksen siitä, oliko minulla joitain muita vaihtoehtoja hammaslääkärille pääsemiseksi.

Lähetin tekstiviestin ja seuraavana aamuna Ellenin vastaanottoapulainen soitti, haastatteli minua puhelimessa hampaan tilanteesta ja kysyi, pääsisinkö tulemaan vielä samana päivänä vastaanotolle. Puhelun loputtua olin tuskan hiessä yltäpäältä ja hampaaan vihlonta oli unohtunut: puhelinkeskustelun käyminen norjalaisen kanssa norja-ruotsi -yhdistelmällä peittää alleen mennen tullen hammassäryn!

Hammas tutkittiin ja johtuen mitä ilmeisimmin hammaslääkärien vähyydestä, sain seuraavan ajan (jolloin oikeasti hammasta ruvettaisiin korjaamaan) vasta kesäkuun lopulle. Hammaslääkäri sanoi, että jos tilanne muuttuu sietämättömäksi kivun suhteen, voin soittaa vastaanotolle vastaanottoaikoina, lähettää hänelle vastaanottoaikojen ulkopuolella tekstiviestin - tai tulla soittamaan ovikelloa ja pyytämään apua! Lisäksi Ellen ihmetteli, miksen ollut tullut soittamaan hänen kotinsa ovikelloa heti illalla, kun hammas lohkesi. Hämmästykseltäni sain vedottua siihen, että ajankohta oli aika myöhäinen, mutta Ellen huitaisi moisen syyn sivuun. Aina voi tällaisessa tilanteessa tulla häiritsemään, kuulemma. (Jyri tuntuukin integroituneen paikkakunnan tapoihin aika hyvin.)

Muutama päivä lääkärikäynnin jälkeen minulle soitettiin vastaanotolta ja kyseltiin, miltä hammas tuntuu ja pärjäänkö sen kanssa. Muutenkin on välillä vaikeaa pysyä täällä mukana keskustelussa, saati puhelinkeskustelussa ja nyt olin vaarassa tipahtaa heti ulkopuolelle. Kysyin ihan suoraan, minkä takia hammaslääkärin vastaanotolta soitellaan perään. Heillä on kuulemma tällainen tapa tarkistaa potilaiden tilanne ja tarvittaessa tehdä uusia päätöksiä.

Meikäläinen pääsi peruutusajalle ja hampaan hoidattaminen alkoi kunnolla onneksi jo kesäkuun alussa. Tiistaina tehtiin isompi operointi. Kun meikäläisen suu oli täynnä erilaisia instrumentteja, Ellen alkoi kertoa nähneensä mielenkiintoisen dokumentin Helsingistä. Pystyin osallistumaan keskusteluun lähinnä kohottelemalla kulmakarvojani. Ajattelin, että Ellen kehuu Helsinkiä ja Suomea yleisen ystävällisyyden ja small talkin nimissä, mutta kävi ilmi, että hän oli oikein keskittynyt dokumentin sisältöön. Ellen kertoi minulle yllättyneensä siitä, miten Helsingin arkkitehtuurissa näytti olevan vaikutteita Venäjältä ja Euroopasta, kaupunki oli kaunis, saaristo oli upea. Häntä oli alkanut todella kiinnostaa Helsinki matkakohteena. Kun suuni oli tyhjennetty instrumenteista ja vanutupoista, pääsin osallistumaan Helsinki-keskusteluun parilla hymistelevällä lauseella.

Sain mukaani vastaanotolta kipulääkkeitä, joilla selviäisin vuorokauden. Ellen painotti taas moneen otteeseen, että jos kipu jatkuu ja lääkkeet loppuvat, minun pitää soittaa vastaanotolle, lähettää hänelle tekstiviesti tai tulla soittamaan ovikelloa. Koska kyse oli isommasta operoinnista, kontrollipuhelu vastaanotolta tulikin jo heti eilen keskiviikkona. Kipu oli edelleen todella voimakas, mutta kipulääkkeet olivat jo huvenneet. Vastaanottovirkailija lupasi keskustella Ellenin kanssa ja soittaa minulle uudestaan.

Jälkimmäisen puhelun aikana minulle kerrottiin, ettei ylimääräistä vastaanottoaikaa tarvita, mutta kipulääkkeitä minun pitäisi saada lisää. Kysyin, ehdinkö tulla niitä hakemaan vielä, vaikka vastaanotto olikin juuri sulkeutumassa. Tosin suoraan sanoen tuo reilun puolen kilometrin kävely suuntaansa mäkisessä maastossa yhdistetyssä pää- ja hammaskivussa ei tuntunut kovin houkuttavalta. Vastaanottovirkailija suorastaan pillastui, kun ehdotin tulevani paikanpäälle. Ei, ei suinkaan minun tarvitse tuollaisessa kivussa lähteä minnekään: Lääkkeet tuodaan minulle kotiin! Kymmenisen minuutin kuluttua Ellen soitti ovikelloamme ja toi minulle lisää kipulääkkeitä. Ja niin kuin varmaankin arvaatte, antoi minulle taas ohjeet häiritä häntä tarvittaessa vapaa-ajalla. Tänään vastaanotolta soiteltiin taas ja kyseltiin tilannetta.

Olen kiitellyt saamastani palvelusta moneen otteeseen ja kertonut siitä eteenpäinkin. Antamiini kiitoksiin on hammaslääkäriasemalla suhtauduttu hieman hämmästellen - tämä on kuulemma heillä ihan normaali palvelutaso.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kesä?

Allakan mukaan on kesä, kesäkuun ensimmäinen viikko. Neljä päivää sitten täällä olikin mitä mainioin keli: aurinkoista ja lämpöasteita parikymmentä. Paikallisen ravintolan terassilla istui runsaasti väkeä, eikä päälle tarvinnut edes pitkähihaisia vaatteita. Torstaina alkoi sadekausi tai siltä ainakin tuntuu. Viime päivät on satanut lähes taukoamatta ja eilen tuli vaihtelun vuoksi rakeita.

Pihamme kukkapenkit ovat kuin hävityksen jäljiltä. Sateen seuralaisena on ollut voimakas tuuli. Se on riipinyt kukkasten terälehtiä irti ja taivuttanut varsia, katkonutkin niitä. Kadulla kulkevilla ihmisillä on iltaisin pipot ja käsineet, yhdellä koiranulkoiluttajalla näytti olevan toppatakki. Lämpötila on päivisin kohonnut maksimissaan seitsemään lämpöasteeseen ja laskenut öisin lähelle nollaa.

Valoisaa aikaa on nyt käytännössä ympäri vuorokauden, teoriassa vielä lyhyt hämärän hetki yhden tienoilla. Sadesää on kuitenkin pimentänyt kaiken ja ympäri vuorokauden on tasaisen harmaata. Perjantaina oli tosin pari aurinkoista hetkeä, joita seurasi muhkea kaatosade. Jyri teki pikareissun Osloon viikon lopulla ja siellä kuulemma otettiin puistoissa aurinkoa, lämpötila oli lähes hellelukemissa.

Me emme voi sanoa, ettei meitä varoitettu: paikalliset kertoivat suunnilleen ensimmäiseksi säästä puhuttaessa, että täällä ollaan talvet ja kesät melkein samoissa lämpötilalukemissa!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Luettuja kirjoja

Viimeisten kuuden viikon aikana olen lukenut seuraavat kirjat:
Thomas Pynchon: Inherent Vice
Vidar Sundstöl: Drömmenes Land
Hunter S. Thompson: Fear and Loathing in Campaign Trail
Janet Evanovich: Plum Spooky
James Ellroy: Hurmeinen kuu
C. J. Sansom: Winter in Madrid
Kerttu-Kaarina Suosalmi: Hyvin toimeentulevat ihmiset

Inherent Vice. Thomas Pynchonin The Crying of Lot 49 on kaikkien aikojen suosikkikirjojeni listalla. Inherent Vice ei kaikkien aikojen suosikiksi nouse, mutta omalla tavallaan se on näppärä romaani. Näppäryys tuntui välillä jopa liialliselta, vaikka kirja olikin loppujen lopuksi kokonaisuutena mukava lukukokemus. Päähenkilö on yksityisetsivä Doc Sportello, tapahtumat sijoittuvat 40 vuoden takaiseen Kaliforniaan. Doc käyttää kaikenlaisia päihteitä runsaasti, eikä aina olekaan varma, onko kyse hallusinoinnista vai oikeista tapahtumista. Kirjan voi helposti luokitella dekkariksi. Sitä voi suositella lukijoille, jotka kaipaavat dekkareihin huumoria ja hörhöilyä.

Drömmenes Land. Ihka ensimmäinen norjaksi lukemani romaani! Kyseessä on dekkaritrilogian ensimmäinen osa, joka oli niin mielenkiintoinen, että odotan innolla seuraavia. Tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, norjalaissiirtolaisten ja heidän jälkeläistensä asuttamalle seudulle. Kirjan pääjuonessa selvitellään norjalaisen retkeilijän surmaa, mutta sen ohessa mukana on paljon hidastahtista pohdiskelua. Drömmenes Land valittiin ilmestymisvuotensa (2008) parhaaksi dekkariksi Norjassa. Tätä kirjaa voi suositella hyvin erilaisille lukijoille.

Fear and Loathing in Campaign Trail. Hunter S. Thompsonin kirjan lukeminen oli ollut kesken useampia vuosia (!), mutta sain luettua sen lopultakin loppuun. Kirjan hidas lukeminen ei liittynyt niinkään sen sisältöön vaan tapaani lukea useita kirjoja samaan aikaan. Kirja sinällään oli hauska ja kiinnostava, epätasainen ja mielenkiintoinen.

Plum Spooky. Hurmeinen kuu. Nämä pokkarit ostin paluumatkalla Suomesta Norjaan, kun mukaan varaamani lukemiset loppuivat kesken. Plum Spooky on kevyt, romantiikalla höystetty dekkari, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan hengästyttävän nopeatahtisesti. Sankaritar Stephanie Plum seikkailee useammassa kirjassa, mutta kirjoja voi lukea yksittäinkin. Voin suositella sujuvan jännitysviihteen ystäville. Plum-kirjasarjan ensimmäisestä romaanista (One for the Money) ollaan tekemässä huhujen mukaan elokuvaa. Hurmeinen kuu on verinen sarjamurhaajatarina. Kirjan pohjalta on tehty elokuva, jossa pääosaa esittää James Woods. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirja oli aika taattua Ellroyta: runsaasti rönsyilevä juoni, väkivaltaa ja ei-niin-rehellisiä poliiseja. Voin suositella lukijoille, jotka eivät saa helposti painajaisia!

Winter in Madrid. Romaani sijoittuu sodanaikaiseen Madridiin, päähenkilöinä on kolme brittimiestä, jotka ovat olleet yhtäaikaa saman yksityiskoulun oppilaina. Bernie on osallistunut Espanjan sisällissotaan kommunistien riveissä ja kadonnut taistelussa, Sandy tullut rikastumaan kaikenlaisilla hämäräbisneksillä ja Harry lähetetty vakoilemaan Sandya. Lisäksi kuvioissa on mukana Barbara, Bernien entinen ja Sandyn nykyinen tyttöystävä. Kirja on tunnelmaltaan alakuloinen ja sisältää melkoisia raakuuksien kuvauksia. Tämäntyyppisiä romaaneja luen erittäin harvoin, en juuri lainkaan. Kirjaa on hankala luokitella, se on yhtä lailla jännityskirjallisuutta kuin historiallinen romaani, romantiikkaa tai jopa sotakirjallisuutta. Pidin kirjasta todella paljon, luin sitä ahmimalla - keskiviikon vastaisena yönä luin puoli kolmeen asti ("vielä yksi luku") saadakseni selville, miten kirja päättyy. Jos etsii suoraviivaista toimintajännäriä tai puhdasta romanttista viihdettä, tämä romaani ei ole oikea valinta.

Hyvin toimeentulevat ihmiset. Tämä on ensimmäinen teos Suosalmen tuotannosta, jonka olen lukenut. 196o-luvun loppupuolen Suomeen sijoittuva kirja on ajankuvaltaan mielenkiintoinen, mutta tekstissä on mielestäni paikka paikoin liikaa julistavuutta. Nykyhetkessä myös ilmeisesti aikanaan shokkitekijöiksi tarkoitettu ravintolassa viihtyvä papin puoliso tai hänen aviotonta lasta odottava tyttärensä tuntuivat vähän päälleliimatuilta. Lehtorin vaimon elämän kuvaus tuntui valtavan ahdistavalta.Kirjan sisältö jäi hajanaiseksi ja moni mielenkiintoinen teema olisi kaivannut lisätilaa. Nyt kirja tuntui hajoavan kaikkiin suuntiin.