torstai 29. huhtikuuta 2010

Maanjäristys

Nykyisestä asuinpaikasta tuntuu oppivan jatkuvasti uusia asioita, jotka liittyvät esim. kulttuuriin ja ruokaan. Yllättävä uusi tieto tuli vastaan eilen, kun Melöy paljastui maanjäristyksille alttiiksi alueeksi.

Miten tieto tuli ajankohtaiseksi? Täällä oli tiistai-iltana maanjäristys voimakkuudeltaan 2,3 Richterin asteikolla. Tässä kohden voisin kertoa, miten talomme heilahteli ja tärisi, mutta täytyy totuuden nimessä paljastaa, ettemme Jyrin kanssa havainneet järistystä lainkaan! Jyri kuuli järistyksestä keskiviikkona työpaikalla ja asiasta oli uutinen paikallislehdessä.

Olemme Jyrin kanssa onnistuneet kerran aiemminkin olemaan alueella, jossa tapahtui maanjäristys, mutta me emme havainneet koko asiaa. Nyt tosin järistys oli paljon lähempänä, mutta huomiotta jättäminen sujui jo rutiinilla!

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Grillikauden avaus

Grillikausi tuli avattua lauantaina, ei omalla pihalla vaan Glomfjordin keskustassa. Kyseessä oli Jyrin työpaikan järjestämä perhetapahtuma.

Omien eväiden grillaus ja syöminen ei toki ollut ainoa ohjelma. Paikalle pystytetyssä laavussa (kyllä, sama laavu kuin Vinterfestivalenilla) esiintyi glomfjordilainen tyttökuoro. Kaikki halukkaat saivat osallistua tietokilpailuun, jossa oli vain vaikeita kysymyksiä - kategorioina mm. paikallistietous ja lastenkulttuuri. Muutama aikuinen valittiin vapaaehtoisiksi naulaamiskisaan, johon olisivat kuitenkin olleet innokkaimpia osallistumaan paikallolleet lapset. (Lapsille annettiin mahdollisuus varsinaisen kisan jälkeen.) Laavussa oli myös tarjolla virvokkeita - ja totta kai vohveleita! Jyri kokeili nyt vihdoin vohvelia paikalliseen tapaan makealla hillolla ja smetanalla höystettynä.

Lauantaina ilma oli vielä mukavan keväinen, mutta sunnuntaina alkoi lumisade, joka eilen vaihtui ensin rankkaan vesisateeseen ja iltaa kohden uudestaan lumisateeseen. Ikkunasta ulos katsoessa on kuin keskitalvi ja lumiaurat ovat taas liikkeellä. Nyt on lämpöasteita, mutta huomisesta alkaen on luvattu päiväksikin pakkasta.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Havaintoja ruuasta

Ruokakauppojen valikoima on aika erikoinen. Esimerkiksi palsternakkaa tai punajuuria ei ole saatavissa, sen sijaan vihannestiskissä on persiljanjuurta, vihreää parsaa (ilmeisesti ympäri vuoden), bataatteja jne. Tattarijauhoja ja risottoriisiä olemme turhaan etsineet, niitä ei ole myynnissä täällä tai edes Bodössä! Maustevalikoima on niukahko, mutta useita erimerkkisiä kookosmaitoja ja intialaisen ruuan valmistukseen liittyviä tuotteita on myynnissä. Perinteisesti ulkosuomalaiset kaipailevat (ainakin urbaanin legendan mukaan) ruisleipää ja salmiakkia. Salmiakkia täällä on kyllä myynnissä, muttei ruisleipää. Rahkaa tai viiliä on myöskin turha kaupoista hakea.

Erikoisruokavaliot Laktoosittomia/vähälaktoosisia jugurtteja ei tuntunut ensin löytyvän lainkaan, mutta pienen tiedonhaun jälkeen kävi ilmi, että niitä pitää osata etsiä lasten tuotteista. Laktoositonta maitoa ja ruuanvalmistuskermaa yms. on myynnissä yleisesti ja näiden tuotteiden hyllyt on selkeästi merkitty. Gluteenittomia tuotteita (leipää, jauhoja, vohvelitaikinaa!) on lähikaupassammekin ihan hyvä valikoima.

Vohveli on täällä ihan ehdottoman keskeinen ruokalaji. Paikallinen kodinkoneliike on pieni, mutta sielläkin on myynnissä useita erilaisia ja erimerkkisiä vohvelirautoja. Ruokakaupasta löytyy puolivalmiita vohvelitaikinoita ja -jauhoseoksia jos jonkinlaisia. Jokaikisessä tapahtumassa on vohvelimyyntiä, enkä ole vielä nähnyt norjalaiskahvilaa, jossa ei olisi vohveleita listalla.

Kalat ja liha Grillikauden alkamisen takia lihavalikoima kaupoissa on monipuolistunut. Tähän mennessä meitä on hämmentänyt tapa myydä valmiiksi kypsennettyjä lihatuotteita esim. vakuumipakkauksissa. Vastaavat tuotteet kun Suomessa myydään kypsentämättöminä. Jyri on viime aikoina selvitellyt paikallisilta kyselemällä parhaita kalastelupaikkoja. Kohtapuoliin pääsemme siis toivottavasti kokeilemaan kalareseptejä - Norjaan muuttomme jälkeen kalan osuus ravinnossamme on ollut aika pientä.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Lyhyt johdatus norjan kieleen, osa 2

Norjan kielen opiskeluni ei suju kovin järjestelmällisesti, mutta lisää sanoja ja ilmaisuja on kuitenkin tarttunut. Flott = upeaa tai hienoa. (En tosin osaa kertoa, mikä sävyero on sanottaessa flott tai kjempefin.) Det er greit. = (Asia on) ok. Yhä tutummaksi on käynyt akkurat, jonka voi ilmeisesti lisätä lähes missä tahansa tilanteessa mihin tahansa sanomaansa.

Jyrin etunimi on erittäin haasteellinen lausuttava norjalaisille. Jyri onkin ollut enimmäkseen tuttavallisesti Juri. Paikalliset eivät tunnu huomaavan eroa näissä (meidän mielestämme erilaisilta kuulostavissa) etunimissä, mutta he ovat ystävällisiä. Ystävällisesti Jyriltä oltiinkin kysytty työpaikalla, miten hänen etunimensä pitäisi oikein ääntää. Jyrille oli lausuttu ääneen kaksi vaihtoehtoa: Jyri [Jyri] ja Juri [Jyri]. Valitettavasti täkäläisittäin äännettynä nämä kaksi nimeä kuulostivat hänen korvissaan keskenään täysin identtisiltä!

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Alkavasta keväästä takatalveen

Pääsiäisviikosta alkaen nautimme täällä aurinkoisista päivistä. Lämpötila hipoi kymmentä plusastetta ja piha alkoi paljastua lumen alta. Kevättunnelmaa vahvistivat kärpästen pörinä, aurinkoisella seinustalla esiintulleet kukkaset ja muutama perhoshavainto. Naapuruston talojen parvekkeille ja terasseille ilmestyivät kesäkalusteet ja auringosta nauttivat ihmiset. Kaduilla viiletti eri-ikäisiä pyöräilijöitä ja rullaluistelijoita.

Viime sunnuntaina alkoi vesisade, joka kesti neljä ja puoli päivää. Loputkin lumet näyttivät sulavan pois ja Örnesin puolella haravoitiin jo pihanurmikoita. Oikeasti olimme kuitenkin menossa kohti takatalvea. Eilen illalla vesisade muuttui rännäksi ja vielä myöhemmin lumeksi. Lunta on tullut todella paljon. Lämpötila on edelleen hieman pakkasen puolella.

Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että monen päivän mittainen harmaus ulkona on vaihtunut kirkkaudeksi, edes tilapäisesti. Sunnuntaista alkaen viikon sääennuste lupaa nimittäin vaihtelevasti vesi- ja lumisadetta ja pääosin lämpöasteita, auringon merkki sääkartalta näyttää Glomfjordin osalta kadonneen kokonaan.

Paikkakuntalaisilla on kuitenkin ilmeisen luja luottamus kevään tuloon: hiihtokeskus suljettiin jo tältä talvelta ja postilaatikkoon tulee päivittäin mainoksia puutarhanhoidosta, pihakalusteista ja grilleistä. Ehkä varmempi merkki lähestyvästä keväästä ja kesästä on päivien piteneminen: aurinko nousee heti viiden jälkeen ja laskee iltayhdeksän tienoilla.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Nilviäisrantaa ja ikijäätä


Kuvia on tullut otettua viime viikkoina niukalti ja julkaistua vielä vähemmän. Korjaan nyt tilannetta parilla paikallisotoksellani.

Sunnuntaina oli kamera onneksi mukana, kun törmäsimme (ainakin meille) entuudestaan outoon ilmiöön: rantakiville on kertynyt valtavat määrät simpukoita. Ylläoleva kuva on Glomfjordista, mutta samanlainen näky oli myös Örnesin rantakivikoissa.





Jäätikkö
Pääsiäisenä ajelimme katselemaan Norjan toiseksi suurinta jäätikköä, joka sattumalta sijaitsee Melöyn alueella. Tyydyimme ihailemaan jäätikköä kauempaa tällä kertaa.

Kiinnostuneille tiedoksi: jäätikön nimi on Svartisen ja se on suosittu turistikohde.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Norjalainen saunamme

Sauna on ainakin pohjoisnorjalaisissa asunnoissa harvinainen poikkeus, rakennuttajan oikku. Paikallisilla on kyllä käsitys suomalaisten intohimoisesta suhteesta saunomiseen. Meiltä on täällä esim. kysytty, onko totta, että Suomessa myös yksittäisiin kerrostaloasuntoihin rakennetaan saunoja.

Yleisesti kylällä tuntuu olevan tiedossa, että nykyisessä asunnossamme täällä on sauna. Koska olemme niitä intohimoisesti saunovia suomalaisia, harvinaisen, saunallisen talon osuminen juuri meille on ollut varmasti melkoisen ilahduttava onnenpotku. Olemme yrittäneet varovaisesti kertoa, että täkäläinen sauna on hieman (hmm... jokin kohtelias kiertoilmaisu) erilainen kuin suomalaiset.

Kun ensimmäisen kerran näimme tämän täkäläisen saunan, sitä oli vaikea katsella vakavissaan. Sauna ilmeisesti on joko rakennettu ilman mitään mallia tai sitten se vain vastaa täydellisesti norjalaista käsitystä saunasta. Epäilimme alkuunsa, että saunan saisi lämpenemään noin neljäänkymmeneen asteeseen ja se vastaisi lähinnä jotain hikoiluhuonetta. Tämä luulo osoittautui vääräksi: saunassa saa ihan kunnon löylyt.

Saunassa on kiuas ja siihen yhtäläisyydet suomalaisversioiden kanssa loppuvat. Kiukaan yläpuolelle on asennettu vesihana, josta ehkäpä on ollut alunperin tarkoitus laskea vettä suoraan kiukaalle. Vesihana tosin tietystikin on tulikuuma, kun sauna on lämmin.

Lauteet ovat yhdessä kerroksessa ja ne kiertävät saunan kahdella seinällä. Tämäkään ei suoranaisesti saunomista haittaa. Saunan saa kuitenkin oikeasti kuumaksi ja siellä voi istua jossain! Meille on sitäpaitsi joka tapauksessa luvassa uudet lauteet (nykyiset lienevät alkuperäiset, yli kahdenkymmenen vuoden takaa). Tosin meitä edeltäneet asukkaat olivat saunoneet tasan kerran, ja tuskin muutkaan aiemmat asukkaat ovat sen enempää saunaa ja lauteita kuluttaneet.

Omituisin ilmiö on ehdottomasti saunan kylmä lattia. Saunaan pitää mennä mahdollisimman nopeasti sisälle, jotta saa jalkansa nostettua lämpimälle lauteelle. Suihkuun siirtyminenkin pitää toteuttaa niin, että tarvitsee mahdollisimman vähän askeleita saunan lattialla. Edelliset asukkaat mainitsivat kylmästä lattiasta kertoessaan ainokaisesta saunomiskokemuksestaan: emme voi sanoa, ettei meitä varoitettu!

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Norjalaisia pääsiäisperinteitä

Viime viikkoina kertyneen kokemuksen pohjalta voin kertoa, että norjalaisten ja suomalaisten pääsiäisperinteissä on eroja.

Pääsiäiseen liittyvät vahvasti ruokatraditiot. Täälläkin syödään lammasta eri muodoissa ja tietysti pääsiäismunia. Pasha ja mämmi ovat täällä ymmärrettävästi tuntemattomia. Mutta eroja oli tutuissakin ruuissa: minttuhyytelöä tai tuoretta minttua ei ollut saatavilla Glomfjordista tai Bodöstä lammasruokiin. Paikalliset pääsiäismunat olivat vaahtotäytteisiä ja niiden mukana tuli lusikka syömisvälineeksi! Pääsiäiseen liittyvät täällä myös monenlaiset marsipaanitäytteiset makeiset, joille rakennettiin esim. lähimmässä ruokakaupassamme erillinen tiski.

Påskeferie: Kiirastorstai on täällä yleisesti vapaapäivä ja muutoinkin pääsiäisen vietto tuntuu alkavan Suomea aiemmin. Pääsiäinen on äärimmäisen suosittua loma-aikaa, joten liikenneruuhkat (ja niistä tiedottaminen) alkoivat jo edeltävänä viikonloppuna.

Påskefjellet: Suurimmat ihmismassat suuntaavat pääsiäisenä hiihtokeskuksiin tuntureille. Valtakunnalliset tv-kanavat lähettivät pääsiäisenä suoraa lähetystä tuntureilta tuntikaupalla. Viikkoja aiemmin sanomalehdissä alkoi jo olla hiihtokeskuksien sääennusteita sekä ohjeita ja opastuksia tunturiin menijöille. Pitkänperjantain ja ensimmäisen pääsiäispäivän välillä olikin tuntikausien autojonot suosituimpiin laskettelukeskuksiin johtavilla teillä. Myös Glomfjordin hiihtokeskus houkutteli niin paljon ihmisiä, että osa kaduista oli muuttunut pelkiksi parkkipaikoiksi.

Påskekrim: Toinen vahva pääsiäisilmiö Norjassa on påskekrim. Joskus maaliskuun alkupuolella alkoi sanomalehdissä ja tv:ssa olla mainoksia, joissa otsikkona oli påskekrim. Jännityskirjallisuutta ja saman genren elokuvia oli alennuksessa, uusia dekkarikäännöksiä norjaksi ilmestyi runsaasti jne. Pääsiäiseen liittyy täällä siis vahvasti jännitys eri muodoissa, viikon ajan jokaikinen norjalainen tv-kanava esitti muhkeat määrät amerikkalaisia, englantilaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia rikos- ja jännityssarjoja ja -elokuvia. Sanomalehtien tv-ohjelmasivuille oli koottu erikseen yhteen ja esitelty påskekrim-tarjonta jo hyvissä ajoin.

Muista pääsiäisperinteiden eroista voisin vielä mainita, että täällä ei käydä virpomassa, eikä poltella pääsiäiskokkoja, kuten ainakin joissain osissa Suomea.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Kent (ja me) Bodössä

Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, Vinterfestivalen-juhlintaamme hieman hillitsi lauantain Bodön reissu. Kaksi päivää tänne tulomme jälkeen tammikuussa huomasin tiedon Kentin Bodön maaliskuisesta keikasta ja hankin liput samantien. Olin ilmeisen ajoissa, sillä viimeiset liput myytiin konserttipäivän aamuna!

Meidän oli tarkoitus keikan lisäksi tehdä Bodössä myös mm. vaateostoksia ja löysimmekin mainion miesten vaateliikkeen, josta Jyri hankki takin. Ehdimme liikkeeseen vain varttia ennen sulkemisaikaa, ja alle kolmikymppinen miesmyyjä joutui keskeyttämään tupakkataukonsa kaupan ulkopuolella meidän takiamme. Palvelu oli kuitenkin todella ystävällistä ja asiantuntevaa.

Meitä palvelleen nuorehkon miesmyyjän lisäksi liikkeessä oli vanhempi herra, joka hoiti ostosten veloituksen. Ihan ensiksi vanhempi mies kysyi, olemmeko suomalaisia. Norjan kielen aksenttimme kuulemma paljasti kansalaisuuden. Mies kysyi myös suoraan, olimmeko tulleet työn takia Norjaan ja asummeko Bodössä.

Pakatessaan ostoksia mies kertoi olevansa alunperin Argentiinasta. Hän oli edelliseen työhönsä liittyen ollut koulutuksessa Helsingissä, ja hämmästeli, miten kaikki (!) suomalaiset puhuivat ruotsia. Kerroimme, että ruotsia opiskellaan suomalaisissa koulussa. Kun puhe kääntyi kouluihin, myyjä rupesi kertomaan lukevansa säännöllisesti argentiinalaisia sanomalehtiä verkosta. Hän painotti, että kyse on nimenomaan vakavahenkisistä, asiapitoisista lehdistä. Tässä vaiheessa olin hieman hämmentynyt keskustelun saamasta käänteestä, mutta tämä olikin vain intro. Miehen lukemassa asiallisessa argentiinalaislehdessä oli nimittäin ollut juttu siitä, miten hyvin suomalaiset koulut pärjäävät kansainvälisissä oppimistulosten vertailussa. Tämä uutinen oli hämmästyttänyt häntä, mutta siihen oli uskottava, sillä se oli julkaistu kunnioitettavassa sanomalehdessä. Koska olimme ainoat suomalaiset paikalla, mies ilmaisi ihailunsa suomalaisesta koulujärjestelmästä meille.

Kentin konserttipaikka oli Bodö Spektrum, hieman alle 3 kilometrin päässä keskustasta. Taksia oli mahdoton saada, ja bussireittejä emme olleet ennakkoon ottaneet selville (muutamia paikallisbusseja hurahteli oikeaan suuntaan), joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kävely. Taivaltaessamme siinä kevyessä lumisateessa kohti Spektrumia ihmettelin itsekseni elämää ja sen kulkua. Olin menossa konserttiin pohjoisnorjalaisessa kaupungissa, josta en ollut vielä 5 kk sitten kuullut kertaakaan elämässäni ja muutamaa tuntia aiemmin olimme tavanneet argentiinalaisen (norjaa norjalaisaksentilla puhuvan) vaatemyyjän, joka pohtii suomalaista koulujärjestelmää.

Konsertista ja sen järjestelyistä on jaettavana ruusuja ja risuja. Konserttipaikan verkkosivuilla olleissa kuvissa ei ollut lainkaan seisomakatsomoa, paikanpäällä oli kuitenkin istumapaikkoja todella niukalti ja nekin kaikki olivat menneet, kun tulimme hallille. Saimme onneksi ihan hyvät seisomapaikat valo- ja äänipöydän vierestä. Konserttipaikkaan pääsi kahdesta eri sisäänkäynnistä, mutta toinen niistä suljettiin konsertin alettua - tästä ei tiedotettu mitenkään viitoilla tms. Uloskäynti olikin siis meistä katsoen hallin toisella laidalla, eikä ollut ihan yksinkertaista päästä vellovan ihmismassan läpi ovelle. Hallissa ei ollut erikseen anniskelualuetta, vaan baarista hankittuja juomia sai vapaasti kuljettaa katsomoon. Paikassa oli kuitenkin vain yksi hyvin piilotettu baari ja 3500 potentiaalista asiakasta... Lisäksi baariin ei ollut viittoja missään, joten edessäni konsertissa seissyt järkkäri vastaili kymmeniin ja kymmeniin baarin sijaintia koskeneisiin tiedusteluihin.

Olen nähnyt Kentin livenä tarkkojen laskujeni mukaan useita kertoja. Bodön keikka ei ollut paras eikä huonoin. Setissä oli paljon vanhoja biisejä, jotka selkeästi upposivat yleisöön paremmin kuin kahden viimeisimmän levyn kappaleet. Valoshow oli komeampi kuin aiemmilla keikoilla, mutta äänentoistossa oli aika ajoin toivomisen varaa. Yleisön ikäjakaumasta voisin muuten sanoa, että hyvin iso osa, ellei peräti selkeästi enemmistö, oli meidän ikäluokkaamme. Kent oli edellisen kerran esiintynyt Bodössä yli 10 vuotta sitten, joten loppuunmyydyn hallin yleisö riehaantui jo ennen ensimmäistäkään biisiä, kun Joakim Berg toivotti "God kväll, Bodö!".

Lähdimme konsertista pois viisi kappaletta ennen loppua, koska halusimme varmistaa taksin saamisen. Konserttipaikan liikennejärjestelyt olivat huonoimmat kuin koskaan missään milloinkaan (tai ehkä Woodstockissa oli vielä hieman suurempi sekaannus ja kaaos). Taksijono oli muodostettu keskelle parkkipaikkaa ja siinä oli meidän siihen liittyessämme jo noin 40 ihmistä. Taksijono blokeerasi tehokkaasti parkkipaikalta pois ajavien ja sinne pyrkivien autojen väylät. Samalla taksien tulo jonon luo muuttui koko ajan haasteellisemmaksi. Keikkapaikan ulkopuolella seisoskeli järkkäreitä ja puoli tusinaa poliiseja, mutta liikenteen minkäänlainen ohjaus ei kuulunut kenenkään heistä toimenkuvaan.

Taksijono eteni vikkelästi ensimmäiset 10 minuuttia. Puoli tuntia jonotuksen alkamisesta meidän edessämme oli vielä kahdeksan jonottajaa. Ilma oli alkanut käydä kylmemmäksi ja jonotuksen tuskaa lisäsi, kun näki paikalleajavien taksien ottavan asiakkaita konserttipaikan kulmalta. Jonolle asti ajaminen oli nimittäin välillä täysin mahdotonta ajoväylälle jääneiden vastakkaisiin suuntiin matkallaolevien henkilöautojen ja hallista purkautuvan ihmismassan vuoksi.

Ehdotin Jyrille, että lähtisimme sittenkin kävellen keskustaan. Jyrin mielestä olisi ollut tyhmää luovuttaa, kun olimme enää 2-3 taksin päässä kyydistä. Ja tottahan se oli. Kymmenen minuuttia meni ilman yhtäkään taksia ja kun vihdoin yksi tuli paikalle, toisilleen tuntemattomat ihmiset huomasivat onneksi olevansa matkalla samaan suuntaan. Niinpä edellemme jäi neljän hengen seurue ja korvissamme kaikui taksinkuljettaja lupaus paikalle tulossaolevista takseista. Ts. Jyrin korvissa kaikui kuskin lupaus. Meikäläinen paleli siinä vaiheessa jo niin pahasti, etten osannut enää vähäistäkään määrää norjaa.

Olimme olleet taksijonossa 50 minuuttia, kun seuraava vapaa taksi tuli. Edessämme ollut neljän hengen seurue asettui kyytiin. Kuski vinkkasi Jyrille ja minulle, että kyytiin mahtuisi vielä kaksi lisähenkilöä. Kävimme ylinopeat neuvottelut norjalaisseurueen kanssa määränpäästä ja hekin olivat menossa keskustaan. Pääsimme samaan taksiin ja kaikilla oli yhteneväiset toivomukset: lämmitys puhaltamaan täysille. Muu seurue oli menossa keskustan erääseen baariin, muutaman sadan metrin päähän hotellistamme. Taksin maksoi etuistuimella istunut mies ja Jyri tarjosi osuuttamme kyydin kustannuksista hänelle. Mies ei suostunut rahoja ottamaan vastaan, mutta viittoili meitä mukaan baariin. Tässä vaiheessa olimme kylmyydestä, nestehukasta ja paikallaan seisomisesta niin sekaisin, ettemme tajuneet sanoa kuin nej, tack.

Kun pääsimme hotelliin, menimme vielä näköalabaariin yhdelle juomalla. Vasta baarissa tajusimme molemmat, että meidän olisi tietenkin pitänyt mennä taksissa olleen seurueen mukana baariin ja tarjota miehelle olut kiitokseksi taksin maksamisesta. Koska emme tätä älynneet, liitän tähän loppuun viestin ystävälliselle norjalaismiehelle: Hej du, ca. 35 årig man som köpte röd Kent t-skjortan och betalade vår taxiskjutsen från Bodö Spektrum till Bodö centrum efter Kent konserten: Tusen takk!