Kent (ja me) Bodössä

Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, Vinterfestivalen-juhlintaamme hieman hillitsi lauantain Bodön reissu. Kaksi päivää tänne tulomme jälkeen tammikuussa huomasin tiedon Kentin Bodön maaliskuisesta keikasta ja hankin liput samantien. Olin ilmeisen ajoissa, sillä viimeiset liput myytiin konserttipäivän aamuna!

Meidän oli tarkoitus keikan lisäksi tehdä Bodössä myös mm. vaateostoksia ja löysimmekin mainion miesten vaateliikkeen, josta Jyri hankki takin. Ehdimme liikkeeseen vain varttia ennen sulkemisaikaa, ja alle kolmikymppinen miesmyyjä joutui keskeyttämään tupakkataukonsa kaupan ulkopuolella meidän takiamme. Palvelu oli kuitenkin todella ystävällistä ja asiantuntevaa.

Meitä palvelleen nuorehkon miesmyyjän lisäksi liikkeessä oli vanhempi herra, joka hoiti ostosten veloituksen. Ihan ensiksi vanhempi mies kysyi, olemmeko suomalaisia. Norjan kielen aksenttimme kuulemma paljasti kansalaisuuden. Mies kysyi myös suoraan, olimmeko tulleet työn takia Norjaan ja asummeko Bodössä.

Pakatessaan ostoksia mies kertoi olevansa alunperin Argentiinasta. Hän oli edelliseen työhönsä liittyen ollut koulutuksessa Helsingissä, ja hämmästeli, miten kaikki (!) suomalaiset puhuivat ruotsia. Kerroimme, että ruotsia opiskellaan suomalaisissa koulussa. Kun puhe kääntyi kouluihin, myyjä rupesi kertomaan lukevansa säännöllisesti argentiinalaisia sanomalehtiä verkosta. Hän painotti, että kyse on nimenomaan vakavahenkisistä, asiapitoisista lehdistä. Tässä vaiheessa olin hieman hämmentynyt keskustelun saamasta käänteestä, mutta tämä olikin vain intro. Miehen lukemassa asiallisessa argentiinalaislehdessä oli nimittäin ollut juttu siitä, miten hyvin suomalaiset koulut pärjäävät kansainvälisissä oppimistulosten vertailussa. Tämä uutinen oli hämmästyttänyt häntä, mutta siihen oli uskottava, sillä se oli julkaistu kunnioitettavassa sanomalehdessä. Koska olimme ainoat suomalaiset paikalla, mies ilmaisi ihailunsa suomalaisesta koulujärjestelmästä meille.

Kentin konserttipaikka oli Bodö Spektrum, hieman alle 3 kilometrin päässä keskustasta. Taksia oli mahdoton saada, ja bussireittejä emme olleet ennakkoon ottaneet selville (muutamia paikallisbusseja hurahteli oikeaan suuntaan), joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kävely. Taivaltaessamme siinä kevyessä lumisateessa kohti Spektrumia ihmettelin itsekseni elämää ja sen kulkua. Olin menossa konserttiin pohjoisnorjalaisessa kaupungissa, josta en ollut vielä 5 kk sitten kuullut kertaakaan elämässäni ja muutamaa tuntia aiemmin olimme tavanneet argentiinalaisen (norjaa norjalaisaksentilla puhuvan) vaatemyyjän, joka pohtii suomalaista koulujärjestelmää.

Konsertista ja sen järjestelyistä on jaettavana ruusuja ja risuja. Konserttipaikan verkkosivuilla olleissa kuvissa ei ollut lainkaan seisomakatsomoa, paikanpäällä oli kuitenkin istumapaikkoja todella niukalti ja nekin kaikki olivat menneet, kun tulimme hallille. Saimme onneksi ihan hyvät seisomapaikat valo- ja äänipöydän vierestä. Konserttipaikkaan pääsi kahdesta eri sisäänkäynnistä, mutta toinen niistä suljettiin konsertin alettua - tästä ei tiedotettu mitenkään viitoilla tms. Uloskäynti olikin siis meistä katsoen hallin toisella laidalla, eikä ollut ihan yksinkertaista päästä vellovan ihmismassan läpi ovelle. Hallissa ei ollut erikseen anniskelualuetta, vaan baarista hankittuja juomia sai vapaasti kuljettaa katsomoon. Paikassa oli kuitenkin vain yksi hyvin piilotettu baari ja 3500 potentiaalista asiakasta... Lisäksi baariin ei ollut viittoja missään, joten edessäni konsertissa seissyt järkkäri vastaili kymmeniin ja kymmeniin baarin sijaintia koskeneisiin tiedusteluihin.

Olen nähnyt Kentin livenä tarkkojen laskujeni mukaan useita kertoja. Bodön keikka ei ollut paras eikä huonoin. Setissä oli paljon vanhoja biisejä, jotka selkeästi upposivat yleisöön paremmin kuin kahden viimeisimmän levyn kappaleet. Valoshow oli komeampi kuin aiemmilla keikoilla, mutta äänentoistossa oli aika ajoin toivomisen varaa. Yleisön ikäjakaumasta voisin muuten sanoa, että hyvin iso osa, ellei peräti selkeästi enemmistö, oli meidän ikäluokkaamme. Kent oli edellisen kerran esiintynyt Bodössä yli 10 vuotta sitten, joten loppuunmyydyn hallin yleisö riehaantui jo ennen ensimmäistäkään biisiä, kun Joakim Berg toivotti "God kväll, Bodö!".

Lähdimme konsertista pois viisi kappaletta ennen loppua, koska halusimme varmistaa taksin saamisen. Konserttipaikan liikennejärjestelyt olivat huonoimmat kuin koskaan missään milloinkaan (tai ehkä Woodstockissa oli vielä hieman suurempi sekaannus ja kaaos). Taksijono oli muodostettu keskelle parkkipaikkaa ja siinä oli meidän siihen liittyessämme jo noin 40 ihmistä. Taksijono blokeerasi tehokkaasti parkkipaikalta pois ajavien ja sinne pyrkivien autojen väylät. Samalla taksien tulo jonon luo muuttui koko ajan haasteellisemmaksi. Keikkapaikan ulkopuolella seisoskeli järkkäreitä ja puoli tusinaa poliiseja, mutta liikenteen minkäänlainen ohjaus ei kuulunut kenenkään heistä toimenkuvaan.

Taksijono eteni vikkelästi ensimmäiset 10 minuuttia. Puoli tuntia jonotuksen alkamisesta meidän edessämme oli vielä kahdeksan jonottajaa. Ilma oli alkanut käydä kylmemmäksi ja jonotuksen tuskaa lisäsi, kun näki paikalleajavien taksien ottavan asiakkaita konserttipaikan kulmalta. Jonolle asti ajaminen oli nimittäin välillä täysin mahdotonta ajoväylälle jääneiden vastakkaisiin suuntiin matkallaolevien henkilöautojen ja hallista purkautuvan ihmismassan vuoksi.

Ehdotin Jyrille, että lähtisimme sittenkin kävellen keskustaan. Jyrin mielestä olisi ollut tyhmää luovuttaa, kun olimme enää 2-3 taksin päässä kyydistä. Ja tottahan se oli. Kymmenen minuuttia meni ilman yhtäkään taksia ja kun vihdoin yksi tuli paikalle, toisilleen tuntemattomat ihmiset huomasivat onneksi olevansa matkalla samaan suuntaan. Niinpä edellemme jäi neljän hengen seurue ja korvissamme kaikui taksinkuljettaja lupaus paikalle tulossaolevista takseista. Ts. Jyrin korvissa kaikui kuskin lupaus. Meikäläinen paleli siinä vaiheessa jo niin pahasti, etten osannut enää vähäistäkään määrää norjaa.

Olimme olleet taksijonossa 50 minuuttia, kun seuraava vapaa taksi tuli. Edessämme ollut neljän hengen seurue asettui kyytiin. Kuski vinkkasi Jyrille ja minulle, että kyytiin mahtuisi vielä kaksi lisähenkilöä. Kävimme ylinopeat neuvottelut norjalaisseurueen kanssa määränpäästä ja hekin olivat menossa keskustaan. Pääsimme samaan taksiin ja kaikilla oli yhteneväiset toivomukset: lämmitys puhaltamaan täysille. Muu seurue oli menossa keskustan erääseen baariin, muutaman sadan metrin päähän hotellistamme. Taksin maksoi etuistuimella istunut mies ja Jyri tarjosi osuuttamme kyydin kustannuksista hänelle. Mies ei suostunut rahoja ottamaan vastaan, mutta viittoili meitä mukaan baariin. Tässä vaiheessa olimme kylmyydestä, nestehukasta ja paikallaan seisomisesta niin sekaisin, ettemme tajuneet sanoa kuin nej, tack.

Kun pääsimme hotelliin, menimme vielä näköalabaariin yhdelle juomalla. Vasta baarissa tajusimme molemmat, että meidän olisi tietenkin pitänyt mennä taksissa olleen seurueen mukana baariin ja tarjota miehelle olut kiitokseksi taksin maksamisesta. Koska emme tätä älynneet, liitän tähän loppuun viestin ystävälliselle norjalaismiehelle: Hej du, ca. 35 årig man som köpte röd Kent t-skjortan och betalade vår taxiskjutsen från Bodö Spektrum till Bodö centrum efter Kent konserten: Tusen takk!