sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Elokuvissa

Viimekertaisella Oslon reissullamme kävimme ensimmäistä kertaa elokuvissa norjalaisessa elokuvateatterissa. Turhaa kai sanoakin, että eroavaisuuksia löytyi Helsinkiin verrattaessa.

Lippukassaa ei ensinnä näkynyt missään: tähän useamman salin teatterikompleksiin kuljettiin kahvilan läpi. Kahvilan jälkeen tuli elokuvaeväiden myyntipiste. Samoilla kassoilla, joilla maksettiin popcornit, juomat jne., ostettiin luonnollisesti myös elokuvaliput. (Tämä piti itse päätellä tai tietää etukäteen, asiasta ei missään erikseen kerrottu.)

Kassojen yläpuolelle sijoitetusta monitorista näki, kuinka monta paikkaa kuhunkin elokuvaesitykseen oli jäljellä, mutta mitään teatterin paikkakarttaa ei ollut. Kassalla ei kysytty, missä kohden haluaisi istua, vaan haluaako halvemman vai kalliimman paikan! Me halusimme istua mahdollisimman takana, ja siellä oli kuulemma vain halvempia paikkoja. Kalliimpia paikkoja tässä kyseisessä salissa oli tarjolla suunnilleen keskivaiheilla yhden rivillisen verran. Hintaero selittyi tuoleilla, kalliimmat näyttivät muhkeammilta ja ehkäpä mukavammilta. Tosin halvemmillakin tuoleilla oli oikein mukava istua ja jalkatilaa oli erittäin hyvin. Halvemmat liput maksoivat 100 NOK/kpl (suunnilleen 12,50 euroa).

Kun salin ovet avattiin, mainokset olivat jo käynnissä. Mainoksissa äänenvoimakkuus oli niin pienellä, että kaikki muut paitsi visuaaliset viestit jäivät epäselviksi. Mainosten ajan salissa oli myös valot ja katsojia tuli sisään elokuvan alkamiseen asti. Vasta elokuvan alkaessa salin ovet suljettiin, valot sammutettiin ja äänenvoimakkuutta kovennettiin.

Tällä hetkellä lähin oikea elokuvateatteri Glomfjordista katsoen sijaitsee Bodössä. Melöyn alueella sekä Glomfjordissa että Örnesissä on kuitenkin säännöllisiä elokuvaesityksiä. Glomfjord Kino toimii Melöyn kulttuuritalossa, näköetäisyydellä asunnostamme. Glomfjord Kinossa esitetään uusimpia ensi-iltaelokuvia sunnuntaisin (ja silloin tällöin myös maanantaisin), yleensä kustakin elokuvasta on yksi esitys. Poikkeuksen esitysmäärästä tekevät usein lastenelokuvat.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lang dags ferd mot natt

Kävimme tiistaina ensimmäistä kertaa katsomassa norjankielistä teatteriesitystä. Esityspaikka oli Bodön kulttuuritalo. Kultturitalo on verrattavissa vaikkapa Espoon kulttuurikeskukseen: ohjelmisto koostuu vierailuista, festivaaleista ja tietyistä vakioesiintyjistä. Bodön tapauksessa kulttuuritalon vakiokäyttäjät ovat Bodö Sinfonietta ja Nordnorsk opera. Kulttuuritalon syysohjelmistossa onkin tarjolla kaikkea mahdollista: lastenkulttuuria, kirjailijavierailuja, balettia, teatteria, musiikkia rockista klassiseen, elokuvamusiikkifestivaali...

Keskellä viikkoa syksyllä ja talvella on aika haasteellista lähteä harrastamaan kulttuuria Bodöhön asti, mm. matkoihin pitää varata hieman normaalia pidempi aika. Esim. tiistaina lähdimme kotoa klo 16.00 ja palasimme takaisin yhden tienoissa yöllä. Esityksen pitää siis todella merkittävä, jotta se on matkan arvoinen. Tällä kertaa asia oli juuri näin: Näytelmä, jonka kävimme katsomassa, oli otsikossa mainittu Eugene O'Neillin klassikko Pitkän päivän matka yöhön Riksteatretin esityksenä.

Riksteatret kiertää tämän esityksen kanssa Norjassa lähes 50 paikkakunnalla - ja jokaikinen esitys on loppuunmyyty! Mekin hankimme liput Bodön esitykseen jo lähes puoli vuotta sitten. Näytelmä on ollut niin suosittu ja liput niin kysyttyjä, että lisäesityksiä järjestetään Tukholmassa. Kyse ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään klassikon vetovoimasta, näytelmässä esiintyy Liv Ullmann.

Etukäteen hieman jännitti, miten paljon näytelmästä ymmärtäisi, vaikka se olikin tuttu sisällöltään. Helpoimpia seurattavia olivat näyttelijöiden monologit ja vaikeimpia huutamalla käydyt dialogit. Välillä kummastutti yleisön naureskelu kohdissa, jotka olivat lähinnä traagisia tai korkeintaan tragikoomisia. Näytelmän päätytyttyä ihan ensimmäiset aplodit annettiin istualtaan, mutta sitten yleisö ei enää voinut pidätellä itseään - koko katsomo nousi seisomaan ja taputti taputtamistaan.

Esitys oli todella hieno elämys monellakin tapaa: vahva teksti, hyvät näyttelijät, hieno kokonaisuus - ja henkilökohtainen havainto siitä, että norjaa pystyy ymmärtämään myös tällaisessa tilanteessa.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Lipeäkala

Lokakuun alusta alkaen valtakunnallisissa ja paikallisissa sanomalehdissä on ollut ravintoloiden mainoksia lipeäkalasta. Mainosten mukaan lipeäkalaa olisi saatavilla ainakin tietyissä ravintoloissa lokakuun puolivälistä alkaen.

Kyselin aiheesta viime viikolla trimgruppen lenkillä. Minulle kerrottiin, että lipeäkalan tarjoaminen ei tosiaankaan rajoitu joulunaikaan. Lipeäkalaa ei itse asiassa välttämättä ole lainkaan tarjolla joulupöydässä! Lipeäkalaa voidaan sen sijaan tarjota kyläilemään tuleville ystäville - lutefiskfesten oli ilmaisu, jota käytettiin. Lipeäkalan syöminen kuulemma sopii hyvin mukavaan yhdessäoloon. (Onneksi oli niin pimeää, etteivät muut trimgruppelaiset nähneet meikäläisen ilmettä.)

Lipeäkalan lisukkeina täällä tarjotaan kylmää hernekeittoa (oikeasti siis kylmä hernemuhennos, josta olen jo aiemminkin maininnut blogissani), joka ilmeisesti sopii mihin tahansa ruokalajiin. Mukana on lisäksi pekoninpalasia ja sinappikastiketta. Minulle painotettiin, että tärkeä rooli lipeäkalan syömisessä on myös akvaviitin nauttimisella. En yhtään epäile!

torstai 21. lokakuuta 2010

Trimgruppe

Sain syyskuussa kutsun tulla mukaan täkäläisten naisten viikottain tapaavaan kuntoiluryhmään, joka on siis trimgruppe paikallisella kielellä. Ryhmä on toiminut yli 20 vuotta, aluksi lajeina olivat hölkkä ja juoksu, nykyään kävely ja hiihto. Ryhmässä mukanaolevat naiset ovat iältään neljästäkympistä kuuteenkymppiin, osa on Glomfjordista ja osa muualta Melöyn alueelta.

Onneksi alunperin saamani kutsu tuli sähköpostilla - pystyin muotoilemaan mahdollisimman selkeästi sen, etten ole kokenut tunturivaeltaja, eikä hiihtokaan ole vahvin lajini. Että jos totta puhutaan minun pitäisi ehkä osallistua hiihtokouluun, jossa opetetaan alkeet tunturilla hiihtämisestä. Tai opetetaan ylipäätään alkeet hiihtämisestä...

Trimgruppen puuhanainen oli kuitenkin sitä mieltä, että ryhmän pääasiallinen tarkoitus on sosiaalinen, yhdessäolo ja jutustelu ja kuntoilutavoite on toissijainen. Uskoin vakuutteluja ja lähdin ensimmäisen kerran mukaan viikko sitten tiistaina. Minulle oltiin kerrottu, että mukaan kannattaa ottaa otsalamppu tms. valonlähde, sillä ryhmän kokoontuessa puoli seitsemältä on jo pimeää.

Säätila oli hieman meitä vastaan, päivällä oli satanut paljon vettä ja iltaa kohden sade oli muuttunut rännäksi, joten ulkoilupolku oli aika hurjassa kunnossa. Tarkoitus oli kävellä ensin eräs paikallinen (minulle entuudestaan tuntematon) lenkki, joka ei kartalla näyttänyt kovin pitkältä. Sen jälkeen, jos voimia vielä olisi, käveltäisiin minulle jo tutuksi käynyt meitä lähinnä sijaitseva parin kilometrin lenkkipolku.

Ensimmäinen, illan varsinainen, lenkkipolku alkoi niinkuin täälläpäin niin monet muutkin: Lähdettiin nousemaan likipitäen pystysuoralta vaikuttavaa polkua, jossa ei ollut tasannepaikkoja lepuutukseen ensimmäisen kilometrin aikana. Välillä ryhmän muut jäsenet kyselivät, oliko kävelytahti minulle liian nopea tai hidas (!). Kävelyvauhti oli ihan sopiva, keskustelussa mukana pysyminen oli paljon haasteellisempaa. Mitä ylemmäs nousimme, sitä talvisemmaksi keli kävi ja perillä ylhäällä olikin sitten jo ihan kunnolla lunta. Paluu alaspäin lumisella, sohjoisella ja vetisellä polulla olikin sitten ihan omanlaisensa kuntotesti. Hieman jouduin myös harjoittelemaan otsalampun käyttöä - ryhmän enemmistön tapaan pidin otsalamppua kädessä. Tarpeetonta kai sanoa, mutta kävelimme vielä myös sen bonuslenkin ennen kotiinlähtöä.

Tämän viikon tiistaina kävelimme Selstadvannetin ympäri, emme siis olleet Glomfjordissa vaan naapuritaajamassa. Tällä kertaa lenkki alkoi ihan poikkeuksellisen pitkällä tasamaan osuudella ja ehdin jo mielessäni olla tyytyväinen hieman helpompaan kuntoiluun. En ollut aiemmin ollut tälläkään lenkkipolulla, eikä otsalampun valossa pystynyt oikein arvioimaan koko reittiä, Tyytyväisyyteni oli kuitenkin ennenaikaista, tälläkin polulla lähdettiin nousemaan ylöspäin, joskin onneksi hieman loivemmin kuin viikkoa aiemmin. Tosin ylämäkeä riittikin sitten vastaavasti paljon pidemmän matkaa, mutta reitti oli kuitenkin edellisviikkoista kevyempi.

Otsalamppu valaisee polulla sen verran, että kävely sujuu, mutta muutoin pimeä metsä ympärillä tuo lisäjännitystä. Varsinkin, kun molemmilla kerroilla on juteltu siitä, miten paljon täälläpäin on hirviä, jotka eivät pelkää lainkaan ihmisiä. Tosin en osaa sanoa, kumpi on pahempi vaihtoehto: metsässä on hirviä vai se, että siellä on joitain muita isohkoja eläinkunnan edustajia.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Havaintoja juhlimisesta

Meidät oli kutsuttu eilisillaksi syntymäpäiväjuhlille. Juhlat olivat aika isot, mukana oli n. 60 juhlijaa. Kutsun mukaan tarjolla oli syötävää, mutta juomat jokaisen piti tuoda itse. Tällaiset yksityisjuhlat olivat minulle ensimmäiset laatuaan Norjassa, tässä muutama havainto:

Kengät. Ennen varsinaiseen juhlatilaan saapumista jätettiin tietysti takit narikkaan ja osa naisista vaihtoi jalkaansa sandaalit, avokkaat tms. sisäkengät. Jotkut tosin vaihtoivat ulkona käyttämiensä talvisaappaiden tilalle juhlasaappaat!

Miespuolisen syntymäpäiväsankarin onnittelu. Miehet kättelivät, tähän asti kaikki sujui totutusti. Naispuoliset vieraat kättelivät ja samalla koskettivat oikealla poskellaan onniteltavan oikeaa poskea. Kyse ei siis ollut halauksesta, eikä poskisuudelmasta.

Juomat. Pöytiin asettautumisen jälkeen alettiin kaivaa juomia esille. Kaikki miehet, jotka ylipäätään joivat alkoholia, olivat valinneet juomakseen olutta. Suurin osa naisista sen sijaan oli valinnut rommia, vodkaa tai giniä ja niihin sopivat blissit. Vain pari-kolme naisvierasta joi olutta ja yksi (!) siideriä. Kahvin yhteyteen miesvieraat olivat varanneet runsaasti konjakkia, myös naisille tarjottavaksi.

Musiikki. Pop- ja roc-musiikkia 1980-luvulta 2010-luvulle. Aina silloin tällöin soi jokin norjalainen kappale, joka innosti suurinta osaa juhlaväestä laulamaan ja/tai hyppimään mukana. Pöytäkeskustelussa kävi ilmi, että ainoa suomalaisyhtye, joka Glomfjordissa tunnistetaan nimeltä ja suomalaiseksi, on Lordi. (Toisaalta en voi kyllä itsekäään kehuskella norjalaisen rockmusiikin tuntemuksellani, jotain asiaan liittyvää ole kuitenkin oppinut täällä asuessamme.)

torstai 14. lokakuuta 2010

Lunta!

Viime yön aikana oli satanut hieman, oikeastaan vain teoreettisesti, lunta. Aamulla oli taas lämpöasteita ja kehkeytymässä aurinkoinen syyspäivä. Kun kävin keskustassa aamupäivällä, osan kävelymatkasta saattoi harkitusti tai harkitsematta luistella pitkin katuja. Liukkaita kohtia muodostivat kadulla olevat niljakkaat lehdet.

Vielä tänä aamunakin sääennuste oli luvannut tälle päivälle pelkkää vesisadetta (jota ollaan lähiaikoina saatukin taas enemmän kuin tarpeeksi!) ja huomisillasta alkaen kunnolla lumi-/räntäsadetta. Huomisaamuksi oli myöskin luvattu jo pari pakkasastetta. Ennuste ei osunut ihan oikeaan. Lunta on nyt satanut valtavankokoisina märkinä hiutaleina parisen tuntia kiihtyvällä tahdilla. Lämpötila on edelleen plussan puolella ja harmaus on piilottanut kokonaan ikkunoistamme normaalisti näkyvät maisemat.

Paikalliset painottivat tiistaina meikäläiselle, ettei talvi ole vielä oikeasti tulossa. Mahdollinen hetkellinen lumisade tällä viikolla kannattaa jättää omaan arvoonsa. Sääennustekin on samoilla linjoilla: ennusteessa luvataan lauantaista alkaen vesisadetta runsain määrin. Lumisateen lisäksi olin arvellut alkavan talven merkiksi sen, että postilaatikkoon on tullut päivittäin mainoksia talvirenkaiden vaihdattamisesta. Oikean talven alkuun Glomfjordissa on kuitenkin kuulemma vielä monta kuukautta - pidempi aika kuin jouluun!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Punajuuria ja salmiakkia

Olen ehtinyt ihmetellä suuntaan jos toiseenkin sitä, ettei Glomfjordista tai Bodöstä löydy kaupoista raakoja, tuoreita punajuuria. Olemme tammikuusta asti ruokaostosten yhteydessä aina etsineet punajuuria, valmiina muuttamaan hetken varoitusajalla suunnittelemamme ruuan sellaiseksi, johon voi ottaa mukaan punajuuria. Uunijuurekset punajuurien kanssa, punajuuripihvit jauhelihalla tai ilman jne. ovat jääneet täällä asuessa vain haaveeksi.

Säilöttynä punajuuria toki on ollut koko ajan saatavilla. Epäluuloni siitä, ettei raakojen punajuurien puute koske pelkästään Nordlandia vaan peräti koko Norjaa vahvistui taannoisen Oslon viikonloppumme aikana, kun ruuan lisäkkeenä ollut uunipunajuuri oli sekin selkeästi valmistettu säilykkeestä.

Hämmästykseksemme eilen paikallisen ruokakaupan valikoimaan olikin tullut luomupunajuuria. En ole luomuaatteeseen syvällisesti perehtynyt, mutta hieman erikoiselta vaikutti se, että jokaikinen punajuuri oli erillispakattu muovikääreeseen. Ehdotin Jyrille, että otamme tavalla tai toisella selville viljelijän nimen ja sijainnin ja käymme ostamassa säkillisen punajuuria kerralla. Harmi, ettei meillä ole kellaria!

Tällä viikolla lähikauppamme valikoima laajeni erityisesti Jyrin toivomalla tavalla: myyntiin oli tullut useampia erilaisia salmiakkikarkkeja. Jyri ei ollut esittänyt (ainakaan norjaksi) toiveita salmiakkivalikoiman laajennuksesta. Ehdotin silti, että hän voisi kiittää kaupan henkilökuntaa. Oletettavasti täälläpäin ei salmiakki ole mikään ykkössuosikki, ainakin jos katsoo makeisvalikoiman koostumusta.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Aktiivilomailua ja syysmyrskyä

Ystäväpariskuntamme Helsingistä tuli Glomfjordiin viettämään pitkää viikonloppua. Etukäteen olimme pähkäilleet Jyrin kanssa, millaista ohjelmaa täällä voisi keksiä - lopulta ohjelmaa olikin niin paljon, että aktiiviloma kuvasi päiviä parhaiten. Sää jatkui koko viikonlopun häikäisevän aurinkoisena, mutta myös erittäin tuulisena.

Kävimme tunturissa lyhyellä vaelluksella ja miehet kävivät kalastelemassa usemmassakin paikassa. Valitettavasti saaliiksi tuli vain kaksi alamittaista seitä, vaahtomuovia ja kalastustarvikkeita.
Tunturilla onnistuttiin bongaamaan sopuli ja ihmettelemään sitkeästi kukkivia kasveja. Rohkeimmat maistoivat tunturievääksi mainostettua kuivattua turskaa.




Ruskan värit ovat valloittaneet suurimman osan maisemasta - joskin vihreääkin vielä on näkyvissä.

Maanantaiaamuna lähtiessämme kohti Bodön lentokentää seitsemän aikaan aamulla oli lämmintä jo +14 asteen tienoilla. Olimme miettineet edellisiltana, mahtaisiko aamulla olla "kylmän yön jäljiltä" liukas keli.

Ajellessani Bodö-Glomfjord -välillä maanantaina (kolmatta kertaa viikon kuluessa!) ehdin ihmetellä lämpötilaa vielä hieman lisää: paikallisten mukaan aina kylmässä Reipåssa oli +19 ja Örnesissä +20 astetta! Jyri oli kuullut työpaikalla, että alkuviikosta tällä seudulla tosiaan rikottiin ajankohdan lämpöennätyksiä. Vaikka ilma oli uskomattoman lämmin, samanaikaisesti riehui tuuli raivokkaasti yli 20 m/s vauhdilla ja riepotti kaikkea mahdollista mukanaan. Myös syyssateista tuli paluumatkalla maistiaisia kuuroluontoisesti, tosin ennen Melöytä. Täällä Glomfjordissa ovatkin jatkuneet edelleen aurinkoiset ja tuuliset päivät, lämpötila on päivisin ollut maksimissaan +17!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Lammaskaalipoliisi

Palattuani Suomesta viime viikon lopulla takaisin Norjaan huomasin, että yhdessä sun toisessa mediassa oli tarjolla Lammaskaalireseptejä. Kuvittelin asian liittyvän syksyyn, kaaliruokia ja patoja ja sen sellaista kylmeneviin päiviin. Olin väärässä.

Lammaskaali on Norjan kansallisruokaa ja sille on merkattu oma päivänsä allakassa. Eilen (30.9.) oli Norjassa siis Fårikålens dag ("Lammaskaalipäivä"). Päivä juontaa juurensa 1970-luvulta. Lammaskaali ei ole mikä tahansa ruoka: sille on olemassa täällä oma faniklubinsa ja luonnollisesti Lammaskaalipoliisi (Fårikål-politiet).

NRK:n iltauutisissa eilen oli juttu Lammaskaalipoliisin Oslossa tekemistä ratsioista eri työpaikkaruokaloissa ja ravintoloissa. Tarkoituksena on tarkistaa, että a) 30.9. on tarjolla Lammaskaalia ja b) että ko. ruokalaji on valmistettu oikein. Oikein valmistaminen lienee se haastavampi osuus - reseptejä on tarjolla niin paljon. Kiistelyä herättää mm. se, pitääkö lihan olla luista ja voiko käyttää mausteena ei-norjalaisia aineksia (esim. ranskalaista sinappia). Nettikeskusteluissa esille on noussut myös se, kuinka oikea kansallisruoka Lammaskaali enää nykyaikana on.

NRK:n uutinen ja videopätkä Fårikålens-politietin ratsiasta.