keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Syksy saapuu

Viimeinen viikko Helsingissä oli niin kiireinen, ettei ollut minkäänlaisia toiveita ehtiä päivittämään blogia. Palasin Suomesta Norjaan perjantaina ja viikonlopun vietimmekin syksyisen kylmässä ja sateisessa Oslossa.

Elokuun lopulla ajaessamme Suomesta tänne Glomfjordiin ruska oli jo näkyvissä Pohjois-Ruotsissa. Glomfjordissa samaan aikaan maisema oli vielä aivan kesäisen vihreä. Poissaoloni aikana tännekin on saapunut ruska. Ajellessani Bodön lentokentältä maanantaina kohti Glomfjordia oli häikäisevän kaunis syyspäivä: auringonpaistetta, lämmintä 12 astetta ja maisema täynnä erilaisia värisävyjä. Koko alkuviikko onkin nyt saatu nauttia auringonpaisteesta.

Maanantai-iltana palasin taas jumpparyhmääni paikalliseen liikuntakeskukseen. Odotellessamme salin ulkopuolella puheenaiheena oli tietysti sää. Minulle vakuuteltiin, että juuri päättynyt kesä oli poikkeuksellisen huono täällä ja loputtomiin jatkunutta sadetta voivoteltiin ja kauhisteltiin edelleen. Sain vastata kysymyksiin suomalaisesta kesäsäästä ja kehuttuani sen olleen aivan loistava ainakin lämpötilan puolesta Helsingissä, voivottelu Glomfjordin sateisista kesäviikoista alkoi uudestaan. Sain kuitenkin myös pientä sympatiaa osakseni, kun kerroin, että pääsimme nauttimaan Helsingin helteistä vain muutaman päivän ajan ja suurimman osan kesästä likosimme Glomfjordin sateissa.

Syksyn tulon huomaa maiseman muutosten lisäksi selkeästi iltaisin: pimeys alkaa voittaa. Hämärä tulee n. klo 18 tienoilla ja aurinko laskee puoli seitsemän aikoihin. Kirkkaiden auringonpaisteisten päivien ja nopeasti tulevan sysimustan pimeyden välinen kontrasti on todella hurja. Katuvalotkaan eivät tunnu valaisevan lainkaan. Heijastin on aivan välttämätön varuste vaatetuksessa.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kulttuurielämyksiä Helsingissä

1. Isaac Julien: Ten Thousand Waves (Taidehalli). Monikerroksinen videteos, joka sai katselemaan herkeämättä: vaikuttavia, kauniita, henkeäsalpaavia ja välillä jopa pelottavia kuvia. Teos herätti paljon kysymyksiä ja tunteita: ihan niin taiteen pitääkin tehdä. Teos on Taidehallissa 10.10. asti.

2. The Icelandic Love Corporation TIGHT (Amos Andersonin taidemuseo). Sukkahousujen hyötykäyttöä taiteessa ohitse ja ylitse kaikkien niksivinkkien. Huvitti, hymyilytti ja nauratti ääneen - sukkahousuista on muuhunkin kuin elämän yleiseen hankaloittamiseen. Näyttely on avoinna 4.10. asti.

3. Rakkautta ja anarkiaa. Yhden iltapäivän kuluessa elokuvien avulla Bollywoodista Canvey Islandiin - kauniista intialaistähdistä bluesrockiin, komediallisesta melodraamasta dokumenttiin. Liput on hankittuna kahteen muuhunkin esitykseen - toivon, että ehdin niidenkin lisäksi näkemään vielä jotain sopivasti hämmentävää tai puhtaasti viihdyttävää.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ulkosuomalainen Suomessa

Olen tällä hetkellä edelleen opintojen takia Suomessa. Blogia olen päivittänyt täällä ollessa normaalia harvemmin, aivan tietoisesti. Ystäväni Saija totesi, että ulkosuomalaisen blogin päivittäminen Helsingissä ollessa menee ohi teeman. Toisaalta olen kyllä myös Glomfjordissa ollessa käsitellyt blogissani aiheita, joiden yhteys asumiseemme ja kokemuksiimme ulkomailla on ns. kaukaa haettu.

Suomessa ollessa olen harrastanut kulttuuria ja muuta siihen liittyvää niin paljon kuin mahdollista: konsertteja, näyttelyjä, kirja- ja levykaupoissa kiertelyä sekä ruokailemista mukavassa seurassa hyvissä tai vieläkin paremmissa ravintoloissa. Kotona ruokaillessani olen valinnut ruokalistalleni kaikkea sellaista, mitä Norjassa tai Glomfjordissa ei ole mahdollista saada. Olen myös nauttinut kauniista ja vähemmän kauniista syyspäivistä kävelylenkeillä meren rannalla - vaihteeksi suhteellisen tasaisilla teillä ja poluilla.

Useita kertoja parin Helsingin-viikon aikana minut on kadulla pysäytetty ja kyselty ohjeita sinne tai tuonne pääsemiseksi. Aiemmin selkeästi yleisin kysymys, joka esitettiin, oli aina (suomeksi/englanniksi) "Missä sijaitsee Temppeliaukion kirkko?" Nyt sen sijaan minulta on kyselty suomeksi täsmäohjeita, esimerkiksi: "Mistä alkaa Malminkatu?" Kuinka pitkä matka tästä (Eerikinkadulta) on osoitteeseen Fredrikinkatu 31?"

Kertaalleen olen päässyt neuvomaan eksynyttä ja pelkästään ranskaa puhuvaa pariskuntaa, jolla oli lapulla hotellinsa nimi ja osoite. Englanniksi kertomani ohjeistus aiheutti vain olkapäiden pudisteluja ja pään pyörityksiä. Yhdistämällä italian alkeisopintoni ja kouluaikaiset latinan opintoni sekä harvat tietämäni ranskankieliset sanat sain neuvottua "Apres un blanc building (piirsin ilmaan kuvan talosta ja osoittelin samalla ko. valkoista rakennusta eli Tennaria) sinistra (tein kädelläni kääntymisliikkeen vasemmalle). Pariskunta kiitteli minua vuolaasti - ja toivottavasti löysi myös perille.

Neuvonta- ja opastusurani on laajenemassa, viime kertaisella Oslon reissulla minulta kyseltiin jo ohjeita tietyn keskustassa sijaitsevan kadun löytämiseksi!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Matkakuvia Chebin reissulta

Suomen oldtimers-maajoukkueen pelaaja Arto Borg on julkaissut EM-kisamatkakuvia verkossa tamperelaisen ratagolfseuran kuvagalleriassa.

Kuvia on runsaasti! Mukana on aivan loistavia tilanneotoksia kentän pelitapahtumista, kisatunnelmia hyvin välittäviä kuvia, mutta myös maisemia Chebista ja matkan varrelta.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Opiskelijaelämää

Norjaan muuton myötä vuoden alkupuolella aloitin viestinnän perusopintojen suorittamisen. Miksi valitsin juuri viestinnän? Lyhyt vastaus: miksi ei. Pitkä vastaus: Olen aikanaan suorittanut tiedotusopin perusopinnot ja pitkälti toistakymmentä olen työskennellyt erilaisissa viestinnän tehtävissä. Yhä edelleen silloin tällöin kuitenkin törmäsin ihmettelyyn, kun arvosanaa juuri viestinnästä ei papereissani ollutkaan.

Viestinnästä pystyy suorittamaan perus- ja aineopinnot Avoimen yliopiston kautta näppärästi joko lähes kokonaan etänä tai yhdistelemällä runsaammin etä- ja lähiopintoja. Kevään ja kesän aikana suoritinkin puolet perusopinnoista esseillä, erilaisilla verkkotehtävillä ja -tenteillä. Kirjoja olen saanut ystävien kautta (kiitokset!) tai verkosta tilaamalla. Opiskeluni on ollut aika yksinäistä, mutta sujunut suht' nopeasti. Toisaalta opiskelussa on ollut (perustutkinnon suorittamiseen verrattuna) ihan uudenlaisia piirteitä verkon hyödyntämisen myötä. Aikatauluni on sellainen, että perusopinnot tulevat valmiiksi syksyllä ja aineopintojen osuus on alkamassa.

Yksinäisen opiskelun vastapainoksi olen nyt kolmiviikkoisella luentokurssilla Helsingissä. Olen humpsahtanut opiskelijaelämään: käyn kirjastossa hakemassa kirjoja ja istun luennoilla. On pitänyt todellakin taas totutella istumaan kiinteä penkki/tuoli - kiinteä pöytä -yhdistelmässä: olen jo ehtinyt miettiä, minkäkokoiselle ja -muotoiselle ihmiselle luentosalien ergonomia on suunniteltu. Pitäisikö retkottaa jotenkin pöydän päällä ja nojailla kyynärpäihinsä vai tukeutua selkänojaan kunnolla ja kirjoitella muistiinpanoja käyttäen polviaan pöytätasona? Vastapainoksi olen lisännyt viikottaisten jumppakertojeni määrää ja kulkenut yliopistolle kävellen.

Vaikka tähänastiset luennot ovatkin olleet sisällöltään mielenkiintoisia, lisäohjelmaa on pyytämättä tullut teknisistä ongelmista, joita luentosaleissa ovat aiheuttaneet mm. itsekseen sammuva tykki, kesken luennon ylösnouseva valkokangas ja iloisesti vilkkuvat kattovalot (vaihtoehtona hämärälle luentosalille). Kuvittelin etukäteen olevani pienessä vähemmistössä, kun teen muistiinpanoni edelleen käsin, mutta olen nähnyt vain itse asiassa kahden osallistujan ottaneen läppärinsä mukaan luennoille. Eväiden osalta sen sijaan olen vähemmistössä - enemmistö kaivaa luennon alkaessa kasseistaan ruokia: sämpylöitä, keksejä, hedelmiä, erilaisia suklaa- ja energiapatukoita sekä juomia: monenlaisia vesiä, mehuja, kahvia, mustikkakeittoa, smoothieita jne.

Opiskeluun on taas koko ajan liittynyt myös vanha tuttu innostus ja riemu, joskin hieman eri tavalla kuin perustutkintoa tehdessä. Nyt voin hyödyntää tehtävissä pitkää käytännön kokemustani ja saan kirjoista teoreettista tukea. Olen moneen kertaan sanonut, etten tee enää koskaan gradua, mutta opintojen edetessä huomaan miettiväni, miten mukavaa olisi laajentaa jotain aihetta pienimuotoisen tutkimuksen suuntaan. Opintojeni painotus on verkkoviestinnässä, joten vaikkapa jokin näkökulma kuntalaisten ja kunnan kohtaamiseen verkossa...?

Jyriä on naurattanut erilaisten opiskelutarvikkeiden hankintani ja huvittanut paluuni tenttipäivänmääriä miettiväksi opiskelijaksi. Lyijykyniä, pyyhekumin ja terottimen jouduin oikeastaan hankkimaan Chebin huoltaja-pestini vuoksi; puttikartat on varminta tehdä lyijykynällä mahdollisten korjausten vuoksi. Opintojen takia olen kuitenkin tietysti hommannut luento- ja tulostuspaperia, ruutuvihkoja, mappeja jne. Jyrin mielestä minun olisi pitänyt tietysti hankkia myös jokin hah hah hauska -penaali. Ehkä senkin aika vielä tulee.