Opiskelijaelämää

Norjaan muuton myötä vuoden alkupuolella aloitin viestinnän perusopintojen suorittamisen. Miksi valitsin juuri viestinnän? Lyhyt vastaus: miksi ei. Pitkä vastaus: Olen aikanaan suorittanut tiedotusopin perusopinnot ja pitkälti toistakymmentä olen työskennellyt erilaisissa viestinnän tehtävissä. Yhä edelleen silloin tällöin kuitenkin törmäsin ihmettelyyn, kun arvosanaa juuri viestinnästä ei papereissani ollutkaan.

Viestinnästä pystyy suorittamaan perus- ja aineopinnot Avoimen yliopiston kautta näppärästi joko lähes kokonaan etänä tai yhdistelemällä runsaammin etä- ja lähiopintoja. Kevään ja kesän aikana suoritinkin puolet perusopinnoista esseillä, erilaisilla verkkotehtävillä ja -tenteillä. Kirjoja olen saanut ystävien kautta (kiitokset!) tai verkosta tilaamalla. Opiskeluni on ollut aika yksinäistä, mutta sujunut suht' nopeasti. Toisaalta opiskelussa on ollut (perustutkinnon suorittamiseen verrattuna) ihan uudenlaisia piirteitä verkon hyödyntämisen myötä. Aikatauluni on sellainen, että perusopinnot tulevat valmiiksi syksyllä ja aineopintojen osuus on alkamassa.

Yksinäisen opiskelun vastapainoksi olen nyt kolmiviikkoisella luentokurssilla Helsingissä. Olen humpsahtanut opiskelijaelämään: käyn kirjastossa hakemassa kirjoja ja istun luennoilla. On pitänyt todellakin taas totutella istumaan kiinteä penkki/tuoli - kiinteä pöytä -yhdistelmässä: olen jo ehtinyt miettiä, minkäkokoiselle ja -muotoiselle ihmiselle luentosalien ergonomia on suunniteltu. Pitäisikö retkottaa jotenkin pöydän päällä ja nojailla kyynärpäihinsä vai tukeutua selkänojaan kunnolla ja kirjoitella muistiinpanoja käyttäen polviaan pöytätasona? Vastapainoksi olen lisännyt viikottaisten jumppakertojeni määrää ja kulkenut yliopistolle kävellen.

Vaikka tähänastiset luennot ovatkin olleet sisällöltään mielenkiintoisia, lisäohjelmaa on pyytämättä tullut teknisistä ongelmista, joita luentosaleissa ovat aiheuttaneet mm. itsekseen sammuva tykki, kesken luennon ylösnouseva valkokangas ja iloisesti vilkkuvat kattovalot (vaihtoehtona hämärälle luentosalille). Kuvittelin etukäteen olevani pienessä vähemmistössä, kun teen muistiinpanoni edelleen käsin, mutta olen nähnyt vain itse asiassa kahden osallistujan ottaneen läppärinsä mukaan luennoille. Eväiden osalta sen sijaan olen vähemmistössä - enemmistö kaivaa luennon alkaessa kasseistaan ruokia: sämpylöitä, keksejä, hedelmiä, erilaisia suklaa- ja energiapatukoita sekä juomia: monenlaisia vesiä, mehuja, kahvia, mustikkakeittoa, smoothieita jne.

Opiskeluun on taas koko ajan liittynyt myös vanha tuttu innostus ja riemu, joskin hieman eri tavalla kuin perustutkintoa tehdessä. Nyt voin hyödyntää tehtävissä pitkää käytännön kokemustani ja saan kirjoista teoreettista tukea. Olen moneen kertaan sanonut, etten tee enää koskaan gradua, mutta opintojen edetessä huomaan miettiväni, miten mukavaa olisi laajentaa jotain aihetta pienimuotoisen tutkimuksen suuntaan. Opintojeni painotus on verkkoviestinnässä, joten vaikkapa jokin näkökulma kuntalaisten ja kunnan kohtaamiseen verkossa...?

Jyriä on naurattanut erilaisten opiskelutarvikkeiden hankintani ja huvittanut paluuni tenttipäivänmääriä miettiväksi opiskelijaksi. Lyijykyniä, pyyhekumin ja terottimen jouduin oikeastaan hankkimaan Chebin huoltaja-pestini vuoksi; puttikartat on varminta tehdä lyijykynällä mahdollisten korjausten vuoksi. Opintojen takia olen kuitenkin tietysti hommannut luento- ja tulostuspaperia, ruutuvihkoja, mappeja jne. Jyrin mielestä minun olisi pitänyt tietysti hankkia myös jokin hah hah hauska -penaali. Ehkä senkin aika vielä tulee.