Yllätys matkatavaroissa

Pari päivää sitten odottelimme matkatavaroitamme Gardermoenilla. Trolleymme tuli hihnalle aivan viimeisenä, joten meillä oli aikaa ihmetellä muiden matkustajien matkatavaravirityksiä ja mustiin matkalaukkuihin tunnistamisen helpottamiseksi kiinnitettyjä monenlaisia merkkejä.

Ylivoimaisesti erikoisin viritys oli pienehkö trolley, johon oli kiinnitetty runsaalla teippimäärällä yksi laudanpätkä. Lauta oli hieman matkalaukkua korkeampi ja sen kiinnittämiseen käytetty teippi oli sellaista, jota lentokentällä turvatarkastuksessa/matkatavaroiden kuljetuksessa voidaan laukkuihin tilanteen niin vaatiessa kiinnittää.

Lauta-trolley kiersi useamman kierroksen hihnalla ennenkuin omistaja laukkunsa nosti pois. Olimme jo ehtineet miettiä, miksi joku haluaisi kuljettaa laudanpätkän Helsinki-Oslo -lennolla. Jyriä mietitytti myös se, miksei laukun omistaja noin selkeästä erikoismerkistä huolimatta napannut laukkuaan heti hihnalta.

Laukun omistaja käänteli lautavirityslaukkuaan puolelta toiselle ja luki teippien tekstejä. Hän irrotti laudan laukusta ja oli vieläkin sen näköinen kuin odottaisi piilokamera-työryhmän säntäävän esiin jostain. Päättelimme laukun omistajan kehonkielestä sekä toiminnasta laudan ja teippien suhteen, ettei hänen alkuperäinen tarkoituksensa ollut tuoda mukanaan puutavaraa Suomesta. Mietimme syitä moisen lisämatkatavaran ilmestymiseen: olikohan kyseinen matkustaja esim. antanut palautetta lentoyhtiölle jostain aiemmasta lennosta?

Tavanomaisia ja erikoisempia joulukoristeita

Jos liikutte Gardermoenilla joulunaikaan, kannattaa katsoa vähän tarkemmin joulukoristeita.

Osa koristeista on perinteisiä tyyliin pahvisia poroja, kuusia jne. Osassa koristeita mielikuvitus on kuitenkin päästetty irti: silhuettikuvissa on mm. eksoottisia eläimiä yhdistettynä joulutunnelmaan. Huikein kaikista on kuitenkin silhuettikuva, jossa juustohöylän päälle on asettunut kissapeto, jonka selässä istuu joulupukki!

Juustohöylä on norjalainen keksintö, mutta sen yhdistäminen tiikeriin (?!) ja joulupukkiin vaatii todella lennokasta näkemystä. Ihailin ja ihmettelin näitä nimettömän suunnittelijan kehittelemiä koristeita Gardermoenilla jo viime vuonna. Erikoiset silhuettikuvat ovat siis jo suorastaan traditionaalisia.

*****
Hyvää Joulua! God Jul!

Pitenevin askelin kohti valoa

Tänään on vuoden pimein päivä: päivän pituus Glomfjordissa on tunti ja 43 minuuttia. Vaikka kaamos jatkuu edelleen 11.2. asti, on lohduttavaa tietää, että koko ajan kuljetaan valoa kohti. Huomenna päivä on jo minuutin pidempi!

Uteliaisuutta ja tiedonhalua

Osallistuimme Jyrin kanssa kaksiin pikkujouluihin Glomfjordissa tänä vuonna. Kummassakaan ei meno yltynyt erityisen villiksi - kukaan ei esim. syönyt joulutähteä kuten jonain aiempana vuonna paikallisen legendan mukaan tapahtui.

Molemmissa pikkujouluissa pääsin/jouduin vastaílemaan pöytänaapurien keskenään samantyyppisiin kysymyksiin henkilökohtaisesta taustasta (työpaikka, koulutus, syntymäkaupunki jne.), suomalaisten ruotsinkielen taidosta, suomalaisista jouluruokaperinteistä ja suhtautumisestani norjalaisiin jouluruokiin; myös mielipiteeni Glomfjordista ja meneillään olevasta kaamoksesta kiinnosti. Em. kysymykset olivat suhteellisen odotetunlaisia.

Yllättävimmästä päästä olivat sellaiset kysymykset kuten oliko Suomessa oma Perustuslaki jo ennen itsenäistymistä, kuinka paljon oli kaatuneita v. 1918 sodassa, onko Suomessakin meneillään karppausbuumi, mitkä ovat Suomen asukasluvultaan suurimmat kaupungit ja millainen on presidentin rooli ja valtaoikeudet.

Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä kuin olisi ilman omaa syytään tullut osallistuttua Suomi-tietokilpailuun, jossa eri aihepiirien kysymyksiä saattaa tulla missä tahansa järjestyksessä vastattavaksi. Toisaalta on tietenkin mukavaa, että Suomi tuntuu aidosti kiinnostavan paikallisia. Toisaalta tuntuu välillä ihan uskomattomalta se, millaisia käsityksiä Suomesta täkäläisillä on.

Voi sentään...

Voipulasta kertoneiden uutisten alkaessa ilmestyä norjalaismediaan en suoraan sanoen suhtautunut asiaan kovin suurella vakavuudella. Voipula ei näkynyt aluksi lainkaan Glomfjordissa/Melöyssä ja täällä asuessa on jo tottunut siihen, että ruokakauppaan mennessä ei kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia tulevien päivien aterioista. Kaupoissa kun saattavat olla yllättäen arkipäivänä loppu jotkin aika tavalliset elintarvikkeet kuten perunat, maito, kerma, kaurahiutaleet, kahvi, tuoremehu jne. Lisäksi kauppojen valikoima tuntuu muutenkin vaihtelevan viikosta toiseen myös peruselintarvikkeiden osalta.

Norjan voipulasta tuntuu riittävän hauskuutta muualla. Esim. VG:n mukaan tanskalainen aamu-tv hankki ja rahtasi voita Norjaan ja suomalaismediassakin on ollut juttuja Norjan pimeästä voikaupasta. Täällä myös valtakunnallisesti varoitellaan ihmisiä ostamasta voita katukaupasta. Tällä viikolla myös Glomfjordin ja Melöyn ruokakaupoissa oli voi loppunut. Jäljellä olivat vain voimyynnin säännöstelystä kertovat kyltit.

Tieto Norjan voipulasta on kulkeutunut Yhdysvaltoihin asti: The Colbert Report: Norway's Butter Shortage

Syyslukukauden opinnot takana

Nyt on syksyn opiskelu-urakka takana: valtio-opin johdantokurssin tentti oli eilen illalla. Kurssiin liittyen kirjoitin erilaisten aineistojen pohjalta kuusi esseetä, 12 kommenttitekstiä/opponointia ja tentin kolmen kirjan paketin.

Valtio-opin johdantokurssin suoritin kokonaan verkko-opintoina ja sen vuoksi kirjoitustehtäviä olikin melkoinen määrä. Kevätlukukaudella on edessä kolme muuta valtio-opin kurssia. Jos pysyn aikataulussa, kesäkuuhun mennessä pitäisi olla valtio-opin perusopinnot suoritettuna.

Kevään ensimmäisten kurssien osalta tenttikirjatilaus pitää saada lähtemään tällä viikolla. Kaikkiin täällä asuessani suorittamiini opintoihin liittyy yhteinen piirre: tentti- ja lähdekirjojen hankinta tuottaa melkoisia haasteita - etenkin, jos kyse on suomenkielisestä kirjallisuudesta. Tässä onkin sopiva hetki kiittää avusta kavereitani, jotka ovat opintoihin liittyviä kirjoja lainanneet, noutaneet kirjatilauksiani ja/tai postittaneet kirjoja Glomfjordiin.

Kielitaito karttuu...

Pikkujoulukausi on meneillään. Siihen liittyen opin lauantaina kaksi uutta norjankielistä sanaa:

Vorspiel = etkot

Nachspiel = jatkot

Kielitaitoni karttuu hitaasti, mutta karttuu kuitenkin!

Venäläisklassikot matkalukemiseksi?

Siivet ylös? Olen tänä syksynä käynyt Suomessa aiempaa tiheämmin. Viimeisin Suomen reissuni piteni vuorokaudella lentoyhtiön ansiosta. Syyskuusta alkaen olen kolme kertaa valinnut skandinaavisen lentoyhtiön omistaman suomalaisyhtiön lennot Oslo-Helsinki-Oslo. Verrattuna muihin lentoyhtiöihin, tälle yhdelle ja samalle tuntuu kasautuvan kaikenlaista: Syyskuussa paluulentoni peruttiin ja tällä viimeisimmällä kerralla Oslo-Hki -lento lähti noin tunnin myöhässä aikataulusta.

Paluulentoni piti lähteä iltapäivällä Helsingistä ja kerrankin odotusaika Oslossa olisi lyhyt: alle kaksi tuntia. (Sunnuntaina olin odotellut Gardermoenilla neljä tuntia Helsingin lentoa.) Iloni oli ennenaikaista: Oslon lennon lähtöaika siirtyi kahdella tunnilla eteenpäin. Saatuani asiasta kertoneen tekstarin etsin transfer service -tiskin selvittääkseni mahdollisuuteni saada jokin toinen Oslo-Bodö -jatkolento. Alkuperäinen jatkolentoni kun lähtisi Oslosta 10-15 minuuttia ennen kuin Helsingistä saapuva lento olisi perillä.

Asiakaspalvelua? Transfer service -tiskillä oli kirjaimellisesti lappu luukulla. Pimennetyn tiskin vieressä odotelleen matkustajan kertomuksesta selvisi, ettei tiski ollut ollut auki ainakaan hetkeensä. Transfer service -tiskin aukioloaika ja toiminta jäi arvailujen varaan: tiskillä ei kerrottu mihin aikaan se olisi avoinna tai annettu yhteystietoja minnekään. Kello oli kolmen kieppeillä arkipäivänä - ehkä tiski on auki joskus muulloin.

Bodö? Kävelin tuloaulaan lentoyhtiön tiskille ja siellä olikin kolme työntekijää, eikä yhtään asiakasta. Selostin tilanteen, esitin lentolippuni ja boarding passin. Yksi työntekijöistä kysyi, mikä tällainen paikka kuin Bodö on. Yleissivistystä kannattaa aina hankkia, mutta ehkä tässä tilanteessa asian olisi voinut tsekata vaikka internetistä ihan itse. Toinen työntekijä ehdotti minulle jatkolentoa Oslo-Bodö klo 22 samalle illalle. Minulle olisi tullut odotteluaikaa Oslossa liki kolme tuntia ja Jyri olisi joutunut menemään seuraavana aamuna töihin neljän tunnin yöunilla lentokenttäreissun jäljiltä. Kerroin työntekijälle, että ottaisin mielummin lennon seuraavalle päivälle kuin olisin kotona kahden tienoissa yöllä tai yöpyisin Bodössä hotellissa ja matkustaisin Glomfjordiin bussilla seuraavana aamuna. Siirtämällä lentoa seuraavalle päivälle minulle tulisi kaikista vähiten lisäkustannuksia.

Paras vaihtoehto: neljä tuntia odottelua. Pyysin mahdollisimman varhaisia lentoja, mutta ne olivat täynnä. Minulle tarjottiin yhdistelmää, jossa lähtö Helsingistä olisi 12.50 ja neljän tunnin odotuksen jälkeen jatkolento Oslo-Bödö lähtisi Gardermoenilta. Kuulemma tämä oli paras vaihtoehto: aiempaan Bodön koneeseen ei ollut mahdollisuutta päästä. Tässä vaiheessa aiemmin hiljaa ollut kolmas työntekijä puuttui asioiden kulkuun ja kertoi, ettei 12.50 lähde lentoa Osloon - silloin lähtee Kööpenhaminan lento.

Samaan aikaan, kun kaksi työntekijää alkoi plärätä paperista aikatauluprinttiä, alkoi kypsyysasteeni muuttua mediumista läpikypsäksi.Yksikään työntekijöistä ei pahoitellut missään vaiheessa asiakkaalle aiheutunutta ylimääräistä vaivaa tai kertonut yhtiön tarjoavan mitään kompensaatiota. Meikäläiselle tuli ylimääräinen yöpyminen Helsingissä ja kaksi ylimääräistä matkaa lentoaseman ja Helsingin välillä. Lisäksi menetin yhden kokonaisen tenttiinlukemispäivän.

Sain käteeni printin, jossa olivat muutetut lentotietoni. Kysyin itse, olisiko tsekkaus internetissä edelleen mahdollinen vai pitäisikö varata aikaa tiskille jonottamiseen. Tiskille pitäisi kuulemma - ehkä - varautua jonottamaan. Vaikka lentoni oli nyt muutettu (ainakin minulle näin vakuutettiin), sain vielä yli tunnin kuluttua lentokentältä lähdettyäni tekstareita, joissa kerrottiin alkuperäisen lentoni myöhästymistietoja.

Asiakaspalvelua. Perjantaina olin kentällä ajoissa jonottamassa tsekkaustiskille.
- Tämä lento on ylibuukattu, sanoi työntekijä ensimmäiseksi.
Ilmoitin, että lentoyhtiön omien sähläysten takia olin jo odotellut tarpeeksi. Haluan käytäväpaikat molemmille lennoille ja se siitä. Työntekijä pahoitteli asioidentilaa (ensimmäinen pahoittelu!) ja kertoi, ettei paikkatoivetta ole ehkä mahdollista toteuttaa, kun niin monet olivat jo tsekanneet itsensä netissä ja varanneet paikkansa. Kerroin mahdollisimman ystävällisesti, että lentoyhtiön omien sähläysten takia en voinut tehdä tsekkausta itsepalveluna, vaikka olisin halunnutkin. Sanoin myös ymmärtäväni, ettei tämä kyseinen virkailija ollut syypää lentojeni muuttumiseen tai nettitsekkauksen toimimattomuuteen muutostilanteissa. Sain käytäväpaikat ja vielä yhden pahoittelun.

Tusen takk! Osloon päästyäni päätin kysyä lentoasemalla transfer service -tiskiltä, olisiko vaihto aiempaan lentoon mahdollinen (mieluiten ilman lisämaksua). Kerroin työntekijälle (kyllä, tiski oli avoinna päiväaikaan!) kotimatkani viivästymisestä. Esitin alkuperäisen lippuni ja boarding passin ja Helsingistä saamani printin ja uuden boarding passin. Virkailija osoitti ymmärrystä. Hän soitti yhden puhelun ja kertoi puhelimessa, että asiakas on vuorokauden myöhässä matkalla kotiin. Sain paikan aiempaan koneeseen ja uuden boarding passin, eikä lisämaksuja ei peritty. Vaihdoin siihen asti käyttämäni ruotsin kielen norjaan: Tusen takk!

Venäläisklassikot mukaan. Olin jo ehtinyt sunnuntain pitkän odottelun ja paluumatkan osalta pohtia sitä, että pakkaisin jatkossa mukaan Helsingin reissuille mahdollisimman niukasti muuta tavaraa kuin venäläisiä klassikoita. Pitkien lentoasemaodottelujen aikana voisin lukaista esim. Sodan ja rauhan sekä Karamazovin veljekset. Tällä reissulla ehdin lukea 2,5 romaania.

p.s. Loppuviimeksi aiemmassa koneessa oli takaosassa noin 30 tyhjää paikkaa, vaikka Helsinki-Vantaalla työntekijät olivat edellisenä päivänä vakuutelleet, ettei paikkoja tähän koneeseen ollut saatavilla. Lentoyhtiölle lähettämääni kirjalliseen palautteeseen en ole myöskään saanut vastausta.

Maamme

Elina Snickerin näytelmässä Maamme ilmavalokuvaaja aikoo julkaista päivitetyn Maamme-kirjan ja on sen vuoksi kiinnostunut kuvaamaan tuikitavallista suomalaista peltomaisemaa ja haastattelemaan pellon reunalla olevan pientaloalueen asukkaita. Tieto siitä, että pellolle oltaisiin rakentamassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta nostaa pintaan voimakkaita reaktioita ja isoja kysymyksiä. Näytelmä kiinnosti minua ennakkoon nimenomaan mainoksessa esiinnostettujen kysymysten ja teemojen vuoksi: Mitä isänmaa tarkoittaa? Kenen on Suomi?

Näytelmä on kestoltaan kompakti, 1,5 tuntia. Lyhyestä kestosta huolimatta näyttämölle saadaan mainio henkilögalleria jonkin verran pelottavista asukasyhdistyksen jäsenistä yksinasuvaan sokeaan sotaveteraaniin. Samalla nousee esiin ajankohtaisia ja isoja teemoja. Katsojalle ei anneta valmiita vastauksia; annetaan sen sijaan mietittäväksi erilaisia näkökulmia. Aivan lopussa näytelmään tulee mukaan valitettavasti hieman liikaa saarnaavuutta ja osoittavuutta - ikäänkuin ei kuitenkaan luotettaisi katsojaan.

Plussaa esitykselle tulee näyttelijäsuorituksista, sisältöteemoista ja oivaltavasta videoiden hyödyntämisestä. Miinusta lopun osoittelevuudesta, jossa esityksen tyyli hieman hajoaa.

Lunta!

Berit-myrsky tuntui kovana tuulena ja kaatosateena perjantai-illasta lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön asti. Vedenpinta oli Nordlandissa poikkeuksellisen korkealla. Myrskyävä meri oli kuljettanut rannoille mukanaan kaikenlaista rojua: yhdelle Jyrin peruskalastuspaikoista oli rantaan tupsahtanut rikkinäinen vene jätekasan keskellä!

Lauantaina kun ajelimme ostoksille Örnesiin, korkeat aallot löivät yli aallonmurtajien ja meri lainehti monin paikoin tielle. Tällaista säätä emme olleet vielä Glomfjordissa päässeet kokemaankaan. Sääaiheinen small talk oli tietysti suosiossa ruokaostosten tekemisen lomassa. Meitä valistettiin, ettei tämä ollut vielä myrsky eikä mikään - vain hieman normaalia kehnompi keli.

Lauantai-illasta alkaen myrsky tyyntyi ja sunnuntaiaamuna herätessämme maata peitti ohut lumikerros. Lunta oli tullut Melöyssä paikallisesti vain Glomfjordiin: Örnesissä olivat edelleen näkyvissä vihreät nurmikot. Lunta alkoi Glomfjordissa sataa iltapäivällä uudestaan - toivottavasti sitä ei kerry heti ensimmäisen vuorokauden aikana yli 80 cm kuten viime vuonna.

Talvea (ja myrskyä) odotellessa

Kuvasin viime lauantaina (ensimmäisen oikean pakkasyön jälkeen) jäätynyttä, mutta viheriöivää pihanurmikkoamme.

Viime vuonna tähän aikaan lunta oli ollut jo useamman viikon ajan. Lumettomuus on suosittu puheenaihe, joka myös jakaa ihmisiä. Osa odottaa kiihkeästi hiihto- ja muita talviurheilumahdollisuuksia. Osa on puolestaan sitä mieltä, että lumentulo (tai oikea talvi) tarkoittaa vain pakkasta, lumitöitä ja liukkaita jalkakäytäviä. Glomfjord tai Norja ei tietenkään ole ainoa paikka Pohjoismaissa, jossa talvi on myöhässä. Naapurimme kertoi minulle havainneensa uutisen talven myöhästymisestä Suomessa. NBC puolestaan julkaisi uutisen talven myöhästymisestä Skandinaviassa.

Tällä viikolla on lämpimimmillään Glomfjordissa ollut yli 11 astetta, kylmimmillään ollaan käyty nollan tuntumassa. Vesisadetta on riittänyt joka päivälle, tosin eilen oli vaihtelun vuoksi myös pari raekuuroa. Eilen ja tänään on ollut myös erittäin tuulista: Berit-myrsky on nimittäin iskemässä Nordlandin alueelle. Laivaliikenteessä on ollut eilisestä alkaen Beritin takia peruutuksia ja ulkonaliikkumisestakin on tullut tänään varoituksia meteorologeilta. Myös Melöyn kunta varoittaa tulossa olevasta myrskystä sivuillaan.

Avisa Nordland 25.11.2011: - Farlig å bevege seg utendörs

Nordland on lämpimin ja kaunein...

Tällä viikolla on vaihteeksi saatu lukea myös positiivisia uutisia Nordlandista. Maanantaina Nordlandia kehuttiin Norjan kauneimmaksi alueeksi (ja näinhän asia täältäpäin katsottuna on!).

Hieman myöhemmin viikolla Nordland oli Norjan lämpimin alue. Etelä-Norjassa ehti jo useampana päivänä lämpötila laskea lähelle nollaa tai sen alle, kun taas täälläpäin päästiin nauttimaan useista lämpöasteista (ja vesisateesta). Lämmin sää on nyt ohi: viime yönä oli pakkasta myös Glomfjordissa ja tänään päivälläkin on lämpötila pysytellyt miinuksella.

NRK: Her er det vakrest i Norge

Merkkipäivä

Tänään tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran Jyrin kanssa kävimme Glomfjordissa katsomassa tulevaa asuinpaikkaamme. Kuulostaa miten tylsältä tahansa, on pakko tunnustaa, että kaksi vuotta on mennyt uskomattoman nopeasti!

Muistan edelleen selvästi, miten pieneltä ja tyhjältä Glomfjordin keskusta vaikutti pimeässä marraskuisessa illassa. Oli myös outoa, että suurteollisuuspuisto hallitsi keskustaa. Nykyisin osaa olla jo oikealla tavalla ylpeä siitä, että iso osa Melöyn alueen työpaikoista sijaitsee juuri täällä Glomfjordissa, teollisuuspuistossa. Jo ensimmäisellä vierailulla opimme myös sen, että lauantaisin paikkakuntalaiset kokoontuvat paikalliseen kahvilaan jutustelemaan ja kahvittelemaan.

Kaksi vuotta sitten marraskuun alku oli samantyyppinen kuin tänäkin vuonna: vesisadetta, yli kymmenen lämpöastetta ja pimeää. Pimeys ja toisaalta leuto ilma jäivätkin ensimmäisestä käynnistä parhaiten mieleeni.

Kaamos alkoi kolme päivää sitten ja jatkuu 11.2. asti. Pimeys tulee nyt klo 15.30 tienoilla, mutta päivänvalosta saa sentään nauttia edes muutaman tunnin. Pahinta tulee pimeyden kannalta olemaan taas joulukuussa - ennenkuin valo voittaa.

Millaisia ovat ihmiset Nordlandissa ja Glomfjordissa?

"(...) Nordlendinge er som dansker. De er kreative, ser nye muligheter og ikke problemer, og har godt humör (...) " -- Tore Matre, Dagens Näringsliv 27.10.2011

"(...) Det er en egen rase som bor her (...)" --Kent Sörensen, Dagens Näringsliv 27.10.2011

***
Dagens Näringsliv julkaisi viime torstaina laajan reportaasin REC:n ja Glomfjordin tilanteesta. Ylläolevat sitaatit on poimittu jutusta, jossa haluttiin nähdä mahdollisuuksia huonosta tilanteesta huolimatta. Haastatelluista yksi vertasi Nordlandin asukkaita tanskalaisiin optimismin ja huumorin suhteen, toinen piti Glomfjordin asukkaita ihan omana rotunaan.

Tunturilla

Kävimme viime sunnuntaina lyhyellä kävelyretkellä tunturissa. Lunta oli satanut jo yllättävän paljon, mutta lämpötila oli n. +5

Synkkiä aikoja jo ennen kaamosta

Kaamoksen alkuun on aikaa joitain päiviä, mutta toisenlainen synkeys on tänään laskeutunut Glomfjordin ja koko Melöyn päälle.

Tänä aamuna Glomfjord/Melöy oli NRK:n ja Avisa Nordlandin verkkosivustojen ykkösuutinen. Kyse oli tietenkin REC:n tilanteesta, josta tiedotettiin aamulla. REC lopettaa suurimman osan tuotannostaan Norjassa. Yhteensä REC irtisanoo 700 työntekijää. Glomfjordissa työt loppuvat usealta sadalta - arviot tuoreeltaan vaihtelivat n. 200 ja 330:n välillä. REC:n tilanne on tänään ollut esillä poliitikoiden puheissa myös Oslossa. Näkemyseroja on mm. REC:n päätösten syistä ja siitä, miten valtion pitäisi auttaa tuotannon lopettamisesta kärsiviä kuntia.

Kun ensimmäiset isot lomautusuutiset olivat tulleet, nousi aihe esille tietysti myös jutellessani paikallisten kanssa. Toistuva mielipide tuntui olevan se, että tällaiseen (työttömyysuhkaan teollisuudessa ja isoihin lomautuksiin) ei ole totuttu Glomfjordissa. Yhtä mieltä tunnuttiin olevan myös siitä, että työttömäksi jääville löytyy muualta Norjasta töitä. Samaa mielipidettä ovat toistelleet mediat ja poliitikotkin. Töitä ei kuitenkaan löydy Melöystä, ainakaan kaikille.

Kun REC aikanaan Melöyssä 1990-luvun lopussa aloitti tuotantonsa, kunta käytti NRK:n uutisen mukaan 100 miljoonaa kruunua käynnistyksen tukemiseen. REC:n lopettamisen myötä kunnan alueelta häviää 10 prosenttia työpaikoista. Kunnan verotulot tulevat varmasti laskemaan, eikä tyhjäksi jäävälle teollisuuskiinteistöllekään välttämättä löydy heti käyttäjiä. Vaikka asiat juuri nyt Melöyn kannalta vaikuttavat huonoilta, ollaan täällä pyritty ylläpitämään myös optimismia siitä, että vaikeassa tilanteessa syntyy usein innovaatioita ja sitä kautta uusia työpaikkoja.

Uutisia aiheesta 26.10.2011:
NRK: REC stenger fabrikker permanent
NRK: Melöy kan miste ti prosent av arbeidsplassene i kommunen
NRK: Skylder på regjeringen for REC-nedleggelse

Avisa Nordland: - En alvorlig situasjon

Syksyinen Glomfjord

Otan saamani palautteen vakavasti ja julkaisen pitkästä aikaa kuvia.

Nämä kuvat olen ottanut elo- ja syyskuulla 2011. Viinimarjat ja pihlajat ovat pihastamme. Alin kuva on ikkunastamme avautuva näkymä.

Ajankohtaisia asioita

Sää. Syksy - talvi. Edellisviikon alussa 5 vrk:n sääennuste lupasi Glomfjordiin loppuviikolle lumisadetta. Viikon kuluessa lumisade muuttui sääkartoilla vesisateeksi. Viime viikon alussa 5 vrk:n sääennuste lupasi loppuviikolle lumisadetta. Loppuviikolla satoi vettä ja rakeita, ei lunta. Tämän viikon alussa 5 vrk:n sääennuste lupasi tänne eiliselle torstaille lumisadetta, mutta - arvaatte varmaankin, tuliko lunta. Uutta lunta on kyllä saatu jo tuntureille.

******
Melöyn haasteita. Melöyn johto kävi Oslossa tämän viikon maanantaina tapaamassa ministereitä, aiheena tietystikin suuri huoli satojen työpaikkojen häviämisestä Glomfjordista. Ministerit olivat mediassa olleiden tietojen suhtautuneet ymmärtäväisesti kunnan haasteisiin. Tilanne Glomfjordin teollisuuspuistossa on jo heijastunut ainakin asuntokauppaan: ensimmäistä kertaa tänne muuttomme jälkeen on Glomfjordissa samaan aikaan myynnissä useita asuntoja. Myös koko Melöyn alueella on asuntoja myynnissä huomattavasti tavalllista enemmän.

******
Verot ja tulot. Tänä aamuna tulivat julkiseksi v. 2010 verotuksen tiedot. Aiemmin paikalliset ja valtakunnalliset norjalaismediat ovat julkaisseet verkkosivustoillaan luettelot, joista on voinut etsiä tiedot kenen tahansa norjalaisen tuloista, veroista ja omaisuudesta. Muutama kuukausi sitten Norjassa tehtiin lakimuutos, jonka vuoksi listoja ei enää saa julkaista aiemmassa laajuudessa. Muutoksesta huolimatta mediat saavat edelleen julkaista tietoja journalistisissa tarkoituksissa. Käytännössä tämä näyttää tarkoittavan sitä, että paikalliset ja valtakunnalliset mediat voivat julkaista top 10- ja top 20 -listoja, joille on kerätty paikkakunnittain verotustietoja.

Kuka tahansa norjalainen (joka on hankkinut tunnuksen ja salasanan sähköistä viranomaisasiointia varten), pääsee katsomaan tietoja Norjan veroviraston sivuilta. Mediassa ollaan eilisestä asti annettu myös yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mistä tiedot löytyvät ja miten ne saa helpoiten näkyviin.

******
Hirvet. Metsästyskausi on käynnissä. Jo ennen sen alkua Nordlandissa käytiin vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö hirviä saada kaataa täällä enemmän. Hirvien määrä Nordlandin alueella on kasvanut viimeisen 10 vuoden ajan, ja ne tuntuvat olevan liiankin tottuneita ihmisiin. Melöyn naapurikunnassa (Gildeskål) on jouduttu tänä syksynä kuljettamaan kaikki lapset kouluun autoilla, sillä hirvet ovat kulkeneet talojen pihapiireissä ja hyökkäilleet ihmisiä päin. Viimeksi tänä aamuna näin Glomfjordin keskustassa hirven kuljeskelemassa.

Hirvistä on harmia muuallakin kuin Nordlandissa: NRK:n mukaan Tröndelagissa hurjastunut hirvi ryntäsi metsästäjän kimppuun. Hirvi pahoinpiteli maahan kaatamaansa metsämiestä ja runnoi samalla myös miehen metsästysasetta. Metsästäjälle tuli ruhjeita, mutta hän onnistui suojaamaan päätään iskuilta. Pahoinpitelyn lopuksi hirvi virtsasi miehen päälle.

NRK:n uutinen Sparket og tisset på av sint elg

Tallinnassa

Viime viikonloppuna käväisimme vähän isommalla porukalla Tallinnassa. Matkan tarkoituksena oli juhlistaa Jyrin isän syntymäpäivää. Jyrin ja minun edellisestä Tallinnan-matkasta olikin ehtinyt kulua yli 10 vuotta.

Laiva oli aivan täynnä matkustajia sekä meno- että paluumatkalla. Kun kuljeskelimme Tallinnan keskustassa sadetta uhmaten lauantaina, yleisimmin kuuli suomen kieltä; se ei ollut mikään yllätys. Havaitsimme myös norjalaisturisteja: Ehkä olemme nykyisin virittäytyneet huomaamaan suomen lisäksi erityisesti norjan kielen ulkomaillakin?

Sunnuntaina kävimme Tallinnan kaupunginmuseossa. Museo oli mielenkiintoinen, ja yllättävän laaja. Näyttelyistä sai kyllä tuhdin tietopaketin kaupungin historiasta, kehityksestä ja nykyisyydestä. Myös taidemuseo Kumu olisi kiinnostanut, mutta tällä kertaa ei aika valitettavasti riittänyt siellä vierailemiseen.

Reissu oli onnistunut, hotellivallintaa myöten (kiitokset anopille!). Merenkäyntikin oli onneksi pelättyä rauhallisempaa, kun myrskyinen sää oli perjantaista hieman ehtinyt laantua.

Iskun jäljet

Kävimme viime viikonlopun Oslon-reissullamme katsomassa heinäkuisen iskun yhtenä kohteena ollutta hallituskorttelia. Iskun jäljet ovat tietenkin edelleen selkeästi näkyvissä.

Hallituskorttelia nyt ympäröivään metalliseen aitaan oli kiinnitetty edelleen kukkasia ja muistolappusia. Osa kukkasista oli jo ehtinyt kuihtua, osa näytti ihan tuoreilta. Aivan lähelle tuhoutunutta taloa ei pääse ja illalla paikalla näytti olevan myös vartija.

Heinäkuisen iskun jäljet ovat selkeästi näkyvissä muuallakin kuin hallituskorttelissa: Oslon tuomiokirkon pihamaalla oli eri puolilla useita kukkanippuja, yksittäisiä kukkasia ja muistolappusia. Lisäksi pihalle on pystytetty iso sydän, jonka juurelle oli myös laskettu kukkia.

Heinäkuinen isku on mediassa esillä joka päivä jotain kautta. Uutisoidaan selviytyneistä, ihmepelastumisista, läheisensä menettäneiden ja loukkaantuneiden arkeen palaamisesta, hallituskorttelia koskevista suunnitelmista jne. jne.

Paikallisjulkkiksen ja kansallisruuan merkkipäivät

Pelle Politibil. Torstaina vietettiin Bodössä paikallisjulkkiksen merkkipäivää: Pelle Politibil täytti 25 vuotta! Pellen suosio on edelleen suuri. Nordlandin vinkkelistä katsottaessa hienoa on myös se, että Pelle käyttää paikallismurretta. Viime vuoden loppupuolella kirjoitin Pellestä blogissani.

NRK:n uutinen Pelle Politibilin merkkipäivästä 29.9.2011.

*****
Lammaskaali. Torstaina oli myös Norjan kansallisruuan, lammaskaalin, päivä. Lammaskaalipäivää vietetään vuosittain syyskuun viimeisenä torstaina. Päivän kunniaksi esim. NRK:n uutisissa oli haastateltavana lammaskaalispesialisti! Lammaskaalipoliiseja en tänä vuonna uutisissa tosin nähnyt.

Lammaskaalipäivältä ei oikein voinut välttyä: ruokalajia oli tarjolla ravintoloissa ympäri maata, Glomfjordissa esim. paikallisessa hotellissa. Olimme viikonlopun Oslossa. Erään keskustassa sijaitsevan ruokaravintolan edessä oli mainoskyltti, jonka mukaan lammaskaalia oli ruokalistalla tarjolla vielä viikonlopun yli.

Lomautuksista työttömyyteen

Olen jo aiemmin pariin otteeseen kirjoittanut Glomfjordin teollisuuspuistossa meneillään olevista lomautuksista.

Eilen tuli tieto, jota täällä oltiin pelätty: lomautuksista siirryttäneen nyt sitten irtisanomisiin ja REC:n Norjan tehtaat lopetettaneen. Kaikenkaikkiaan 700 ihmistä tulisi tehtaiden lopettamisen myötä menettämään työpaikkansa. Glomfjordin osuus tästä on noin 300.

NRK 28.9.2011
Avisa Nordland 28.9.2011

Tuulimyllytaisteluja ja olemassaolon kysymyksiä

Taannoinen päivitystauko blogissa johtui viikon mittaisesta Suomen reissusta. Kaverien tapaamisen, tenttikirjojen hankkimisen ja kaiken muun Suomen käynteihin liittyvän tohinan ohessa ehdin harrastaa kulttuuria: Kävin teatterissa kahtena peräkkäisenä iltana. Molemmat näytelmät olivat klassikkotekstejä, jotka olen aikanaan kirjallisuuden opinnoissa tenttinyt.
Kumpaakin teatteriesitystä voin suositella.

Don Quijote. Ryhmäteatterin Don Quijote oli elämys, vaikka ennakossa kaikki ei mennyt vielä ihan kohdilleen valoissa ja replikoinnissa. Myöskään komediallinen ja toisaalta loppupuolen vakavampi osuus eivät ihan täysin toimineet yhteen. Kaiken kaikkiaan esitys oli kuitenkin nautittava: näyttelijät olivat hyviä ja parhaina hetkinä esitys todella lähti lentoon.

Godota odottaessa. Kansallisteatterin esityksen näin ensi-illassa. Näytelmästä on vaikeaa löytää mitään erityisen huonoa: näyttelijät olivat loistavia (erityisesti Eero Aho) ja esitys toimi kaikilla tasoilla lavastusta myöten.

Säkkipimeä ilta Nordlandissa

Eilisiltana klo 23 tienoilla kattovalomme muuttuivat äkkiä välkkyviksi discovaloiksi ja pian tämän jälkeen sähköt sammuivat kokonaan. Sytytimme muutaman kynttilän ja etsimme taskulamput. Vilkaisu ikkunasta kertoi, että sähköt olivat katkenneet Glomfjordista ainakin lähialueeltamme.

Säkkipimeä on kuvaava sana sähkökatkoksen aiheuttamalle pimeydelle. Pimeyden rikkoivat vain läheisellä tiellä ajelevien autojen valot. Varsinkin viime vuonna tuntui siltä, että Glomfjordissa oli sähkökatkoja suhteellisen usein - ainakin paljon useammin kuin Helsingissä. Aiemmat täällä koetut sähkökatkot ovat kuitenkin olleet lyhytkestoisia ja enimmäkseen päiväsaikaan.

Kun sähkökatko oli kestänyt lähes puoli tuntia, Jyrin piti lähteä työpaikalleen ratkomaan tällaisesta tilanteesta aiheutuvia ongelmia. Ulko-oven sulkeuduttua mieleeni nousivat monet kauhuelokuvat aivan pyytämättä. On ihan eri asia viettää tunnelmallista syysiltaa kynttilänvalossa omasta halustaan kuin kököttää myöhään syysiltana täysin pilkkopimeän maiseman keskellä olevassa talossa ainoina valonlähteinä kynttilät (ja pienen pieni taskulamppu)!

Sähkökatko kesti täällä tunnin verran, mutta Glomfjord ei suinkaan ollut ainoa sähkötön alue. Koko Nordlandin alueella oli 100 000 ihmistä ilman sähköjä eilisiltana! Käsitykseni Glomfjordin toistuvista sähkökatkoista ei muuten olekaan pelkkää mutua: NRK:n uutisen mukaan nimenomaan täällä Nordlandissa on yleisesti ottaen eniten sähkökatkoja koko Norjan alueella.

****
NRK:n uutinen Nordlandin sähkökatkosta 20.9.2011

Avisa Nordlandin uutinen Nordlandin sähkökatkosta 20.9.2011

Syksyä

Vaikka allakan mukaan onkin jo syksy, Glomfjordissa on ollut melko lämmintä ja aurinkoista. Vielä viime viikonloppunakin lämpötila nousi kahdenkymmenen asteen tuntumaan, mutta kuluneella viikolla sää onkin sitten ollut viileämpää. Varsinkin aamut ovat jo selkeästi syksyisen koleita.

Päivät ovat alkaneet lyhentyä ja illat pimentyä - varsinkin sateisina iltoina tuntuu siltä, etteivät katulamput hoida tehtäväänsä kovinkaan hyvin! Keskiviikkoiltana jumpasta palatessani havaitsin, että heijastimet täytyy taas muistaa kiinnittää kassiin ja takkiin. Lenkkeilijöillä ja koiran ulkoiluttajilla on jo alkanut näkyä heijastinliivejä. Heijastinliivi on oikeasti hyvinkin suositeltava asuste syyspimeillä kaduilla liikuntaa harrastaville.

Koleiden aamujen ja pimeiden iltojen lisäksi ei syksy vielä Glomfjordissa voimakkaasti näy. Puiden lehdissä on vain erittäin vähän keltaista, eikä lehtiä myöskään ole varissut juurikaan. Olikin erittäin mielenkiintoista ja suorastaan yllättävää havaita tänä viikonloppuna, että Tampere näyttää huomattavasti Glomfjordia syksyisemmältä!

Maa järisee Melöyssä

Eilisaamuna Melöyssä herättiin maanjäristykseen. Pieniä maanjäristyksiä Melöyn alueella on suhteellisen usein - olen kirjoittanut kerran aiemmin tästä aiheesta blogissakin.

Järistys oli herättänyt paikallislehden uutisen mukaan Melöyn asukkaita Örnesin taajamassa, joka sijaitsee n. 15-20 km Glomfjordista. (Lienee turha mainita, etten havainnut itse lainkaan maanjäristystä.)

Avisa Nordlandin uutinen Melöyn maanjäristyksestä 7.9.2011.

Oldtimers-EM: valokuvia

Arto Borgin valokuvasaalis oldtimers-EM -kisareissusta on nyt verkossa. Kisatilanteita, avajaiset & päättäjäiset ja paljon muutakin ihmeteltävää Manse RG:n sivustolla

Vaalit

Yllätykseksemme olemme äänioikeutettuja Norjan kunta- ja maakuntavaaleissa. Äänioikeuteen riittää tässä tapauksessa se, että olemme täyttäneet 18, olemme jonkin pohjoismaan kansalaisia ja olleet kirjoilla norjalaiskunnassa 30.6.2011.

Vaalien ajankohta. Varsinainen vaalipäivä on 12.9.2011 (noin 200:ssa kunnassa vaalit ovat tosin kaksipäiväiset). Ennakkoäänestys alkoi 10.8., mutta henkilöt, jotka eivät pääse äänestämään ennakkoäänestysaikana tai varsinaisena vaalipäivänä ovat voineet äänestää jo 1. heinäkuuta alkaen.

Vaalikampanjointi. Postilaatikkoon oli jaettu yhden puolueen vaalimainos, jonka mukana oli äänestyslipuke. Samainen puolue piti pienimuotoista vaalitilaisuutta tänään Glomfjordin keskustassa (= puolueen edustajat yrittivät jutella kaikkien ruokakauppaan menossa olleiden kanssa). Toisen puolueen yksinäinen edustaja puolestaan jakeli vaalimainoksia Örnesissä samaisena perjantaina, kun kävimme äänestämässä. Yhtään vaalimainosjulistetta ei ollut missään, paikallismediassa ei ollut ehdokkaiden mainoksia. Edes ehdokkaita asettaneiden puolueiden verkkosivustoilla ei ollut Melöyn ehdokkaiden kuvia! Tässä ehkä luotettiin siihen, että kaikki tuntevat kaikki muutenkin. Vaalien lähestymisen on huomannut parhaiten televisio-ohjelmista: viimeisen parin viikon ajan on tullut kahdella kanavalla jokaisena arki-iltana vaaliväittelyjä.

Heti heinäkuun tapahtumien jälkeen puolueet sopivat valtakunnallisella tasolla, että vaalikampanjat aloitetaan vasta normaalia myöhemmin ja kampanjat pidetään siisteinä.

Ohjeet. Ilmoitus äänioikeudesta -kortin mukana tulleet vaaleja ja äänestystä koskevat tiedot ja ohjeet herättivät ensin hämmennystä ja sitten hilpeyttä: äänestää saa vaikka kuinka montaa ehdokasta ja tyhjän äänestämiseen on olemassa erillinen äänestyslippu! Jos äänestää ennakkoon muualla kuin asuinkuntansa alueella, voi halutessaan hakea asuinkunnastaan mukaansa äänestyslipun. Jos äänestyslippua ei hae, joutuu valitsemaan ennakkoäänestyspaikassa tyhjän lipun ja kirjoittamaan siihen itse ehdokkaidensa nimet.

Äänestys. Kävimme äänestämässä ennakkoon Melöyn kunnantalolla. Olin selvittänyt asuinkuntamme ennakkoäänestyspaikat kunnan erilliseltä vaalisivustolta. Äänestäminen meinasi kuitenkin tyssätä heti tultuamme ennakkoäänestyspaikalle (kunnan asiakaspalvelupiste). Meille kerrottiin, että vaikka palvelupiste on auki klo 15.30 asti, äänestysmahdollisuus on vain klo 15.00 asti. (Tämä tieto oli unohtunut kunnan vaalisivustolta, palvelupisteen verkkosivulta ja palvelupisteen ovesta, seinältä jne. - tai tieto ennakkoäänestysajasta oli salainen.) Lopulta saimme kuitenkin mahdollisuuden äänestämiseen (vaikka olimmekin paikalla 10 min. "myöhässä" ja koko palvelupisteen ainoita asiakkaita).

Äänestyskoppi. Jopa äänestyskoppi on erilainen kuin Suomessa. Äänestäjä saa vedettyä verhot kiinni suojatakseen yksityisyyttään ja vaalisalaisuutta. Äänestyskopissa on lokerikko, josta löytyvät äänestysliput.

Äänestyslippu. Jokaisella ehdokkaita asettaneella puolueella (tms.) on erillinen, oma äänestyslippu. Lipussa on painettuna valmiiksi kaikkien em. puolueen ehdokkaat ko. kunnassa. Äänestyksessä merkitään rasti haluamansa ehdokkaan/ehdokkaiden kohdalle. Lisäksi lapussa on tyhjiä viivoja. Jos äänestäjä haluaa äänestää painetussa lapussa olevan puolueen ehdokkaiden lisäksi muita henkilöitä, hänen pitää kirjoittaa ao. henkilöiden nimet äänestyslipussa niille varatuille viivoille. Äänestyslippu on taitettu A4-arkki, joka pitää muistaa ennen palautusta kääntää niin, ettei ulospäin voi vähdä, ketä on äänestetty.

Ehdokkaat. Äänestyslipussa ehdokkaat ovat puolueen asettamassa järjestyksessä. Osa ehdokkaista on erikseen merkitty "tärkeämmäksi" ja heille annettu ääni on "painavampi". Lisäksi nämä merkityt ehdokkaat saavat aina osan puolueen äänestylipulla annetuista äänistä (vaikkei heitä olisikaan lipussa äänestetty).

Aluehallinto/maakuntavaalit. Kuntavaalien kanssa samanaikaisesti äänestettiin myös edustajia maakuntavaltuustoon. Äänestyskoppiin mennessä ohjeeksi annettiin, että kuntavaalilipukkeet ovat vasemmalla ja maakuntavaalilipukkeet oikealla.

Virallinen vaalisivusto

Haasteita Glomfjordille (ja Melöylle)

Heinäkuussa kirjoitin Glomfjordin teollisuuspuistossa alkaneista lomautuksista ("Raskas päivä Glomfjordissa"). Tuolloin oletettiin tilanteen kuitenkin parantuvan syksyyn mennessä. Toisin kävi. Tällä viikolla saatiin tieto lisälomautuksista, jotka kestävät vuoden loppuun asti Glomfjordissa ja Rec Waferin kaikissa muissakin Norjan tehtaissa. Useissa uutisissa ovat asiantuntijat arvioineet Recin jopa sulkevan kaikki Norjan tehtaansa.

Rec Wafer on Glomfjordin teollisuuspuiston suurin yksittäinen työnantaja. Heinäkuun lomautuksista alkaen paikallismedia on uutisoinut asian vaikutuksista mm. ylipäätään Melöyn kuntaan ja toisaalta esim. heijastumisesta paikalliseen liike-elämään, asuntojen hintoihin jne. Melöyn (ja myös muiden kuntien, joissa näitä lomautuksia on) edustajat ovat edelleen tavanneet valtiovallan edustajia ja kunta tarjoaa tukitoimia lomautetuille.

Uutisia Glomfjordin lomautuksista:
Avisa Nordland 25.8.2011 (uutinen lomautuksista), 25.8.2011 (uutinen lomautuksista kärsivien kuntien tapaamisesta REC:n edustajien kanssa)
Dagens Näringsliv 25.8.2011 (uutinen lomautuksista), 25.8.2011 (analyytikon näkemys)
NRK 25.8.2011, 26.8.2011

"Nordland er best i landet"

Otsikko on lainaus NRK:n verkkosivuston eilisestä uutisesta. Nordlandissa asuvat ovat epäilemättä sitä mieltä, että tämä alue on paras lähes asiassa kuin asiassa, mutta tällä kertaa uutinen koski autoilua.

Eri puolilla Norjaa on 12. elokuuta alkaen paikallinen tielaitos tarkkailut turvavöiden käyttöä ja lähes 90 000 autoilijaa on joutunut kontrolliin. Juuri tässä asiassa Nordlandissa ollaan - NRK:n uutisen mukaan - koko maan parhaita. Nordlandissa pysäytetyistä autoilijoista 98 prosenttia käytti turvavyötä!

Uutisen mukaan enemmistö turvavyötä käyttämättömistä kuskeista on muuten yli 25-vuotiaita.

Oldtimers-EM

Ratagolfin Oldtimers-sarjan EM-kilpailut pelattiin Saksan Kunzellissa 10.-13.8.2011. Kilpailuihin osallistui 30 nais- ja 69 miespelaajaa. Naisjoukkueita oli mukana seitsemän ja miesjoukkueita 10 kappaletta. Suomesta oli mukana yksi naispelaaja sekä seitsenhenkinen miesjoukkue. Jyri oli mukana pelaajana ja meikä yhtenä huoltajista.

Oldtimers-pelaajien ikärajasta, huoltajista yms. kirjoitin viime vuoden elokuussa Chebin kisaraportissani.

Kilpailumenetelmä. Oldtimers-EM -kilpailuissa kokeiltiin tänä vuonna uudenlaista pelitapaa, jossa jaetaan mitalit sekä lyöntipeleissä että ratavoittokisassa erikseen. Tällä tavoin saadaan joukkuemestaruuksien lisäksi ratkottua henkilökohtaiset mestaruudet kahdella eri tavalla. Lyöntipeli-finaaliin pääsee 9 naista ja 16 miestä (tänä vuonna tosin 19 miestä tasatulosten vuoksi) ja ratavoitto-pudotuspeleihin 16 naista ja 32 miestä.

Suomalaisedustajien sijoitus. Suomen edustajilla ei tänä vuonna valitettavasti ollut kisassa menestystä. Miesten joukkueen sijoitus oli 9./10. Paras miespelaajamme oli Marko Nuotio, joka jäi ensimmäisenä pelaajana pois pudotuspeleistä (sijoitus 33./69). Yhteispohjoismaisessa tai muuten vain urheilullisessa hengessä hurrasimme tanskalais- ja ruotsalaisedustajille, jotka etenivät finaalikierroksille. Loppuviimeksi kannustimme Ruotsin Jan-Åke Perssonia, joka kuitenkin joutui taipumaan Itävallan Reinhard Schusterille pudotuspelin kultamitaliottelussa. Persson kirkasti viimevuotisen henkilökohtaisen pronssin hopeaksi.

Joukkuemestaruudet.
Kuten niin monesti ennenkin ratagolfin arvokisoissa Saksa, Ruotsi ja Itävalta olivat taas vahvoja.
Naisjoukkueet: 1. Saksa, 2. Ruotsi, 3. Itävalta


Miesjoukkueet: 1. Saksa, 2. Ruotsi, 3. Sveitsi



Henkilökohtaiset mestaruudet. Lyöntipeli:

Naiset:1. Gaby Rahmlow (Saksa), 2. Alice Kobisch (Saksa), 3. Linda Lundberg (Ruotsi)





Miehet (kolmoisvoitto Saksaan)
1. Philip Busche, 2. Markus Janssen, 3. Karl-Heinz Gerwert.













Pudotuspelit:
Naiset: 1. Heidi Stricker (Sveitsi), 2. Gaby Rahmlow (Saksa), 3. Antonella Flamini (Italia).





Miehet: 1. Reinhard Schuster (Itävalta), 2. Jan-Åke Persson (Ruotsi), 3. Zdenek Andr (Tsekki).





















Kisatulokset (järjestäjien sivuilla)

Havaintoja Saksasta

Blogissa oli päivitystauko ratagolfin oldtimers-sarjan EM-kisareissun ajan. Kisat käytiin Kunzellissa, Saksassa. Puolentoista viikon mittaiselta reissulta palattiin eilisiltana. Kuvia ja varsinaisia kisatunnelmia on tulossa blogiin tällä viikolla.

Yleishavaintoja Saksan-reissulta:

Kieli. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla kannattaa varautua osamaan edes joitain perusasioita saksaksi. Englantia kyllä osataan ainakin vähän, mutta esim. englanninkielisiä ruokalistoja ei välttämättä ole tarjolla.

Ruoka ja juoma. Kunzellissa käyttämissämme ravintoloissa oli tarjolla kahta annoskokoa: iso ja jättimäinen. Ruokalistalla oli perinteisiä lajeja makkaroista sianpääsylttyyn. Gulassikeittoa tuntui olevan tarjolla likipitäen joka paikassa alkuruokana. Juomapuolella vehnäoluiden lisäksi oli listalla myös paikallisia oluita. Viineistä valtaosa oli tietysti saksalaisia, lasillisen hinta vaihteli kahdesta eurosta neljään euroon.

Hinnat. Hintataso (ainakin niissä ravintoloissa, joita käytimme) oli aika kohtuullinen. Juomien osalta on mainittava, että olut oli ravintoloissa halvempaa kuin vesi.

Digitaalinen kino

Ehdimme jo ihmetellä koko kevään kestänyttä Glomfjord Kinon remontointia, jossa teatteri muutettiin digitaaliseksi. Mielestämme kuulosti sangen hauskalta, että elokuvateatteri, jossa esityksiä on kahtena iltana viikossa eikä kesäisin lainkaan, digitalisoidaan.

Tähänkin ihmettelyyn on kuitenkin olemassa selitys. Pari päivää sitten julkaistun Ylen uutisen mukaan Norja on maailman ensimmäinen maa, jossa kaikki elokuvateatterit ovat digitaalisia.

Toivottavasti Glomfjord Kinoon saadaan digitaalisuuden myötä esim. enemmän esityksiä viikottain ja laajempi ohjelmistovalikoima.

Yle.fi 1.8.2011: Norjasta maailman ensimmäinen täysin digitaalinen elokuvamaa

Luettuja kirjoja

Kesä- ja heinäkuussa olen ehtinyt lukea muitakin kuin opiskelukirjoja. Kirjat ovat vaihdelleet ruotsalaistrillereistä (Roslund & Hellström) elämäkertaan (Warren Beatty).

Roslund & Hellström -kirjailijakaksikon teoksista luin kolme: Box 21, Flickan under gatan ja Edward Finnegans upprättelse. Kirjoissa rikoksia ratkoo aina sama poliisiryhmä, mutta kirjojen lukemisjärjestyksellä ei sinänsä ole suurta merkitystä - kukin teos on itsenäinen, vaikka viittauksia muihin niissä saattaakin olla. Luin viime vuonna näiden kirjailijoiden pari teosta, ja taso on mielestäni säilynyt aika hyvänä. Useissa näistä teoksista loppuratkaisu on tehokas ja yllättävä, mutta kirjoja peräkkäin lukiessa tiettyjen osioiden toistuminen häiritsi (esim. poliisien yksityiselämän pääpiirteiden kertaaminen jne.)

Philip Kerr on minulle aivan uusi tuttavuus kirjailijana. Luin hänen Berlin Noir -trilogian, joka sijoittuu 1930- ja 1940-luvun Berliiniin. Rikoksia ratkaisee yksityisetsivä, entinen poliisi Bernie Gunther. Kirjoissa oli saatu mielenkiintoisella tavalla yhdistettyä historiallisia faktoja ja rikosjuonia. Berliini tapahtumapaikkana oli sekin kiintoisa.

Leif G.W.Perssonin dekkareita olen lukenut aiemminkin, tällä kertaa oli vuorossa Mellan sommarens längtan och vinterns köld. Tämä dekkari oli ollut kesken pitkään, mutta sain sen nyt vihdoin luettua loppuun. Kirja oli hyvä, mutta sivumäärä oli massiivinen ja kun kirja oli jollain reissulla jäänyt kesken, siihen palaaminen tuntui aluksi aika haasteelliselta.

Elämäkertoja en ole lukenut kovinkaan paljon, mutta pokkarialesta lentokentältä hankin matkalukemiseksi tuoreen Warren Beatty -elämäkerran (Star). Elämäkerran kirjoittajalta (Peter Biskind) olin lukenut aiempaa tuotantoa, ja etukäteen kiinnostikin, mitä hän saa irti tällaisesta aiheesta. Warren Beatty ei ole sinänsä suosikkinäyttelijäni, mutta olen joistain hänen elokuvistaan (esim. Shampoo) pitänyt. Kirja oli massiivinen vyörytys faktoja ja huhuja, joita Beatty ja muut haastatellut kumosivat tai vahvistivat. Kirjaan olisin kaivannut filmografiaa.

Ruusu- ja soihtukulkue Melöyssä

Eilen illalla järjestettiin Melöyssä Oslon iskuissa menehtyneiden muistoksi ruusu- ja soihtukulkue. Vastaavia on järjestetty ympäri Norjaa tällä viikolla. Maanantain tilaisuus Oslossa keräsi paikalla yli 200 000 ihmistä.

Melöyn tilaisuus alkoi raatihuoneen tykönä. Aluksi esitettiin instrumentaaliversio Leonard Cohenin kappaleesta Hallelujah. Pormestari sekä tilaisuuden organisoija pitivät kumpikin lyhyet puheet, joita seurasi lisää musiikkiesityksiä.

Pormestari osoitti osan puheestaan Melöystä olevalle Sondre Selstad Amundsenille, joka osallistui Utöyän leirille. Amundsen myöhästyi paluulautalta saareen ja pelastui ilmeisesti juuri sen ansiosta.

Sondre Selstad Amundsen nousi myös itse lavalle ja pyysi heti aluksi yleisöä viettämään minuutin hiljaisen hetken uhrien muistolle. Hiljaisen hetken jälkeen Amundsen puhui hyvin lyhyesti tapahtuneesta.

Lopuksi Melöyn poliittisten ryhmien edustajat sytyttivät raatihuoneen parvekkeelle asetetut hautakynttilät.

Puheiden, musiikin ja muun ohjelman jälkeen kulkue käveli sataman kautta Melöyn videregående skolen pihaan, jonne kukat laskettiin.

Arviot Melöyn tilaisuuden osallistujien määrästä vaihtelevat, mutta varovaistenkin arvioiden mukaan paikalla oli tuhat ihmistä.

Melöy Avisan uutinen Sondre Selstad Amundsenista.

Avisa Nordlandin uutinen Melöyn ja sen lähialueiden soihtukulkueista.

Puolitoista vuotta

Olemme nyt asuneet Glomfjordissa 1,5 vuotta - aika on kulunut todella nopeasti uusien asioiden opettelussa ja kulttuuriin totuttautuessa. Kuten olen jo aiemminkin tainnut mainita, paikalliset ovat olleet todella ystävällisiä ja avuliaita alusta asti. Meiltä kysymättä paikalliset ovat halunneet imaista meidät yhteisöön. Tähän vaikuttaa tietysti eniten Glomfjordin pienuus (tästä kirjoitin jo aiemmin Vuosipäivä-merkinnässä). Kun pari viikkoa sitten Suomesta palattuamme Jyri purki autosta tavaroita ja meikäläinen oli tyhjentämässä postilaatikkoa, läheisellä tiellä ohiajanut tuttava tööttäili ja heilutti autosta - tuntui ihan oikealta kotiinpaluulta.

Suomesta tiedetään jotain, mutta yllättävänkin harvat ovat itse Suomessa käyneet. Norjalaisten lomakohteina Pohjoismaissa tuntuvat olevan ennemminkin Tanska ja Ruotsi. Koska täkäläiset ovat uteliaita, Suomeen liittyvät kysymykset ovat olleet todella monelaisia:Helsingin arkkitehtuurista suomalaiseen designiin, Suomen historiasta yhteiskunnan tämänhetkiseen poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen, uskonnollisuudesta ja koulujärjestelmästä perinneruokiin, Suomen maantieteestä suomen kielen sukulaiskieliin jne. jne.

Alkuvaiheessa Suomessa käydessä ei oikeastaan tehnyt vertailuja Norjaan, puhumattakaan esim. norjalaismedian seuraamisesta. Nykyisin vertailuja tulee tehtyä lähes huomaamatta ja aina Suomessa ollessa tulee seurattua yhtä valtakunnallista ja yhtä paikallista norjalaismediaa.

Hämmennys

Olemme Jyrin kanssa eilen ja tänään olleet paljon luonnossa. Luonto ja hiljaisuus on tuonut vastapainoa perjantain tapahtumia koskeville uutisille, joita olemme seuranneet päivittäin aamuyölle asti radiosta, televisiosta ja internetistä.

"Raskas päivä Glomfjordissa"

Glomfjordin tapahtumat ylittävät harvakseltaan uutiskynnyksen valtakunnallisessa mediassa ja yleensä kyse on silloinkin jostain dramaattisesta tai negatiivisesta asiasta (lumivyöryt, hukkuneet kalastajat jne.). Tämän viikon alussa Glomfjord ylitti uutiskynnyksen hyvin monessa valtakunnallisessa mediassa (esim. NRK, Dagens Näringsliv, VG), kun tuli tieto peräti kahdesta eri lomautuksesta. Tiistaina uutisoitiin, että Rec Wafer Multi lomauttaa Glomfjordissa 200 työntekijää. NRK uutisoi asiasta otsikolla "Raskas päivä Glomfjordissa". Seuraavana päivänä myös SiC Prosessing ilmoitti lomauttavansa Glomfjordissa 12-15 työntekijää.

Teollisuus on isoin työllistäjä Melöyssä ja Glomfjord on nimenomaan Melöyn teollisuustaajama. Glomfjordin teollisuuspuistossa onkin useita tehtaita. Teollisuuspuistossa työskentelee vakituisesti lähes 900 ihmistä. Vakituisen työn lisäksi teollisuuspuisto tarjoaa harjoittelupaikkoja ja kesätöitä mm. Glomfjordin videregående skolen (ikäänkuin lukion ja amk:n yhdistelmä) opiskelijoille. Teollisuuspuiston työntekijämäärää pohtiessa kannattaa muistaa, että koko Melöyssä on alle 7 000 asukasta.

Ensi viikolla Melöyn kunnan ja teollisuuden edustajat tapaavat ja miettivät mm. tukitoimenpiteitä lomautetuille. Rec lomauttaa työntekijöitä Melöyn lisäksi Narvikissa ja Porsgrunnissa. Norjan elinkeinoministeri Trond Giske tulee tapaamaan kaikkien em. kuntien edustajia lomautusten vuoksi.

Uutisia teollisuuden lomautuksista Glomfjordissa:
Avisa Nordland 19.7.2011, 20.7.2011, 21.7.2011
Dagens Näringsliv 19.7.2011
NRK 19.7.2011, 20.7.2011
VG 19.7.2011

Glomfjordin teollisuuspuisto

Öinen matka

Paluumatkamme Glomfjordiin alkoi Tampereelta sunnuntai-iltana. Yövyimme Oulussa ja jatkoimme sieltä maanantaiaamuna Norjaan. Tarkoituksemme oli ollut ehtiä Ouluun keskiyön tienoilla, mutta Tampereelta lähtö venähti. Olimme Oulussa suunnilleen kahden aikaan.

Jaloittelutauolla hieman ennen Oulua ihailin kuutamoa. Kuutamo ja viikonloppuna koetut hämärtyvät illat Tampereella tuovat aavistuksen syksyä keskelle kesää.

Lomailua

Karlstad. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Jyri pelasi kisat (jo perinteiseen tapaan voisi sanoa; toisena vuonna peräkkäin!) Karlstadissa. Karlstadia on 1800-luvulla markkinoitu aurinkoisena kaupunkina ja sellaisena se taaskin näyttäytyi. Lämpötila oli helteen puolella, ja niinpä välillä iski myös ukkonen. Kisan suosio tuntuu vakaalta; osanottajia oli taas lähes 100.

Tukholma. Tukholmassa ehdimme olla muutaman tunnin (!), mutta siihen aikaan mahtui hyvin vierailu Fotografiska-museossa. Fotografiska on onneksi auki myös maanantaisin, vaikka useimmat museot ovat silloin kiinni. Fotografiskan näyttelytilat ovat muhkeat ja lisäksi kahvilasta avautuu mitä hienoin näkymä kaupunkiin. Jos täytyy antaa kritiikkiä, niin museon opastukset näyttelytiloissa eivät olleet parhaat mahdolliset.

Helsinki. Helsingin reissuilla on nykyisellään aina minuuttiaikataulu tai siltä ainakin tuntuu. Ehdin ystävien tapaamisen ja muun ohjelman ohella näkemään Tennispalatsin Taidemuseossa Hannes Heikuran näyttelyn Dark Zone. Kuvat olivat todella voimakkaita, vaikuttavia ja yksinkertaisesti hienoja. Jos olisin nähnyt näyttelyn esim. Oslossa, se olisi varmaankin aiheuttanut ikävöintiä Helsinkiin.

Tunturissa

Viime lauantaina kävelimme tähän mennessä vaativimman tunturireitin. Kohteena oli Svartvasshamran. Nousua oli melkoisesti, sillä reitin korkein kohta on 620 metriä merenpinnan yläpuolella! Yhteensä koko reitille kertyi n. 13 km pituutta, mutta siihen sisältyy myös osuus parkkipaikalta varsinaiselle reitille.

Sää oli hieman sateinen ja jonkin verran sumuinenkin.

Hyvää asiakaspalvelua

Meillä kyläilemässä ollut kaverimme lähti paluumatkalle Suomeen torstaiaamuna. Glomfjord-Bodö -osuus piti matkustaa bussilla, jonka aikataulun mukaan piti olla perillä lentoasemalla 46 minuuttia ennen lennon lähtöä. Norjan ilmailulaitoksen ja lentoyhtiön sivujen mukaan kotimaanlennoilla tarvitsee olla kentällä viimeistään 30 minuuttia ennen lähtöaikaa. Päätimme luottaa siihen, että marginaali riittää (ja pidimme peukaloita pystyssä).

Bussi lähti Glomfjordista ajoissa ja matkanteko sujui Bodöhön asti suunnitelmien mukaan. Bodössä meneillään oleva siltatyömaa aiheuttaa liikenteeseen pysäytyksiä ja ruuhkia. Tällaiseen ruuhkaan juuttui myös lentoasemalle torstaiaamuna matkalla ollut bussi.

Kaverimme kävi kysymässä bussikuskilta neuvoja kentälle ehtimiseen. Kuski selvitti kuuluttamalla mahdollisia muita lähihetken lennoille tähtääviä matkustajia. Kaverimme lisäksi löytyi yksi. Kuski tarjosi taksin puhelinnumeroa, mutta norjan kielen taidottoman kaverimme taksitilaus puhelimitse kiiretilanteessa olisi ollut ehkä hieman liikaa. Vaikka tilauksen olisikin voinut tehdä englanniksi, olisi pitänyt kuitenkin osata kertoa, mihin taksi halutaan! Kuski soitti itse taksikeskukseen ja tilasi taksin läheiselle bussipysäkille. Taksikyyti mahdollisti kaverimme ehtimisen lennolleen. Bussikuskille asiakaspalvelusta täydet pisteet!

Tästä tarinasta kuitenkin tuli opittua se, että bussimatkaan lentokentälle pitää varata kunnolliset aikamarginaalit. (Torstaina valitettavasti aamuinen bussivuoro oli tarjolla olleista huonoista vaihtoehdoista paras).

Juhannuksen viettoa ennakkoon

Vietimme juhannusta norjalaisesta ja suomalaisesta juhannusaaton ajankohdasta poiketen jo tiistaina meillä kyläilemässä olleen suomalaiskaverimme kanssa.

Suomesta muistuttava juhannustunnelma oli helppo saada aikaan. Ulkona oli viileä, mutta sateinen sää. Ruuaksi oli savustettua taimenta ja uusia perunoita. (Jälkiruuaksi olisin halunnut tarjota mansikoita, mutta niitä ei Melöyn ruokakaupoissa ollut myynnissä.) Joitain traditioita jätimme pois: Juhannussaunassa emme käyneet, kukaan meistä ei kierinyt alasti niityillä tai tehnyt minkäänlaisia taikoja. Juhannuskoivutkin jäivät pystyttämättä.

Juhannusaattoa vietettiin Norjassa oikeasti eilen. Jo maanantaina näimme valmisteilla olleen kokon Bodössä. Kokkojen polttamista katselimme tämän aamun tv-uutisissa. Tänään olen kuunnellut suomalaista radiokanavaa, jossa hehkutetaan puolestaan (suomalaista) juhannusaattoa ja varoitellaan kaikenlaisista juhlijoita uhkaavista vaaroista.

Suora lähetys

NRK on mainostanut melkoisesti isoa produktiotaan: toimittajat ja kuvaajat matkustavat Hurtigrutenilla koko Bergen-Kirkenes -matkan, ja se esitetään suorana lähetyksenä televisiossa NRK2-kanavalla. Lähetys alkoi eilen illalla klo 19.45 ja loppuu ensi keskiviikkona klo 13.30. Lähetystä voi seurata suorana myös NRK:n netti-tv:ssa.

Laivan lähtiessä eilen Bergenistä paikalla oli paljon ihmisiä rannalla, laitureilla ja laivan lähettyvillä olleilla veneillä. Todella monella oli yksi tai useampi Norjan lippu heilutettavana. Kyse ei tainnut olla sattumasta. Laiva poikkeaa myös Örnesin laiturissa ja kunnan internet-sivulla toivotaan myös tänne sunnuntaiaamuksi väkeä laivaa vastaan.

NRK:n Hurtigruten-ohjelman sivut
Uutinen Hurtigruten-ohjelman Melöy-osuudesta (Melöyn kunnan sivut)

68 tuntia Pariisissa

Teimme viime viikon lopulla lyhyen Pariisin-reissun. Saavuimme paikalle perjantaina alkuillasta ja poislähtö oli maanantaiaamuna. Näin lyhyeen reissuun ei kovin kauheasti voi ahtaa: valitsimme lauantain pääkohteeksi Centre Pompidoun ja sunnuntaille Louvren.

Pompidou-keskukseen saapuessamme jono kiemurteli n. 300 metrin pituisena ovilta rakennuksen sivua pitkin kohti lähiseutuja. Kiersimme rakennuksen ja toisilla ulko-ovilla ei ollut lainkaan jonoa. Arvelin, että kyse on ennakkolipun ostaneiden sisäänkäynnistä, mutta päätimme kuitenkin kokeilla. Laukku tarkastettiin, mutta muutoin pääsimme sisään samantien!

Olimme päättäneet katsastaa vain kaksi ylintä kerrosta, se vaikutti teoriassa suhteellisen kevyeltä määrältä taidetta. Vain teoriassa, käytännössä urakka oli melkoinen. Pompidou-keskuksessa hämmensi eniten käytäväputkissa rymissyt musiikki, joka toi mieleen lähinnä Einsturzende Neubautenin.

Lauantai-illan kruunasi onnistunut päivällinen. Tarjoilijat vaikuttivat ensin hieman töykeiltä tai oikeastaan lähinnä vähäsanaisilta, mutta aterian kuluessa he lämpenivät selittämään pidemmälti ja pidemmälti ruuista.

Sunnuntaina suuntasimme Louvreen. Siellä päätimme katsastaa vain tietyt tärpit, valtaisassa museossa olisi saanut kulumaan koko tämän viikon (ja ehkä seuraavankin). Mona Lisa veti suurimmat yleisömassat puoleensa, kun taas eräissä saleissa me olimme Jyrin kanssa ainoita katsojia. Yhteenvetona Louvresta voisin sanoa, että Milon Venus teki vaikutuksen livenä.

Sunnuntailounas onnistui mainiosti sattumalta löydetyssä brasseriessa. Alunperin lounaspaikaksi suunnittelemamme brasserie oli loppuviimeksi suljettu, joten menimme naapuripaikkaan.

Säät eivät suosineet perjantaina, jolloin oli vesisade ja lämpötila vain +13. Lauantaina ilma oli todella kaunis ja suhteellisen lämmin, sunnuntai-iltapäivänä tihuutti sadetta. Loma oli kuitenkin mainio ja onnistunut, vaikkakin lyhyt.

Lämpöä ja aurinkoa!

Tällä viikolla on tiistaista alkaen nautittu lämmöstä ja auringonpaisteesta koko Nordlandin alueella. Glomfjordissa on ollut ylimmillään 27,3 astetta. Myös yöt ovat olleet todella lämpimiä.

Lämpöaalto yllätti NRK:n meteorologit ilmeisesti täysin, sillä uutislähteyksessä ennustettiin erääseen kohtaan Nordlandia +40 astetta! Ennustus ei ihan toteutunut. Ainakaan vielä.

Lämpöä on luvassa tällä erää vain muutamaksi päiväksi. Ensi viikolle sääennuste lupaileekin taas tavanomaisempaa Nordlandin kesäsäätä: +13 ja vesisadetta!

"Neulansilmä vasempaan..."

Ilman omaa syytäni herätys soi tänä "aamuna" klo 3.00. Jyrin työmatka alkoi varhaisella aamulennolla, eikä hän enää enää eilen ehtinyt saada hotellihuonetta Bodöstä maanantain ja tiistain väliselle yölle. Alunperin tarkoituksemme oli ollut ajella myöhään eilen illalla Bodöhön, josta olisin tuonut automme samantien takaisin. Olisin päässyt suhteellisen järkevään aikaan Glomfjordiin (n. klo 2.00).

Lähdimme ajelemaan Glomfjordista klo 3.45. Vastaan ei tullut koko matkalla ennen Bodötä yhtään autoa. Ensimmäistä kertaa jouduimme tunnelissa omituiseen sumupilveen. Vaikka sumuista säätä täällä on usein, tunneleissa sumua ei ole näkynyt.

Glomfjordin ja Bodön välillä on meneillään kolme isoa tietyömaata: asfaltointiurakka, tunnelin korjaus ja Bodössä iso siltatyömaa. Kaksi ensinmainittua eivät olleet yöaikaan käynnissä, mutta siltatyömaan vuoksi osa tiestä oli viime yönä ollut kaksi tuntia suljettuna liikenteeltä kokonaan. Vaikka tulimme paikalle vasta, kun liikenne oli taas käynnissä, jouduimme odottelemaan yli kymmenen minuuttia ja autojonoakin oli kertynyt melko lailla. Silta- ja tunnelityömaat aiheuttivat kotimatkallakin pakolliset pidemmät pysähdykset - omituista kyllä, asfaltointityö ei ollut käynnissä vielä kello seitsemän jälkeenkään.

Jyri ehti lennolleen mainiosti ja meikäläinen lähti samantien (klo 6.00) ajelemaan takaisin kohti Glomfjordia. Koko menomatkan oli satanut, paikka paikoin tihuutti ja välillä vettä tuli oikein kunnolla. Olin erittäin ilahtunut, kun sade Bodöstä lähtiessäni lakkasi ja pääsin ajelemaan yli 100 km suhteellisen selkeässä säässä. Sade tuo omat lisähaasteensa, sillä tie on erittäin mutkainen ja mäkinen. Eräänlaisena loppuhuipennuksena matkan viimeiset 10 km on kuin suunniteltu katuratakisoihin harjoitteleville: kapeaa ja mutkaista. Tieosuutta reunustaa tässä kohden(kin) toisella puolella vuori ja toisella puolella meri.

Matka oli erittäin harvinainen: ainuttakaan hirveä ei näkynyt, mutta yksi vuohi (!) oli käyskentelemässä tien laidassa menomatkalla.

Asuntoesittely

Kun olin alkuillasta tekemässä opiskelutehtävää olohuoneen pöydän ääressä, havaitsin auton pysähtyvän ikkunasta näkyvään tienristeykseen. Autosta noussut mies kävi jättämässä risteykseen asuntoesittelystä kertovan kyltin.

Jo tänne muuttaessamme kuulimme, että Glomfjordista on hankalaa hankkia asuntoa. Asuntojen kysyntä täällä on suurempi kuin tarjonta. Paikallisen ruokakaupan ilmoitustaululla ja erinäisillä nettipalstoilla on melko usein halutaan vuokrata/ostaa asunto Glomfjordista -ilmoituksia. Muualta Melöystä asuntoja (tai enimmäkseen taloja) on kyllä tarjolla aika tasaiseen tahtiin. Ensimmäistä kertaa tänään näin, että jokin asunto oli Glomfjordissa edennyt esittelyyn asti.

Glomfjordin keskustasta on ollut jo pidempään myynnissä kaksi vierekkäistä liikerakennusta. Toisessa on vaatekauppa ja pubi, toisessa kioskimainen elintarvikemyymälä. Vaatekauppa-rakennuksessa on laitettu ulkoseinään myynnistä kertova kyltti. Ainakin Bodössä ja Melöyssä näyttää ihan yleisesti olevan tapana laittaa myynnissä olevan talon etupihalle tai ulkoseinään myyntiä mainostava kyltti.

Lampaita laitumilla

Kevään kuluessa ovat taas lammaslaumat palanneet maisemaan. Lampaita laiduntaa mm. Glomfjordista Melöyhin johtavan tien varressa olevilla niityillä, mutta myös muualla: esim. erään Fjelltrimmen-reitin osalta on varoitus alueella laiduntavista lampaista. Kuntopolkua käyttäviä ihmisiä pyydetään jättämään lampaat rauhaan.

Laiduntavia lampaita uhkaavat Pohjois-Norjassa monet viholliset, lähiaikoina on mm. uutisoitu merikotkan uhriksi joutuneesta lampaasta. Merikotkien lisäksi Nordlandin lammastarhureita huolettavat alueella liikkuvat karhut. Voisin kuvitella, että useammassa paikassa näkemämme, ajotiellä kuljeskelevat lampaat joutuvat myös liikenneonnettomuuksien uhreiksi. Eilen näimme auton ikkunasta, kuinka ketterän oloisesti lampaat (ja karitsat) kulkevat jyrkilläkin rinteillä. Rinteellä laiduntaneita lampaita erotti onneksi ajotiestä aita.

"Oletteko suomalaisia?"

Kävimme tänään ostoksilla Örnesin kirjakaupassa. Kasatessamme ostokset kassalle, myyjä kysyi, olemmeko suomalaisia. Vastasimme myönteisesti ja myyjä kertoi havainneensa asian kuultuaan puhettamme - ja kertoi olevansa itsekin Suomesta.

Jyri kysyi, puhuiko myyjä suomea ja vastaus oli myönteinen. Jyri kysyi varmuuden vuoksi, voisimmeko siis puhua suomea ja asia sopi myyjälle. Kävi ilmi, että myyjä oli tullut paikkakunnalle miesystävän vuoksi vuosi takaperin ja asuu Neverdalissa. Mietimme yhdessä kolmestaan, miten vähän suomalaisia paikkakunnalla kaikkiaan on. Myyjä kertoi, että itse asiassa samana aamuna hänellä oli ollut muitakin suomalaisasiakkaita. Ilmeisesti Melöyssä siis on aika monta suomalaista asukasta.

Fjelltrimmen 2011

Vuosittainen tapahtuma, Fjelltrimmen, sisältää tänäkin vuonna 16 eritasoista kuntopolkua Melöyn alueella. Kuntopolut ovat pääsääntöisesti avoinna 1.5.-1.10. Käytän ilmaisua pääsääntöisesti, koska osa kuntopoluista on merkitty, kunnostettu ja avattu jo ennen 1.5. ja osa tulee käyttöön vasta kesäkuun loppupuolella tai heinäkuun alkupuolella (tunturireitit).

Kävimme eilen Jyrin kanssa ostamassa Fjelltrimmen-osallistumiskortit Melöyn kirjastosta. Viime vuonna saimme osallistumiskortit lahjaksi kesäkuussa ja taisimme ehtiä kerätä peräti kaksi merkintää. Nyt olemme liikkeellä selkeästi aikaisemmin - joskin aika myöhään verrattuna muihin osallistujiin.

Kävelin tänään ensimmäinen reitin (Hornneset, Reipå) Jyrin kanssa. Sää oli mitä mainioin, +16 astetta ja auringonpaistetta. Noin neljän kilometrin mittainen reitti kulkee osan aikaa rannan lähettyvillä. Rannalla oli jonkin verran ihmisiä nauttimassa kauniista säästä mm. piknikillä. Kuntopolulla oli myös lukuisia muita ulkoilijoita. Suorituskirjaa selatessa huomasi, että reitillä oli jo tähän mennessä, muutamassa viikossa, ollut todella paljon liikkujia. Suurin osa tietenkin paikallisia, mutta mukana oli myös muualla Norjassa asuvia ja jopa yksi henkilö Ruotsista.

Listaus Fjelltrimmenin tämänvuotisista kuntopoluista Melöyn kunnan sivustolla.

17. toukokuuta

Tiistain vietettiin Norjan kansallispäivää. Ensimmäistä kertaa näimme, millaisia juhlallisuuksia Glomfjordissa päivään liittyy. Aamulla, jo kahdeksan aikoihin, aloittivat kouluorkesterit virittäytymisen päivään. Puhallinmusiikki kuului yllättävän selkeästi asuntoomme sisälle asti! Täällä on erittäin tavallista, että koululla on oma orkesteri. Orkesterin jäsenillä on univormut. Eri paikkakuntien orkesterit myös kilpailevat keskenään. Esim. lähikaupassamme voi valita, haluaako lahjoittaa pullonpalautusrahat paikalliselle kouluorkesterille.

Pari tuntia myöhemmin alkoi juhla- ja kansallispukuisia kuntalaisia kuljeskella kohti toria. Täällähän nimenomaan kansallispuvun käyttö kansallispäivänä on ihan tavallista, ja jos kansallispukua ei ole, se korvataan muunlaisella juhlapukeutumisella.

Lopulta juhlapukuisten kuntalaisten kulkue marssi torilta paikalliselle koululle. Mukana olivat koulujen soittokunnat ja yllättävän iso määrä asukkaita. Marssi osui päivän suunnilleen ainoaan sateettomaan hetkeen.

Helsingissä

Olin Helsingissä kahden vuorokauden mittaisella minireissulla. Koska aikaa oli vähän, se oli käytettävä mahdollisimman tehokkaasti.


Kävin katsomassa Tennispalatsin Taidemuseossa intialaista taidetta, Kiasmassa Ars11-näyttelyn, Marimekkoa Designmuseossa ja Claire Ahon muotikuvia Taidehallissa. Kaikki näyttelyt olivat elämyksiä omalla tavallaan.


Intialainen nykytaide oli minulle entuudestaan käytännössä tuntematonta, joskin Bollywood-elokuvien katselu oli ehkä antanut tiettyä käsitystä, ainakin jostain estetiikan lajista. Näyttelyn halusinkin nähdä juuri uteliaisuudesta. Ars11-näyttelyssä oli paljon mielenkiintoisia teoksia, joihin olisi halunnut voida paneutua hieman paremmin. Näyttely oli niin laaja, että siihen tarvinnee tutustua vielä uudestaankin. Marimekko-näyttely oli aiheeltaan tutuin. Claire Ahon valokuvia kuvaa ehkä parhaiten adjektiivi huikea!


Paljon jäi pois ohjelmasta taas ajanpuutteen takia. Onneksi aikatauluihin mahtui kauniissa, aurinkoisessa ja suhteellisen lämpimässä säässä tehty pitkähkö kävelylenkki Helsingin kantakaupungin rantoja pitkin - mielettömän hieno kokemus sekin.

Nordlandin viimeinen levykauppa

Nordlandin viimeinen levykauppa toimii Bodössä - vielä vähän aikaa. Levykaupassa on meneillään loppuunmyynti.

Kävimme Jyrin kanssa Bodön reissulla vilkaisemassa levykauppaa, kun se vielä on olemassa. Olen tässä viime aikoina kirjoittanut ihmetyksen aiheista, ja tähänkin liittyy yksi. Etsimme levykauppaa osoitteen perusteella, mutta koska katukylttejä tai talonnumeroita ei ollut (!), olimme jo valmiita luovuttamaan. Havaitsin onneksi, että erään optikkoliikkeen oven edessä oli levykaupan mainos. Optikkoliikkeen lattiaan oli liimattu levykauppaan opastavia nuolia. Seurasimme nuoliopastusta läpi optikkoliikkeen ja päädyimme levykauppaan. Tässä vaiheessa - tutustumatta liikkeen valikoimaan - olinkin jo valmis esittämään teoriani siitä, miksei levykauppa menestynyt.

Kauppa oli suhteellisen pieni, käytävät hyllyjen välissä olivat ahtaita ja hyllyt korkeita - kaikki tila oli pyritty hyödyntämään. Levyjen ja musiikkiaiheisten dvd-elokuvien lisäksi valikoimassa oli myös elokuvia, julisteita jne. Loppuunmyynti oli ollut käynnissä jo muutaman päivän ajan ja ehkä sen vuoksi jäljellä olleessa levyvalikoimassa korostuivat voimakkaasti norjalaiset ja erityisesti nordlantilaiset artistit.

Olen Oslon-reissuillamme käynyt norjalaisen levykauppaketjun liikkeissä (joita pelkästään Oslossa on useampia), mutta mitään helsinkiläisiä suosikkilevyliikkeitäni vastaavia paikkoja en ole löytänyt (vinkkejä vastaanotetaan!). Valitettavasti juuri tämä lopettamassa oleva bodöläinen levyliike olisi ollut ehkä mahdollisesti varteenotettava norjalaisvaihtoehto.

Hieman ehkä ihmetyttää se, ettei levyliike kannata Bodön kaltaisella paikkakunnalla, jossa on mm. yliopisto - tai missään muuallakaan Nordlandissa. (Liikkeeseen johti oikeasti muuten ulko-ovi myös suoraan kadulta, mutta sitä emme olisi varmaankaan löytäneet ilman gps:n apua kadunnimikylttien puuttuessa.)

Eniten hämmästyttää... edelleen moni asia

Hämmästyttäviä asioita tulee näköjään edelleen eteen Norjassa jopa terassiravintoloissa. Olimme Oslossa viikonloppuna. Sää suosi varsinkin lauantaina, ja alkuillasta istuskelimmekin eräällä Aker Bryggen terassiravintoloista lämpimässä auringonpaisteessa. Ravintolan juomahinnaston mukaan oluiden, viinien ja drinkkien lisäksi myynnissä oli samppanjaa monessa eri pullokoossa, 1,5 litran magnum-pulloon asti.

Joskus puolitoista litraa samppanjaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Tällaisia tilanteita varten ravintola ilmoitti, että halutessaan asiakkaan on mahdollista valita 9, 12 tai 15 litran samppanja(-tynnyri?). Litra samppanjaa näytti maksavan n. 1000 NOK, siitä voi laskea näppärästi hinnat myös isommille määrille. Ja kyse oli siis ihan tavallisesta terassiravintolasta.

Toisaalta terassin samppanjahinnaston ei olisi pitänyt hämmästyttää. Joulun alla laajalevikkinen valtakunnallinen sanomalehti julkaisi ruokasivuillaan listan joulupöydän suositusviineistä ja -oluista. Heti jutun alussa mainittiin, että samppanja olisi mitä mainioin yleisjuoma perheen joulupöytään ja varsinaisessa juoma-arvosteluosuudessa ainoa ehdotettu joulupöytäsamppanja oli Dom Pérignon.

Koskaan ei tiedä...

Olin jo hetken aikaa kuvitellut, että yli vuoden asumisen jälkeen juuri mikään ei täällä enää hämmästyttäisi. Olin väärässä.

Viikko sitten istuimme illalla olohuoneessa katselemassa televisiota, kun pihaamme ajoi Melöyn kunnan tunnuksilla koristeltu avolava-auto ja hetkeä myöhemmin soi ovikello.

Jyri meni avaamaan oven. Melöyn kunnan autolla pihaamme tullut mies ojensi Jyrille puolen litran maitotölkin ja kehotti kaatamaan maidon viemäriin. Esitettyään tämän kehotuksen mies palasi autolle ja ajoi pois. Ei tosin kovin kauas, tien toisella puolella asuvan naapurin talolle. Naapurimme ja Melöyn kunnan työntekijä jäivät seisoskelemaan naapurin tontin rajalle ja katselemaan tontin reunalla kulkevaa viemäriojaa.

Toivuttuamme Jyrin kanssa puolihysteerisestä naurukohtauksesta jäimme odottelemaan mahdollisia lisätietoja viemärikokeesta. Kuvittelin, että kunnan työntekijä tulisi kertomaan tarkemmin, mistä oli kyse ja mitä maidon kaatamisella viemäriimme saatiin selville. Turhaa odottelua. Seuraavana päivänä Jyri oli kuullut naapuriltamme, että heillä oli ollut jonkinlaista korjausta vaativaa häikkää viemärissä.

Vappu Norjassa

Tänä vuonna olin elämäni ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella vappuna. Norjalaiset pääsiäistraditiot olivat tänä vuonna jo tutunoloisia, mutta vappuun liittyvistä tavoista ja perinteistä ei tietoa vielä ollut kertynyt.

Melöyssä ei missään ollut ennen vappua myynnissä mitään vappuherkkuja kuten simaa, tippaleipiä tms. tai tutunoloisia koristeita: ilmapalloja, viuhkoja, serpentiiniä, naamareita jne. Olimme eilen käymässä Bodössä, eikä sielläkään ollut mitään edes kaukaisesti vappuun viittavaa meininkiä. Kansallispäivän koristeita oli jo sen sijaan myynnissä joka puolella. Vappuaaton tv-ohjelmisto oli ihan tavallisen lauantain kaltainen, eikä uutisissakaan näkynyt mitään merkkejä siitä, että vappuaattoa olisi juhlittu edes isommissa norjalaiskaupungeissa.

Vappupäivän erotti tavallisesta sunnuntaista liputus. Mitään piknik-meininkiä tai muita vappupäivään totutusti kuuluvia piirteitä ei ollut. Iltauutisissa näytettiin Oslon vappumarssilta kuvaa, mutta uutinen siitä ei yltänyt NRK:n etusivulle verkossa. Tänään ymmärsin, miksi eräs paikallinen, Helsingissä aiempana vappuna vieraillut henkilö, oli näkemästään hämmentynyt ja kommentoi: "Ylioppilaslakkipäisiä ihmisiä tuhatmäärin!" "Piknik-porukoita Kaivopuisto ihan täynnä!" "Joka puolella keskustan katuja juotiin alkoholia, mutta yhtään tappelua ei näkynyt missään!" "Ikinä en ole nähnyt vappumarssilla niin paljon väkeä!" Viimeinen kommentti on ihan ymmärrettävä, sillä ainakaan täällä Melöyssä ei ylipäätään järjestetty lainkaan vappumarssia.

Pääsiäisestä arkeen

Pääsiäinen ja pääsiäisloma näkyi blogissanikin päivitystaukona. Pääsiäistä meillä oli viettämässä Jyrin veli perheineen (vielä kerran kiitokset mainioista tuliaisista!). Sää oli suurimman osan ajasta mitä parhain: yksi vieraista kärväytti käsivartensa palvoessaan aurinkoa terassillamme!

Norjalaiset pääsiäistraditiot eivät enää tänä vuonna yllättäneet viime vuoden tapaan. Vaahtotäytteiset suklaamunat lusikoineen ja marsipaanimakeiset taisivat tulla kauppoihin hieman viime vuotta aiemmin. Påskekrim-kritiikkejä alettiin julkaista sanomalehdissä ja tv:n kirjallisuusohjelmassa hyvissä ajoin maaliskuussa. Parin viikon ajan joka päivä tv:n kaikilla norjalaiskanavilla oli mahdollista seurata jotain rikossarjaa tai -elokuvaa. Påskfjellet-perinteen mukaisesti myös Glomfjordin laskettelukeskusta pidettiin avoinna lauantaina ja sunnuntaina, vaikka viime viikkojen vesisateet olivatkin sulattaneet lunta kovaan tahtiin.

Ja aivan kuten viime vuonnakin, varsinkin lähellä Ruotsin rajaa asuvat norjalaiset ruuhkauttivat naapurimaahan johtavat tiet käyttäessään kiirastorstain ostosreissuun. Ruoka, alkoholi, tupakka - ja suunnilleen kaikki muukin on ainakin sanomalehtien julkaisemien listojen mukaan Ruotsissa Norjaa halvempaa. Liikenneruuhkan lisäksi norjalaisten ostosreissut Ruotsiin aiheuttavat sen verran häiriöitä vuosittain juuri pääsiäisen aikaan, että tänä vuonna ruotsalaispoliisit saivat poikkeusluvalla toimia Norjan poliisivoimien tukena myös Norjan maaperällä.

Saharan hiekkaa Nordlandissa

Viime viikonlopun Oslon reissumme aikana automme oli parkissa Bodön lentoaseman parkkipaikalla. Kävellessämme autoamme kohti havaitsimme, että useissa autoissa oli kellanruskeaa, kostean hiekan kaltaista likaa, huolimatta sunnuntain sadesäästä. Myös meidän automme oli saanut osansa hiekkaisesta mönjästä.

Avisa Nordlandin uutisen mukaan kyse oli Saharan hiekasta, joka oli kulkeutunut ilmavirtausten mukana. Niinpä sunnuntaina Nordlandissa satoi Saharan hiekkaa!

Avisa Nordlandin uutinen Det regner sand fra Sahara

Kuvagalleria hiekkaisen sateen seurauksista (Avisa Nordland).

Elämyksiä Oslossa

Äänestämässä. Olimme viikonlopun Oslossa ja pääsimme samalla reissulla lauantaina äänestämään. Kun tulimme lähetystöön, äänestäjäjono ulottui ovesta pihalle asti. Jonotus ei onneksi ollut kuitenkaan ajallisesti pitkä ja tunnelma jonossa oli iloinen. Lähetystön eteisessä oli kaksi virkailijaa, äänestyskoppi ja uurna. Ehdokkaan suhteen saattoi vielä juuri ennen äänestämistä tehdä päätöksiä, sillä eri vaalipiirien ehdokaslistat oli teipattu seinille. Äänestys sinällään sujui ihan normaaliin tapaan ulkomaillakin, mutta kaksi asiaa poikkesi totutusta: äänestyskopissa oli pelkästään kuulakärkikyniä ja uurna taisi oikeastaan olla kopiopaperilaatikko, joka oltiin päällystetty. Uurnaa suojaava paperi oli mainos suomalaistaiteilijan Norjassa olevasta näyttelystä.

Aker Brygge . Lauantaina oli aurinkoinen ja lähes tuuleton, täydellinen kevätpäivä Oslossa. Lämpötila kohosi +13 asteen tienoille. Äänestämisen jälkeen kävelimmekin Aker Bryggelle - sama kohdeidea oli tullut arviolta muutaman sadan ihmisen mieleen. Auringossa olevat terassit olivat ihan täynnä asiakkaita, samaten rannan penkit ja kaikki muutkin istumiseen soveltuvat osat.

Restaurant Maaemo. Lauantai-iltana olimme ensimmäistä kertaa syömässä restaurant Maaemossa. Ravintola on avattu Oslossa joulukuussa ja se on kerännyt likipitäen ainoastaan ylistäviä lausuntoja. Maaemo tarjoilee vain luomuraaka-aineista valmistettuja ruokia, samoilla linjoilla ollaan myös esim. viineissä, siidereissä ja oluissa. Ravintolassa on tarjolla yksi, yhdeksän ruokalajin menu. Norjalaisittain vaikea nimi selittyy sillä, että yksi ravintolan perustajista on alunperin Suomesta. Luulen, että norjalaisten suussa ravintolan nimi ääntyy muodossa Måemu!

Olimme katsoneet ravintolan sijainnin kartalta, mutta kun tulimme oikeaan osoitteeseen, talossa näytti sijaitsevan vain tulli ja poliisin ulkomaalaisyksikkö. Usko loppui, kun ravintolasta ei ollut mainintaa missään kohden, ei yhtäkään kylttiä tai viittaa. Jyri soitti ravintolaan ja pyysi lisäohjeita, ja helpostihan se lopulta löytyi.

Ravintolan ovessa tai ikkunoissa ei ole lainkaan ravintolan nimeä, aukiolotietoja tms. Ravintolasali on pelkistetyn tyylikäs, seinät ja pöytäliinat ovat valkoiset, lattiamatto tummahko. Menut, lasku ja muut vastaavat paperit on taiteltu origameiksi. Viinilista on puukehykseen istutettu iPad. Asiakkaita paikkaan näyttäisi omien laskujemme mukaan mahtuvan alle 40, maksimissaan.

Ravintolassa on lasiseinät, joiden läpi voi katsella verovirastoa (!) tai juuri viime lauantaina avatun oopperalle johtavan kävelysillan vilinää. Meidän pöytämme oli sijoitettu niin, että siitä pystyi hyvin katselemaan ravintolan keittiöön, joka sijaitsee salin yläpuolella olevassa välikerroksessa. Keittiöön johtavat dramaattisen näköiset mustat kierreportaat.

Ruokailua kuvaavat parhaiten ilmaisut elämys ja uskomaton ruokailukokemus! Ennen varsinaisen menun alkua saimme alkujuomien kanssa kolme erilaista keittön tervehdystä. Ne virittivät odotukset menun suhteen korkealle, eikä pettyä tarvinnut. Ruokien maut ja tarjollepano olivat uskomattomia, palvelu todella hyvää ja virheetöntä. Jo pöytävarauksen yhteydessä olin ilmoittanut ruokarajoitteista, mutta varmuuden vuoksi meiltä kysyttiin (ennen ensimmäistäkään ruoka-annosta), onko jotain sellaista ruoka-ainetta, josta emme vain yksinkertaisesti pidä. Moinen seikka oltaisiin otettu myöskin keittiössä huomioon!

Ruokien raaka-aineet olivat perustuttuja: perunoita, punajuuria, erilaisia marjoja ja vihanneksia, sipulia ja purjosipulia jne. Jokaisella ruokalajilla oli erilaiset tarjoiluastiat, annokset viimeisteltiin kastikkeilla tms. aina vasta pöydässä. Netissä on ainakin pari yksityishenkilön kirjoittamaa arvostelua Maaemosta ja em. arvosteluissa on mukana kuvat kaikista menun ruuista. Me emme valitettavasti kuvia olleet varautuneet ottamaan.

Meitä palveli illan aikana kaksi tarjoilijaa ja sommelier. Yritin ravintolassa uutterasti harjoittaa norjan kielen taitoani, mutta sommelier totesi heti kärkeen kuulevansa puheessani suomenruotsalaisen aksentin. Ruotsilla pärjäsi siis taas kerran oikein hyvin. (Sommelier oli muuten alunperin lähtöisin Tammisaaresta.)

Käytännössä täydellistä ravintolakokemusta tuki vielä se, että ravintola pakkasi poislähtiessä mukaan paria eri lajia makeisia, tyylikkääseen paperikassiin tietysti. Maaemo on saanut kritiikkiä sijainnistaan (perinteisesti Oslon paremmat ravintolat sijaitsevat keskustan länsiosassa), yhden menun politiikasta, hintatasosta ja sisustuksesta. Jyrin ja minun mielestä Maaemo tarjosi upeimman ravintolaelämyksen, jonka Euroopassa olemme päässeet kokemaan.