Vappu Norjassa

Tänä vuonna olin elämäni ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella vappuna. Norjalaiset pääsiäistraditiot olivat tänä vuonna jo tutunoloisia, mutta vappuun liittyvistä tavoista ja perinteistä ei tietoa vielä ollut kertynyt.

Melöyssä ei missään ollut ennen vappua myynnissä mitään vappuherkkuja kuten simaa, tippaleipiä tms. tai tutunoloisia koristeita: ilmapalloja, viuhkoja, serpentiiniä, naamareita jne. Olimme eilen käymässä Bodössä, eikä sielläkään ollut mitään edes kaukaisesti vappuun viittavaa meininkiä. Kansallispäivän koristeita oli jo sen sijaan myynnissä joka puolella. Vappuaaton tv-ohjelmisto oli ihan tavallisen lauantain kaltainen, eikä uutisissakaan näkynyt mitään merkkejä siitä, että vappuaattoa olisi juhlittu edes isommissa norjalaiskaupungeissa.

Vappupäivän erotti tavallisesta sunnuntaista liputus. Mitään piknik-meininkiä tai muita vappupäivään totutusti kuuluvia piirteitä ei ollut. Iltauutisissa näytettiin Oslon vappumarssilta kuvaa, mutta uutinen siitä ei yltänyt NRK:n etusivulle verkossa. Tänään ymmärsin, miksi eräs paikallinen, Helsingissä aiempana vappuna vieraillut henkilö, oli näkemästään hämmentynyt ja kommentoi: "Ylioppilaslakkipäisiä ihmisiä tuhatmäärin!" "Piknik-porukoita Kaivopuisto ihan täynnä!" "Joka puolella keskustan katuja juotiin alkoholia, mutta yhtään tappelua ei näkynyt missään!" "Ikinä en ole nähnyt vappumarssilla niin paljon väkeä!" Viimeinen kommentti on ihan ymmärrettävä, sillä ainakaan täällä Melöyssä ei ylipäätään järjestetty lainkaan vappumarssia.

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä ei mennyt ohi huomaamatta: kuuntelemallani suomalaisella radiokanavalla toimittaja kertoi tasaisin väliajoin, että tänään on itsenäisyyspäivä. Myös linnan juhlat ja muut perinteiset menot tulivat mainittua. En ollut ensimmäistä kertaa poissa Suomesta itsenäisyyspäivänä, mutta tämä poissaolo tuntui erityiseltä: varmaa tietoa pysyvämmästä paluusta Suomeen ei ole. Täytyy tunnustaa, että näkemäni pätkä ylioppilaiden soihtukulkueesta nosti mieleen haikeutta; viime vuosina olimme aina katselleet kulkuetta kotimme ikkunasta.

Jyri vei työhuoneeseensa sinivalkoisen kynttilän (kyllä, vain yhden!). Yllättävän moni työkaveri oli kuulemma tiennyt Suomen itsenäisyyspäivän ajankohdan. Täällä kansallispäivän vietto on iloista ja riehakasta - olin ehdottanut Jyrille, että hän olisi voinut soittaa työhuoneessa nonstoppina Maamme-laulua ja/tai Porilaisten marssia ja näyttää arvokkaan synkeältä. Jyri ei suostunut.

Itse laitoin ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää, sytytin valon sähkökynttilöihin ja päädyin loppuviimeksi katselemaan linnan juhlia verkon välityksellä. Verkko toi (häiriöttä ja katkoksitta) itsenäisyyspäivän ja kotimaan ja kaiken siihen liittyvän ja niin tutun hetkeksi tännekin.