Minulta on kyselty viime aikoina, mitä Glomfjordista jään (/en jää) kaipaamaan. Tässä tiivistetty vastaus:
Jään kaipaamaan tutuksi tulleita pienen kyläyhteisömme paikallisia asukkaita: ulospäinsuuntautuneita, positiivisen uteliaita, puheliaita ja välittömiä ihmisiä. Jään kaipaamaan myös maisemaa: tuntureita ja niillä kuljeskelua, kirkasvetisiä tunturijärviä; olohuoneen ikkunasta näkynyttä auringon heijastumista lumisilta tunturihuipuilta kesälläkin. Ehdottomasti jään kaipaamaan kesän valoisuutta, yötöntä yötä, keskiyön aurinkoa - ja leutoja talvia.
En jää kaipaamaan yli kolmen kuukauden pituista kaamosta, ennenkokemattoman kaltaista pimeyttä - vaikka siinäkin oli omat hienot puolensa: kaamoksen aikana pääsi näkemään valtavan upean tähtitaivaan. Enkä todellakaan jää kaipaamaan päiväkausia ja viikkotolkulla jatkuvia sateita, tulivatpa ne vetenä tai lumena. Kaipauksella en muistele myöskään sitä, miten pitkä matka Glomfjordista on mihin tahansa - ainakin Oslosta tai Helsingistä katsottuna.
Ha det bra, Glomfjord!
*******
Aloitin bloggaamisen muuttokuormamme saapumisesta Glomfjordiin, muuttokuorman saapuminen Turkuun on looginen hetki Vuonon varrelta -blogini lopettamiseen. Aluksi kuvittelin, ettei aiheita olisi riittävästi. Nyt huomaan, että monta asiaa jäi käsittelemättä, vaikka merkintöjä tuli yhteensä 220 kpl kahden ja puolen vuoden aikana.
Kiitokset lukijoille ja kiitokset kaikista saamistani kommenteista!
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Ha det bra, Glomfjord
Tunnisteet:
blogi,
Glomfjord,
Helsinki,
kaamos,
keskiyön aurinko,
kesä,
kylä,
lukijat,
lumisade,
Norja,
Oslo,
tunturi,
tunturijärvi,
Turku,
tähtitaivas,
vesisade,
Vuonon varrelta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei Kristiina!! Tulit yhtäkkiä mieleen, kun tuli muutama päivä sitten puhetta tuttujen kanssa muista suomalaisista, jotka asuvat täällä Melöyssä. En tiedä muistatko, mutta oltiin kielikurssilla yhdessä Glomfjordissa puolitoista vuotta sitten kun olin juuri tänne muuttanut! Muistan kun kerroit tästä blogistasi ja silloin kävin tätä kerran vilkaisemassakin, ja nyt googlettamalla löysin tämän jälleen.
VastaaPoistaMietinkin, että oletteko vielä täällä vai oletteko jo takaisin Suomessa. Mutta sattumalta olettekin juuri lähteneet! Oli pakko kommentoida kun oli niin jännä yhteensattuma, eikä olla edes kertaakaan törmätty tällä pienen pienellä paikkakunnalla! Toivottavasti teillä on paljon hyviä muistoja täältä ja toivottavasti Suomeen asettuminen käy helposti! Lykke til! Ja ha det bra tosiaan. :-)
Moi! Muistan toki tapaamisemme kielikurssilla :) On kyllä aika uskomatonta, ettei kertaakaan nähty Melöyssä! Olenkin miettinyt, oletko edelleen Melöyssä (nyt siihen tuli vastaus!) ja yritin käydä etsimässä sinua myös Facebookissa.
PoistaPaljon jää hyviä muistoja Glomfjordista/Melöystä. Suomeen asettuminen käy varmaan suhteellisen helposti, mutta vie kyllä oman aikansa.
oliskohan kuitenkin 3 kk:n pituinen kaamos aka lailla liioittelua?
VastaaPoistakun Utsjoellakaan kaamos ei kestä kuin noin 6 viikkoa eikä se sielläkään ole pimeää vaan sinisen eri sävyjä. ei ollenkaan noin ankeaa kuin kuuostaa.
ja Glomfjord on tietääkseni aika lailla alempana...
terveiset Sevettijärveltä!
Hei! Viime talvena Glomfjordissa kaamosaika oli 2.11.2011 - 11.2.2012. Glomfjord on tuntureiden ympäröimä, mikä kuulemma selittää asian.
PoistaKaamoksessa on toki kauniitkin puolensa. Vesisateiset kaamospäivät ovat kuitenkin aikalailla kamalia (sanoinkuvaamatonta pimeyttä!), ja niitä Glomfjordissa "normaalina" talvena riittää helposti tammikuulle asti ennen varsinaisen talven alkamista ja pysyvämmän lumen satamista.
Tarkennus äskeiseen vastaukseeni: vaikka aurinkoa ei siis näy Glomfjordissa sataan vuorokauteen, virallisesti kaamos ei kestä siellä toki koko em. aikaa.
PoistaKiitos Kristiina blogiajastasi, kuulumisiasi ja mietiskelyjäsi oli aina mukava lueskella. Toivottavasti "tapaamme" vielä jossain päin blogistaniaa :)
VastaaPoista