Ha det bra, Glomfjord

Minulta on kyselty viime aikoina, mitä Glomfjordista jään (/en jää) kaipaamaan. Tässä tiivistetty vastaus:

Jään kaipaamaan tutuksi tulleita pienen kyläyhteisömme paikallisia asukkaita: ulospäinsuuntautuneita, positiivisen uteliaita, puheliaita ja välittömiä ihmisiä. Jään kaipaamaan myös maisemaa: tuntureita ja niillä kuljeskelua, kirkasvetisiä tunturijärviä; olohuoneen ikkunasta näkynyttä auringon heijastumista lumisilta tunturihuipuilta kesälläkin. Ehdottomasti jään kaipaamaan kesän valoisuutta, yötöntä yötä, keskiyön aurinkoa - ja leutoja talvia.

En jää kaipaamaan yli kolmen kuukauden pituista kaamosta, ennenkokemattoman kaltaista pimeyttä -  vaikka siinäkin oli omat hienot puolensa: kaamoksen aikana pääsi näkemään valtavan upean tähtitaivaan. Enkä todellakaan jää kaipaamaan päiväkausia ja viikkotolkulla jatkuvia sateita, tulivatpa ne vetenä tai lumena. Kaipauksella en muistele myöskään sitä, miten pitkä matka Glomfjordista on mihin tahansa - ainakin Oslosta tai Helsingistä katsottuna.

Ha det bra, Glomfjord!

*******

Aloitin bloggaamisen muuttokuormamme saapumisesta Glomfjordiin, muuttokuorman saapuminen Turkuun on looginen hetki Vuonon varrelta -blogini lopettamiseen. Aluksi kuvittelin, ettei aiheita olisi riittävästi. Nyt huomaan, että monta asiaa jäi käsittelemättä, vaikka merkintöjä tuli yhteensä 220 kpl kahden ja puolen vuoden aikana.

Kiitokset lukijoille ja kiitokset kaikista saamistani kommenteista!

Tietokoneongelmia

En ole lopettanut blogiani: tietokoneeni joutui uudestaan huoltoon, enkä ole päässyt sen vuoksi päivittämään blogiani. Läppärini on edelleenkin huollossa ihmeteltävänä, mutta nyt on onneksi käytettävissäni toinen tietokone, mm. opiskeluun ja bloggaamiseen.

Muutto Suomeen

Eilen varmistui lopullisesti, että muutamme takaisin Suomeen. Jyrin sopimus Norjassa oli alunperinkin tehty vain kolmeksi vuodeksi; muutto ei tässä mielessä tullut yllätyksenä. Muutto tosin aikaistui hieman oletetusta ajankohdasta (loppuvuosi).

Tieto muutosta herätti tuoreeltaan monenlaisia tunteita, ristiriitaisiakin. Totta kai on mukava palata Suomeen, toisaalta tietynlainen haikeus liittyy Glomfjordista lähtöön. Muutto vaikuttaa tietysti myös bloggaamiseeni: Tätä blogia tulen kirjoittamaan varsinaiseen muuttoomme asti eli lähikuukaudet.

Informoituamme lähipiiriä tulevasta muutosta kävimme Jyrin kanssa eilen illalla kävelyllä. Kävelylenkin aikana Glomfjord kiteytyi hyvin: toukokuinen lumisade, tunturit joka puolella näkyvissä, tervehtivät vastaantulijat, suojatien eteen pysähtyvät autoilijat - ja lenkkipolun lähettyvillä leikkinyt pikkupoika, joka kysyi, olemmeko menossa kalastamaan.

Kiireitä

En ole lakannut pitämästä blogia - pitkähkö tauko päivityksissä johtuu reissuista ja huhtikuulle osuneesta opiskelutehtävien ja luentokurssien ruuhkasta. Tämän viikon lopulla ruuhka hellittää ja ehdin myös päivittää blogiani jatkossa normaalimpaan tahtiin.