Ha det bra, Glomfjord

Minulta on kyselty viime aikoina, mitä Glomfjordista jään (/en jää) kaipaamaan. Tässä tiivistetty vastaus:

Jään kaipaamaan tutuksi tulleita pienen kyläyhteisömme paikallisia asukkaita: ulospäinsuuntautuneita, positiivisen uteliaita, puheliaita ja välittömiä ihmisiä. Jään kaipaamaan myös maisemaa: tuntureita ja niillä kuljeskelua, kirkasvetisiä tunturijärviä; olohuoneen ikkunasta näkynyttä auringon heijastumista lumisilta tunturihuipuilta kesälläkin. Ehdottomasti jään kaipaamaan kesän valoisuutta, yötöntä yötä, keskiyön aurinkoa - ja leutoja talvia.

En jää kaipaamaan yli kolmen kuukauden pituista kaamosta, ennenkokemattoman kaltaista pimeyttä -  vaikka siinäkin oli omat hienot puolensa: kaamoksen aikana pääsi näkemään valtavan upean tähtitaivaan. Enkä todellakaan jää kaipaamaan päiväkausia ja viikkotolkulla jatkuvia sateita, tulivatpa ne vetenä tai lumena. Kaipauksella en muistele myöskään sitä, miten pitkä matka Glomfjordista on mihin tahansa - ainakin Oslosta tai Helsingistä katsottuna.

Ha det bra, Glomfjord!

*******

Aloitin bloggaamisen muuttokuormamme saapumisesta Glomfjordiin, muuttokuorman saapuminen Turkuun on looginen hetki Vuonon varrelta -blogini lopettamiseen. Aluksi kuvittelin, ettei aiheita olisi riittävästi. Nyt huomaan, että monta asiaa jäi käsittelemättä, vaikka merkintöjä tuli yhteensä 220 kpl kahden ja puolen vuoden aikana.

Kiitokset lukijoille ja kiitokset kaikista saamistani kommenteista!