Muutto Suomeen

Eilen varmistui lopullisesti, että muutamme takaisin Suomeen. Jyrin sopimus Norjassa oli alunperinkin tehty vain kolmeksi vuodeksi; muutto ei tässä mielessä tullut yllätyksenä. Muutto tosin aikaistui hieman oletetusta ajankohdasta (loppuvuosi).

Tieto muutosta herätti tuoreeltaan monenlaisia tunteita, ristiriitaisiakin. Totta kai on mukava palata Suomeen, toisaalta tietynlainen haikeus liittyy Glomfjordista lähtöön. Muutto vaikuttaa tietysti myös bloggaamiseeni: Tätä blogia tulen kirjoittamaan varsinaiseen muuttoomme asti eli lähikuukaudet.

Informoituamme lähipiiriä tulevasta muutosta kävimme Jyrin kanssa eilen illalla kävelyllä. Kävelylenkin aikana Glomfjord kiteytyi hyvin: toukokuinen lumisade, tunturit joka puolella näkyvissä, tervehtivät vastaantulijat, suojatien eteen pysähtyvät autoilijat - ja lenkkipolun lähettyvillä leikkinyt pikkupoika, joka kysyi, olemmeko menossa kalastamaan.

Siivoustalkoot

Kirjoitin huhtikuun alussa Melöyn roskaisista rannoista, erityisesti Eidbuktista, jossa Jyri on käynyt kalastelemassa.

Melöyssä on loppukevään aikana ollut meneillään siivoustalkoo-kampanja. Tienvarsia ja rantoja on putsattu vapaaehtoisvoimin, talkoisiin on innostettu osallistumaan mm. paikallismediassa. Siivoamisesta kertovat siellä täällä ranalla ja tienvarsilla olevat keltaiset roskasäkit. Myös Eidbuktissa on tehty siivomista ja rannalle on vihdoin tuotu myös iso roskis - toivottavasti sille löytyy käyttöä aiempia kesiä enemmän.

Roskaranta ja rantaroskaa

Maaliskuun aikana kävin muutamaan kertaan kävelemässä pitkin rantoja, kun Jyri oli kalastamassa. Näky oli surkea: rannalla oli roskaa hirvittävät määrät. Osa varmasti meren mukanaan tuomaa, mutta valitettavasti osa vaikutti ihan rannalla syntyneeltä jätteeltä, jota ei oltu jaksettu viedä roskikseen: ruoka-astioita, kalastusvälineiden muovikoteloita ja muita pakkauksia jne.

Rannalla oli myös yllättäviä esineitä: joku oli taiteillut rikkoutuneista tavaroista jonkinlaisen taideteoksen (nukke), toisaalla oli muulla tavoin outo metallikuula.

Lunta!

Berit-myrsky tuntui kovana tuulena ja kaatosateena perjantai-illasta lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön asti. Vedenpinta oli Nordlandissa poikkeuksellisen korkealla. Myrskyävä meri oli kuljettanut rannoille mukanaan kaikenlaista rojua: yhdelle Jyrin peruskalastuspaikoista oli rantaan tupsahtanut rikkinäinen vene jätekasan keskellä!

Lauantaina kun ajelimme ostoksille Örnesiin, korkeat aallot löivät yli aallonmurtajien ja meri lainehti monin paikoin tielle. Tällaista säätä emme olleet vielä Glomfjordissa päässeet kokemaankaan. Sääaiheinen small talk oli tietysti suosiossa ruokaostosten tekemisen lomassa. Meitä valistettiin, ettei tämä ollut vielä myrsky eikä mikään - vain hieman normaalia kehnompi keli.

Lauantai-illasta alkaen myrsky tyyntyi ja sunnuntaiaamuna herätessämme maata peitti ohut lumikerros. Lunta oli tullut Melöyssä paikallisesti vain Glomfjordiin: Örnesissä olivat edelleen näkyvissä vihreät nurmikot. Lunta alkoi Glomfjordissa sataa iltapäivällä uudestaan - toivottavasti sitä ei kerry heti ensimmäisen vuorokauden aikana yli 80 cm kuten viime vuonna.

Kevään ensimmäinen kalasaalis

Jyri on käynyt muutaman kerran viime viikkojen aikana kalastelemassa. Samassa kalastelupaikassa on yleensä muitakin. Eräs kanssakalastaja oli sitä mieltä, että Jyrin tällä hetkellä suosima paikka on saaliin suhteen varma. Ehkä kyse oli vain harrastajakalastajien keskinäisestä uskonvahvistuksesta. Samasta paikasta Jyri sai viime vuonna makrilleja, juuri näihin aikoihin sieltä pitäisi olla mahdollisuus saada saaliiksi meritaimenia. Sunnuntaina Jyri saikin kevään ensimmäisen kalansaaliin: kaksi turskaa. Toisen turskan hän päästi takaisin mereen, mutta toinen (1,5 kg) on nyt fileoituna pakastimessamme.

Kalastuspaikan parkkipaikka on aivan Glomfjordista Örnesiin johtavan tien vieressä. Tiellä ajellessa havaitsee helposti, onko joku kalastelemassa. Yllättävän usein onkin käynyt niin, että joku aivan tuntematon paikkakuntalainen kurvaa parkkipaikalle ja tulee kyselemään, onko kalaa tullut. Kyselijöillä on monesti itsellään jokin kertomista vaativa kalastustarina. Juuri tältä paikalta tuli, ei niin kauan sitten, huikea saalis. Tai saalis saattoi ollakin vain yksi kala, mutta se olikin sitten kookas ja vaati ison taistelun saada se taltutettua. Tai kertoja itse ei ollut saanut juuri tästä paikasta koskaan mitään saalista - päinvastoin kuin hänen poikansa/veljensä/veljenpoikansa/tms. Yhdelläkään kertojalla ei ole yleensä edes kännykkäkameralla napattua kuvaa mainitusta saaliista, mutta ainahan on kädet käytössä mittojen esittelyyn: Näin pitkä sei/turska/taimen/tms. ja painoi ainakin 10/15/20/jne. kg!

Katso luontoa ja huomaa...

Jyri on kahtena peräkkäisenä lauantaina käynyt kalastamassa ja olen ollut mukana molempina kertoina. Viime lauantaina pääsin istuskelemaan rantakalliolla ja nautiskelemaan uskomattoman lämpimästä auringonpaisteesta. Tänään oli kylmempää, tuulista ja taivaalta tuli alas räntää, lunta ja jopa rakeita. Kalliolla istuskelun sijaan kävelin pitkin rantaa.

Jokin aika sitten Melöyn paikallislehti oli tehnyt jutun siitä, miten Jyrinkin suosimalla kalastuspaikalla kukoistaa roskaamiskulttuuri. Esimerkkinä oli erään Melöyn asukkaan tekemä havainto siitä, että kaapelityömaalle oli jätetty työn tekemisen jälkeen kasa kaapeleita ja muita työhön liittyneitä osia. Niitä ei oltu vaivauduttu viemään mukana pois, eikä edes heittämään paikalla olevaan roskikseen. Sen sijaan ne oli jätetty sinne tänne, roskiksen lähettyville. Olen itsekin kirjoittanut tästä jäteasiasta blogissani aiemmin, silloin kyse oli tunturista.

Kävellessäni tänään rantaa pitkin, näky oli surullinen: lumen alta oli alkanut paljastua laaja jätevalikoima. Rannalla oli kertakäyttögrillien jäännöksiä, iso määrä erilaisia ruokapakkauksia, juomapulloja ja -tölkkejä jne. jne. Muovia oli monessa eri muodossa. Vaikka osa rannalla lojuneista jätteistä olikin ehkä meren mukanaan tuomia, tuskin kaikki. Paikalliset puhuvat mielellään upeista maisemista ja luonnon antamista mahdollisuuksista mm. liikunnan ja kalastamisen harrastamiseen. Ainakaan osa luonnossa kulkijoista ei tunnu ymmärtävän, minkä vuoksi tämän ja monen muun kalastuspaikan parkkipaikalle on laitettu iso jäteastia.

Melöy Avisan juttu roskaamisesta.

Tuoretta seitiä

Jyri sai eilisellä kalastuskeikalla saalikseen ison seitin: pituutta kalalla oli 90 cm ja painoa lähes 7,5 kg!
Kala oli herättänyt huomiota myös muissa Fykanilla paikallaolleissa kalastelijoissa, vaikkei kyseessä ollut mikään ennätysseiti.


Olinkin jo ollut huolissani siitä, ettemme syö tarpeeksi tuoretta kalaa. Nyt on tiedossa seitiruokia lähiaikoina: eilen kokeilimme fileitä parmesan-kuorrutettuna ja viidelle (!) jäljelläolevalle fileepalaselle etsin reseptejä.

Joidenkin ohjeiden mukaan seitiä voi savustaa, joten sitä voitaisiin ehkä kokeilla. Ja sitten on tietenkin aina onnistuva uuniseiti, johon saa vaihtelua erilaisilla lisukkeilla: tomaattia, sipulia, mantelilastuja, katkarapuja jne.

Makrillia

Jyri nappasi eilen neljä makrillia saalikseen ja lauantaipäivälliseksi valikoitui kolme grillattua makrillia.

Olin huomannut NRK:n sivustolla jo aiemmin sopivan ohjeen: perattuihin makrilleihin hierotaan suolaa ja mustapippuria, kalojen kylkiä vasten asetellaan sitruunaviipaleita, koko systeemi piilotetaan pekonisiivujen alle ja kypsennetään grillissä. Grillimme ei ole paras mahdollinen, mutta hyvänmakuista ruuasta tuli silti. Jyri tosin olisi kaivannut lisää suolaa kaloihin.

Tämä oli ihka ensimmäinen kerta, kun valmistimme tuoreita makrilleja. Yllättäen 1970-luvulla painetusta suomenkielisestä keittokirjasta löytyi useita erilaisia makrillireseptejä ja sieltä otin idean graavaamisesta. Neljäs makrilli siis graavattiin ja sitä maisteltiin tänään aamupalalla. En oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta kalasta oli tullut erittäin hyvänmakuinen. Toki vielä muutama muukin resepti on kokeilematta, mutta graavia makrillia syön mielelläni uudestaankin!

Fjällen

Ajelimme eilen illalla tunturille. Tunturitie avattiin autoliikenteelle kevättalvella ja silloin kävimme pariin kertaan paikanpäällä vain katselemassa maisemia. Tien päässä on parkkipaikka, josta on helppo lähteä esim. vaellus- tai hiihtolenkille tai kalastamaan.

Tunturilla oli paikka paikoin lunta, mutta toisaalta myös kauniita hentovartisia kukkasia. Olin etukäteen pelännyt, että hyttysiä olisi sankoin parvin liikkeellä. Pelko oli turha, ehkä ilman viileydestä tai tuulisuudesta johtuen hyttysiä en havainnut lainkaan.

Eilisellä reissullamme Jyri kävikin kokeilemassa kalaonneaan ensimmäistä kertaa tunturijärvessä (Namnlausvattnet). Kuvassa Jyri on vasta menossa heittelemään.

Tällä kertaa ei ikävä kyllä tullut saalista.

Tunturitien päässä olevalla parkkipaikalla on ohjeet luonnossa käyttäytymiseen. Ohjeissa ei tosin suoraan sanottu, että jätteistä ja niiden poiskuljetuksesta pitäisi kunkin huolehtia omalta osaltaan.

Yhteen nuotiopaikkaan oli jätetty muovisia kertakäyttöruokailuvälineitä. Nuotiopaikan jätteet eivät olleet ainoita tunturiin muistoksi jätettyjä muoveja. Valitettavasti.

Tunturilla tuli ihmeteltyä ja ihailtua luontoa. Kalliot ovat uurteisia ja paikka paikoin erittäin teräviä.

Norjalainen kalakeitto

Olen kerännyt tietoa norjalaisesta kalakeitosta täkäläisistä verkkolähteistä ja kyselin asiasta myös viimekertaisilta päivällisvierailtamme. Reseptejä tuntuu olevan yhtä monta kuin lähteitäkin, mutta jotain yhteisiä piirteitä niissä on.

Eräät ainesosat mainitaan kaikissa kalakeittoresepteissä: kala, porkkanat, sipulit, purjo, ruohosipuli, kerma ja smetana. Päivällisvieraidemme mukaan tärkeintä on, että keitossa on sekä kermaa että smetanaa kalan lisäksi. Juuri kerman ja smetanan yhdistelmä liemessä tekee kuulemma keitosta todella herkullista.

Joidenkin ohjeiden mukaan keittoon tulee vain yhtä kalalaatua, eikä lainkaan äyriäisiä. Toisten mukaan päinvastoin. Perunoita ei keittoon minkään näkemäni ohjeen mukaan tule. Porkkanoiden, sipulin ja purjon lisäksi jotkut ohjeet mainitsevat myös persiljajuuren ja/tai sellerin. Kerma on korvattu joissain ohjeissa maidolla.

Vielä en ole ehtinyt kokeilla käytännössä norjalaisen kalakeiton valmistusta yhdenkään reseptin mukaan. Kunhan Jyri ehtii taas kalastelemaan, saamme varmaankin tarpeeksi kalaa (tai kaloja) keiton raaka-aineiksi.

Kalansaaliita ja keitettyä kalaa

Jyri kävi kalastamassa kaksi kertaa viikonloppuna ja molemmilla kerroilla tuli saalista. Ensimmäisellä kerralla Glomfjordista seiti ja jälkimmäisellä kerralla Bodöstä muutama turska (joista kaksi oli tarpeeksi kookasta kotiintuotaviksi).

Seiti odottelee pakastimessa ateriaksi päätymistä, mutta turskafileistä teimme jo päivällisen. Koska en ole turskasta ruokaa aiemmin tehnyt, valitsin mahdollisimman yksinkertaisen reseptin. Turskafileet suolattiin ja niille valuteltiin sitruunanmehua. Fileet laitettiin jääkaappiin hetkeksi ja sinä aikana kuorin kaksi isoa sipulia. Sitten vain ylimääräinen suola rapsuteltiin pois fileistä ja fileet voideltuun uunivuokaan. Päälle sipulirenkaat ja voinokareita. Fileiden kypsyessä tehtiin kylmä kastike (smetanaa, kapriksia, sinappia ja ruohosipulia). Täytyy kehaista, että turskasta tuli todella hyvä sunnuntaipäivällinen!

Viime viikolla meillä oli ensimmäistä kertaa paikallisia vieraina. Heiltä kuulimme, että täällä on tapana tarjota keitettyä kalaa. Kala voi olla seitiä (mielummin pieni) tai lohta. Kala keitetään etikka-mausteliemessä (etikkaa, sipulia, suolaa, kokonaisia pippureita, laakerinlehtiä) ja jäähdytetään. Kylmän kalan lisukkeina tarjotaan kastiketta (smetanaa, tilliä ja maun mukaan kurkkusalaattia) ja keitettyjä perunoita.

Tälla tavoin valmistettu kala on kuulemma aiemmin ollut monissa perheissä juhlavampi sunnuntaipäivällinen ja nykyisellään juhlaruokaa. Kala voidaan keittää jo edellisenä päivänä, joten juhlaruuaksi se on helpohko. Jyri on ruokalajia päässyt jo kokeilemaan ja hänen mielestään keitetty kala on hyvää.

Havaintoja ruuasta

Ruokakauppojen valikoima on aika erikoinen. Esimerkiksi palsternakkaa tai punajuuria ei ole saatavissa, sen sijaan vihannestiskissä on persiljanjuurta, vihreää parsaa (ilmeisesti ympäri vuoden), bataatteja jne. Tattarijauhoja ja risottoriisiä olemme turhaan etsineet, niitä ei ole myynnissä täällä tai edes Bodössä! Maustevalikoima on niukahko, mutta useita erimerkkisiä kookosmaitoja ja intialaisen ruuan valmistukseen liittyviä tuotteita on myynnissä. Perinteisesti ulkosuomalaiset kaipailevat (ainakin urbaanin legendan mukaan) ruisleipää ja salmiakkia. Salmiakkia täällä on kyllä myynnissä, muttei ruisleipää. Rahkaa tai viiliä on myöskin turha kaupoista hakea.

Erikoisruokavaliot Laktoosittomia/vähälaktoosisia jugurtteja ei tuntunut ensin löytyvän lainkaan, mutta pienen tiedonhaun jälkeen kävi ilmi, että niitä pitää osata etsiä lasten tuotteista. Laktoositonta maitoa ja ruuanvalmistuskermaa yms. on myynnissä yleisesti ja näiden tuotteiden hyllyt on selkeästi merkitty. Gluteenittomia tuotteita (leipää, jauhoja, vohvelitaikinaa!) on lähikaupassammekin ihan hyvä valikoima.

Vohveli on täällä ihan ehdottoman keskeinen ruokalaji. Paikallinen kodinkoneliike on pieni, mutta sielläkin on myynnissä useita erilaisia ja erimerkkisiä vohvelirautoja. Ruokakaupasta löytyy puolivalmiita vohvelitaikinoita ja -jauhoseoksia jos jonkinlaisia. Jokaikisessä tapahtumassa on vohvelimyyntiä, enkä ole vielä nähnyt norjalaiskahvilaa, jossa ei olisi vohveleita listalla.

Kalat ja liha Grillikauden alkamisen takia lihavalikoima kaupoissa on monipuolistunut. Tähän mennessä meitä on hämmentänyt tapa myydä valmiiksi kypsennettyjä lihatuotteita esim. vakuumipakkauksissa. Vastaavat tuotteet kun Suomessa myydään kypsentämättöminä. Jyri on viime aikoina selvitellyt paikallisilta kyselemällä parhaita kalastelupaikkoja. Kohtapuoliin pääsemme siis toivottavasti kokeilemaan kalareseptejä - Norjaan muuttomme jälkeen kalan osuus ravinnossamme on ollut aika pientä.