Kevään ensimmäinen kalasaalis

Jyri on käynyt muutaman kerran viime viikkojen aikana kalastelemassa. Samassa kalastelupaikassa on yleensä muitakin. Eräs kanssakalastaja oli sitä mieltä, että Jyrin tällä hetkellä suosima paikka on saaliin suhteen varma. Ehkä kyse oli vain harrastajakalastajien keskinäisestä uskonvahvistuksesta. Samasta paikasta Jyri sai viime vuonna makrilleja, juuri näihin aikoihin sieltä pitäisi olla mahdollisuus saada saaliiksi meritaimenia. Sunnuntaina Jyri saikin kevään ensimmäisen kalansaaliin: kaksi turskaa. Toisen turskan hän päästi takaisin mereen, mutta toinen (1,5 kg) on nyt fileoituna pakastimessamme.

Kalastuspaikan parkkipaikka on aivan Glomfjordista Örnesiin johtavan tien vieressä. Tiellä ajellessa havaitsee helposti, onko joku kalastelemassa. Yllättävän usein onkin käynyt niin, että joku aivan tuntematon paikkakuntalainen kurvaa parkkipaikalle ja tulee kyselemään, onko kalaa tullut. Kyselijöillä on monesti itsellään jokin kertomista vaativa kalastustarina. Juuri tältä paikalta tuli, ei niin kauan sitten, huikea saalis. Tai saalis saattoi ollakin vain yksi kala, mutta se olikin sitten kookas ja vaati ison taistelun saada se taltutettua. Tai kertoja itse ei ollut saanut juuri tästä paikasta koskaan mitään saalista - päinvastoin kuin hänen poikansa/veljensä/veljenpoikansa/tms. Yhdelläkään kertojalla ei ole yleensä edes kännykkäkameralla napattua kuvaa mainitusta saaliista, mutta ainahan on kädet käytössä mittojen esittelyyn: Näin pitkä sei/turska/taimen/tms. ja painoi ainakin 10/15/20/jne. kg!

Tuoretta seitiä

Jyri sai eilisellä kalastuskeikalla saalikseen ison seitin: pituutta kalalla oli 90 cm ja painoa lähes 7,5 kg!
Kala oli herättänyt huomiota myös muissa Fykanilla paikallaolleissa kalastelijoissa, vaikkei kyseessä ollut mikään ennätysseiti.


Olinkin jo ollut huolissani siitä, ettemme syö tarpeeksi tuoretta kalaa. Nyt on tiedossa seitiruokia lähiaikoina: eilen kokeilimme fileitä parmesan-kuorrutettuna ja viidelle (!) jäljelläolevalle fileepalaselle etsin reseptejä.

Joidenkin ohjeiden mukaan seitiä voi savustaa, joten sitä voitaisiin ehkä kokeilla. Ja sitten on tietenkin aina onnistuva uuniseiti, johon saa vaihtelua erilaisilla lisukkeilla: tomaattia, sipulia, mantelilastuja, katkarapuja jne.

Kalansaaliita ja keitettyä kalaa

Jyri kävi kalastamassa kaksi kertaa viikonloppuna ja molemmilla kerroilla tuli saalista. Ensimmäisellä kerralla Glomfjordista seiti ja jälkimmäisellä kerralla Bodöstä muutama turska (joista kaksi oli tarpeeksi kookasta kotiintuotaviksi).

Seiti odottelee pakastimessa ateriaksi päätymistä, mutta turskafileistä teimme jo päivällisen. Koska en ole turskasta ruokaa aiemmin tehnyt, valitsin mahdollisimman yksinkertaisen reseptin. Turskafileet suolattiin ja niille valuteltiin sitruunanmehua. Fileet laitettiin jääkaappiin hetkeksi ja sinä aikana kuorin kaksi isoa sipulia. Sitten vain ylimääräinen suola rapsuteltiin pois fileistä ja fileet voideltuun uunivuokaan. Päälle sipulirenkaat ja voinokareita. Fileiden kypsyessä tehtiin kylmä kastike (smetanaa, kapriksia, sinappia ja ruohosipulia). Täytyy kehaista, että turskasta tuli todella hyvä sunnuntaipäivällinen!

Viime viikolla meillä oli ensimmäistä kertaa paikallisia vieraina. Heiltä kuulimme, että täällä on tapana tarjota keitettyä kalaa. Kala voi olla seitiä (mielummin pieni) tai lohta. Kala keitetään etikka-mausteliemessä (etikkaa, sipulia, suolaa, kokonaisia pippureita, laakerinlehtiä) ja jäähdytetään. Kylmän kalan lisukkeina tarjotaan kastiketta (smetanaa, tilliä ja maun mukaan kurkkusalaattia) ja keitettyjä perunoita.

Tälla tavoin valmistettu kala on kuulemma aiemmin ollut monissa perheissä juhlavampi sunnuntaipäivällinen ja nykyisellään juhlaruokaa. Kala voidaan keittää jo edellisenä päivänä, joten juhlaruuaksi se on helpohko. Jyri on ruokalajia päässyt jo kokeilemaan ja hänen mielestään keitetty kala on hyvää.

Hernekeittoa leivän päällä ja muita ruokakokemuksia

Minua on suorastaan vaadittu kertomaan paikallisista ruuista, ja olenkin käyttänyt nämä muutamat viime viikot tutkiakseni aihetta ensin tarkemmin!

Yksi mielenkiintoisimpia havaintoja on, että työpaikkalounas tarkoittaa täällä yleisesti voileipiä. Leivät ovat ilmeisesti aika tuhteja: Jyrin mukaan kaksi leipää riittää hyvin lounaaksi. Leipien päällysteinä on esim. lohta tai kananmunaa. Tai hernekeittoa. Leivällä on siis esimerkiksi makkaraa ja pläjäys kylmää, kiinteää hernekeittoa. Tämä nakit + hernekeitto-leivänpäällyste on tullut nähtyä (ei maistettua) myös omin silmin, mutta valitettavasti kamera ei ollut mukana.

Parissa lähiravintolassamme listalla on kalavalikoimassa mm. turskaa, seitä, lohta - ja valasta. Viimeksimainittu on jäänyt kylläkin kokeilematta. Ennen Suomesta lähtöä kuulin likipitäen kaikki mahdolliset turska-aiheiset vitsit ja jutut. Odotellessani ravintolassa turska-annostani mielessäni häälyivät nuo em. jutut ja muisto lipeäkalan hajusta joulunaikaan. Yllätys oli positiivinen: Paistettu turskafilee oli mainio ja onnistunut annos, maukasta ja hyvää. Olen valmis kokeilemaan turska-ruokia jatkossakin, tosin ehkä tietyin rajoituksin. Paikallisten ravintoloiden listoilla ja ruokakauppojen tiskeissä on nimittäin tarjolla myös turskankieliä! Viime viikolla iso valtakunnallinen lehti julkaisi kalareseptejä, joukossa myös turskankielien valmistusohje.

Tietyt annokset tuntuvat olevan suosittuja ympäri maata (okei, suppea kokemukseni kattaa tällä hetkellä kaksi lähiravintolaa ja Gardemoenin ruokatarjonnan!), tällaisia ovat esim. uuniperuna pekoni-maissi -täytteellä ja seitifilee paistetun sipulin kanssa.

Lähikaupoissamme suurin osa liha-, kala- ja äyriäisvalikoimista löytyy pakastealtaista. Joidenkin tietojen mukaan täällä käy kala-auto, josta voisi suoraan hankkia tuoretta kalaa. Tähän mennessä olemme onnistuneet näkemään vain lauantaisin kierrostaan tekevän jäätelöauton!