Luettuja kirjoja

Kesä- ja heinäkuussa olen ehtinyt lukea muitakin kuin opiskelukirjoja. Kirjat ovat vaihdelleet ruotsalaistrillereistä (Roslund & Hellström) elämäkertaan (Warren Beatty).

Roslund & Hellström -kirjailijakaksikon teoksista luin kolme: Box 21, Flickan under gatan ja Edward Finnegans upprättelse. Kirjoissa rikoksia ratkoo aina sama poliisiryhmä, mutta kirjojen lukemisjärjestyksellä ei sinänsä ole suurta merkitystä - kukin teos on itsenäinen, vaikka viittauksia muihin niissä saattaakin olla. Luin viime vuonna näiden kirjailijoiden pari teosta, ja taso on mielestäni säilynyt aika hyvänä. Useissa näistä teoksista loppuratkaisu on tehokas ja yllättävä, mutta kirjoja peräkkäin lukiessa tiettyjen osioiden toistuminen häiritsi (esim. poliisien yksityiselämän pääpiirteiden kertaaminen jne.)

Philip Kerr on minulle aivan uusi tuttavuus kirjailijana. Luin hänen Berlin Noir -trilogian, joka sijoittuu 1930- ja 1940-luvun Berliiniin. Rikoksia ratkaisee yksityisetsivä, entinen poliisi Bernie Gunther. Kirjoissa oli saatu mielenkiintoisella tavalla yhdistettyä historiallisia faktoja ja rikosjuonia. Berliini tapahtumapaikkana oli sekin kiintoisa.

Leif G.W.Perssonin dekkareita olen lukenut aiemminkin, tällä kertaa oli vuorossa Mellan sommarens längtan och vinterns köld. Tämä dekkari oli ollut kesken pitkään, mutta sain sen nyt vihdoin luettua loppuun. Kirja oli hyvä, mutta sivumäärä oli massiivinen ja kun kirja oli jollain reissulla jäänyt kesken, siihen palaaminen tuntui aluksi aika haasteelliselta.

Elämäkertoja en ole lukenut kovinkaan paljon, mutta pokkarialesta lentokentältä hankin matkalukemiseksi tuoreen Warren Beatty -elämäkerran (Star). Elämäkerran kirjoittajalta (Peter Biskind) olin lukenut aiempaa tuotantoa, ja etukäteen kiinnostikin, mitä hän saa irti tällaisesta aiheesta. Warren Beatty ei ole sinänsä suosikkinäyttelijäni, mutta olen joistain hänen elokuvistaan (esim. Shampoo) pitänyt. Kirja oli massiivinen vyörytys faktoja ja huhuja, joita Beatty ja muut haastatellut kumosivat tai vahvistivat. Kirjaan olisin kaivannut filmografiaa.

Viikonloppu Oslossa

Vietimme viikonlopun Oslossa, jossa Jyri osallistui ratagolfkisoihin. Perjantaina koneemme oli myöhässä, ja saavuimme aika myöhään hotellille. Olimme tehneet huonevarauksen ja saaneet vahvistuksen, mutta paikanpäällä tilanne muuttui ongelmalliseksi. Vapaata huonetta ei tuntunutkaan olevan. Meitä palvelleen vastaanottotyöntekijän selittelyt huoneesta, joka saattaisi olla vielä jäljellä, alkoi kuulostaa hieman heikolta. Lopulta työntekijä joutui hankaluuksiin tietokoneen kanssa ja pyysi apua kollegaltaan. "Minä muistan teidät!" sanoi kollega minulle ja Jyrille. Totta, olimme yöpyneet samassa hotellissa kaksi kuukautta sitten, mutta lause kuulosti silti hieman pelottavalta. Lausahdus olikin positiivinen: "tuttu" vastaanottovirkailija järjesti meille sviitin hotellin ylimmästä kerroksesta!

Perjantai-ilta jatkui edellisen Oslon vierailumme tapaan: menimme hotellin lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan. Ravintolassa ei ole painettua viinilistaa, vaan tarjoilija vie katsomaan viinivalikoimaa, ja esittelee ehdottamansa viinin. Jyri katseli tarjoilijan ehdottamaa viiniä ja totesi, että joimme täällä viimeksikin ruuan kanssa italialaista viiniä - olisiko kyseessä ollut peräti sama viini. Baaritiskin takana oli meidän viimekertainen tarjoilijamme, joka otti valikoimasta esiin toisen pullon ja ilmoitti, että ei, emme olleet juoneet meille nyt suositeltua viiniä, vaan olimme nauttineet viimeksi tätä italialaista viiniä. Ottaen huomioon, että Oslo on Helsingin kokoluokkaa, olemme mieleenpainuvaa sorttia. Ymmärrän kyllä, miten helppoa meidät on erottaa maisemasta Glomfjordissa, mutta pääkaupungissakin...!

Lauantaina Jyrin harjoitellessa kiertelin kaupungilla ja harrastin kulttuuria. Sää oli mitä mainioin, n. 14 astetta lämpöä ja auringonpaistetta - puistot ja terassit olivat täynnä. Kävin katsomassa Ludvig Eikaas -nimisen norjalaistaiteilijan näyttelyn, paikkana Museet for samtidskunst. Em. museo on osa Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design -kokonaisuutta, joka sisältää neljä erillistä museota (Nasjonalgalleriet, Nasjonalmuseet - Arkitektur, Museet for samtidskunst ja Kunstindusstrimuseet), joihin kaikkiin on vapaa pääsy. Lauantai-iltana testasimme mainion kalaravintolan Aker Bryggella.

Sunnuntaina olin katselemassa Jyrin ratagolfkisaa Torshovissa. Tämä osa Osloa oli ihan uusi, mutta oikein mukavanoloinen, tuttavuus. Paikka on muutaman ratikkapysäkin päässä keskustasta. Vaikka Norjassa onkin jo alkanut tottua hintatasoon, julkisen liikenteen lipun hinnat yllättivät: kertalippu ratikasta ostettuna maksaa 40 kruunua! (Tosin tutustuttuani hinnastoon Oslosta palattuamme, huomasin, että ennakkoon ostettuna kertalippu onkin vain 26 kruunua.)

Erikoiskiitokset lentoyhtiölle, joka suostui muuttamaan lentolippumme viisi tuntia aiempaan koneeseen - ilman lisäkustannuksia. Paluulennolla vieressäni istui yksinään matkustanut Marcus, joka on vielä päiväkodissa. Marcus kertoili minulle norjalaisesta koulutusjärjestelmästä toivuttuaan siitä kauhistuttavasta tosiseikasta, etten minä oikeastaan puhu lainkaan norjaa. Marcus itse puhui äärimmäisen selkeätä norjaa - jos kaikki puhuisivat täällä samalla tavalla, ei minun olisi niin vaikeaa saada selkoa kulloisenkin keskustelun sisällöstä.

Lukemattomia kirjoja

Valitsin Norjan muuttokuormaamme hyllystämme kirjoja, joiden lukemista olin siirtänyt myöhempään ajankohtaan syystä tai toisesta. Juuri ennen lähtöämme Suomesta hankin myös muutamia uusia teoksia, joista olin kiinnostunut.

Lukemattomia kirjoja oli muuttolaatikoissa alunperin yhteensä 114 kpl. Enemmistö on fiktiota (78 kpl): kaikenlaista dekkareista venäläisiin klassikkoromaaneihin. Ei-fiktiossa on elämäkertoja, kulttuuria, taloutta - vähän sitä sun tätä. (Ja näihin lukemattomiin kirjoihin en ole todellakaan laskenut mukaan opiskelukirjallisuutta!)

Koska mukaanotettu kirjavalikoima on niin sekalainen, luku-urakastani tulee varmasti mielenkiintoinen. Urakka-sana tosin luo ehkä hieman väärän mielikuvan, tällainen vapaaehtoinen lukeminen ei tunnu raskaalta (vrt. lukeminen tenttiin!). Juuri nyt luen pitkästä aikaa Philip Rothia (Amerikkalainen pastoraali), viime viikon loppupuoli kului ruotsalaisen dekkarin parissa.

Lukemattomien teosten ja uutuuksien ohella otin Glomfjordiin mukaan myös joitain kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, niiden lukeminen voi tulla ajankohtaiseksi hetkellä millä hyvänsä!

Takaisin Glomfjordissa

Tässä heti alkuun maisemakuva, jonka nappasin talomme terassilta. Maiseman tärkeimmät elementit lienevät erotettavissa: puut, lumi, vuoret.

Blogin päivittäminen ei ole onnistunut viime aikoina, kun olen keskittynyt lähinnä matkustamiseen ja ollut poissa verkkoyhteyksien (ja koneen) ääreltä. Toista viikkoa kestänyt kiertomatka (Norja-Suomi-Ruotsi-Norja) päättyi eilisiltana klo 23 tienoilla takaisin Glomfjordiin ja meikäläisellä on nyt sitten takana ensimmäinen yö uudessa kodissa.

Kiertomatkan aikana vietin useita mukavia päiviä Helsingissä. Helsingistä singahdimme Eskilstunaan, jossa Jyri osallistui perinteiseen ratagolfin maratonkilpailuun. Kilpailussa oli tänä vuonna mukana yhteensä 49 kaksihenkistä joukkuetta Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta. Tulokset kertovat ruotsalaismenestyksestä. Eilinen tuli vietettyä Oslossa, jossa en ole käynytkään yli kymmeneen vuoteen. Maanantaina ei paljonkaan nähtävyyksiä ollut auki, mutta huikaisevassa auringonpaisteessa oli mukava kävellä kaupungilla. Ihmisiä oli liikkeellä paljon - luultavasti ainakin osittain lähes keväisen sään houkuttamana. Bongasin mainion kirjakaupan, jonne aion päästä tulevillakin Oslon reissuilla. Matkatavaroita oli tällä kertaa jo valmiiksi niin paljon, etten voinut valitettavasti satsata kirjahankintoihin toivomallani tavalla.

Lähtiessämme reissuun Glomfjordissa satoi räntää/vettä, mutta poissaollessamme tänne on tullut oikea talvi. Pakkasta on kymmenkunta astetta ja lunta aika paljon (joskaan ei lähellekään Helsingin kaltaista määrää!). Aurinko paistaa ja ilma on kirkas, mutta loppuviikoksi on ennusteissa luvattu taas vesisadetta ja lämpöasteita. Katsotaan, miten käy!