Viikonloppu Eskilstunassa

Jyri osallistui viikonloppuna jo perinteiseen tapaan (10. vuosi peräkkäin!) Eskilstunassa ratagolfin maratonkisaan. Meikäläinen oli luullut singahtavansa Tukholmaan, mutta nuhainen olo vei voimat ja pysyttelinkin Eskilstunassa.

Lauantaina Eskilstunan taidemuseossa oli kolmen uuden näyttelyn kunniaksi kolmituntinen tapahtuma, jossa paikalla olivat taiteilijat kertomassa teoksistaan ja dj pyörittämässä taustamusiikkia. Lukiessani etukäteen dj:n paikallaolosta kuvittelin, että tarjolla olisi loungemusiikkia, jotain taustaksi sopivaa. Sinä aikana, kun itse näyttelytilassa kiertelin, dj soitti mm. ruotsalaista uutta aaltoa sekä 1960- ja 1970- luvun amerikkalaista soulia. Setti kuulosti hyvältä!

Näyttelytkin olivat kiinnostavia: Åsa Maria Bengtssonilta oli mukana mm. videoteoksia. Tukholmalaisryhmä MADE BY: oli jo kutsunut ja kutsui näyttelyssäkin yleisöä mukaan teosten tekemiseen. Ida-Lovisa Rudolfssonin tekstiilityöt nousivat kuitenkin ehdottomasti suosikikseni näistä kolmesta näyttelystä.

Olin liikkeellä hyvin vähäisten matkatavaroiden kanssa - tarkoitukseni oli selviytyä pelkillä käsimatkatavaroilla. Tässä tilanteessa harmitti suunnattomasti, kun huomasin lauantaiaamuna Eskilstunan paikallislehdessä uutisen alkamassa olevasta loppuunmyynnistä Kulturbutik-liikkeessä. Liikkeen valikoimissa oli kirjoja, levyjä ja elokuvia. Kirjavalikoima oli mainio ja avaramielinen: dekkareista tietokirjojen kautta runoihin, klassikoista uutuuksiin, lastenkirjoista oppikirjoihin. Ja vaikka loppuunmyynti olikin alkamassa vasta tämän viikon alussa, jo lauantaina olivat käytännössä kaikki tuotteet myynnissä alehintaan. Jouduin rajaamaan kirjaostosten tekemisen hyvin tiukasti: hankin opiskeluvaatimuksiin kuuluvan Harold Pinterin näytelmän The Betrayal (SEK 45!) ja kuvitetut painokset Alice's adventures in Wonderland - ja Through the Looking Glass -teoksista sekä Tove Janssonin Sommarboken -kirjan. Hankin siis vain ohuita teoksia!

Lauantaina ehdin vielä nähdä Tinker Tailor Soldier Spy (Pappi Lukkari Talonpoika Vakooja) -elokuvan. Tästä elokuvasta voisi kirjoittaa yhden sanan arvion: loistava. Olin ehtinyt jo lukea useita kehuvia arvioita tästä leffasta monista eri medioista. Olen samaa mieltä kehujen kanssa: elokuvassa tuntui kaikki olevan kohdallaan: näyttelijät, lavastus, puvustus, musiikki ja elokuvan rytmi ylipäätään. Erikseen on mainittava Gary Oldman, pitkästä aikaa draamaroolissa ja huikeassa vedossa. Elokuvan jännitys muodostuu ilman isoja erikoistehosteita ja huikean vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia. Henkilöiden eleet, ilmeet ja sanat ovat keskeisiä - kannattaa katsella tarkasti. Olen lukenut joitain Le Carren romaaneja, mutten juuri tämän elokuvan pohjana ollutta. Ylen uutisissa oli muuten juuri tänään juttua samaisesta elokuvasta

Oldtimers-EM: valokuvia

Arto Borgin valokuvasaalis oldtimers-EM -kisareissusta on nyt verkossa. Kisatilanteita, avajaiset & päättäjäiset ja paljon muutakin ihmeteltävää Manse RG:n sivustolla

Oldtimers-EM

Ratagolfin Oldtimers-sarjan EM-kilpailut pelattiin Saksan Kunzellissa 10.-13.8.2011. Kilpailuihin osallistui 30 nais- ja 69 miespelaajaa. Naisjoukkueita oli mukana seitsemän ja miesjoukkueita 10 kappaletta. Suomesta oli mukana yksi naispelaaja sekä seitsenhenkinen miesjoukkue. Jyri oli mukana pelaajana ja meikä yhtenä huoltajista.

Oldtimers-pelaajien ikärajasta, huoltajista yms. kirjoitin viime vuoden elokuussa Chebin kisaraportissani.

Kilpailumenetelmä. Oldtimers-EM -kilpailuissa kokeiltiin tänä vuonna uudenlaista pelitapaa, jossa jaetaan mitalit sekä lyöntipeleissä että ratavoittokisassa erikseen. Tällä tavoin saadaan joukkuemestaruuksien lisäksi ratkottua henkilökohtaiset mestaruudet kahdella eri tavalla. Lyöntipeli-finaaliin pääsee 9 naista ja 16 miestä (tänä vuonna tosin 19 miestä tasatulosten vuoksi) ja ratavoitto-pudotuspeleihin 16 naista ja 32 miestä.

Suomalaisedustajien sijoitus. Suomen edustajilla ei tänä vuonna valitettavasti ollut kisassa menestystä. Miesten joukkueen sijoitus oli 9./10. Paras miespelaajamme oli Marko Nuotio, joka jäi ensimmäisenä pelaajana pois pudotuspeleistä (sijoitus 33./69). Yhteispohjoismaisessa tai muuten vain urheilullisessa hengessä hurrasimme tanskalais- ja ruotsalaisedustajille, jotka etenivät finaalikierroksille. Loppuviimeksi kannustimme Ruotsin Jan-Åke Perssonia, joka kuitenkin joutui taipumaan Itävallan Reinhard Schusterille pudotuspelin kultamitaliottelussa. Persson kirkasti viimevuotisen henkilökohtaisen pronssin hopeaksi.

Joukkuemestaruudet.
Kuten niin monesti ennenkin ratagolfin arvokisoissa Saksa, Ruotsi ja Itävalta olivat taas vahvoja.
Naisjoukkueet: 1. Saksa, 2. Ruotsi, 3. Itävalta


Miesjoukkueet: 1. Saksa, 2. Ruotsi, 3. Sveitsi



Henkilökohtaiset mestaruudet. Lyöntipeli:

Naiset:1. Gaby Rahmlow (Saksa), 2. Alice Kobisch (Saksa), 3. Linda Lundberg (Ruotsi)





Miehet (kolmoisvoitto Saksaan)
1. Philip Busche, 2. Markus Janssen, 3. Karl-Heinz Gerwert.













Pudotuspelit:
Naiset: 1. Heidi Stricker (Sveitsi), 2. Gaby Rahmlow (Saksa), 3. Antonella Flamini (Italia).





Miehet: 1. Reinhard Schuster (Itävalta), 2. Jan-Åke Persson (Ruotsi), 3. Zdenek Andr (Tsekki).





















Kisatulokset (järjestäjien sivuilla)

Havaintoja Saksasta

Blogissa oli päivitystauko ratagolfin oldtimers-sarjan EM-kisareissun ajan. Kisat käytiin Kunzellissa, Saksassa. Puolentoista viikon mittaiselta reissulta palattiin eilisiltana. Kuvia ja varsinaisia kisatunnelmia on tulossa blogiin tällä viikolla.

Yleishavaintoja Saksan-reissulta:

Kieli. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla kannattaa varautua osamaan edes joitain perusasioita saksaksi. Englantia kyllä osataan ainakin vähän, mutta esim. englanninkielisiä ruokalistoja ei välttämättä ole tarjolla.

Ruoka ja juoma. Kunzellissa käyttämissämme ravintoloissa oli tarjolla kahta annoskokoa: iso ja jättimäinen. Ruokalistalla oli perinteisiä lajeja makkaroista sianpääsylttyyn. Gulassikeittoa tuntui olevan tarjolla likipitäen joka paikassa alkuruokana. Juomapuolella vehnäoluiden lisäksi oli listalla myös paikallisia oluita. Viineistä valtaosa oli tietysti saksalaisia, lasillisen hinta vaihteli kahdesta eurosta neljään euroon.

Hinnat. Hintataso (ainakin niissä ravintoloissa, joita käytimme) oli aika kohtuullinen. Juomien osalta on mainittava, että olut oli ravintoloissa halvempaa kuin vesi.

Matkakuvia Chebin reissulta

Suomen oldtimers-maajoukkueen pelaaja Arto Borg on julkaissut EM-kisamatkakuvia verkossa tamperelaisen ratagolfseuran kuvagalleriassa.

Kuvia on runsaasti! Mukana on aivan loistavia tilanneotoksia kentän pelitapahtumista, kisatunnelmia hyvin välittäviä kuvia, mutta myös maisemia Chebista ja matkan varrelta.

Oldtimers-EM

Ratagolfin oldtimers-sarjan EM-kilpailut pelattiin Tsekissä 11.-14.8. betoni- ja eterniittialustalla. Kisaan osallistui 79 mies- ja 36 naispelaajaa. Suomen edustajina kisoissa oli mukana seitsemän miestä ja yksi nainen. Henkilökohtaisten sarjojen lisäksi pelattiin myös joukkuekisa. Miesjoukkueita oli mukana 11 ja naisjoukkueita 9. Miesjoukkueessa on 6+1 jäsentä ja naisilla vastaavasti 3+1. YLE teki juuri ennen maajoukkuematkaa lajista jutun, jossa myös linjailtiin Suomen edustajien tavoitteita.

Ratagolfissa oldtimerseihin voi siirtyä pelaamaan sinä vuonna, jolloin täyttää 46. Suomen miesjoukkueessa tapahtuikin nyt sukupolvenvaihdos, kun kolme maajoukkuepelaajista siirtyi vasta tänä vuonna oldtimers-sarjaan (esim. Jyri!). Maajoukkuevalinnat tekee päävalmentaja ja pelaajavalinnat pohjautuvat erikseen ilmoitetuissa kisoissa annettuihin pelinäyttöihin.

Pelaajat ja huoltajat. Pelaajien lisäksi kukin maa saa lähettää kisoihin huoltajia, maksimissaan 2 huoltajaa/alusta/joukkue. Yhteensä Suomen maajoukkueessa oli siis 12 jäsentä. Huoltajat ovat yleensä usein (entisiä tai nykyisiä) pelaajia. Heidän tehtäviinsä kuuluvat esim. ratojen puhdistaminen ennen lyöntiä, pallojen virittäminen oikeaan lämpötilaan (jäähdytys/lämmitys) ja pelaajien tukeminen kaikin tavoin. Olin nyt huoltajan roolissa mukana toista kertaa ratagolfin arvokisoissa - ja toista kertaa nimenomaan oldtimers-sarjan kisoissa. (Huoltajien valintaa ei koske oldtimers-alaikäraja kuten pelaajia!) Suomen maajoukkueen jäsenten ja kaikkien muidenkin kisaan osallistuneiden kuvat löytyvät EM-kisojen verkkosivuston kuvagalleriasta. Häveliäisyys- tms. syistä esiinnyn huoltajaosion kuvassa salanimellä.

Kisamatka alkoi 5. elokuuta anivarhain, suorastaan keskellä yötä. Meillä oli aamulento Berliiniin ja kokoontuminen lentokentällä 4.30! Berliinistä ajoimme kisakaupunki Chebiin nelisen tuntia ja jo iltapäivällä pääsimme kentälle tutustumaan alustavasti ratoihin. Virallisina harjoituspäivinä (6.-10.8.) osallistujamaat on jaettu harjoitusvuoroihin, aamuvuoro on klo 8-13 ja iltapäivävuoro klo 13-18. Klo 18 jälkeen on vapaata harjoitteluaikaa. Sivuhuomautuksena voisin mainita, että virallisina harjoittelupäivinä pitää joukkueen jäsenten olla pukeutuneena maansa edustusasuun.

Sää. Sadepilvi oli varmaankin seurannut meitä Glomfjordista, sillä perjantaina satoi koko päivän, eikä kentälle päästy ollenkaan. Muinakin harjoittelupäivinä sadetta saatiin kaikenlaisella volyymilla pienestä tihuuttelusta hanat auki -malliin asti. Sateessa keli oli välillä aika viileä, mutta sen vastapainona aurinkoisina hetkinä pärjäsi hyvin shorteissa ja t-paidassa.

Kisat. Kilpailut alkoivat klo 9.00, ja kentälle lähdettiin puoli kahdeksalta. Kisaohjelman mukaan tarkoitus oli pelata kolme kierrosta keskiviikkona sekä torstaina ja perjantaina kaksi, henkilökohtaiset finaalit olisivat vuorossa lauantaina. Koska sääennusteen mukaan luvassa oli melkoisia sateita, peliohjelmaan tehtiin muutos: keskiviikkona pelattiin neljä kierrosta varmuuden vuoksi. Kisassa oli käytössä suomalainen tulospalvelu, joka mahdollisti tulosseurannan netissä reaaliajassa.

Ratagolfin kansainvälisissä kisoissa kärjessä ovat yleensä Saksa, Itävalta, Ruotsi ja Sveitsi. Ensimmäisen joukkuekierroksen jälkeen Suomen miesjoukkueen tilanne näytti oikein hyvältä, mutta loppuviimeksi tuloksena oli kahdeksas sija. Mies- ja naisjoukkueissa mitalikolmikko oli täsmälleen sama: Saksa, Italia ja Tsekki.

Henkilökohtaisiin finaaleihin pääsi 32 miestä ja 16 naista. Jo muutaman vuoden ajan finaalit ovat olleet pudotuspelimuotoisia. Tämä pelimuoto tuo aina tullessaan kaikenlaisia yllätyksiä ja jännitystä. Tällä kertaa suomalaisille tuli jännittämistä jo ennen finaaleja: suomalaispelaaja Marko Nuotio joutui perjantaina neljän hengen uusintaan pääsystä 32:n parhaan joukkoon. Perjantaina sää oli pelipäivistä kaikista huonoin ja niinpä uusintakin pelattiin sateessa. Sadesään vuoksi kentällä sallittiin normaalia enemmän huoltajia - uusinnan aikana radanvieruksella varjoja olivat pitelemässä huoltajien lisäksi myös pelaajat, eikä kannustushuudoissakaan säästelty. Kuvassa vasemmassa laidassa lyöntiin valmistautuva Marko (sini-valkoiset verkkarit) ja Suomen päävalmentaja sekä meikäläinen huoltajakollegansa kanssa kuvan oikeassa laidassa.

Marko selviytyi uusinnan kautta pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä oli mukana myös toinen suomalainen, sijalle 23 alkukilpailussa päässyt Jukka Reunavuori. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Markon vastustaja oli italialainen Franceso Leuci, joka voitettuaan Markon eteni lopulta hopealle asti. Jukka voitti ensimmäisella kierroksella vastaansa tulleen tsekkiläisen, mutta joutui taipumaan toisella pudotuspelikierroksella italialaiselle Michele Graffeolle (joka muuten hävisi 3. kierroksella Markon pudottaneelle Leucille). Kun suomalaisia ei enää ollut mukana kisassa, siirryimme kannustamaan ainoaa jatkossa ollutta ruotsalaispelaajaa (Jan-Åke Persson), joka tuli kolmanneksi (hävisi Leucille 4. kierroksella!). Ruotsalaispronssin varmistuttua paiskoimme ylävitosia ruotsalaispelaajien kanssa: ainakin yksi pohjoismaalainen mitaleilla!

Naisten sarjassa kultaa sai Italian Antonella Flamini, hopeaa saksalainen Gaby Rahmlow ja pronssia italialainen Ornella Campora.

Miesten sarjan voitti itävaltalainen Reinhard Schuster. Pudotuspelien täydelliset tulokset löytyvät tulospalvelusta.

Kilpailu tarjosi huoltajankin näkökulmasta suuria tunteita laidasta laitaan: onnistumisen euforiasta pettymykseen. Erityisen hienoa oli Suomen joukkueen sisäinen tsemppaus. Vaikka isoon menestykseen ei tänä vuonna yllettykään, uusi mahdollisuus oldtimerseille tarjoutuu ensi vuonna EM-kisoissa Saksassa. Seuraava ratagolfin arvokilpailu, (yleisen sarjan EM-kisat Italian Predazzossa) käynnistyy muutaman päivän päästä, ja sieltä toivotaan tietysti parhainta mahdollista suomalaismenestystä!

Pitkä viikonloppu Karlstadissa (osa 1)

Jo useita kuukausia sitten olimme merkanneet allakoihimme Suomen reissun heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle, jolloin Jyrin oli tarkoitus osallistua betoniratojen SM-kilpailuihin Vaasassa. Viime hetkillä kisan ajankohta siirtyi ja Jyrin osallistuminen muuttui samalla mahdottomaksi. Norjalaiset pelikaverit vinkkasivat, että Ruotsissa olisi kuitenkin tarjolla betonikisa. Oslolaisten vinkkaajien mielestä pelipaikkana oleva Skoghallsin kenttä olisi suht' lähelläkin (n. 220 km), mutta meiltä Glomfjordista matkaa kertyi gps:n mukaan n. 1400 km/suunta. Meidän oli ollut tarkoitus ajella omalla autollamme Vaasaan. Vaasan sijaan päätimme ajaa Karlstadiin.

Menomatka. Lähdimme matkaan torstaiaamuna hieman ennen yhtätoista. Ajatuksena oli ajella 12-13 tuntia ja yöpyä jossain sopivassa paikassa Ruotsissa. Matka eteni aika mukavasti Ruotsin Lappiin asti, jossa pääsimme seuraamaan tietöitä ruotsalaiseen malliin: päällyste oli poistettu ja tielle oli levitetty hyvin karkeaa soraa. Päällystystyöt olivat jo käynnissä, mutta kymmenien kilometrien matka ajeltiin karkealla soralla huikealla alle 40 km:n tuntivauhdilla. Lisäksi tietyöosuudella oli tietenkin paikkoja, joissa liikenne pääsi etenemään vain yhdellä kaistalla eli odottelimme ja odottelimme vastaantulevaa liikennettä. Lomakauden vuoksi liikennettä (varsinkin matkailuautoja ja asuntovaunua vetäviä autoja) oli paljon.

Pari kertaa gps ehdotti lyhyempää reittiä, ja päädyimme ajelemaan sateen jäljiltä kuraisia hiekkateitä. Puolen yön tietämillä saavuimme Svegiin, joka vaikutti sopivalta yöpymispaikalta. Matkaa Karlstadiin oli jäljellä vielä hieman alle 400 km. Suunnittelimme nukkuvamme kuutisen tuntia ja puoleen päivään mennessä olisimme määränpäässä. Kumpaakaan ei kuitenkaan väsyttänyt ja koska hotellihuone Karlstadissa olisi kuulemma käytettävissämme varhaisesta aamusta, päätimme ajaa samantien perille asti.

Ehdimme tutustua ruotsalaisiin radion yöohjelmiin - ja useisiin tienvarren pysähdyspaikkoihin, kun kolmen tienoilla uni meinasi ottaa väkisin vallan. Viimeinen tunti olikin sitten melkoista taistelua, mutta puoli viiden tienoilla pääsimme hotelliin. Lyhyt hämärän hetki oli ohitettu ja oli taas valoisaa, kun pääsimme nukkumaan.

Kisa. Puolen päivän aikaan syödyn aamiaisen jälkeen suuntasimme kentälle. Jyri pelasi ihka ensimmäisen kerran näillä radoilla ja samaten ensimmäisen kerran oldtimers-sarjassa. Norjalaiset neuvoivat Jyrille auliisti pelimenetelmiä (olivat lähettäneet jo etukäteen pelivinkit sähköpostilla!) ja hämmästelivät meidän ajo-urakkaa Glomfjordista. Huhu automatkailustamme oli saavuttanut myös sellaisia ruotsalaispelaajia, joita emme olleet nähneet aikoihin. Koska huhuilla on taipumus muuntua, olin varma, että jotkut kuulivat meidän ajaneen ilman yhtään taukoa koko 1400 km:n matkan. Yritin ehdotella Jyrille, että vahvistamalla em. väärää käsitystä hän saisi henkisen yliotteen vastustajistaan!

Kisaan oli ilmoittautunut huikeat 101 pelaajaa - Suomen vinkkelistä aika käsittämätön määrä, kun kyse ei ollut maan mestaruuskisoista! Osanottajista 95 oli Ruotsista, viisi Norjasta ja yksi Suomesta. Yli kolmasosa pelaajista oli oldtimers-luokissa, kyse oli Ruotsin liiton maajoukkuekatsastuskisasta. Lauantaina kaikki pelasivat kolme kierrosta, sunnuntaina kaikki pelasivat kaksi kierrosta ja parhaat vielä yhden finaalikierroksen. Lopputuloksissa Jyrin sijoitus oldtimers-miesten sarjassa oli 15./31. - ei lainkaan hullummin olosuhteet huomioonottaen.

Viikonloppu Oslossa

Vietimme viikonlopun Oslossa, jossa Jyri osallistui ratagolfkisoihin. Perjantaina koneemme oli myöhässä, ja saavuimme aika myöhään hotellille. Olimme tehneet huonevarauksen ja saaneet vahvistuksen, mutta paikanpäällä tilanne muuttui ongelmalliseksi. Vapaata huonetta ei tuntunutkaan olevan. Meitä palvelleen vastaanottotyöntekijän selittelyt huoneesta, joka saattaisi olla vielä jäljellä, alkoi kuulostaa hieman heikolta. Lopulta työntekijä joutui hankaluuksiin tietokoneen kanssa ja pyysi apua kollegaltaan. "Minä muistan teidät!" sanoi kollega minulle ja Jyrille. Totta, olimme yöpyneet samassa hotellissa kaksi kuukautta sitten, mutta lause kuulosti silti hieman pelottavalta. Lausahdus olikin positiivinen: "tuttu" vastaanottovirkailija järjesti meille sviitin hotellin ylimmästä kerroksesta!

Perjantai-ilta jatkui edellisen Oslon vierailumme tapaan: menimme hotellin lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan. Ravintolassa ei ole painettua viinilistaa, vaan tarjoilija vie katsomaan viinivalikoimaa, ja esittelee ehdottamansa viinin. Jyri katseli tarjoilijan ehdottamaa viiniä ja totesi, että joimme täällä viimeksikin ruuan kanssa italialaista viiniä - olisiko kyseessä ollut peräti sama viini. Baaritiskin takana oli meidän viimekertainen tarjoilijamme, joka otti valikoimasta esiin toisen pullon ja ilmoitti, että ei, emme olleet juoneet meille nyt suositeltua viiniä, vaan olimme nauttineet viimeksi tätä italialaista viiniä. Ottaen huomioon, että Oslo on Helsingin kokoluokkaa, olemme mieleenpainuvaa sorttia. Ymmärrän kyllä, miten helppoa meidät on erottaa maisemasta Glomfjordissa, mutta pääkaupungissakin...!

Lauantaina Jyrin harjoitellessa kiertelin kaupungilla ja harrastin kulttuuria. Sää oli mitä mainioin, n. 14 astetta lämpöä ja auringonpaistetta - puistot ja terassit olivat täynnä. Kävin katsomassa Ludvig Eikaas -nimisen norjalaistaiteilijan näyttelyn, paikkana Museet for samtidskunst. Em. museo on osa Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design -kokonaisuutta, joka sisältää neljä erillistä museota (Nasjonalgalleriet, Nasjonalmuseet - Arkitektur, Museet for samtidskunst ja Kunstindusstrimuseet), joihin kaikkiin on vapaa pääsy. Lauantai-iltana testasimme mainion kalaravintolan Aker Bryggella.

Sunnuntaina olin katselemassa Jyrin ratagolfkisaa Torshovissa. Tämä osa Osloa oli ihan uusi, mutta oikein mukavanoloinen, tuttavuus. Paikka on muutaman ratikkapysäkin päässä keskustasta. Vaikka Norjassa onkin jo alkanut tottua hintatasoon, julkisen liikenteen lipun hinnat yllättivät: kertalippu ratikasta ostettuna maksaa 40 kruunua! (Tosin tutustuttuani hinnastoon Oslosta palattuamme, huomasin, että ennakkoon ostettuna kertalippu onkin vain 26 kruunua.)

Erikoiskiitokset lentoyhtiölle, joka suostui muuttamaan lentolippumme viisi tuntia aiempaan koneeseen - ilman lisäkustannuksia. Paluulennolla vieressäni istui yksinään matkustanut Marcus, joka on vielä päiväkodissa. Marcus kertoili minulle norjalaisesta koulutusjärjestelmästä toivuttuaan siitä kauhistuttavasta tosiseikasta, etten minä oikeastaan puhu lainkaan norjaa. Marcus itse puhui äärimmäisen selkeätä norjaa - jos kaikki puhuisivat täällä samalla tavalla, ei minun olisi niin vaikeaa saada selkoa kulloisenkin keskustelun sisällöstä.

Takaisin Glomfjordissa

Tässä heti alkuun maisemakuva, jonka nappasin talomme terassilta. Maiseman tärkeimmät elementit lienevät erotettavissa: puut, lumi, vuoret.

Blogin päivittäminen ei ole onnistunut viime aikoina, kun olen keskittynyt lähinnä matkustamiseen ja ollut poissa verkkoyhteyksien (ja koneen) ääreltä. Toista viikkoa kestänyt kiertomatka (Norja-Suomi-Ruotsi-Norja) päättyi eilisiltana klo 23 tienoilla takaisin Glomfjordiin ja meikäläisellä on nyt sitten takana ensimmäinen yö uudessa kodissa.

Kiertomatkan aikana vietin useita mukavia päiviä Helsingissä. Helsingistä singahdimme Eskilstunaan, jossa Jyri osallistui perinteiseen ratagolfin maratonkilpailuun. Kilpailussa oli tänä vuonna mukana yhteensä 49 kaksihenkistä joukkuetta Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta. Tulokset kertovat ruotsalaismenestyksestä. Eilinen tuli vietettyä Oslossa, jossa en ole käynytkään yli kymmeneen vuoteen. Maanantaina ei paljonkaan nähtävyyksiä ollut auki, mutta huikaisevassa auringonpaisteessa oli mukava kävellä kaupungilla. Ihmisiä oli liikkeellä paljon - luultavasti ainakin osittain lähes keväisen sään houkuttamana. Bongasin mainion kirjakaupan, jonne aion päästä tulevillakin Oslon reissuilla. Matkatavaroita oli tällä kertaa jo valmiiksi niin paljon, etten voinut valitettavasti satsata kirjahankintoihin toivomallani tavalla.

Lähtiessämme reissuun Glomfjordissa satoi räntää/vettä, mutta poissaollessamme tänne on tullut oikea talvi. Pakkasta on kymmenkunta astetta ja lunta aika paljon (joskaan ei lähellekään Helsingin kaltaista määrää!). Aurinko paistaa ja ilma on kirkas, mutta loppuviikoksi on ennusteissa luvattu taas vesisadetta ja lämpöasteita. Katsotaan, miten käy!