Digitaalinen kino

Ehdimme jo ihmetellä koko kevään kestänyttä Glomfjord Kinon remontointia, jossa teatteri muutettiin digitaaliseksi. Mielestämme kuulosti sangen hauskalta, että elokuvateatteri, jossa esityksiä on kahtena iltana viikossa eikä kesäisin lainkaan, digitalisoidaan.

Tähänkin ihmettelyyn on kuitenkin olemassa selitys. Pari päivää sitten julkaistun Ylen uutisen mukaan Norja on maailman ensimmäinen maa, jossa kaikki elokuvateatterit ovat digitaalisia.

Toivottavasti Glomfjord Kinoon saadaan digitaalisuuden myötä esim. enemmän esityksiä viikottain ja laajempi ohjelmistovalikoima.

Yle.fi 1.8.2011: Norjasta maailman ensimmäinen täysin digitaalinen elokuvamaa

MM-kisat

MM-hiihdot ovat loppuneet ja vihdoinkin televisiosta alkaa tulla NRK:n kanavilta muutakin kuin kisaohjelmaa. Suorien kisalähetysten lisäksi ohjelmistossa oli joka päivä 1-2 uusintaa/kertausta kisatapahtumista ja niiden päälle koko illan kestävä kisastudio. Kisastudiossa oli urheilijahaastattelujen lisäksi myös muuta sisältöä: Yksi NRK:n toimittajista asui kisojen ajan teltassa Holmenkollenilla ja raportoi metsän siimeksestä, toinen haastatteli (enimmäkseen norjalais-) mitalisteja tunnelmallisessa hirsimökissä, kolmas teki haastatteluja Oslon keskustassa. Lisäksi joka ilta oli tarjolla mm. vaihtoehtoista hiihdonopetusta milloin minkäkinlaisilla huumorisuksilla tai tavallisilla suksilla, mutta normaalista hiihdosta poiketen.

Seitsemän viikkoa ennen MM-kisoja alkoi NRK:lla Mitt liv som Northug -otsikolla varustettu tosi-tv -tyyppinen haastekisa, jossa urheilua muutoin harrastamaton norjalaisnäyttelijä Mads Ousdal treenasi kohdatakseen MM-kisojen aikana kilpaladulla vastaavan ruotsalaiskisan ("Mitt liv som Hellner") osallistujan, Eric Segerstedtin. Tarvitseeko edes mainita, että norjalaisosallistuja voitti tämänkin kisan?

Norjalaismediassa muistettiin tavalla tai toisella jokaisena kisapäivänä nostaa esille Lahden MM-kisojen dopingasiat. Tämä uutisointi alkoi jo itse asiassa ennen kisoja, kun suurimman sanomalehden kaksi toimittajaa oli ollut Suomessa jahtaamassa mm. erästä entistä kilpahiihtäjää. Aiheesta kysyttiin myös Suomen pääministeriltä, joka oli haastatteluvieraana ruotsalais- ja norjalaiskollegansa kanssa NRK:n hirsimökkistudiolla yhtenä iltana.

Doping-asian lisäksi lähes joka päivä seurattiin jotain itkevää norjalaista (mies-) urheilijaa. Yksi mäkihyppääjä itki, kun ei mahtunut joukkueeseen (tämä tapahtui kaksi kertaa!). Kaksi muuta mäkihyppääjää itki, kun hyppy ei sujunut toisella kierroksella. Voittoisan mieshiihtäjän itkua maalialueella katseltiin ensin suorassa tv-lähetyksessä ja sittemmin illan kisastudiossa, jossa ko. hiihtäjä sai kertoa omin sanoin, miltä tuntui. Samaa itkupätkää saattoi halutessaan katsella tietysti myös netissä ja seuraavan päivän sanomalehden urheiluosio oli pullollaan analyysiä siitä, miten tällainen itkeminen vaikuttaa imagoon ja yleisön sympatioihin.

Ei ole vaikea uskoa juttuja, joiden mukaan norjalaisyleisö paikanpäällä kannusti myös muita kuin omiaan: Glomfjordissa Jyri sai työkavereiltaan kisojen alkupuolella ensin pienimuotoista hattuilua Suomen "kisamenestyksestä", mutta Heikkisen kultamitalin jälkeen tulikin sitten useita onnitteluja. Jopa meikäläinen sai eräältä paikalliselta tutulta onnittelutekstarin Suomen hienosta menestyksestä miesten 15 km:n kisassa! NRK:n haastattelussa tosin yritettiin omia ainakin osin suomalaiskultamitali Norjaan päävalmentajan kansalaisuuden varjolla.

Masentavinta oli seurata kisoja katselemalla ja kuuntelemalla NRK:n lähetyksiä ja vilkuilemalla samalla suomalaisia tai norjalaisia nettikeskustelijoiden kommentteja. Kisatuloksia oli hakea joko YLEn sivustolta tai kisojen virallisesta tulospalvelusta. NRK:n teksti-tv ja nettisivusto eivät tässä tilanteessa auttaneet. Saadakseen selville NRK:n sivuilta esim. kuka voitti miesten 15 km, piti jaksaa lukea loppuun asti kahta norjalaismitalistia hehkuttanut piiiiiiiitkä uutinen. Ihan lopussa muistettiin mainita voittaja. Toista se on täällä Nordlandissa: Avisa Nordland oli tehnyt uutisen, jossa kerrottiin heti kärkeen voittaja, vieläpä kuvan kanssa.

Oldtimers-EM

Ratagolfin oldtimers-sarjan EM-kilpailut pelattiin Tsekissä 11.-14.8. betoni- ja eterniittialustalla. Kisaan osallistui 79 mies- ja 36 naispelaajaa. Suomen edustajina kisoissa oli mukana seitsemän miestä ja yksi nainen. Henkilökohtaisten sarjojen lisäksi pelattiin myös joukkuekisa. Miesjoukkueita oli mukana 11 ja naisjoukkueita 9. Miesjoukkueessa on 6+1 jäsentä ja naisilla vastaavasti 3+1. YLE teki juuri ennen maajoukkuematkaa lajista jutun, jossa myös linjailtiin Suomen edustajien tavoitteita.

Ratagolfissa oldtimerseihin voi siirtyä pelaamaan sinä vuonna, jolloin täyttää 46. Suomen miesjoukkueessa tapahtuikin nyt sukupolvenvaihdos, kun kolme maajoukkuepelaajista siirtyi vasta tänä vuonna oldtimers-sarjaan (esim. Jyri!). Maajoukkuevalinnat tekee päävalmentaja ja pelaajavalinnat pohjautuvat erikseen ilmoitetuissa kisoissa annettuihin pelinäyttöihin.

Pelaajat ja huoltajat. Pelaajien lisäksi kukin maa saa lähettää kisoihin huoltajia, maksimissaan 2 huoltajaa/alusta/joukkue. Yhteensä Suomen maajoukkueessa oli siis 12 jäsentä. Huoltajat ovat yleensä usein (entisiä tai nykyisiä) pelaajia. Heidän tehtäviinsä kuuluvat esim. ratojen puhdistaminen ennen lyöntiä, pallojen virittäminen oikeaan lämpötilaan (jäähdytys/lämmitys) ja pelaajien tukeminen kaikin tavoin. Olin nyt huoltajan roolissa mukana toista kertaa ratagolfin arvokisoissa - ja toista kertaa nimenomaan oldtimers-sarjan kisoissa. (Huoltajien valintaa ei koske oldtimers-alaikäraja kuten pelaajia!) Suomen maajoukkueen jäsenten ja kaikkien muidenkin kisaan osallistuneiden kuvat löytyvät EM-kisojen verkkosivuston kuvagalleriasta. Häveliäisyys- tms. syistä esiinnyn huoltajaosion kuvassa salanimellä.

Kisamatka alkoi 5. elokuuta anivarhain, suorastaan keskellä yötä. Meillä oli aamulento Berliiniin ja kokoontuminen lentokentällä 4.30! Berliinistä ajoimme kisakaupunki Chebiin nelisen tuntia ja jo iltapäivällä pääsimme kentälle tutustumaan alustavasti ratoihin. Virallisina harjoituspäivinä (6.-10.8.) osallistujamaat on jaettu harjoitusvuoroihin, aamuvuoro on klo 8-13 ja iltapäivävuoro klo 13-18. Klo 18 jälkeen on vapaata harjoitteluaikaa. Sivuhuomautuksena voisin mainita, että virallisina harjoittelupäivinä pitää joukkueen jäsenten olla pukeutuneena maansa edustusasuun.

Sää. Sadepilvi oli varmaankin seurannut meitä Glomfjordista, sillä perjantaina satoi koko päivän, eikä kentälle päästy ollenkaan. Muinakin harjoittelupäivinä sadetta saatiin kaikenlaisella volyymilla pienestä tihuuttelusta hanat auki -malliin asti. Sateessa keli oli välillä aika viileä, mutta sen vastapainona aurinkoisina hetkinä pärjäsi hyvin shorteissa ja t-paidassa.

Kisat. Kilpailut alkoivat klo 9.00, ja kentälle lähdettiin puoli kahdeksalta. Kisaohjelman mukaan tarkoitus oli pelata kolme kierrosta keskiviikkona sekä torstaina ja perjantaina kaksi, henkilökohtaiset finaalit olisivat vuorossa lauantaina. Koska sääennusteen mukaan luvassa oli melkoisia sateita, peliohjelmaan tehtiin muutos: keskiviikkona pelattiin neljä kierrosta varmuuden vuoksi. Kisassa oli käytössä suomalainen tulospalvelu, joka mahdollisti tulosseurannan netissä reaaliajassa.

Ratagolfin kansainvälisissä kisoissa kärjessä ovat yleensä Saksa, Itävalta, Ruotsi ja Sveitsi. Ensimmäisen joukkuekierroksen jälkeen Suomen miesjoukkueen tilanne näytti oikein hyvältä, mutta loppuviimeksi tuloksena oli kahdeksas sija. Mies- ja naisjoukkueissa mitalikolmikko oli täsmälleen sama: Saksa, Italia ja Tsekki.

Henkilökohtaisiin finaaleihin pääsi 32 miestä ja 16 naista. Jo muutaman vuoden ajan finaalit ovat olleet pudotuspelimuotoisia. Tämä pelimuoto tuo aina tullessaan kaikenlaisia yllätyksiä ja jännitystä. Tällä kertaa suomalaisille tuli jännittämistä jo ennen finaaleja: suomalaispelaaja Marko Nuotio joutui perjantaina neljän hengen uusintaan pääsystä 32:n parhaan joukkoon. Perjantaina sää oli pelipäivistä kaikista huonoin ja niinpä uusintakin pelattiin sateessa. Sadesään vuoksi kentällä sallittiin normaalia enemmän huoltajia - uusinnan aikana radanvieruksella varjoja olivat pitelemässä huoltajien lisäksi myös pelaajat, eikä kannustushuudoissakaan säästelty. Kuvassa vasemmassa laidassa lyöntiin valmistautuva Marko (sini-valkoiset verkkarit) ja Suomen päävalmentaja sekä meikäläinen huoltajakollegansa kanssa kuvan oikeassa laidassa.

Marko selviytyi uusinnan kautta pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä oli mukana myös toinen suomalainen, sijalle 23 alkukilpailussa päässyt Jukka Reunavuori. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Markon vastustaja oli italialainen Franceso Leuci, joka voitettuaan Markon eteni lopulta hopealle asti. Jukka voitti ensimmäisella kierroksella vastaansa tulleen tsekkiläisen, mutta joutui taipumaan toisella pudotuspelikierroksella italialaiselle Michele Graffeolle (joka muuten hävisi 3. kierroksella Markon pudottaneelle Leucille). Kun suomalaisia ei enää ollut mukana kisassa, siirryimme kannustamaan ainoaa jatkossa ollutta ruotsalaispelaajaa (Jan-Åke Persson), joka tuli kolmanneksi (hävisi Leucille 4. kierroksella!). Ruotsalaispronssin varmistuttua paiskoimme ylävitosia ruotsalaispelaajien kanssa: ainakin yksi pohjoismaalainen mitaleilla!

Naisten sarjassa kultaa sai Italian Antonella Flamini, hopeaa saksalainen Gaby Rahmlow ja pronssia italialainen Ornella Campora.

Miesten sarjan voitti itävaltalainen Reinhard Schuster. Pudotuspelien täydelliset tulokset löytyvät tulospalvelusta.

Kilpailu tarjosi huoltajankin näkökulmasta suuria tunteita laidasta laitaan: onnistumisen euforiasta pettymykseen. Erityisen hienoa oli Suomen joukkueen sisäinen tsemppaus. Vaikka isoon menestykseen ei tänä vuonna yllettykään, uusi mahdollisuus oldtimerseille tarjoutuu ensi vuonna EM-kisoissa Saksassa. Seuraava ratagolfin arvokilpailu, (yleisen sarjan EM-kisat Italian Predazzossa) käynnistyy muutaman päivän päästä, ja sieltä toivotaan tietysti parhainta mahdollista suomalaismenestystä!