Kaksi vuotta

14.tammikuuta tuli kaksi vuotta virallisesta muuttopäivästäni Glomfjordiin. Jyrihän oli aloittanut työt täällä jo tammikuun alussa. Ensimmäiset viikot asuimme tilapäismajoituksessa tavaroitamme odotellessa. Torstaina tuli puolestaan kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun muuttokuormamme saapui Glomfjordiin ja muutimme nykyiseen kotiimme. Meillä on siis mistä valita, jos haluamme jotenkin juhlistaa Glomfjordiin asettumista.

Asettumisesta kai voi jo puhua: uusia asioita tulee edelleen vastaan, mutta entistä harvemmin. Jotkut asiat jaksavat edelleen hämmästyttää, vaikka niihin on jo alkanut tottua. Ja osa alunperin niin oudolta tuntuneista asioista on jo ihan arkipäiväisiä, tuttuja. Vuodenkiertoon eri tavoin liittyvät jutut ovat nyt tulleet vastaan jo vähintään pariin kertaan: kaamospimeys, Vinterfestivalen jne.

Edelleen on käymättä Glomfjord Kinossa, eikä viime vuonnakaan toteutunut pyrkimyksemme patikoida kaikki Fjelltrimmen-reitit, hiihtää tunturissa tai osallistua joulukonserttiin. Vielä on siis ainakin joitain asioita kokeilematta ja näkemättä täälläkin!

Digitaalinen kino

Ehdimme jo ihmetellä koko kevään kestänyttä Glomfjord Kinon remontointia, jossa teatteri muutettiin digitaaliseksi. Mielestämme kuulosti sangen hauskalta, että elokuvateatteri, jossa esityksiä on kahtena iltana viikossa eikä kesäisin lainkaan, digitalisoidaan.

Tähänkin ihmettelyyn on kuitenkin olemassa selitys. Pari päivää sitten julkaistun Ylen uutisen mukaan Norja on maailman ensimmäinen maa, jossa kaikki elokuvateatterit ovat digitaalisia.

Toivottavasti Glomfjord Kinoon saadaan digitaalisuuden myötä esim. enemmän esityksiä viikottain ja laajempi ohjelmistovalikoima.

Yle.fi 1.8.2011: Norjasta maailman ensimmäinen täysin digitaalinen elokuvamaa

Elokuvissa

Viimekertaisella Oslon reissullamme kävimme ensimmäistä kertaa elokuvissa norjalaisessa elokuvateatterissa. Turhaa kai sanoakin, että eroavaisuuksia löytyi Helsinkiin verrattaessa.

Lippukassaa ei ensinnä näkynyt missään: tähän useamman salin teatterikompleksiin kuljettiin kahvilan läpi. Kahvilan jälkeen tuli elokuvaeväiden myyntipiste. Samoilla kassoilla, joilla maksettiin popcornit, juomat jne., ostettiin luonnollisesti myös elokuvaliput. (Tämä piti itse päätellä tai tietää etukäteen, asiasta ei missään erikseen kerrottu.)

Kassojen yläpuolelle sijoitetusta monitorista näki, kuinka monta paikkaa kuhunkin elokuvaesitykseen oli jäljellä, mutta mitään teatterin paikkakarttaa ei ollut. Kassalla ei kysytty, missä kohden haluaisi istua, vaan haluaako halvemman vai kalliimman paikan! Me halusimme istua mahdollisimman takana, ja siellä oli kuulemma vain halvempia paikkoja. Kalliimpia paikkoja tässä kyseisessä salissa oli tarjolla suunnilleen keskivaiheilla yhden rivillisen verran. Hintaero selittyi tuoleilla, kalliimmat näyttivät muhkeammilta ja ehkäpä mukavammilta. Tosin halvemmillakin tuoleilla oli oikein mukava istua ja jalkatilaa oli erittäin hyvin. Halvemmat liput maksoivat 100 NOK/kpl (suunnilleen 12,50 euroa).

Kun salin ovet avattiin, mainokset olivat jo käynnissä. Mainoksissa äänenvoimakkuus oli niin pienellä, että kaikki muut paitsi visuaaliset viestit jäivät epäselviksi. Mainosten ajan salissa oli myös valot ja katsojia tuli sisään elokuvan alkamiseen asti. Vasta elokuvan alkaessa salin ovet suljettiin, valot sammutettiin ja äänenvoimakkuutta kovennettiin.

Tällä hetkellä lähin oikea elokuvateatteri Glomfjordista katsoen sijaitsee Bodössä. Melöyn alueella sekä Glomfjordissa että Örnesissä on kuitenkin säännöllisiä elokuvaesityksiä. Glomfjord Kino toimii Melöyn kulttuuritalossa, näköetäisyydellä asunnostamme. Glomfjord Kinossa esitetään uusimpia ensi-iltaelokuvia sunnuntaisin (ja silloin tällöin myös maanantaisin), yleensä kustakin elokuvasta on yksi esitys. Poikkeuksen esitysmäärästä tekevät usein lastenelokuvat.