Suksille käyttöä?

Glomfjordissa on pari viime päivää satanut vettä, räntää, rakeita ja lunta. Lämpötila on ollut alempi kuin tammi-helmikuussa; pari-kolme astetta nollan yläpuolelle ollaan sentään onneksi päästy päivisin. Yöpakkasia on kyllä ollut ja sääennusteen mukaan niitä on tulossa lisääkin. Optimistiset paikalliset ovat lumisateiden jatkuessa jo miettineet, mahtaisiko hiihtomahdollisuuksia alkaa löytyä muuallakin kuin tunturissa.

Lumi ei ole täällä asuinalueilla kuitenkaan onneksi jäänyt maahan kuten esim. Bodössä, jossa NRK:n eilisen uutisen mukaan ollaan jouduttu kunnolla lumitöihin ja "epätoivoiset nordlandin asukkaat" hankkivat nyt kilvan äkkilähtömatkoja lämpimiin maihin. Nordlandin säätilanne on saanut normaalia enemmän huomiota NRK:n uutisissa: edelleen jatkuvan julkisen sektorin lakon vuoksi vain pohjois-Norjan sääennuste on normaalisti ja kokonaan [NRK:n] tv-uutisissa.

Tämä on ollut säiden kannalta tähän mennessä omituisin kevät Glomfjordissa. Ensimmäisenä keväänämme satoi vettä kuusi viikkoa joka päivä toukokuun alusta juhannukseen. Keskiyön aurinkoa ei päässyt näkemään kertaakaan. Viime vuonna touko-kesäkuun vaihde oli kylmä, mutta viikkoa ennen juhannusta rikkoutui helleraja monena päivänä. Juhannuksena oli kylmää ja sateista. Keskiyön auringon pääsi sentään kesäkuussa näkemään. Eilisiltana pääsin ihailemaan auringonpaistetta keskiyön tienoilla, mutta kun kurkotti vähän enemmän näki, että automme päälle oli kasautunut räntää.

Talviurheilukausi alkamassa

Glomfjordissa on talvi sujunut tähän mennessä suhteellisen tavallisesti: sää on ollut leuto ja pysyvämpi lumi satoi joulukuussa. Lunta on kuitenkin ollut niin vähän, ettei hiihtolatuja ole tehty, eikä laskettelukeskusta ole avattu. Läheisen järven jäällä on riittänyt luistelijoita - luistelu ja kävely ovatkin olleet käytännössä ainoat mahdolliset talviurheilumuodot.

Läheisen kuntopolun ladusta vastaava henkilö sanoi viime sunnuntaina, että sääennusteissa tälle viikolle luvattujen lumisateiden jälkeen latu saadaan kuntoon. Sääennusteet osuivat oikeaan: lunta satoi eilen ja toissapäivänä massiivisesti - ja latu on nyt kunnossa.

Eilen tekstissäni pääpaino oli Helsingin markkinoinnissa, nyt on hyvä hetki markkinoida nykyistä asuinpaikkaamme: Paras aika kaikentasoiselle ja -tyyliselle talviurheilulle Glomfjordissa on ehdottomasti helmikuun lopulta huhtikuulle. Kaamos on ohi ja päivät pitenevät vauhdilla. Vaikka hiihtäminen, laskettelu, luistelu, lumilautailu tms. ei kiinnostaisikaan, mahdollisuuksia ulkoiluun tarjoutuu myös kävelylenkeillä, joilla voi ihailla ja ihmetellä komeita maisemia.

Talvea (ja myrskyä) odotellessa

Kuvasin viime lauantaina (ensimmäisen oikean pakkasyön jälkeen) jäätynyttä, mutta viheriöivää pihanurmikkoamme.

Viime vuonna tähän aikaan lunta oli ollut jo useamman viikon ajan. Lumettomuus on suosittu puheenaihe, joka myös jakaa ihmisiä. Osa odottaa kiihkeästi hiihto- ja muita talviurheilumahdollisuuksia. Osa on puolestaan sitä mieltä, että lumentulo (tai oikea talvi) tarkoittaa vain pakkasta, lumitöitä ja liukkaita jalkakäytäviä. Glomfjord tai Norja ei tietenkään ole ainoa paikka Pohjoismaissa, jossa talvi on myöhässä. Naapurimme kertoi minulle havainneensa uutisen talven myöhästymisestä Suomessa. NBC puolestaan julkaisi uutisen talven myöhästymisestä Skandinaviassa.

Tällä viikolla on lämpimimmillään Glomfjordissa ollut yli 11 astetta, kylmimmillään ollaan käyty nollan tuntumassa. Vesisadetta on riittänyt joka päivälle, tosin eilen oli vaihtelun vuoksi myös pari raekuuroa. Eilen ja tänään on ollut myös erittäin tuulista: Berit-myrsky on nimittäin iskemässä Nordlandin alueelle. Laivaliikenteessä on ollut eilisestä alkaen Beritin takia peruutuksia ja ulkonaliikkumisestakin on tullut tänään varoituksia meteorologeilta. Myös Melöyn kunta varoittaa tulossa olevasta myrskystä sivuillaan.

Avisa Nordland 25.11.2011: - Farlig å bevege seg utendörs

Sukset jalassa syntyneitä?

Jyri on käynyt taas viime aikoina ahkerasti kiertämässä lähimpänä sijaitsevaa hiihtolenkkiä. Hiihtolenkin alku- ja päätepiste sijaitsevat paikallisen koulun vieressä. Koulun vieressä sijaitsee myös urheilukenttä, jolle on tehty tasamaalatu hiihtoa vasta opetteleville.

Perjantaisella hiihtolenkillä Jyri oli tavannut paikallisen hiihtäjän, jonka muistamme jo viime talvelta. Viime talvena hän näimme hänet numerolappu rinnassa samaisella tasamalaadulla lasten hiihtokisoissa, joskin eteneminen oli aika hankalaa lähes jatkuvan kaatuilun vuoksi. Emme päässeet tuolloin hänen kanssaan puhekontaktiin, koska hän oli vasta vuoden ikäinen!

Ikä- ja kokoero eivät estäneet nykyisin 2-vuotiasta norjalaista yrityksessä haastaa Jyri ladulla. Tuleva hiihtosankari oli treenaamassa isänsä kanssa. Jyri pyrki pienen hiihtoharjoittelijan ohi jatkaakseen omalle hiihtolenkilleen. Kun pienen hiihtäjän vauhti suksilla ei ollut tarpeeksi kova, hän avasi suksen siteet ja lähti pyrkimään Jyristä ohi juoksemalla. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Kun Jyri pyysi (suomeksi!) latua päästesssään ottamaan kierroksella kiinni tulevan mestarihiihtäjän, tämä puolestaan yritti ottaa henkisen yliotteen ilmoittamalla (norjaksi) hiihtävänsä Jyrin edellä. Ilmeisesti myös henkinen valmennus on täällä mukana kuvioissa alusta pitäen!

MM-kisat

MM-hiihdot ovat loppuneet ja vihdoinkin televisiosta alkaa tulla NRK:n kanavilta muutakin kuin kisaohjelmaa. Suorien kisalähetysten lisäksi ohjelmistossa oli joka päivä 1-2 uusintaa/kertausta kisatapahtumista ja niiden päälle koko illan kestävä kisastudio. Kisastudiossa oli urheilijahaastattelujen lisäksi myös muuta sisältöä: Yksi NRK:n toimittajista asui kisojen ajan teltassa Holmenkollenilla ja raportoi metsän siimeksestä, toinen haastatteli (enimmäkseen norjalais-) mitalisteja tunnelmallisessa hirsimökissä, kolmas teki haastatteluja Oslon keskustassa. Lisäksi joka ilta oli tarjolla mm. vaihtoehtoista hiihdonopetusta milloin minkäkinlaisilla huumorisuksilla tai tavallisilla suksilla, mutta normaalista hiihdosta poiketen.

Seitsemän viikkoa ennen MM-kisoja alkoi NRK:lla Mitt liv som Northug -otsikolla varustettu tosi-tv -tyyppinen haastekisa, jossa urheilua muutoin harrastamaton norjalaisnäyttelijä Mads Ousdal treenasi kohdatakseen MM-kisojen aikana kilpaladulla vastaavan ruotsalaiskisan ("Mitt liv som Hellner") osallistujan, Eric Segerstedtin. Tarvitseeko edes mainita, että norjalaisosallistuja voitti tämänkin kisan?

Norjalaismediassa muistettiin tavalla tai toisella jokaisena kisapäivänä nostaa esille Lahden MM-kisojen dopingasiat. Tämä uutisointi alkoi jo itse asiassa ennen kisoja, kun suurimman sanomalehden kaksi toimittajaa oli ollut Suomessa jahtaamassa mm. erästä entistä kilpahiihtäjää. Aiheesta kysyttiin myös Suomen pääministeriltä, joka oli haastatteluvieraana ruotsalais- ja norjalaiskollegansa kanssa NRK:n hirsimökkistudiolla yhtenä iltana.

Doping-asian lisäksi lähes joka päivä seurattiin jotain itkevää norjalaista (mies-) urheilijaa. Yksi mäkihyppääjä itki, kun ei mahtunut joukkueeseen (tämä tapahtui kaksi kertaa!). Kaksi muuta mäkihyppääjää itki, kun hyppy ei sujunut toisella kierroksella. Voittoisan mieshiihtäjän itkua maalialueella katseltiin ensin suorassa tv-lähetyksessä ja sittemmin illan kisastudiossa, jossa ko. hiihtäjä sai kertoa omin sanoin, miltä tuntui. Samaa itkupätkää saattoi halutessaan katsella tietysti myös netissä ja seuraavan päivän sanomalehden urheiluosio oli pullollaan analyysiä siitä, miten tällainen itkeminen vaikuttaa imagoon ja yleisön sympatioihin.

Ei ole vaikea uskoa juttuja, joiden mukaan norjalaisyleisö paikanpäällä kannusti myös muita kuin omiaan: Glomfjordissa Jyri sai työkavereiltaan kisojen alkupuolella ensin pienimuotoista hattuilua Suomen "kisamenestyksestä", mutta Heikkisen kultamitalin jälkeen tulikin sitten useita onnitteluja. Jopa meikäläinen sai eräältä paikalliselta tutulta onnittelutekstarin Suomen hienosta menestyksestä miesten 15 km:n kisassa! NRK:n haastattelussa tosin yritettiin omia ainakin osin suomalaiskultamitali Norjaan päävalmentajan kansalaisuuden varjolla.

Masentavinta oli seurata kisoja katselemalla ja kuuntelemalla NRK:n lähetyksiä ja vilkuilemalla samalla suomalaisia tai norjalaisia nettikeskustelijoiden kommentteja. Kisatuloksia oli hakea joko YLEn sivustolta tai kisojen virallisesta tulospalvelusta. NRK:n teksti-tv ja nettisivusto eivät tässä tilanteessa auttaneet. Saadakseen selville NRK:n sivuilta esim. kuka voitti miesten 15 km, piti jaksaa lukea loppuun asti kahta norjalaismitalistia hehkuttanut piiiiiiiitkä uutinen. Ihan lopussa muistettiin mainita voittaja. Toista se on täällä Nordlandissa: Avisa Nordland oli tehnyt uutisen, jossa kerrottiin heti kärkeen voittaja, vieläpä kuvan kanssa.

Aurinkoa!

Kaamosaika loppui Glomfjordissa virallisesti 11.2. Kahden päivän ajan on aurinko siis taas ollut näkyvissä - ja kyllä sitä ehdittiin jo odottaakin! Tammikuun lopun ja helmikuun alun vesisateiden, lämpöasteiden ja talvimyrskyjen jälkeen on taas hieno talvisää. Pakkasta on pari astetta; mitä mainioin hiihtokeli.

Viime viikkojen vaihtelevien säiden jälkeen ei meidän lähintä latulenkkiä ole vielä kunnostettu. Suurin osa väestä harrastaa hiihtoa tuntureilla, joten "alhaalla" sijaitsevaan latuun ei ehkä kannata satsata niin paljon ylläpitotyötunteja. Yleensä kuitenkin joku innokas hiihtäjä tulee avanneeksi ladun muillekin.

Olemme välillä jopa yrittäneet katsella olohuoneemme ikkunasta, olisiko lenkkiä hiihtämässä joku - kannattaako lähteä suksien kanssa liikkeelle. Umpihankihiihto ei kuulosta niin kauhean innostavalta! Toisaalta umpihangessa voisi kokeilla liikkumista lumikengillä suksien sijaan. Uutisista päätellen lumikenkäily on ollut tänä talvena suosittua eteläisessä Suomessakin.

Lunta ilman talviurheilua

Lumi on pysynyt maassa jo kaksi viikkoa yhtä mittaa. Pakkasta on ollut jatkuvasti, joskin vain yhden-kahden asteen tietämillä. Usko täkäläisten käsitykseen siitä, ettei tämä tarkoita talven alkua on vankkumaton. Itselläni on sen sijaan vaikeuksia kuvitella lähiaikoina tulevaksi vesisateita ja lämpöasteita, jotka sulattavat lumen kokonaan.

Melko tasan kaksi viikkoa sitten, yhden vuorokauden pyrytyksen jäljiltä, lumen syvyys takapihallamme oli yli 80 cm! Mittasimme lumen syvyyden huviksemme samalla, kun kävimme putsaamassa lautasantennia lumesta. Kirjaimellisesti tunsi hukkuvansa lumeen ja lapio oli välttämätön apuväline etenemisessä.

Voisi kuvitella, että tällainen sää olisi mitä mainioin talviurheiluun. Lähimmälle kuntopolullemme ei ole kuitenkaan vieläkään tehty latua, eikä siellä ole myöskään iltavalaistusta käytössä. Glomfjordissa talviurheilutarjonta on tällä hetkellä siis umpihankihiihtoa otsalampun valossa.

Säätilan muuttuminen talviseksi on vaikuttanut myös liikenteeseen: lähiviikkoina täällä Nordlandissa on sattunut yli 40 tapausta, joissa rekka tms. isompi ajoneuvo on jäänyt tielle talvirenkaiden tai lumiketjujen puuttumisen vuoksi.

Trimgruppe

Sain syyskuussa kutsun tulla mukaan täkäläisten naisten viikottain tapaavaan kuntoiluryhmään, joka on siis trimgruppe paikallisella kielellä. Ryhmä on toiminut yli 20 vuotta, aluksi lajeina olivat hölkkä ja juoksu, nykyään kävely ja hiihto. Ryhmässä mukanaolevat naiset ovat iältään neljästäkympistä kuuteenkymppiin, osa on Glomfjordista ja osa muualta Melöyn alueelta.

Onneksi alunperin saamani kutsu tuli sähköpostilla - pystyin muotoilemaan mahdollisimman selkeästi sen, etten ole kokenut tunturivaeltaja, eikä hiihtokaan ole vahvin lajini. Että jos totta puhutaan minun pitäisi ehkä osallistua hiihtokouluun, jossa opetetaan alkeet tunturilla hiihtämisestä. Tai opetetaan ylipäätään alkeet hiihtämisestä...

Trimgruppen puuhanainen oli kuitenkin sitä mieltä, että ryhmän pääasiallinen tarkoitus on sosiaalinen, yhdessäolo ja jutustelu ja kuntoilutavoite on toissijainen. Uskoin vakuutteluja ja lähdin ensimmäisen kerran mukaan viikko sitten tiistaina. Minulle oltiin kerrottu, että mukaan kannattaa ottaa otsalamppu tms. valonlähde, sillä ryhmän kokoontuessa puoli seitsemältä on jo pimeää.

Säätila oli hieman meitä vastaan, päivällä oli satanut paljon vettä ja iltaa kohden sade oli muuttunut rännäksi, joten ulkoilupolku oli aika hurjassa kunnossa. Tarkoitus oli kävellä ensin eräs paikallinen (minulle entuudestaan tuntematon) lenkki, joka ei kartalla näyttänyt kovin pitkältä. Sen jälkeen, jos voimia vielä olisi, käveltäisiin minulle jo tutuksi käynyt meitä lähinnä sijaitseva parin kilometrin lenkkipolku.

Ensimmäinen, illan varsinainen, lenkkipolku alkoi niinkuin täälläpäin niin monet muutkin: Lähdettiin nousemaan likipitäen pystysuoralta vaikuttavaa polkua, jossa ei ollut tasannepaikkoja lepuutukseen ensimmäisen kilometrin aikana. Välillä ryhmän muut jäsenet kyselivät, oliko kävelytahti minulle liian nopea tai hidas (!). Kävelyvauhti oli ihan sopiva, keskustelussa mukana pysyminen oli paljon haasteellisempaa. Mitä ylemmäs nousimme, sitä talvisemmaksi keli kävi ja perillä ylhäällä olikin sitten jo ihan kunnolla lunta. Paluu alaspäin lumisella, sohjoisella ja vetisellä polulla olikin sitten ihan omanlaisensa kuntotesti. Hieman jouduin myös harjoittelemaan otsalampun käyttöä - ryhmän enemmistön tapaan pidin otsalamppua kädessä. Tarpeetonta kai sanoa, mutta kävelimme vielä myös sen bonuslenkin ennen kotiinlähtöä.

Tämän viikon tiistaina kävelimme Selstadvannetin ympäri, emme siis olleet Glomfjordissa vaan naapuritaajamassa. Tällä kertaa lenkki alkoi ihan poikkeuksellisen pitkällä tasamaan osuudella ja ehdin jo mielessäni olla tyytyväinen hieman helpompaan kuntoiluun. En ollut aiemmin ollut tälläkään lenkkipolulla, eikä otsalampun valossa pystynyt oikein arvioimaan koko reittiä, Tyytyväisyyteni oli kuitenkin ennenaikaista, tälläkin polulla lähdettiin nousemaan ylöspäin, joskin onneksi hieman loivemmin kuin viikkoa aiemmin. Tosin ylämäkeä riittikin sitten vastaavasti paljon pidemmän matkaa, mutta reitti oli kuitenkin edellisviikkoista kevyempi.

Otsalamppu valaisee polulla sen verran, että kävely sujuu, mutta muutoin pimeä metsä ympärillä tuo lisäjännitystä. Varsinkin, kun molemmilla kerroilla on juteltu siitä, miten paljon täälläpäin on hirviä, jotka eivät pelkää lainkaan ihmisiä. Tosin en osaa sanoa, kumpi on pahempi vaihtoehto: metsässä on hirviä vai se, että siellä on joitain muita isohkoja eläinkunnan edustajia.

Hiihtokausi on avattu!

Upouudet sukset on saatu tällä viikolla käyttöön. Jyrin ja minun edelliset hiihtokokemukset ovat 1980-luvulta ja Suomesta, joten aloitimme varovaisesti kiertämällä lähijärven ympärille tehtyä latua. Latu on n. 2 kilometrin mittainen ja sisältää sekin tarpeeksi isoja ylä- ja alamäkiä. Vielä on kokeilematta hiihto tunturilla, jonne noustaan hiihtohissillä.

Heti ensimmäisellä hiihtolenkillä saimme katselijoiksi kaksi hirveä, jotka todellakin jäivät töllistelemään ladun varteen. Me odottelimme paikallamme ja niin hirvetkin, mutta ne väsyivät ensin ja lönköttelivät metsään. Muutoin ladulla on ollut aika vähän muita liikkujia, sillä tunturihiihto ja laskettelu on täällä suositumpaa kuin perinteinen murtsikka. Hiihtokelit ovat olleet vaihtelevia: tiistaina pääsimme oikealle ladulle, keskiviikkona oli umpihankihiihtoa koko päivän kestäneen lumisateen jälkeen, perjantaina olosuhteet olivat aivan loistavat ja hyvä latu-ura.

Aloitimme hiihtämisen sopivasti juuri ennen Vinterfestivalenin alkua. Vinterfestivalen on paikallinen vuosittainen viikon kestävä tapahtuma, jota meille mainostettiin jo käydessämme marraskuussa Glomfjordissa. Tuolloin meille myös painotettiin, että tapahtuman tärkein osuus on after ski. Vinterfestivalen alkoi eilen lauantaina ja illalla olivat aloitusbileet. Meidät oli kutsuttu etkoille Jyrin työkaverin luokse. Olimme saaneet ohjeeksi asunnon tarkan katuosoitteen, joskaan siitä ei ollut toivottua hyötyä: täällä ei läheskään kaikkien katujen varteen ole laitettu nimikylttejä. Jouduimme kysymään puhelimella ohjeita pariin kertaan ja lopulta etkojen isäntä oli asettunut talonsa eteen maamerkiksi. Sivuhuomautuksena eilisistä etkoista voisin mainita , että täällä harrastetaan paljon ns. pitkiä juomia ja erilaisia drinksuja.

Vinterfestivalenin aloitusbileiden teema oli villi länsi. Väkeä oli paljon ja vaivaa oli nähty asujen suhteen, paikalla oli edustettuna kaikenlaisia villiin länteen ja sen mytologiaan liittyviä tyyppejä: sheriffejä, karjapaimenia (ja yksi lehmä!), intiaaneja ja intiaaniprinsessoja jne. Bileissä esiintyi cover-bändi, jonka musiikki oli likipitäen kaikkea muuta paitsi kantria. Meininki oli riehakasta niin varsinaisessa juhlatilassa kuin sen ulkopuolella (baari-)laavussakin. Miehet tosin käyttivät paljon aikaa bileissä (ja jo etkoilla!) leikkipyssyjensä kokovertailuun, mikä huvitti naisia suunnattomasti.

Kaamos on voitettu

Kaamos jäi taakse viime viikon lopulla ja valoisa aika voittaa vuorokaudesta alaa huimin harppauksin. Kuukaudessa päivä pitenee yli kolme tuntia!

Täällä on ollut pari päivää todella keväinen keli, kuin suomalainen maaliskuu (tippuvat räystäät, hangesta heijastuva häikäisevä auringonpaiste jne.). Pihapuussamme hengaava vuonontipu (ei liene oikea lajinimike) vetää päivät pitkät aarioita. Auringon lämmittävä vaikutus tuntuu sisälläkin istuessa (ja tekee tenttiin lukemisen todella haasteelliseksi). Ulkona saa ihailla postikorttimaisemia, joissa yhdistyvät lumiset vuoret ja häikäisevä auringonpaiste. Kävelylenkeillä joutuu tosin enimmäkseen tuijottamaan kenkiään väistääkseen pahimmat jalkakäytäväjäätiköt.

Pakkasen ja auringonpaisteen on luvattu jatkuvan ainakin lähipäivät, mutta suksia emme ole vieläkään ehtineet hankkia. Paras tekosyy, joka estää tällä hetkellä hiihtoharrastuksemme, on asunnon saaminen kuntoon ja viimeistenkin pahvilaatikoiden tyhjentäminen. Paikallisten mukaan talvea on jäljellä vielä monta viikkoa, ehtinemme päästä kokeilemaan lähilatuja. Säävaihtelut ovat täällä tosin kovin nopeita: vastikään avattu hiihtokeskus jouduttiin jo sulkemaan viime viikonlopun ajaksi vesisateen vuoksi!