Luminokareita ja kukkasia

Palasin eilen Glomfjordiin viiden viikon poissaolon jälkeen. Lähtiessäni huhtikuun alussa täällä oli takatalvi. Kevät on - onneksi! - nyt edennyt. Vaikka eilenkin oli kymmenkunta astetta lämmintä, pihallamme (varsinkin varjoisammalla takapihalla) nököttää vielä kuitenkin lunta. Etupihalla luminokare ja kukkaset ovatkin rinnakkain. Tuntureilla näyttää ikkunasta katsoen olevan tuoretta lumipeitettä.

Auringon nousun ja laskun välillä on n. 19 tuntia. Valoisuudesta tai jostain muusta innostuneena pihapiirissämme viihtyvä vuonontipu lauleskeli pontevasti likipitäen koko yön läpi. Pitkä valoisa aika vuorokaudessa ja pihalla ohjelmistoaan toistuvasti karjuva vuonontipu eivät kuitenkaan ole sellainen rasite kuin kaamosajan kaikennielaiseva pimeys.

Kaamoksesta valoon (vihdoinkin!)

Kaamos on tänään (vihdoinkin!) ohi Glomfjordissa. Periaatteessahan kaamos on jo loppunut täällä pohjoisessa jokin aika sitten. Glomfjord kuitenkin sijaitsee tunturien keskellä niin, ettei aurinko jaksa punnertaa itseään kunnolla näkyviin kuin vasta tässä vaiheessa helmikuuta.

Aurinkoiset talvipäivät ovat varmaankin tuloillaan - tällä viikolla on satanut vettä ja lämpötila on hiponut korkeimmillaan kuutta lämpöastetta.

Elämyksiä Oslossa

Äänestämässä. Olimme viikonlopun Oslossa ja pääsimme samalla reissulla lauantaina äänestämään. Kun tulimme lähetystöön, äänestäjäjono ulottui ovesta pihalle asti. Jonotus ei onneksi ollut kuitenkaan ajallisesti pitkä ja tunnelma jonossa oli iloinen. Lähetystön eteisessä oli kaksi virkailijaa, äänestyskoppi ja uurna. Ehdokkaan suhteen saattoi vielä juuri ennen äänestämistä tehdä päätöksiä, sillä eri vaalipiirien ehdokaslistat oli teipattu seinille. Äänestys sinällään sujui ihan normaaliin tapaan ulkomaillakin, mutta kaksi asiaa poikkesi totutusta: äänestyskopissa oli pelkästään kuulakärkikyniä ja uurna taisi oikeastaan olla kopiopaperilaatikko, joka oltiin päällystetty. Uurnaa suojaava paperi oli mainos suomalaistaiteilijan Norjassa olevasta näyttelystä.

Aker Brygge . Lauantaina oli aurinkoinen ja lähes tuuleton, täydellinen kevätpäivä Oslossa. Lämpötila kohosi +13 asteen tienoille. Äänestämisen jälkeen kävelimmekin Aker Bryggelle - sama kohdeidea oli tullut arviolta muutaman sadan ihmisen mieleen. Auringossa olevat terassit olivat ihan täynnä asiakkaita, samaten rannan penkit ja kaikki muutkin istumiseen soveltuvat osat.

Restaurant Maaemo. Lauantai-iltana olimme ensimmäistä kertaa syömässä restaurant Maaemossa. Ravintola on avattu Oslossa joulukuussa ja se on kerännyt likipitäen ainoastaan ylistäviä lausuntoja. Maaemo tarjoilee vain luomuraaka-aineista valmistettuja ruokia, samoilla linjoilla ollaan myös esim. viineissä, siidereissä ja oluissa. Ravintolassa on tarjolla yksi, yhdeksän ruokalajin menu. Norjalaisittain vaikea nimi selittyy sillä, että yksi ravintolan perustajista on alunperin Suomesta. Luulen, että norjalaisten suussa ravintolan nimi ääntyy muodossa Måemu!

Olimme katsoneet ravintolan sijainnin kartalta, mutta kun tulimme oikeaan osoitteeseen, talossa näytti sijaitsevan vain tulli ja poliisin ulkomaalaisyksikkö. Usko loppui, kun ravintolasta ei ollut mainintaa missään kohden, ei yhtäkään kylttiä tai viittaa. Jyri soitti ravintolaan ja pyysi lisäohjeita, ja helpostihan se lopulta löytyi.

Ravintolan ovessa tai ikkunoissa ei ole lainkaan ravintolan nimeä, aukiolotietoja tms. Ravintolasali on pelkistetyn tyylikäs, seinät ja pöytäliinat ovat valkoiset, lattiamatto tummahko. Menut, lasku ja muut vastaavat paperit on taiteltu origameiksi. Viinilista on puukehykseen istutettu iPad. Asiakkaita paikkaan näyttäisi omien laskujemme mukaan mahtuvan alle 40, maksimissaan.

Ravintolassa on lasiseinät, joiden läpi voi katsella verovirastoa (!) tai juuri viime lauantaina avatun oopperalle johtavan kävelysillan vilinää. Meidän pöytämme oli sijoitettu niin, että siitä pystyi hyvin katselemaan ravintolan keittiöön, joka sijaitsee salin yläpuolella olevassa välikerroksessa. Keittiöön johtavat dramaattisen näköiset mustat kierreportaat.

Ruokailua kuvaavat parhaiten ilmaisut elämys ja uskomaton ruokailukokemus! Ennen varsinaisen menun alkua saimme alkujuomien kanssa kolme erilaista keittön tervehdystä. Ne virittivät odotukset menun suhteen korkealle, eikä pettyä tarvinnut. Ruokien maut ja tarjollepano olivat uskomattomia, palvelu todella hyvää ja virheetöntä. Jo pöytävarauksen yhteydessä olin ilmoittanut ruokarajoitteista, mutta varmuuden vuoksi meiltä kysyttiin (ennen ensimmäistäkään ruoka-annosta), onko jotain sellaista ruoka-ainetta, josta emme vain yksinkertaisesti pidä. Moinen seikka oltaisiin otettu myöskin keittiössä huomioon!

Ruokien raaka-aineet olivat perustuttuja: perunoita, punajuuria, erilaisia marjoja ja vihanneksia, sipulia ja purjosipulia jne. Jokaisella ruokalajilla oli erilaiset tarjoiluastiat, annokset viimeisteltiin kastikkeilla tms. aina vasta pöydässä. Netissä on ainakin pari yksityishenkilön kirjoittamaa arvostelua Maaemosta ja em. arvosteluissa on mukana kuvat kaikista menun ruuista. Me emme valitettavasti kuvia olleet varautuneet ottamaan.

Meitä palveli illan aikana kaksi tarjoilijaa ja sommelier. Yritin ravintolassa uutterasti harjoittaa norjan kielen taitoani, mutta sommelier totesi heti kärkeen kuulevansa puheessani suomenruotsalaisen aksentin. Ruotsilla pärjäsi siis taas kerran oikein hyvin. (Sommelier oli muuten alunperin lähtöisin Tammisaaresta.)

Käytännössä täydellistä ravintolakokemusta tuki vielä se, että ravintola pakkasi poislähtiessä mukaan paria eri lajia makeisia, tyylikkääseen paperikassiin tietysti. Maaemo on saanut kritiikkiä sijainnistaan (perinteisesti Oslon paremmat ravintolat sijaitsevat keskustan länsiosassa), yhden menun politiikasta, hintatasosta ja sisustuksesta. Jyrin ja minun mielestä Maaemo tarjosi upeimman ravintolaelämyksen, jonka Euroopassa olemme päässeet kokemaan.

Toinen maailma

Oli erittäin hyvä, että Helsingissä käydessäni siellä vallitsivat kovat pakkaset höystettynä jäätävällä viimalla. Glomfjordissa asuessa voi nimittäin hyvin helposti ja nopeasti tottua miellyttävän leutoihin talvikeleihin. Kaksi päivää Suomesta palaamiseni jälkeen täällä oli kahdeksan lämpöastetta ja vesisade. Sadetta saatiinkin valitettavasti usemman viikon jakso putkeen. Samaiseen sadejaksoon osui myös pari hurjempaa talvimyrskyä, jolloin esim. kaikki julkinen liikenne oli pysähdyksissä ja yksityisautoilua kehotettiin välttämään.

Sää on aina suosittu puheenaihe jumpparyhmässä. Siellä valiteltiin keskustelussa lähinnä sitä, että vesisateet eivät tulleet "ajallaan" marras-joulukuussa. Tämän talven pakkaslukemiakin pidettiin normaalia kovempina, mutta kun kerroin Helsingin helmikuisesta kylmyydestä, keskustelijat alkoivatkin hämmästellä meikäläisen kylmänkestävyyttä. Sanoin, että palatessani Helsingistä Glomfjordiin tuntui kuin olisin siirtynyt toiseen maailmaan. Sään puolesta, siis.

Viime viikolla oli pari kaunista keväistä päivää: toinen päivä oli häikäisevän aurinkoinen ja lämpötila oli nollan tienoilla. Hanget hohtivat ja maisema oli kuin postikortista. Toinen päivä puolestaan oli vielä aurinkoisempi ja lämpötila nousi yli kymmeneen lämpöasteeseen. Räystäät tippuivat ja pihaamme palannut vuonontipu lauleskeli aarioita.

Tänään on taas palattu vesisateeseen ja harmauteen. Eilen alkoi perinteinen Vinterfestivalen, ja tämän päivän ohjelma sijoittui kokonaisuudessaan Glomfjordin laskettelukeskukseen. Runsaiden sateiden vuoksi laskettelukeskus on kuitenkin suljettuna.

Glomfjord Vinterfestivalen

Aurinkoa!

Kaamosaika loppui Glomfjordissa virallisesti 11.2. Kahden päivän ajan on aurinko siis taas ollut näkyvissä - ja kyllä sitä ehdittiin jo odottaakin! Tammikuun lopun ja helmikuun alun vesisateiden, lämpöasteiden ja talvimyrskyjen jälkeen on taas hieno talvisää. Pakkasta on pari astetta; mitä mainioin hiihtokeli.

Viime viikkojen vaihtelevien säiden jälkeen ei meidän lähintä latulenkkiä ole vielä kunnostettu. Suurin osa väestä harrastaa hiihtoa tuntureilla, joten "alhaalla" sijaitsevaan latuun ei ehkä kannata satsata niin paljon ylläpitotyötunteja. Yleensä kuitenkin joku innokas hiihtäjä tulee avanneeksi ladun muillekin.

Olemme välillä jopa yrittäneet katsella olohuoneemme ikkunasta, olisiko lenkkiä hiihtämässä joku - kannattaako lähteä suksien kanssa liikkeelle. Umpihankihiihto ei kuulosta niin kauhean innostavalta! Toisaalta umpihangessa voisi kokeilla liikkumista lumikengillä suksien sijaan. Uutisista päätellen lumikenkäily on ollut tänä talvena suosittua eteläisessä Suomessakin.

Kaamos

Glomfjordissa alkoi tällä viikolla kaamosaika. Kaamoksen alkamis- ja päättymispäivänmäärissä on tietynlainen logiikka, josta ne on helpompi muistaa: kaamos alkaa 2.11. ja päättyy 11.2.

Valoisaa aikaa Glomfjordissa on tarjolla tällä hetkellä suunnilleen klo 8.30-15. Pimeys alkoi tuntua todella hurjalta viime viikolla, nyt helpotusta tuo taas hetkeksi lumi. Viime yön ja tämän päivän aikana on lunta satanut 30-40 cm, mutta lumitilanne tuskin on taaskaan kovin pysyvä.

Otin toissa viikolla terassiltamme allaolevan kuvan, jotta aurinkoa voisi katsella edes valokuvassa!

Illat pimenee jouluun...

Uutisista päätellen Suomessa on kärvistelty melkoisessa hellesäässä. Toivottavasti edes rippeitä siitä riittää vielä meidän tulevan Suomen-reissumme ajaksi!

Täälläkin päästiin viime perjantaina ja uudestaan sunnuntaina nauttimaan yli +20 asteen lämmöstä. Lauantai siinä välissä oli epävakainen ja iltaa kohden enimmäkseen sateinen. Täällä on muuten aamupäivisin ihan mahdoton (ainakin näin ei-syntyperäisenä!) ennustaa, kuinka lämmin päivä on tulossa. Lämpötila nousee iltaa kohden ja parasta auringosta nauttimisaikaa on tarjolla yleensä vasta iltapäivällä.

Viime viikko sinällään oli yllättävänkin vähäsateinen lähiaikoihin verrattaessa, mutta tällä viikolla vahinko näytetään otettavan takaisin. Eilen sateli pitkin päivää, tänään sadetta on ollut tarjolla puolilta päivin asti.

TV:n sääennusteessa näytettiin eurooppalaisia nauttimassa helteistä ja samalla kerrottiin, että helleaalto kiertää Norjan. Sen sijaan eteläisessä Norjassa riehuneet ukkoskuurot ovat kuulemma tulossa kohti Pohjois-Norjaa.

Valoisa aika alkaa vähetä ja pimeys voittaa tunteja vuorokaudesta. Aurinko nousee Glomfjordissa klo 1.59 ja laskee klo 00.14. Sateen vuoksi päivisin on välillä niin pimeää, että syksy tuntuu olevan liian lähellä. Erityisesti norjalaiset tuttavamme ovat kyselleet, näimmekö keskiyön aurinkoa kertaakaan tänä kesänä. Vastaus on kielteinen.

Paikallinen sääennuste lupaa tänne Glomfjordiin taas seuraavan Suomen reissumme ajaksi mukavan lämmintä ja vähäsateista keliä.

Pitkä viikonloppu Karlstadissa (osa 2)

Huomaan nyt, että itse asiassa parempi otsikko olisi voinut olla pitkä viikonloppu poissa Glomfjordista, koska Karlstadissa emme niin kovin paljon aikaa viettäneet. Ehdin sentään ottaa kaupungissa oheisen valokuvan.

Kisan päätyttyä ja syötyämme pikaisen päivällisen lähdimme ajamaan kohti Glomfjordia. Suunnitelma A oli ajaa Östersundiin ja yöpyä siellä, mutta aika nopeasti kävi selväksi, ettemme jaksaisi yli 550 km:n ajomatkaa. Suunnitelma B oli ajaa Sundsvalliin (n. 530 km). Ajallisesti A ja B eivät toisistaan juuri eronneet. Suunnitelma C sisälsi yöpymisen Svegissä, mutta n. 400 km ja saapuminen perille huomattavasti puolenyön jälkeen ei sekään tuntunut hyvältä idealta. Niinpä hylkäsimme kaikki em. suunnitelmat ja ajoimme yöksi Gävleen. Saimme moottoritien varren hotellista toiseksi viimeisen vapaan huoneen ja ehdimme jopa istua hetken hotellin terassilla. Ilta oli lämmin ja ilma täynnä hyttysiä.

Maanantaiaamuna olimme tien päällä jo heti seitsemän jälkeen ja yli 15 tuntia myöhemmin olimme vihdoin perillä Glomfjordissa.

Matkalla olivat viivästyksenä tällä kertaa paitsi tietyöt, myös eläimet.

Ruotsin Lapissa tien oli valloittanut porolauma.

Lauma ruokaili autoista välittämättä.

Välillä porot siirtyivät hetkeksi pois tieltä, mutta palasivat samantien takaisin ja lähtivät juoksemaan automme menosuuntaan.

Norjan puolella aiheuttivat lievää stressiä tiellä ja sen varrella vapaana vaeltelevat lampaat.

Yhteenvetoa reissusta.

Hammarö. Kisakenttä sijaitsi tarkalleen ottaen Hammarön kunnassa. Kentän läheisellä asuinalueella oli vieri vieressä hyvässä maalissa olevia omakotitaloja ja toinen toistaan komeampia puutarhoja. Hammarö ja Karlstad sijaitsevat aivan Vänernin rannalla, joten kauniita järvimaisemia oli tarjolla matkalla kentälle.

Lähiruokaa. Ruotsissa tuntuu olevan todella tiheässä kauppoja, joissa myydään paikallisten tuottajien tuotteita, lähiruokaa. Kaupoista oli aina hyvissä ajoin mainoksia ja ne oli lähes poikkeuksetta sijoitettu siten, ettei matkaa päätieltä ollut kovinkaan paljon. Aika moni kauppa sijaitsi suorastaan tien varrella.

Sää oli perjantaina ja lauantaina aivan loistava: lämpötila ylitti hellerajan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä alkanut sade jatkui vielä aamullakin pieninä kuuroina, mutta pikkuhiljaa aurinko alkoi taas lämmittää. En ollut ymmärtänytkään kaivanneeni aurinkoa ja lämpöä näin paljon! Muutama kymmenen kilometriä ennen Norjaa rajaa lämpötila alkoi laskea ja samalla rupesi sataa tihuuttamaan.

Kesä!

Kesä! Ainakin yhden päivän ajan eli tänään on ollut lämmintä, aurinkoista ja kaivatun kesäistä. Alkoi jo usko loppua, kun sadekaudelle ei tuntunut tulevan loppua lainkaan. Eilisiltana ei enää satanut, mutta kävelylenkillä tuntui viileältä useista vaatekerroksista huolimatta. Olin kyllä ihan tyytyväinen jo pelkästään sadetauosta!

Täällä ei enää ole ollut jäljellä kuin yksi puheenaihe viime aikoina - sää. Porukka tuntuu jakautuvan karkeasti kahteen leiriin: toiset olisivat valmiita puheidensa mukaan kestämään viileän sään, jos sade vain loppuisi. Toiset puolestaan kestäisivät kyllä sadetta - jos vain sää olisi lämpimämpi.

Tällekin päivälle oli sääennusteen mukaan tiedossa sadetta ja viileyttä, mutta ennusteen vastaisesti tulikin aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja meidän lämpömittarimme mukaan +19 astetta. Ilma kyllä tuntui paljon lämpimämmältä. Tarpeeksi lämmintä oli ainakin meikäläiselle istuskella useita tunteja terassilla shortseissa ja topissa lukemassa aikakauslehtiä.

Huomiselle onkin taas sääennusteen mukaan luvassa tihkusadetta. Myös viikonlopuksi näytettäisiin ennustettavan sadetta. Jos ennuste toteutuu, samalla särkyy eräs viime kuukausina toistunut kuvio: aina, kun olemme viikonlopun poissa Glomfjordista, täällä on hetkellisesti sateetonta (tai ainakin liki sateetonta), mutta jo paluumatkallamme Bodöstä tänne alkaa sataa suorastaan raivoisasti.

Kaamos on voitettu

Kaamos jäi taakse viime viikon lopulla ja valoisa aika voittaa vuorokaudesta alaa huimin harppauksin. Kuukaudessa päivä pitenee yli kolme tuntia!

Täällä on ollut pari päivää todella keväinen keli, kuin suomalainen maaliskuu (tippuvat räystäät, hangesta heijastuva häikäisevä auringonpaiste jne.). Pihapuussamme hengaava vuonontipu (ei liene oikea lajinimike) vetää päivät pitkät aarioita. Auringon lämmittävä vaikutus tuntuu sisälläkin istuessa (ja tekee tenttiin lukemisen todella haasteelliseksi). Ulkona saa ihailla postikorttimaisemia, joissa yhdistyvät lumiset vuoret ja häikäisevä auringonpaiste. Kävelylenkeillä joutuu tosin enimmäkseen tuijottamaan kenkiään väistääkseen pahimmat jalkakäytäväjäätiköt.

Pakkasen ja auringonpaisteen on luvattu jatkuvan ainakin lähipäivät, mutta suksia emme ole vieläkään ehtineet hankkia. Paras tekosyy, joka estää tällä hetkellä hiihtoharrastuksemme, on asunnon saaminen kuntoon ja viimeistenkin pahvilaatikoiden tyhjentäminen. Paikallisten mukaan talvea on jäljellä vielä monta viikkoa, ehtinemme päästä kokeilemaan lähilatuja. Säävaihtelut ovat täällä tosin kovin nopeita: vastikään avattu hiihtokeskus jouduttiin jo sulkemaan viime viikonlopun ajaksi vesisateen vuoksi!