Lomailua

Karlstad. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Jyri pelasi kisat (jo perinteiseen tapaan voisi sanoa; toisena vuonna peräkkäin!) Karlstadissa. Karlstadia on 1800-luvulla markkinoitu aurinkoisena kaupunkina ja sellaisena se taaskin näyttäytyi. Lämpötila oli helteen puolella, ja niinpä välillä iski myös ukkonen. Kisan suosio tuntuu vakaalta; osanottajia oli taas lähes 100.

Tukholma. Tukholmassa ehdimme olla muutaman tunnin (!), mutta siihen aikaan mahtui hyvin vierailu Fotografiska-museossa. Fotografiska on onneksi auki myös maanantaisin, vaikka useimmat museot ovat silloin kiinni. Fotografiskan näyttelytilat ovat muhkeat ja lisäksi kahvilasta avautuu mitä hienoin näkymä kaupunkiin. Jos täytyy antaa kritiikkiä, niin museon opastukset näyttelytiloissa eivät olleet parhaat mahdolliset.

Helsinki. Helsingin reissuilla on nykyisellään aina minuuttiaikataulu tai siltä ainakin tuntuu. Ehdin ystävien tapaamisen ja muun ohjelman ohella näkemään Tennispalatsin Taidemuseossa Hannes Heikuran näyttelyn Dark Zone. Kuvat olivat todella voimakkaita, vaikuttavia ja yksinkertaisesti hienoja. Jos olisin nähnyt näyttelyn esim. Oslossa, se olisi varmaankin aiheuttanut ikävöintiä Helsinkiin.

Pitkä viikonloppu Karlstadissa (osa 2)

Huomaan nyt, että itse asiassa parempi otsikko olisi voinut olla pitkä viikonloppu poissa Glomfjordista, koska Karlstadissa emme niin kovin paljon aikaa viettäneet. Ehdin sentään ottaa kaupungissa oheisen valokuvan.

Kisan päätyttyä ja syötyämme pikaisen päivällisen lähdimme ajamaan kohti Glomfjordia. Suunnitelma A oli ajaa Östersundiin ja yöpyä siellä, mutta aika nopeasti kävi selväksi, ettemme jaksaisi yli 550 km:n ajomatkaa. Suunnitelma B oli ajaa Sundsvalliin (n. 530 km). Ajallisesti A ja B eivät toisistaan juuri eronneet. Suunnitelma C sisälsi yöpymisen Svegissä, mutta n. 400 km ja saapuminen perille huomattavasti puolenyön jälkeen ei sekään tuntunut hyvältä idealta. Niinpä hylkäsimme kaikki em. suunnitelmat ja ajoimme yöksi Gävleen. Saimme moottoritien varren hotellista toiseksi viimeisen vapaan huoneen ja ehdimme jopa istua hetken hotellin terassilla. Ilta oli lämmin ja ilma täynnä hyttysiä.

Maanantaiaamuna olimme tien päällä jo heti seitsemän jälkeen ja yli 15 tuntia myöhemmin olimme vihdoin perillä Glomfjordissa.

Matkalla olivat viivästyksenä tällä kertaa paitsi tietyöt, myös eläimet.

Ruotsin Lapissa tien oli valloittanut porolauma.

Lauma ruokaili autoista välittämättä.

Välillä porot siirtyivät hetkeksi pois tieltä, mutta palasivat samantien takaisin ja lähtivät juoksemaan automme menosuuntaan.

Norjan puolella aiheuttivat lievää stressiä tiellä ja sen varrella vapaana vaeltelevat lampaat.

Yhteenvetoa reissusta.

Hammarö. Kisakenttä sijaitsi tarkalleen ottaen Hammarön kunnassa. Kentän läheisellä asuinalueella oli vieri vieressä hyvässä maalissa olevia omakotitaloja ja toinen toistaan komeampia puutarhoja. Hammarö ja Karlstad sijaitsevat aivan Vänernin rannalla, joten kauniita järvimaisemia oli tarjolla matkalla kentälle.

Lähiruokaa. Ruotsissa tuntuu olevan todella tiheässä kauppoja, joissa myydään paikallisten tuottajien tuotteita, lähiruokaa. Kaupoista oli aina hyvissä ajoin mainoksia ja ne oli lähes poikkeuksetta sijoitettu siten, ettei matkaa päätieltä ollut kovinkaan paljon. Aika moni kauppa sijaitsi suorastaan tien varrella.

Sää oli perjantaina ja lauantaina aivan loistava: lämpötila ylitti hellerajan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä alkanut sade jatkui vielä aamullakin pieninä kuuroina, mutta pikkuhiljaa aurinko alkoi taas lämmittää. En ollut ymmärtänytkään kaivanneeni aurinkoa ja lämpöä näin paljon! Muutama kymmenen kilometriä ennen Norjaa rajaa lämpötila alkoi laskea ja samalla rupesi sataa tihuuttamaan.

Pitkä viikonloppu Karlstadissa (osa 1)

Jo useita kuukausia sitten olimme merkanneet allakoihimme Suomen reissun heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle, jolloin Jyrin oli tarkoitus osallistua betoniratojen SM-kilpailuihin Vaasassa. Viime hetkillä kisan ajankohta siirtyi ja Jyrin osallistuminen muuttui samalla mahdottomaksi. Norjalaiset pelikaverit vinkkasivat, että Ruotsissa olisi kuitenkin tarjolla betonikisa. Oslolaisten vinkkaajien mielestä pelipaikkana oleva Skoghallsin kenttä olisi suht' lähelläkin (n. 220 km), mutta meiltä Glomfjordista matkaa kertyi gps:n mukaan n. 1400 km/suunta. Meidän oli ollut tarkoitus ajella omalla autollamme Vaasaan. Vaasan sijaan päätimme ajaa Karlstadiin.

Menomatka. Lähdimme matkaan torstaiaamuna hieman ennen yhtätoista. Ajatuksena oli ajella 12-13 tuntia ja yöpyä jossain sopivassa paikassa Ruotsissa. Matka eteni aika mukavasti Ruotsin Lappiin asti, jossa pääsimme seuraamaan tietöitä ruotsalaiseen malliin: päällyste oli poistettu ja tielle oli levitetty hyvin karkeaa soraa. Päällystystyöt olivat jo käynnissä, mutta kymmenien kilometrien matka ajeltiin karkealla soralla huikealla alle 40 km:n tuntivauhdilla. Lisäksi tietyöosuudella oli tietenkin paikkoja, joissa liikenne pääsi etenemään vain yhdellä kaistalla eli odottelimme ja odottelimme vastaantulevaa liikennettä. Lomakauden vuoksi liikennettä (varsinkin matkailuautoja ja asuntovaunua vetäviä autoja) oli paljon.

Pari kertaa gps ehdotti lyhyempää reittiä, ja päädyimme ajelemaan sateen jäljiltä kuraisia hiekkateitä. Puolen yön tietämillä saavuimme Svegiin, joka vaikutti sopivalta yöpymispaikalta. Matkaa Karlstadiin oli jäljellä vielä hieman alle 400 km. Suunnittelimme nukkuvamme kuutisen tuntia ja puoleen päivään mennessä olisimme määränpäässä. Kumpaakaan ei kuitenkaan väsyttänyt ja koska hotellihuone Karlstadissa olisi kuulemma käytettävissämme varhaisesta aamusta, päätimme ajaa samantien perille asti.

Ehdimme tutustua ruotsalaisiin radion yöohjelmiin - ja useisiin tienvarren pysähdyspaikkoihin, kun kolmen tienoilla uni meinasi ottaa väkisin vallan. Viimeinen tunti olikin sitten melkoista taistelua, mutta puoli viiden tienoilla pääsimme hotelliin. Lyhyt hämärän hetki oli ohitettu ja oli taas valoisaa, kun pääsimme nukkumaan.

Kisa. Puolen päivän aikaan syödyn aamiaisen jälkeen suuntasimme kentälle. Jyri pelasi ihka ensimmäisen kerran näillä radoilla ja samaten ensimmäisen kerran oldtimers-sarjassa. Norjalaiset neuvoivat Jyrille auliisti pelimenetelmiä (olivat lähettäneet jo etukäteen pelivinkit sähköpostilla!) ja hämmästelivät meidän ajo-urakkaa Glomfjordista. Huhu automatkailustamme oli saavuttanut myös sellaisia ruotsalaispelaajia, joita emme olleet nähneet aikoihin. Koska huhuilla on taipumus muuntua, olin varma, että jotkut kuulivat meidän ajaneen ilman yhtään taukoa koko 1400 km:n matkan. Yritin ehdotella Jyrille, että vahvistamalla em. väärää käsitystä hän saisi henkisen yliotteen vastustajistaan!

Kisaan oli ilmoittautunut huikeat 101 pelaajaa - Suomen vinkkelistä aika käsittämätön määrä, kun kyse ei ollut maan mestaruuskisoista! Osanottajista 95 oli Ruotsista, viisi Norjasta ja yksi Suomesta. Yli kolmasosa pelaajista oli oldtimers-luokissa, kyse oli Ruotsin liiton maajoukkuekatsastuskisasta. Lauantaina kaikki pelasivat kolme kierrosta, sunnuntaina kaikki pelasivat kaksi kierrosta ja parhaat vielä yhden finaalikierroksen. Lopputuloksissa Jyrin sijoitus oldtimers-miesten sarjassa oli 15./31. - ei lainkaan hullummin olosuhteet huomioonottaen.