Näytetään tekstit, joissa on tunniste minigolf. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minigolf. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Oldtimers-EM

Ratagolfin oldtimers-sarjan EM-kilpailut pelattiin Tsekissä 11.-14.8. betoni- ja eterniittialustalla. Kisaan osallistui 79 mies- ja 36 naispelaajaa. Suomen edustajina kisoissa oli mukana seitsemän miestä ja yksi nainen. Henkilökohtaisten sarjojen lisäksi pelattiin myös joukkuekisa. Miesjoukkueita oli mukana 11 ja naisjoukkueita 9. Miesjoukkueessa on 6+1 jäsentä ja naisilla vastaavasti 3+1. YLE teki juuri ennen maajoukkuematkaa lajista jutun, jossa myös linjailtiin Suomen edustajien tavoitteita.





Ratagolfissa oldtimerseihin voi siirtyä pelaamaan sinä vuonna, jolloin täyttää 46. Suomen miesjoukkueessa tapahtuikin nyt sukupolvenvaihdos, kun kolme maajoukkuepelaajista siirtyi vasta tänä vuonna oldtimers-sarjaan (esim. Jyri!). Maajoukkuevalinnat tekee päävalmentaja ja pelaajavalinnat pohjautuvat erikseen ilmoitetuissa kisoissa annettuihin pelinäyttöihin.



Pelaajat ja huoltajat. Pelaajien lisäksi kukin maa saa lähettää kisoihin huoltajia, maksimissaan 2 huoltajaa/alusta/joukkue. Yhteensä Suomen maajoukkueessa oli siis 12 jäsentä. Huoltajat ovat yleensä usein (entisiä tai nykyisiä) pelaajia. Heidän tehtäviinsä kuuluvat esim. ratojen puhdistaminen ennen lyöntiä, pallojen virittäminen oikeaan lämpötilaan (jäähdytys/lämmitys) ja pelaajien tukeminen kaikin tavoin. Olin nyt huoltajan roolissa mukana toista kertaa ratagolfin arvokisoissa - ja toista kertaa nimenomaan oldtimers-sarjan kisoissa. (Huoltajien valintaa ei koske oldtimers-alaikäraja kuten pelaajia!) Suomen maajoukkueen jäsenten ja kaikkien muidenkin kisaan osallistuneiden kuvat löytyvät EM-kisojen verkkosivuston kuvagalleriasta. Häveliäisyys- tms. syistä esiinnyn huoltajaosion kuvassa salanimellä.



Kisamatka alkoi 5. elokuuta anivarhain, suorastaan keskellä yötä. Meillä oli aamulento Berliiniin ja kokoontuminen lentokentällä 4.30! Berliinistä ajoimme kisakaupunki Chebiin nelisen tuntia ja jo iltapäivällä pääsimme kentälle tutustumaan alustavasti ratoihin. Virallisina harjoituspäivinä (6.-10.8.) osallistujamaat on jaettu harjoitusvuoroihin, aamuvuoro on klo 8-13 ja iltapäivävuoro klo 13-18. Klo 18 jälkeen on vapaata harjoitteluaikaa. Sivuhuomautuksena voisin mainita, että virallisina harjoittelupäivinä pitää joukkueen jäsenten olla pukeutuneena maansa edustusasuun.



Sää. Sadepilvi oli varmaankin seurannut meitä Glomfjordista, sillä perjantaina satoi koko päivän, eikä kentälle päästy ollenkaan. Muinakin harjoittelupäivinä sadetta saatiin kaikenlaisella volyymilla pienestä tihuuttelusta hanat auki -malliin asti. Sateessa keli oli välillä aika viileä, mutta sen vastapainona aurinkoisina hetkinä pärjäsi hyvin shorteissa ja t-paidassa.



Kisat. Kilpailut alkoivat klo 9.00, ja kentälle lähdettiin puoli kahdeksalta. Kisaohjelman mukaan tarkoitus oli pelata kolme kierrosta keskiviikkona sekä torstaina ja perjantaina kaksi, henkilökohtaiset finaalit olisivat vuorossa lauantaina. Koska sääennusteen mukaan luvassa oli melkoisia sateita, peliohjelmaan tehtiin muutos: keskiviikkona pelattiin neljä kierrosta varmuuden vuoksi. Kisassa oli käytössä suomalainen tulospalvelu, joka mahdollisti tulosseurannan netissä reaaliajassa.



Ratagolfin kansainvälisissä kisoissa kärjessä ovat yleensä Saksa, Itävalta, Ruotsi ja Sveitsi. Ensimmäisen joukkuekierroksen jälkeen Suomen miesjoukkueen tilanne näytti oikein hyvältä, mutta loppuviimeksi tuloksena oli kahdeksas sija. Mies- ja naisjoukkueissa mitalikolmikko oli täsmälleen sama: Saksa, Italia ja Tsekki.



Henkilökohtaisiin finaaleihin pääsi 32 miestä ja 16 naista. Jo muutaman vuoden ajan finaalit ovat olleet pudotuspelimuotoisia. Tämä pelimuoto tuo aina tullessaan kaikenlaisia yllätyksiä ja jännitystä. Tällä kertaa suomalaisille tuli jännittämistä jo ennen finaaleja: suomalaispelaaja Marko Nuotio joutui perjantaina neljän hengen uusintaan pääsystä 32:n parhaan joukkoon. Perjantaina sää oli pelipäivistä kaikista huonoin ja niinpä uusintakin pelattiin sateessa. Sadesään vuoksi kentällä sallittiin normaalia enemmän huoltajia - uusinnan aikana radanvieruksella varjoja olivat pitelemässä huoltajien lisäksi myös pelaajat, eikä kannustushuudoissakaan säästelty. Kuvassa vasemmassa laidassa lyöntiin valmistautuva Marko (sini-valkoiset verkkarit) ja Suomen päävalmentaja sekä meikäläinen huoltajakollegansa kanssa kuvan oikeassa laidassa.



Marko selviytyi uusinnan kautta pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä oli mukana myös toinen suomalainen, sijalle 23 alkukilpailussa päässyt Jukka Reunavuori. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Markon vastustaja oli italialainen Franceso Leuci, joka voitettuaan Markon eteni lopulta hopealle asti. Jukka voitti ensimmäisella kierroksella vastaansa tulleen tsekkiläisen, mutta joutui taipumaan toisella pudotuspelikierroksella italialaiselle Michele Graffeolle (joka muuten hävisi 3. kierroksella Markon pudottaneelle Leucille). Kun suomalaisia ei enää ollut mukana kisassa, siirryimme kannustamaan ainoaa jatkossa ollutta ruotsalaispelaajaa (Jan-Åke Persson), joka tuli kolmanneksi (hävisi Leucille 4. kierroksella!). Ruotsalaispronssin varmistuttua paiskoimme ylävitosia ruotsalaispelaajien kanssa: ainakin yksi pohjoismaalainen mitaleilla!





Naisten sarjassa kultaa sai Italian Antonella Flamini, hopeaa saksalainen Gaby Rahmlow ja pronssia italialainen Ornella Campora.




Miesten sarjan voitti itävaltalainen Reinhard Schuster. Pudotuspelien täydelliset tulokset löytyvät tulospalvelusta.





Kilpailu tarjosi huoltajankin näkökulmasta suuria tunteita laidasta laitaan: onnistumisen euforiasta pettymykseen. Erityisen hienoa oli Suomen joukkueen sisäinen tsemppaus. Vaikka isoon menestykseen ei tänä vuonna yllettykään, uusi mahdollisuus oldtimerseille tarjoutuu ensi vuonna EM-kisoissa Saksassa. Seuraava ratagolfin arvokilpailu, (yleisen sarjan EM-kisat Italian Predazzossa) käynnistyy muutaman päivän päästä, ja sieltä toivotaan tietysti parhainta mahdollista suomalaismenestystä!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Pitkä viikonloppu Karlstadissa (osa 1)

Jo useita kuukausia sitten olimme merkanneet allakoihimme Suomen reissun heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle, jolloin Jyrin oli tarkoitus osallistua betoniratojen SM-kilpailuihin Vaasassa. Viime hetkillä kisan ajankohta siirtyi ja Jyrin osallistuminen muuttui samalla mahdottomaksi. Norjalaiset pelikaverit vinkkasivat, että Ruotsissa olisi kuitenkin tarjolla betonikisa. Oslolaisten vinkkaajien mielestä pelipaikkana oleva Skoghallsin kenttä olisi suht' lähelläkin (n. 220 km), mutta meiltä Glomfjordista matkaa kertyi gps:n mukaan n. 1400 km/suunta. Meidän oli ollut tarkoitus ajella omalla autollamme Vaasaan. Vaasan sijaan päätimme ajaa Karlstadiin.

Menomatka. Lähdimme matkaan torstaiaamuna hieman ennen yhtätoista. Ajatuksena oli ajella 12-13 tuntia ja yöpyä jossain sopivassa paikassa Ruotsissa. Matka eteni aika mukavasti Ruotsin Lappiin asti, jossa pääsimme seuraamaan tietöitä ruotsalaiseen malliin: päällyste oli poistettu ja tielle oli levitetty hyvin karkeaa soraa. Päällystystyöt olivat jo käynnissä, mutta kymmenien kilometrien matka ajeltiin karkealla soralla huikealla alle 40 km:n tuntivauhdilla. Lisäksi tietyöosuudella oli tietenkin paikkoja, joissa liikenne pääsi etenemään vain yhdellä kaistalla eli odottelimme ja odottelimme vastaantulevaa liikennettä. Lomakauden vuoksi liikennettä (varsinkin matkailuautoja ja asuntovaunua vetäviä autoja) oli paljon.

Pari kertaa gps ehdotti lyhyempää reittiä, ja päädyimme ajelemaan sateen jäljiltä kuraisia hiekkateitä. Puolen yön tietämillä saavuimme Svegiin, joka vaikutti sopivalta yöpymispaikalta. Matkaa Karlstadiin oli jäljellä vielä hieman alle 400 km. Suunnittelimme nukkuvamme kuutisen tuntia ja puoleen päivään mennessä olisimme määränpäässä. Kumpaakaan ei kuitenkaan väsyttänyt ja koska hotellihuone Karlstadissa olisi kuulemma käytettävissämme varhaisesta aamusta, päätimme ajaa samantien perille asti.

Ehdimme tutustua ruotsalaisiin radion yöohjelmiin - ja useisiin tienvarren pysähdyspaikkoihin, kun kolmen tienoilla uni meinasi ottaa väkisin vallan. Viimeinen tunti olikin sitten melkoista taistelua, mutta puoli viiden tienoilla pääsimme hotelliin. Lyhyt hämärän hetki oli ohitettu ja oli taas valoisaa, kun pääsimme nukkumaan.

Kisa. Puolen päivän aikaan syödyn aamiaisen jälkeen suuntasimme kentälle. Jyri pelasi ihka ensimmäisen kerran näillä radoilla ja samaten ensimmäisen kerran oldtimers-sarjassa. Norjalaiset neuvoivat Jyrille auliisti pelimenetelmiä (olivat lähettäneet jo etukäteen pelivinkit sähköpostilla!) ja hämmästelivät meidän ajo-urakkaa Glomfjordista. Huhu automatkailustamme oli saavuttanut myös sellaisia ruotsalaispelaajia, joita emme olleet nähneet aikoihin. Koska huhuilla on taipumus muuntua, olin varma, että jotkut kuulivat meidän ajaneen ilman yhtään taukoa koko 1400 km:n matkan. Yritin ehdotella Jyrille, että vahvistamalla em. väärää käsitystä hän saisi henkisen yliotteen vastustajistaan!

Kisaan oli ilmoittautunut huikeat 101 pelaajaa - Suomen vinkkelistä aika käsittämätön määrä, kun kyse ei ollut maan mestaruuskisoista! Osanottajista 95 oli Ruotsista, viisi Norjasta ja yksi Suomesta. Yli kolmasosa pelaajista oli oldtimers-luokissa, kyse oli Ruotsin liiton maajoukkuekatsastuskisasta. Lauantaina kaikki pelasivat kolme kierrosta, sunnuntaina kaikki pelasivat kaksi kierrosta ja parhaat vielä yhden finaalikierroksen. Lopputuloksissa Jyrin sijoitus oldtimers-miesten sarjassa oli 15./31. - ei lainkaan hullummin olosuhteet huomioonottaen.