Viikonloppu Eskilstunassa

Jyri osallistui viikonloppuna jo perinteiseen tapaan (10. vuosi peräkkäin!) Eskilstunassa ratagolfin maratonkisaan. Meikäläinen oli luullut singahtavansa Tukholmaan, mutta nuhainen olo vei voimat ja pysyttelinkin Eskilstunassa.

Lauantaina Eskilstunan taidemuseossa oli kolmen uuden näyttelyn kunniaksi kolmituntinen tapahtuma, jossa paikalla olivat taiteilijat kertomassa teoksistaan ja dj pyörittämässä taustamusiikkia. Lukiessani etukäteen dj:n paikallaolosta kuvittelin, että tarjolla olisi loungemusiikkia, jotain taustaksi sopivaa. Sinä aikana, kun itse näyttelytilassa kiertelin, dj soitti mm. ruotsalaista uutta aaltoa sekä 1960- ja 1970- luvun amerikkalaista soulia. Setti kuulosti hyvältä!

Näyttelytkin olivat kiinnostavia: Åsa Maria Bengtssonilta oli mukana mm. videoteoksia. Tukholmalaisryhmä MADE BY: oli jo kutsunut ja kutsui näyttelyssäkin yleisöä mukaan teosten tekemiseen. Ida-Lovisa Rudolfssonin tekstiilityöt nousivat kuitenkin ehdottomasti suosikikseni näistä kolmesta näyttelystä.

Olin liikkeellä hyvin vähäisten matkatavaroiden kanssa - tarkoitukseni oli selviytyä pelkillä käsimatkatavaroilla. Tässä tilanteessa harmitti suunnattomasti, kun huomasin lauantaiaamuna Eskilstunan paikallislehdessä uutisen alkamassa olevasta loppuunmyynnistä Kulturbutik-liikkeessä. Liikkeen valikoimissa oli kirjoja, levyjä ja elokuvia. Kirjavalikoima oli mainio ja avaramielinen: dekkareista tietokirjojen kautta runoihin, klassikoista uutuuksiin, lastenkirjoista oppikirjoihin. Ja vaikka loppuunmyynti olikin alkamassa vasta tämän viikon alussa, jo lauantaina olivat käytännössä kaikki tuotteet myynnissä alehintaan. Jouduin rajaamaan kirjaostosten tekemisen hyvin tiukasti: hankin opiskeluvaatimuksiin kuuluvan Harold Pinterin näytelmän The Betrayal (SEK 45!) ja kuvitetut painokset Alice's adventures in Wonderland - ja Through the Looking Glass -teoksista sekä Tove Janssonin Sommarboken -kirjan. Hankin siis vain ohuita teoksia!

Lauantaina ehdin vielä nähdä Tinker Tailor Soldier Spy (Pappi Lukkari Talonpoika Vakooja) -elokuvan. Tästä elokuvasta voisi kirjoittaa yhden sanan arvion: loistava. Olin ehtinyt jo lukea useita kehuvia arvioita tästä leffasta monista eri medioista. Olen samaa mieltä kehujen kanssa: elokuvassa tuntui kaikki olevan kohdallaan: näyttelijät, lavastus, puvustus, musiikki ja elokuvan rytmi ylipäätään. Erikseen on mainittava Gary Oldman, pitkästä aikaa draamaroolissa ja huikeassa vedossa. Elokuvan jännitys muodostuu ilman isoja erikoistehosteita ja huikean vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia. Henkilöiden eleet, ilmeet ja sanat ovat keskeisiä - kannattaa katsella tarkasti. Olen lukenut joitain Le Carren romaaneja, mutten juuri tämän elokuvan pohjana ollutta. Ylen uutisissa oli muuten juuri tänään juttua samaisesta elokuvasta