Pari päivää sitten odottelimme matkatavaroitamme Gardermoenilla. Trolleymme tuli hihnalle aivan viimeisenä, joten meillä oli aikaa ihmetellä muiden matkustajien matkatavaravirityksiä ja mustiin matkalaukkuihin tunnistamisen helpottamiseksi kiinnitettyjä monenlaisia merkkejä.
Ylivoimaisesti erikoisin viritys oli pienehkö trolley, johon oli kiinnitetty runsaalla teippimäärällä yksi laudanpätkä. Lauta oli hieman matkalaukkua korkeampi ja sen kiinnittämiseen käytetty teippi oli sellaista, jota lentokentällä turvatarkastuksessa/matkatavaroiden kuljetuksessa voidaan laukkuihin tilanteen niin vaatiessa kiinnittää.
Lauta-trolley kiersi useamman kierroksen hihnalla ennenkuin omistaja laukkunsa nosti pois. Olimme jo ehtineet miettiä, miksi joku haluaisi kuljettaa laudanpätkän Helsinki-Oslo -lennolla. Jyriä mietitytti myös se, miksei laukun omistaja noin selkeästä erikoismerkistä huolimatta napannut laukkuaan heti hihnalta.
Laukun omistaja käänteli lautavirityslaukkuaan puolelta toiselle ja luki teippien tekstejä. Hän irrotti laudan laukusta ja oli vieläkin sen näköinen kuin odottaisi piilokamera-työryhmän säntäävän esiin jostain. Päättelimme laukun omistajan kehonkielestä sekä toiminnasta laudan ja teippien suhteen, ettei hänen alkuperäinen tarkoituksensa ollut tuoda mukanaan puutavaraa Suomesta. Mietimme syitä moisen lisämatkatavaran ilmestymiseen: olikohan kyseinen matkustaja esim. antanut palautetta lentoyhtiölle jostain aiemmasta lennosta?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trolley. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trolley. Näytä kaikki tekstit
perjantai 30. joulukuuta 2011
Yllätys matkatavaroissa
Tunnisteet:
Gardermoen,
Helsinki,
Jyri,
lauta,
lentoasema,
lentomatka,
Oslo,
piilokamera,
trolley
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Taikasanat
Laukkuni ei ilmeisesti ollut lainkaan kiinnostunut palaamaan Helsingistä Osloon helmikuisen reissun jälkeen. Odoteltuani turhaan aikani matkatavarahihnan tykönä Gardermoenilla, taapersin tulopalveluun.
Tulopalvelussa oli kaksi työntekijää, mutta onneksi jonottajiakin oli aika vähän. Päästyäni tiskille aloin jotenkin ihan automaattisesti selostaa asiaani ruotsiksi. Miespuolinen työntekijä tiskin takana esitti minulle liudan kysymyksiä hurjalla nopeudella. Koska hän puhui norjaa (ja vieläpä minulle vaikealla murteella), minun piti aina jonkin aikaa miettiä, ennenkuin pystyin vastaamaan. Uusi kysymys esitettiin samantien, kun olin saanut edelliseen vastattua. Työntekijä vaikutti kärsimättömältä joutuessaan odottelemaan minun vastauksiani ja näytti lähinnä vihaiselta tai ärtyneeltä.
Mies ei vilkaissutkaan minuun kertaakaan "keskustelumme" aikana, keskittyi vain näpyttelemään tietokonetta. Mies kysyi minulta, missä hotellissa olen yötä ja koska paluulentoni (Helsinkiin) lähtee. Tässä kohden pääsin sanomaan, että minulla on Oslo-Bodö -lentolippu seuraavalle päivälle, ja asun Glomfjordissa.
Asumispaikkani ilmaiseminen sisälsi selkeästi taikasanat. Mies lopetti tietokoneen näytön tuijottamisen ja katsoi minuun. En tiennyt, mitä pitäisi ajatella tai tehdä, joten pahoittelin sitä, etten (vielä) puhu norjaa, vaikka asun täällä. Tulopalvelun työntekijä ilmoitti, ettei kielitaitoni puuttuminen ole mikään ongelma ja ilmoitti puhuvansa niin paljon ruotsia kuin vain itse osaa. Mies hidasti puhenopeutta ja alkoi todella puhua käytännössä ruotsia. Silmieni edessä oli tapahtunut aivan hämmästyttävä muutos. Mies selitti minulle, että laukkuni tuotaisiin hotellille. Jos se ei jostain syystä onnistuisi, laukkuni tuotaisiin Glomfjordissa kotiovelle. Ja koko loppuasioinnin ajan mies hymyili minulle oikein ystävällisesti. Seuraavana aamuna samainen tulopalvelun työntekijä (Mikael) soitti ja varmisti ensin, että olen vielä hotellilla ja ilmoitti sitten, moneltako laukkuni tuotaisiin.
Laukkua ei luvattuna aikana kuulunut. Olin ehtinyt jo edellisen illan ja saman aamun aikana kuulla kaikenlaisia onnettomia ja onnellisia loppuja saaneita juttuja kadonneista matkatavaroista. Koska trolleyni on marraskuusta alkaen yrittänyt matkailla itsenäisesti, aloin epäillä, että se nytkin olisi hengailemassa muina laukkuina jossain respan nurkassa valmiina lähtemään kenen tahansa mukaan. Tai se olisi ehkä jo rullannut hotellin baariin etsimään uutta matkaseuraa.
Kysyin respassa olleelta työntekijältä, olisiko trolleyni mahdollisesti tuotu sinne. Työntekijä vaati töykeästi saada tietää huoneemme numeron. Katsottuaan huoneen tilanteen, hän ilmoitti, ettei laukkuani olisi todellakaan kannattanut pyytää tuomaan hotellille, koska mehän luovuttaisimme huoneen jo viimeistään tunnin kuluttua pois. Minun olisi - kuulemma - pitänyt ymmärtää antaa vain kotiosoitteeni ja pyytää lähettämään laukku (ensin pieni taidepaussi ja sitten erittäin halveksuvasti, lähes sylkäisemällä:) "Suomeen". Tässä kohden ilmoitin, että meille oli annettu hotellihuoneeseen jatkoaikaa. Ja me asumme Glomfjordissa.
Simbsalabim ja muut taikasanat ovat nyt saaneet vakavan kilpailijan "Jag/vi bor i Glomfjord" -lauseesta. Respanaisen töykeys hävisi. Hän pahoitteli, että kassini oli mennyt hukkaan ja ilmoitti korjaavansa hotellihuoneemme kohtaan tiedon lähtöajastamme. Jos meille oli huoneeseen luvattu lisäaikaa, oli heidän mokansa, ettei sitä näkynyt koneella. Nainen ehti vielä toivoa ääneen, että kassini löytyisi ja ehtisi hotellille ajoissa. Hän myös selitti minulle, että tämä tällainen matkatavaroiden katoaminen on aina niin kamalaa. Tässä kohden keskusteluamme respaan oli tullut mies, joka kysyi, puhuimmeko jostain kadonneesta laukusta - ja olisiko se tämä tässä. Miehellä oli totta tosiaan meikäläisen trolley. Siinä vaiheessa en enää jaksanut valittaa siitä, ettei laukkua oltu tuotu luvattuna ajankohtana. Respanainen eläytyi ihan täysillä siihen, miten hienoa oli, että sain laukkuni sittenkin näin pian.
On vaikeaa laittaa pelkän vilkkaan mielikuvituksen piikkiin niitä asiakaspalvelukokemuksia, joita minulle on nyt marraskuusta asti kertynyt lähinnä trolleyni omatoimimatkailun vuoksi. Asiakkaana olen silmänräpäyksessä muuttunut (asuinpaikkatietoni jälkeen) mistä tahansa kassinsa hukanneesta ulkomaalaisesta asiakaspalvelua rasittavasta taakasta melkein yhdeksi "meistä", joka on saanut ilman omaa syytään hankaluuksia osakseen. Töykeistä, tylyistä, kylmäkiskoisista ja/tai välinpitämättömistä työntekijöistä on puolestaan paljastunut empaattinen ja ystävällinen puoli sekä taito puhua ruotsia ja kyky hymyillä.
En yleistä tai halua luoda mitään kattavaa teoriaa näiden kokemusten pohjalta, sillä Glomfjordissa kaikki ovat suhtautuneet meihin tosi ystävällisesti koko ajan. (Joskin siihen on varmaan vaikuttanut se, että alusta asti olemme pyrkineet käyttämään määrätietoisesti ruotsia, norjaa tai niiden sekoitusta.) Bodössä asioidessa kielipuolisuus ei ole ikinä tuonut töykeyttä saamaamme palveluun. Bodön tien varrella olevan tietyön takia joudutaan liikennettä pysäyttelemään ja tietyömies on ollut valmis selostamaan kaiken tarvittavan englanniksi, jos emme olisi norjankielistä ohjeistusta tarpeeksi hyvin ymmärtäneet.
Palvelun laatu ei välttämättä riipu asuinpaikasta tai kansalaisuudesta. Oslo-Bodö -lentomme lähdön viivästymisestä Jyrille tuli tieto tekstarilla, mutta meikäläiselle ei.
Tulopalvelussa oli kaksi työntekijää, mutta onneksi jonottajiakin oli aika vähän. Päästyäni tiskille aloin jotenkin ihan automaattisesti selostaa asiaani ruotsiksi. Miespuolinen työntekijä tiskin takana esitti minulle liudan kysymyksiä hurjalla nopeudella. Koska hän puhui norjaa (ja vieläpä minulle vaikealla murteella), minun piti aina jonkin aikaa miettiä, ennenkuin pystyin vastaamaan. Uusi kysymys esitettiin samantien, kun olin saanut edelliseen vastattua. Työntekijä vaikutti kärsimättömältä joutuessaan odottelemaan minun vastauksiani ja näytti lähinnä vihaiselta tai ärtyneeltä.
Mies ei vilkaissutkaan minuun kertaakaan "keskustelumme" aikana, keskittyi vain näpyttelemään tietokonetta. Mies kysyi minulta, missä hotellissa olen yötä ja koska paluulentoni (Helsinkiin) lähtee. Tässä kohden pääsin sanomaan, että minulla on Oslo-Bodö -lentolippu seuraavalle päivälle, ja asun Glomfjordissa.
Asumispaikkani ilmaiseminen sisälsi selkeästi taikasanat. Mies lopetti tietokoneen näytön tuijottamisen ja katsoi minuun. En tiennyt, mitä pitäisi ajatella tai tehdä, joten pahoittelin sitä, etten (vielä) puhu norjaa, vaikka asun täällä. Tulopalvelun työntekijä ilmoitti, ettei kielitaitoni puuttuminen ole mikään ongelma ja ilmoitti puhuvansa niin paljon ruotsia kuin vain itse osaa. Mies hidasti puhenopeutta ja alkoi todella puhua käytännössä ruotsia. Silmieni edessä oli tapahtunut aivan hämmästyttävä muutos. Mies selitti minulle, että laukkuni tuotaisiin hotellille. Jos se ei jostain syystä onnistuisi, laukkuni tuotaisiin Glomfjordissa kotiovelle. Ja koko loppuasioinnin ajan mies hymyili minulle oikein ystävällisesti. Seuraavana aamuna samainen tulopalvelun työntekijä (Mikael) soitti ja varmisti ensin, että olen vielä hotellilla ja ilmoitti sitten, moneltako laukkuni tuotaisiin.
Laukkua ei luvattuna aikana kuulunut. Olin ehtinyt jo edellisen illan ja saman aamun aikana kuulla kaikenlaisia onnettomia ja onnellisia loppuja saaneita juttuja kadonneista matkatavaroista. Koska trolleyni on marraskuusta alkaen yrittänyt matkailla itsenäisesti, aloin epäillä, että se nytkin olisi hengailemassa muina laukkuina jossain respan nurkassa valmiina lähtemään kenen tahansa mukaan. Tai se olisi ehkä jo rullannut hotellin baariin etsimään uutta matkaseuraa.
Kysyin respassa olleelta työntekijältä, olisiko trolleyni mahdollisesti tuotu sinne. Työntekijä vaati töykeästi saada tietää huoneemme numeron. Katsottuaan huoneen tilanteen, hän ilmoitti, ettei laukkuani olisi todellakaan kannattanut pyytää tuomaan hotellille, koska mehän luovuttaisimme huoneen jo viimeistään tunnin kuluttua pois. Minun olisi - kuulemma - pitänyt ymmärtää antaa vain kotiosoitteeni ja pyytää lähettämään laukku (ensin pieni taidepaussi ja sitten erittäin halveksuvasti, lähes sylkäisemällä:) "Suomeen". Tässä kohden ilmoitin, että meille oli annettu hotellihuoneeseen jatkoaikaa. Ja me asumme Glomfjordissa.
Simbsalabim ja muut taikasanat ovat nyt saaneet vakavan kilpailijan "Jag/vi bor i Glomfjord" -lauseesta. Respanaisen töykeys hävisi. Hän pahoitteli, että kassini oli mennyt hukkaan ja ilmoitti korjaavansa hotellihuoneemme kohtaan tiedon lähtöajastamme. Jos meille oli huoneeseen luvattu lisäaikaa, oli heidän mokansa, ettei sitä näkynyt koneella. Nainen ehti vielä toivoa ääneen, että kassini löytyisi ja ehtisi hotellille ajoissa. Hän myös selitti minulle, että tämä tällainen matkatavaroiden katoaminen on aina niin kamalaa. Tässä kohden keskusteluamme respaan oli tullut mies, joka kysyi, puhuimmeko jostain kadonneesta laukusta - ja olisiko se tämä tässä. Miehellä oli totta tosiaan meikäläisen trolley. Siinä vaiheessa en enää jaksanut valittaa siitä, ettei laukkua oltu tuotu luvattuna ajankohtana. Respanainen eläytyi ihan täysillä siihen, miten hienoa oli, että sain laukkuni sittenkin näin pian.
On vaikeaa laittaa pelkän vilkkaan mielikuvituksen piikkiin niitä asiakaspalvelukokemuksia, joita minulle on nyt marraskuusta asti kertynyt lähinnä trolleyni omatoimimatkailun vuoksi. Asiakkaana olen silmänräpäyksessä muuttunut (asuinpaikkatietoni jälkeen) mistä tahansa kassinsa hukanneesta ulkomaalaisesta asiakaspalvelua rasittavasta taakasta melkein yhdeksi "meistä", joka on saanut ilman omaa syytään hankaluuksia osakseen. Töykeistä, tylyistä, kylmäkiskoisista ja/tai välinpitämättömistä työntekijöistä on puolestaan paljastunut empaattinen ja ystävällinen puoli sekä taito puhua ruotsia ja kyky hymyillä.
En yleistä tai halua luoda mitään kattavaa teoriaa näiden kokemusten pohjalta, sillä Glomfjordissa kaikki ovat suhtautuneet meihin tosi ystävällisesti koko ajan. (Joskin siihen on varmaan vaikuttanut se, että alusta asti olemme pyrkineet käyttämään määrätietoisesti ruotsia, norjaa tai niiden sekoitusta.) Bodössä asioidessa kielipuolisuus ei ole ikinä tuonut töykeyttä saamaamme palveluun. Bodön tien varrella olevan tietyön takia joudutaan liikennettä pysäyttelemään ja tietyömies on ollut valmis selostamaan kaiken tarvittavan englanniksi, jos emme olisi norjankielistä ohjeistusta tarpeeksi hyvin ymmärtäneet.
Palvelun laatu ei välttämättä riipu asuinpaikasta tai kansalaisuudesta. Oslo-Bodö -lentomme lähdön viivästymisestä Jyrille tuli tieto tekstarilla, mutta meikäläiselle ei.
Tunnisteet:
Gardermoen,
Glomfjord,
Helsinki,
trolley,
tulopalvelu
torstai 25. marraskuuta 2010
Glon...Klon...
Ennen Norjaan muuttoa teimme tarvittavat osoitteenmuutokset enimmäkseen puhelimitse. Eräät paikat pyysivät lähettämään uuden osoitteemme (norjalaisnimien vaikeuden vuoksi) kuitenkin kirjallisesti tai luettelemaan sen puhelimessa kirjain kirjaimelta.
Posti on toistaiseksi löytänyt meidät hyvin, vaikka viimeisen 10 kuukauden aikana asuinpaikkamme nimen kirjoitusasu onkin vaihdellut. Tähän mennessä nähdyt vaihtoehdot:
Posti on toistaiseksi löytänyt meidät hyvin, vaikka viimeisen 10 kuukauden aikana asuinpaikkamme nimen kirjoitusasu onkin vaihdellut. Tähän mennessä nähdyt vaihtoehdot:
- Glomsfjord
- Glumfjord
- Glonfjord
- Klomfjord
- Klonfjord
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
"Vad gör du här?"
Paluumatka. Eilen palasin lyhyeltä Suomen-vierailulta takaisin Glomfjordiin. Matkasuunnitelma oli samanlainen kuin jo monesti ennenkin: suora lento Helsingistä Osloon ja jatkolento Oslo-Bodö, myöskin ilman välilaskuja. Koneenvaihtoon olisi aikaa reilu tunti, ja epäilin, että kiire saattaisi tulla, mutta toisaalta Gardermoen alkaa olla jo tarpeeksi tuttu rivakkaan siirtymiseen. Glomfjordiin piti ehtiä järkevään aikaan, jotta vielä tiistai-illan aikana ehtisin kuunnella luennon (3 h) netistä ja pääsisin heti keskiviikkoaamusta asti valmistautumaan iltapäivällä olevaan tenttiin. Jyri oli luvannut tulla minua vastaan Bodön kentälle klo 17.
Helsinki -(Gardermoen)-Arlanda. Oslon lennon alkupuolella tulivat perinteiset kapteenin kuulutukset ja niissä mainittiin Oslon kentän yllä olevasta sumusta. Hieman ennen saapumisaikaa tulleessa uudessa kuulutuksessa kerrottiin, ettei laskeutumislupaa olla saatu sumun vuoksi ja niinpä jäisimme kiertelemään ja odottelemaan n. 70 km:n päähän kentältä. Vartin kuluttua ilmoitettiin, että kaikki on ok ja laskeudumme Osloon. Varttia myöhemmin ilmoitettiin, että joudummekin laskeutumaan varakentälle - Arlandaan. Arlandassa tulopalvelussa ei ollut ruuhkaa ja 10 minuutissa olin päässyt tiskille ja saanut paikan Oslon koneeseen (klo 16.50) ja jatkolennolle Bodöhön (klo 18.35). Tuskailin runsaan puolen tunnin vaihtoaikaa, mutta olin kuitenkin tyytyväinen uusien järjestelyjen nopeuteen: ehtisin ihan järkevään aikaan Glomfjordiin. Soitin Jyrille ja ilmoitin, että lentoni olisikin Bodössä klo 20.00. Jyri oli jo ajamassa kohti Bodötä (ollakseen siellä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti klo 17), mutta kääntyi takaisin.
Arlanda-Gardermoen I. Osloon lähdössä ollut kone oli aivan täynnä, olihan siihen tullut lisämatkustajia Helsingistä lähteneestä koneesta. Kone rullasi kiitoradalle - ja sitten ei lähdettykään mihinkään. Kapteeni kuulutti jotain. Olin keskittynyt tenttikirjan lukemiseen ja hetken aikaa kuvittelin, että kuulutuksessa käskettiin tarkistaa, että kaikkien kännykät ovat sammutettuina, koska navigaatiolaitteissa on häiriöitä. Itse asiassa kuulutettiin, että navigaatiolaitteissa on jokin häiriö, jota yritetään korjata. 10-15 minuuttia myöhemmin kuulutettiin, että palaamme takaisin portille, koska häiriö vaatii tutkimista. Lentoemäntä kuulutti, että jatkolennoille menossa oleville tulee informaatiota "pian". Vielä vartti lisäodottelua, eikä kone ollut liikkunut edes portille. Kuulutuksen mukaan tämä johtui siitä, ettei oltu saatu ketään kenttähenkilökunnasta paikalle. Lopulta pääsimme portille odottelemaan mekaanikkoa ja melkein samantien kone päätettiin tyhjentää matkustajista - lento oli peruutettu. Soitin Jyrille, ettei kannata lähteä Bodöhön samalla kun kiiruhdin uudestaan tulopalveluun. Tällä kertaa odottelusta tulisi pidempi kuin ensimmäisellä kerralla: edelläni näytti olevan 300 jonottajaa vuorolappuni numeroa ja taululla olevaa tietoa verratessa.
Arlanda-Gardermoen-Bodö +1 vrk? Meidän lentomme matkustajat ohjattiin pois tulopalvelusta, saamaan infoa ja ruokakupongit. Koneessa oli sanottu, että vain kalliimmilla paikoilla matkustavat pääsisivät klo 20 tienoilla lähtevään Oslon koneeseen ja loput klo 21.15 lennolle. Viimeinen lento Oslo-Bodö lähtee klo 22. Alkoi tuntua ikävältä. Tulopalvelun erikoisinfossa kerrottiin kuitenkin, että riveillä 1-17 istuneet pääsevät aiemmalle lennolle ja viimeiset rivit joutuvat odottelemaan. Olin ollut rivillä 25, koska tulin mukaan ilman omaa syytäni Arlandasta. Infossa ei puhuttu sanaakaan jatkolennoista, joten kysyin niistä. Kuulemma minut oli nyt buukattu Bodön koneeseen seuraavaksi aamuksi. Kun valitin, etten ehtisi tenttiin, infonainen käski minun mennä takaisin varsinaiseen tulopalveluun. Vieressäni seissyt, kuulemma Osloon "ilman mitään kiirettä" matkalla ollut ja aiemmalle lennolle päässyt, suomalaisnainen ilmoitti minulle (pyytämättä), ettei tenttiin osallistuminen ollut mikään pätevä syy päästä aiemmalle lennolle.
Takaisin Helsinkiin? Palasin tulopalveluun, enkä voinut jäädä odottelemaan ateriakuponkia, koska kuvittelin vuoroni tulevan nopeasti - olihan suuri enemmistö alkuperäisistä jonottajista ollut Oslon koneen matkustajia ja olin säästänyt vuoronumeronikin, vahingossa. Vaivaisen 55 minuutin odottelun jälkeen pääsin tiskille. Kerroin tilanteen (tentin takia päästävä Glomfjordiin ja ainoa mahdollisuus ehtiä tenttiin on päästä aiemmalle kuin klo 21.15 lennolle Osloon). Työntekijä kertoi, etten voi päästä aiempaan koneeseen, koska olin istunut rivillä 25. Tämän jo kertaalleen saadun tiedon jälkeen kysyin, olisiko minun sitten mahdollista päästä takaisin Helsinkiin.
- Tillbaka till Helsinki? ihmetteli työntekijä. Näytin alkuperäistä matkustusasiakirjaani.
- Vad gör du här?! huudahti työntekijä aidon hämmästyneenä. Kerroin koko siihenastisen Helsinki-Oslo-Bodö (tai Helsinki-Arlanda-Oslo-Bodö) -matkani vaiheet. Työntekijä ilmoitti, että tässä tarvitaan spesialistia ja katosi takahuoneeseen. Minuutit alkoivat tuntua pitkiltä, en ollut ehtinyt syödä, ja mahdollinen tentistä poisjäänti kuulosti rasittavalta. Tiesin, ettei Jyri pääsisi hakemaan minua keskiviikkona Bodöstä, joten jos olisin siellä aamulennolla klo 10 tienoilla, odottelisin Glomfjordin bussia yli 10 tuntia. (Nyt tosin tiedän, että bussia olisikin tarvinnut odottaa vain viisi tuntia, tenttiin en silti olisi ehtinyt.)
Arlanda-Gardermoen II. Työntekijä tuli takahuoneesta ja alkoi naputella kiivaasti näppistä. Sen jälkeen hän kirjoitti käsin jonkin lukusarjan Oslo-Bodö -boarding passiini. Aikaa uuden boarding passin tulostamiseen ei kuulemma nyt ollut. Sain ohjeeksi juosta portille 10 A, koska peruutuksen takia Oslon koneesta oli sopivasti paikka tyhjänä. Saisin sen, mutta boarding oli jo käynnissä ja koneen lähtöaika käsillä. Työntekijä kertoi vielä, että pääsen Oslosta seuraavaan Bodön koneeseen hänen kirjoittamallaan numerosarjalla.
Juoksin kohti porttia suhteellisen vieraalla lentokentällä ja samalla selitin Jyrille puhelimessa, että olisin sittenkin johonkin aikaan tämän vuorokauden puolella Bodössä. Portilla oli kaaos, kone oli saapunut myöhässä Arlandaan, eikä koneeseen vielä päässytkään. Kun vihdoin oli minun vuoroni, esitin ihan pokalla boarding passin, jonka mukaan koneeni lähtee klo 16.50 - kaksi tuntia sitten. Onneksi nimeni löytyi päivitetystä matkustajalistasta!
Koneeseen päästyäni ehdin jo huokaista uudestaan helpotuksesta, kunnes taas alettiin kuulutella lähdön myöhästymisestä. Viime hetkellä lähtöä viivytti vielä se, että kahdelle matkustajalle oltiin annettu yksi ja sama istumapaikka. Onneksi pääsimme kuitenkin lähtemään, 20-30 minuutin myöhästyminen ei enää tuntunut miltään. Aika pian alettiin kuulutella jatkolentotietoja - joillekin Norjan sisäisille jatkolennoille menossa olleet saivat nyt kuulla, etteivät tule ehtimään lennolleen. Sen sijaan Lontooseen jatkavilla ei ollut hätää, koska Oslon koneen miehistö oli siirtymässä seuraavaksi juuri kyseiseen Lontoon koneeseen! Stuertti kulki käytävällä, kertoi jatkolentonsa menettäneille majoituksesta lentokenttähotellissa ja kyseli joka rivillä, olisiko vielä tarvetta saada lisätietoja Norjan sisäisistä jatkolennoista. Stuertti neuvoi yksityiskohtaisesti, minne minun pitää lentokentällä mennä (tulopalvelun tarkka sijainti) hoitamaan jatkolentoasia.
Gardermoen-Bodö. Gardermoenissa lentoyhtiön tulopalvelutiskillä pystyin jo aika lailla sujuvasti ja tiivistäen kertomaan (ruotsiksi) matkani vaiheet. Hieman yli seitsemän tuntia oli kulunut siitä, kun lentoni Helsingistä oli lähtenyt - ja nyt olin jo Oslossa. Työntekijä ilmoitti, että Bodön kone lähtee klo 22 ja siinä on tilaa: minulla olisi nyt ihan hyvin aikaa hengähtää. Paitsi että pitäisi mennä ensin etsimään trolleyni hihnalta, ja jos laukku ei ollut tullut, palata takaisin samalle tiskille.
Trolleyn vaihtoehtoinen matkasuunnitelma. Mahdollisuus siihen, että laukkuni olisi valinnut Oslon matkan, kun vaihtoehtona oli jäädä hurvittelemaan Arlandaan, oli teoreettisen pieni. Kun olin odotellut laukkuani siihen asti, ettei enää mitään mahdollisuuksia sen löytymiseen hihnalta ollut, palasin takaisin tulopalveluun. Sinne oli kertynyt jo jonoa, mutta onneksi jonkin ajan kuluttua pääsin asioimaan, vieläpä saman työntekijän kanssa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kasvoni tai ruotsinkieleni oli jäänyt mieleen, koska nainen muisti heti asiani.
Siinä tiskillä odotellessani iski yhtäkkinen väsymys (Ehtisinpä saada ruokaa ennen koneen lähtöä! Voisinpa ottaa saappaat hetkeksi pois jalasta! Olisinpa ottanut käsimatkatavaraan kosteusvoidetta ja pari ylimääräistä litraa vettä!), etten enää osannut kertoa puhelinnumeroani ruotsiksi. Tarrauduin myös hämmästyneenä työntekijän kysymykseen siitä, missä hotellissa asun. Kerroin asuvani tällä hetkellä Norjassa, Glomfjordissa. Olin siihen astikin saanut hyvää palvelua, mutta asuinpaikkani kuultuaan nainen muuttui todella yli-ystävälliseksi: tässähän olikin kyse siitä, että melkein-norjalainen kanssaihminen oli joutunut odottamattomien matkakuvioiden eteen! Laukkuni luvattiin tulevan Bodöstä Glomfjordiin seuraavana päivänä.
Glomfjord. Enää pitikin saada uusi boarding pass (tässä tapauksessa ei voinut käyttää itsepalvelua), mahdollisesti vielä jonottamista tiedossa. Tsekkauksessa virkailija kysyi, oliko minulla matkatavaraa menossa ruumaan. Sanoin, että ei enää. Yksi trolley oli mukana, mutta se katosi. Ja sitten alkoi naurattaa ihan kauheasti. Pienimuotoisesta uhkaavasta hysteriasta huolimatta pääsin läpi turvatarkastuksesta. Lennon lähtöön oli siinä vaiheessa aikaa n. 45 minuuttia, joten loppuviimeksi sain syötävää vasta Bodössä, kun Jyri oli varannut autoon banaaneja ja suklaata. Onneksi olin ehtinyt suunnilleen kaikissa mahdollisissa tilanteissa ostaa ja juoda vettä koko päivän ajan! Kotona olimme puoli kahden jälkeen, viimeiset kilometrit olivat vaikeimmat.
Kiitokset. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että lähes poikkeuksetta kaikki työntekijät tulopalveluissa yms. olivat todella tarmokkaita ja ystävällisiä. Tosin tällainen lentojen säätäminen akselilla Suomi-Ruotsi-Norja lienee aika helppoa lentojen runsaan määrän takia. Suurkiitokset tietysti myös Jyrille, joka ennen poikkeuksellisen vaativaa työpäivää haki meikäläisen Bodöstä, ja joutui pärjäämään alle viiden tunnin yöunilla.
Trolley? Trolleyni on yhä edelleen viettämässä omaa lomareissuaan, toivottavasti se aikoo palata takaisin lähiaikoina.
Helsinki -(Gardermoen)-Arlanda. Oslon lennon alkupuolella tulivat perinteiset kapteenin kuulutukset ja niissä mainittiin Oslon kentän yllä olevasta sumusta. Hieman ennen saapumisaikaa tulleessa uudessa kuulutuksessa kerrottiin, ettei laskeutumislupaa olla saatu sumun vuoksi ja niinpä jäisimme kiertelemään ja odottelemaan n. 70 km:n päähän kentältä. Vartin kuluttua ilmoitettiin, että kaikki on ok ja laskeudumme Osloon. Varttia myöhemmin ilmoitettiin, että joudummekin laskeutumaan varakentälle - Arlandaan. Arlandassa tulopalvelussa ei ollut ruuhkaa ja 10 minuutissa olin päässyt tiskille ja saanut paikan Oslon koneeseen (klo 16.50) ja jatkolennolle Bodöhön (klo 18.35). Tuskailin runsaan puolen tunnin vaihtoaikaa, mutta olin kuitenkin tyytyväinen uusien järjestelyjen nopeuteen: ehtisin ihan järkevään aikaan Glomfjordiin. Soitin Jyrille ja ilmoitin, että lentoni olisikin Bodössä klo 20.00. Jyri oli jo ajamassa kohti Bodötä (ollakseen siellä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti klo 17), mutta kääntyi takaisin.
Arlanda-Gardermoen I. Osloon lähdössä ollut kone oli aivan täynnä, olihan siihen tullut lisämatkustajia Helsingistä lähteneestä koneesta. Kone rullasi kiitoradalle - ja sitten ei lähdettykään mihinkään. Kapteeni kuulutti jotain. Olin keskittynyt tenttikirjan lukemiseen ja hetken aikaa kuvittelin, että kuulutuksessa käskettiin tarkistaa, että kaikkien kännykät ovat sammutettuina, koska navigaatiolaitteissa on häiriöitä. Itse asiassa kuulutettiin, että navigaatiolaitteissa on jokin häiriö, jota yritetään korjata. 10-15 minuuttia myöhemmin kuulutettiin, että palaamme takaisin portille, koska häiriö vaatii tutkimista. Lentoemäntä kuulutti, että jatkolennoille menossa oleville tulee informaatiota "pian". Vielä vartti lisäodottelua, eikä kone ollut liikkunut edes portille. Kuulutuksen mukaan tämä johtui siitä, ettei oltu saatu ketään kenttähenkilökunnasta paikalle. Lopulta pääsimme portille odottelemaan mekaanikkoa ja melkein samantien kone päätettiin tyhjentää matkustajista - lento oli peruutettu. Soitin Jyrille, ettei kannata lähteä Bodöhön samalla kun kiiruhdin uudestaan tulopalveluun. Tällä kertaa odottelusta tulisi pidempi kuin ensimmäisellä kerralla: edelläni näytti olevan 300 jonottajaa vuorolappuni numeroa ja taululla olevaa tietoa verratessa.
Arlanda-Gardermoen-Bodö +1 vrk? Meidän lentomme matkustajat ohjattiin pois tulopalvelusta, saamaan infoa ja ruokakupongit. Koneessa oli sanottu, että vain kalliimmilla paikoilla matkustavat pääsisivät klo 20 tienoilla lähtevään Oslon koneeseen ja loput klo 21.15 lennolle. Viimeinen lento Oslo-Bodö lähtee klo 22. Alkoi tuntua ikävältä. Tulopalvelun erikoisinfossa kerrottiin kuitenkin, että riveillä 1-17 istuneet pääsevät aiemmalle lennolle ja viimeiset rivit joutuvat odottelemaan. Olin ollut rivillä 25, koska tulin mukaan ilman omaa syytäni Arlandasta. Infossa ei puhuttu sanaakaan jatkolennoista, joten kysyin niistä. Kuulemma minut oli nyt buukattu Bodön koneeseen seuraavaksi aamuksi. Kun valitin, etten ehtisi tenttiin, infonainen käski minun mennä takaisin varsinaiseen tulopalveluun. Vieressäni seissyt, kuulemma Osloon "ilman mitään kiirettä" matkalla ollut ja aiemmalle lennolle päässyt, suomalaisnainen ilmoitti minulle (pyytämättä), ettei tenttiin osallistuminen ollut mikään pätevä syy päästä aiemmalle lennolle.
Takaisin Helsinkiin? Palasin tulopalveluun, enkä voinut jäädä odottelemaan ateriakuponkia, koska kuvittelin vuoroni tulevan nopeasti - olihan suuri enemmistö alkuperäisistä jonottajista ollut Oslon koneen matkustajia ja olin säästänyt vuoronumeronikin, vahingossa. Vaivaisen 55 minuutin odottelun jälkeen pääsin tiskille. Kerroin tilanteen (tentin takia päästävä Glomfjordiin ja ainoa mahdollisuus ehtiä tenttiin on päästä aiemmalle kuin klo 21.15 lennolle Osloon). Työntekijä kertoi, etten voi päästä aiempaan koneeseen, koska olin istunut rivillä 25. Tämän jo kertaalleen saadun tiedon jälkeen kysyin, olisiko minun sitten mahdollista päästä takaisin Helsinkiin.
- Tillbaka till Helsinki? ihmetteli työntekijä. Näytin alkuperäistä matkustusasiakirjaani.
- Vad gör du här?! huudahti työntekijä aidon hämmästyneenä. Kerroin koko siihenastisen Helsinki-Oslo-Bodö (tai Helsinki-Arlanda-Oslo-Bodö) -matkani vaiheet. Työntekijä ilmoitti, että tässä tarvitaan spesialistia ja katosi takahuoneeseen. Minuutit alkoivat tuntua pitkiltä, en ollut ehtinyt syödä, ja mahdollinen tentistä poisjäänti kuulosti rasittavalta. Tiesin, ettei Jyri pääsisi hakemaan minua keskiviikkona Bodöstä, joten jos olisin siellä aamulennolla klo 10 tienoilla, odottelisin Glomfjordin bussia yli 10 tuntia. (Nyt tosin tiedän, että bussia olisikin tarvinnut odottaa vain viisi tuntia, tenttiin en silti olisi ehtinyt.)
Arlanda-Gardermoen II. Työntekijä tuli takahuoneesta ja alkoi naputella kiivaasti näppistä. Sen jälkeen hän kirjoitti käsin jonkin lukusarjan Oslo-Bodö -boarding passiini. Aikaa uuden boarding passin tulostamiseen ei kuulemma nyt ollut. Sain ohjeeksi juosta portille 10 A, koska peruutuksen takia Oslon koneesta oli sopivasti paikka tyhjänä. Saisin sen, mutta boarding oli jo käynnissä ja koneen lähtöaika käsillä. Työntekijä kertoi vielä, että pääsen Oslosta seuraavaan Bodön koneeseen hänen kirjoittamallaan numerosarjalla.
Juoksin kohti porttia suhteellisen vieraalla lentokentällä ja samalla selitin Jyrille puhelimessa, että olisin sittenkin johonkin aikaan tämän vuorokauden puolella Bodössä. Portilla oli kaaos, kone oli saapunut myöhässä Arlandaan, eikä koneeseen vielä päässytkään. Kun vihdoin oli minun vuoroni, esitin ihan pokalla boarding passin, jonka mukaan koneeni lähtee klo 16.50 - kaksi tuntia sitten. Onneksi nimeni löytyi päivitetystä matkustajalistasta!
Koneeseen päästyäni ehdin jo huokaista uudestaan helpotuksesta, kunnes taas alettiin kuulutella lähdön myöhästymisestä. Viime hetkellä lähtöä viivytti vielä se, että kahdelle matkustajalle oltiin annettu yksi ja sama istumapaikka. Onneksi pääsimme kuitenkin lähtemään, 20-30 minuutin myöhästyminen ei enää tuntunut miltään. Aika pian alettiin kuulutella jatkolentotietoja - joillekin Norjan sisäisille jatkolennoille menossa olleet saivat nyt kuulla, etteivät tule ehtimään lennolleen. Sen sijaan Lontooseen jatkavilla ei ollut hätää, koska Oslon koneen miehistö oli siirtymässä seuraavaksi juuri kyseiseen Lontoon koneeseen! Stuertti kulki käytävällä, kertoi jatkolentonsa menettäneille majoituksesta lentokenttähotellissa ja kyseli joka rivillä, olisiko vielä tarvetta saada lisätietoja Norjan sisäisistä jatkolennoista. Stuertti neuvoi yksityiskohtaisesti, minne minun pitää lentokentällä mennä (tulopalvelun tarkka sijainti) hoitamaan jatkolentoasia.
Gardermoen-Bodö. Gardermoenissa lentoyhtiön tulopalvelutiskillä pystyin jo aika lailla sujuvasti ja tiivistäen kertomaan (ruotsiksi) matkani vaiheet. Hieman yli seitsemän tuntia oli kulunut siitä, kun lentoni Helsingistä oli lähtenyt - ja nyt olin jo Oslossa. Työntekijä ilmoitti, että Bodön kone lähtee klo 22 ja siinä on tilaa: minulla olisi nyt ihan hyvin aikaa hengähtää. Paitsi että pitäisi mennä ensin etsimään trolleyni hihnalta, ja jos laukku ei ollut tullut, palata takaisin samalle tiskille.
Trolleyn vaihtoehtoinen matkasuunnitelma. Mahdollisuus siihen, että laukkuni olisi valinnut Oslon matkan, kun vaihtoehtona oli jäädä hurvittelemaan Arlandaan, oli teoreettisen pieni. Kun olin odotellut laukkuani siihen asti, ettei enää mitään mahdollisuuksia sen löytymiseen hihnalta ollut, palasin takaisin tulopalveluun. Sinne oli kertynyt jo jonoa, mutta onneksi jonkin ajan kuluttua pääsin asioimaan, vieläpä saman työntekijän kanssa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kasvoni tai ruotsinkieleni oli jäänyt mieleen, koska nainen muisti heti asiani.
Siinä tiskillä odotellessani iski yhtäkkinen väsymys (Ehtisinpä saada ruokaa ennen koneen lähtöä! Voisinpa ottaa saappaat hetkeksi pois jalasta! Olisinpa ottanut käsimatkatavaraan kosteusvoidetta ja pari ylimääräistä litraa vettä!), etten enää osannut kertoa puhelinnumeroani ruotsiksi. Tarrauduin myös hämmästyneenä työntekijän kysymykseen siitä, missä hotellissa asun. Kerroin asuvani tällä hetkellä Norjassa, Glomfjordissa. Olin siihen astikin saanut hyvää palvelua, mutta asuinpaikkani kuultuaan nainen muuttui todella yli-ystävälliseksi: tässähän olikin kyse siitä, että melkein-norjalainen kanssaihminen oli joutunut odottamattomien matkakuvioiden eteen! Laukkuni luvattiin tulevan Bodöstä Glomfjordiin seuraavana päivänä.
Glomfjord. Enää pitikin saada uusi boarding pass (tässä tapauksessa ei voinut käyttää itsepalvelua), mahdollisesti vielä jonottamista tiedossa. Tsekkauksessa virkailija kysyi, oliko minulla matkatavaraa menossa ruumaan. Sanoin, että ei enää. Yksi trolley oli mukana, mutta se katosi. Ja sitten alkoi naurattaa ihan kauheasti. Pienimuotoisesta uhkaavasta hysteriasta huolimatta pääsin läpi turvatarkastuksesta. Lennon lähtöön oli siinä vaiheessa aikaa n. 45 minuuttia, joten loppuviimeksi sain syötävää vasta Bodössä, kun Jyri oli varannut autoon banaaneja ja suklaata. Onneksi olin ehtinyt suunnilleen kaikissa mahdollisissa tilanteissa ostaa ja juoda vettä koko päivän ajan! Kotona olimme puoli kahden jälkeen, viimeiset kilometrit olivat vaikeimmat.
Kiitokset. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että lähes poikkeuksetta kaikki työntekijät tulopalveluissa yms. olivat todella tarmokkaita ja ystävällisiä. Tosin tällainen lentojen säätäminen akselilla Suomi-Ruotsi-Norja lienee aika helppoa lentojen runsaan määrän takia. Suurkiitokset tietysti myös Jyrille, joka ennen poikkeuksellisen vaativaa työpäivää haki meikäläisen Bodöstä, ja joutui pärjäämään alle viiden tunnin yöunilla.
Trolley? Trolleyni on yhä edelleen viettämässä omaa lomareissuaan, toivottavasti se aikoo palata takaisin lähiaikoina.
Tunnisteet:
Arlanda. lentomatka,
Bodö,
Gardermoen,
Glomfjord,
Helsinki,
Opiskelu,
Oslo,
tentti,
trolley
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

