Taikasanat

Laukkuni ei ilmeisesti ollut lainkaan kiinnostunut palaamaan Helsingistä Osloon helmikuisen reissun jälkeen. Odoteltuani turhaan aikani matkatavarahihnan tykönä Gardermoenilla, taapersin tulopalveluun.

Tulopalvelussa oli kaksi työntekijää, mutta onneksi jonottajiakin oli aika vähän. Päästyäni tiskille aloin jotenkin ihan automaattisesti selostaa asiaani ruotsiksi. Miespuolinen työntekijä tiskin takana esitti minulle liudan kysymyksiä hurjalla nopeudella. Koska hän puhui norjaa (ja vieläpä minulle vaikealla murteella), minun piti aina jonkin aikaa miettiä, ennenkuin pystyin vastaamaan. Uusi kysymys esitettiin samantien, kun olin saanut edelliseen vastattua. Työntekijä vaikutti kärsimättömältä joutuessaan odottelemaan minun vastauksiani ja näytti lähinnä vihaiselta tai ärtyneeltä.

Mies ei vilkaissutkaan minuun kertaakaan "keskustelumme" aikana, keskittyi vain näpyttelemään tietokonetta. Mies kysyi minulta, missä hotellissa olen yötä ja koska paluulentoni (Helsinkiin) lähtee. Tässä kohden pääsin sanomaan, että minulla on Oslo-Bodö -lentolippu seuraavalle päivälle, ja asun Glomfjordissa.

Asumispaikkani ilmaiseminen sisälsi selkeästi taikasanat. Mies lopetti tietokoneen näytön tuijottamisen ja katsoi minuun. En tiennyt, mitä pitäisi ajatella tai tehdä, joten pahoittelin sitä, etten (vielä) puhu norjaa, vaikka asun täällä. Tulopalvelun työntekijä ilmoitti, ettei kielitaitoni puuttuminen ole mikään ongelma ja ilmoitti puhuvansa niin paljon ruotsia kuin vain itse osaa. Mies hidasti puhenopeutta ja alkoi todella puhua käytännössä ruotsia. Silmieni edessä oli tapahtunut aivan hämmästyttävä muutos. Mies selitti minulle, että laukkuni tuotaisiin hotellille. Jos se ei jostain syystä onnistuisi, laukkuni tuotaisiin Glomfjordissa kotiovelle. Ja koko loppuasioinnin ajan mies hymyili minulle oikein ystävällisesti. Seuraavana aamuna samainen tulopalvelun työntekijä (Mikael) soitti ja varmisti ensin, että olen vielä hotellilla ja ilmoitti sitten, moneltako laukkuni tuotaisiin.

Laukkua ei luvattuna aikana kuulunut. Olin ehtinyt jo edellisen illan ja saman aamun aikana kuulla kaikenlaisia onnettomia ja onnellisia loppuja saaneita juttuja kadonneista matkatavaroista. Koska trolleyni on marraskuusta alkaen yrittänyt matkailla itsenäisesti, aloin epäillä, että se nytkin olisi hengailemassa muina laukkuina jossain respan nurkassa valmiina lähtemään kenen tahansa mukaan. Tai se olisi ehkä jo rullannut hotellin baariin etsimään uutta matkaseuraa.

Kysyin respassa olleelta työntekijältä, olisiko trolleyni mahdollisesti tuotu sinne. Työntekijä vaati töykeästi saada tietää huoneemme numeron. Katsottuaan huoneen tilanteen, hän ilmoitti, ettei laukkuani olisi todellakaan kannattanut pyytää tuomaan hotellille, koska mehän luovuttaisimme huoneen jo viimeistään tunnin kuluttua pois. Minun olisi - kuulemma - pitänyt ymmärtää antaa vain kotiosoitteeni ja pyytää lähettämään laukku (ensin pieni taidepaussi ja sitten erittäin halveksuvasti, lähes sylkäisemällä:) "Suomeen". Tässä kohden ilmoitin, että meille oli annettu hotellihuoneeseen jatkoaikaa. Ja me asumme Glomfjordissa.

Simbsalabim ja muut taikasanat ovat nyt saaneet vakavan kilpailijan "Jag/vi bor i Glomfjord" -lauseesta. Respanaisen töykeys hävisi. Hän pahoitteli, että kassini oli mennyt hukkaan ja ilmoitti korjaavansa hotellihuoneemme kohtaan tiedon lähtöajastamme. Jos meille oli huoneeseen luvattu lisäaikaa, oli heidän mokansa, ettei sitä näkynyt koneella. Nainen ehti vielä toivoa ääneen, että kassini löytyisi ja ehtisi hotellille ajoissa. Hän myös selitti minulle, että tämä tällainen matkatavaroiden katoaminen on aina niin kamalaa. Tässä kohden keskusteluamme respaan oli tullut mies, joka kysyi, puhuimmeko jostain kadonneesta laukusta - ja olisiko se tämä tässä. Miehellä oli totta tosiaan meikäläisen trolley. Siinä vaiheessa en enää jaksanut valittaa siitä, ettei laukkua oltu tuotu luvattuna ajankohtana. Respanainen eläytyi ihan täysillä siihen, miten hienoa oli, että sain laukkuni sittenkin näin pian.

On vaikeaa laittaa pelkän vilkkaan mielikuvituksen piikkiin niitä asiakaspalvelukokemuksia, joita minulle on nyt marraskuusta asti kertynyt lähinnä trolleyni omatoimimatkailun vuoksi. Asiakkaana olen silmänräpäyksessä muuttunut (asuinpaikkatietoni jälkeen) mistä tahansa kassinsa hukanneesta ulkomaalaisesta asiakaspalvelua rasittavasta taakasta melkein yhdeksi "meistä", joka on saanut ilman omaa syytään hankaluuksia osakseen. Töykeistä, tylyistä, kylmäkiskoisista ja/tai välinpitämättömistä työntekijöistä on puolestaan paljastunut empaattinen ja ystävällinen puoli sekä taito puhua ruotsia ja kyky hymyillä.

En yleistä tai halua luoda mitään kattavaa teoriaa näiden kokemusten pohjalta, sillä Glomfjordissa kaikki ovat suhtautuneet meihin tosi ystävällisesti koko ajan. (Joskin siihen on varmaan vaikuttanut se, että alusta asti olemme pyrkineet käyttämään määrätietoisesti ruotsia, norjaa tai niiden sekoitusta.) Bodössä asioidessa kielipuolisuus ei ole ikinä tuonut töykeyttä saamaamme palveluun. Bodön tien varrella olevan tietyön takia joudutaan liikennettä pysäyttelemään ja tietyömies on ollut valmis selostamaan kaiken tarvittavan englanniksi, jos emme olisi norjankielistä ohjeistusta tarpeeksi hyvin ymmärtäneet.

Palvelun laatu ei välttämättä riipu asuinpaikasta tai kansalaisuudesta. Oslo-Bodö -lentomme lähdön viivästymisestä Jyrille tuli tieto tekstarilla, mutta meikäläiselle ei.