"Neulansilmä vasempaan..."

Ilman omaa syytäni herätys soi tänä "aamuna" klo 3.00. Jyrin työmatka alkoi varhaisella aamulennolla, eikä hän enää enää eilen ehtinyt saada hotellihuonetta Bodöstä maanantain ja tiistain väliselle yölle. Alunperin tarkoituksemme oli ollut ajella myöhään eilen illalla Bodöhön, josta olisin tuonut automme samantien takaisin. Olisin päässyt suhteellisen järkevään aikaan Glomfjordiin (n. klo 2.00).

Lähdimme ajelemaan Glomfjordista klo 3.45. Vastaan ei tullut koko matkalla ennen Bodötä yhtään autoa. Ensimmäistä kertaa jouduimme tunnelissa omituiseen sumupilveen. Vaikka sumuista säätä täällä on usein, tunneleissa sumua ei ole näkynyt.

Glomfjordin ja Bodön välillä on meneillään kolme isoa tietyömaata: asfaltointiurakka, tunnelin korjaus ja Bodössä iso siltatyömaa. Kaksi ensinmainittua eivät olleet yöaikaan käynnissä, mutta siltatyömaan vuoksi osa tiestä oli viime yönä ollut kaksi tuntia suljettuna liikenteeltä kokonaan. Vaikka tulimme paikalle vasta, kun liikenne oli taas käynnissä, jouduimme odottelemaan yli kymmenen minuuttia ja autojonoakin oli kertynyt melko lailla. Silta- ja tunnelityömaat aiheuttivat kotimatkallakin pakolliset pidemmät pysähdykset - omituista kyllä, asfaltointityö ei ollut käynnissä vielä kello seitsemän jälkeenkään.

Jyri ehti lennolleen mainiosti ja meikäläinen lähti samantien (klo 6.00) ajelemaan takaisin kohti Glomfjordia. Koko menomatkan oli satanut, paikka paikoin tihuutti ja välillä vettä tuli oikein kunnolla. Olin erittäin ilahtunut, kun sade Bodöstä lähtiessäni lakkasi ja pääsin ajelemaan yli 100 km suhteellisen selkeässä säässä. Sade tuo omat lisähaasteensa, sillä tie on erittäin mutkainen ja mäkinen. Eräänlaisena loppuhuipennuksena matkan viimeiset 10 km on kuin suunniteltu katuratakisoihin harjoitteleville: kapeaa ja mutkaista. Tieosuutta reunustaa tässä kohden(kin) toisella puolella vuori ja toisella puolella meri.

Matka oli erittäin harvinainen: ainuttakaan hirveä ei näkynyt, mutta yksi vuohi (!) oli käyskentelemässä tien laidassa menomatkalla.