Kielitaito karttuu...

Pikkujoulukausi on meneillään. Siihen liittyen opin lauantaina kaksi uutta norjankielistä sanaa:

Vorspiel = etkot

Nachspiel = jatkot

Kielitaitoni karttuu hitaasti, mutta karttuu kuitenkin!

Hajahavaintoja Oslosta

1. Jalankulkijat ja pyöräilijät. Liikennevalot ja -säännöt ovat teoriassa olemassa, mutta jalankulkijat ja polkupyöräilijät kulkevat punaisia päin koko ajan, riippumatta autoliikenteestä. Ulkopaikkakuntalaisena ja/tai ulkomaalaisena on helppo erottua porukasta odottelemalla vihreää valoa.

2. Autoliikenne. Autot pysähtyvät lähes poikkeuksetta suojatien eteen (ei valo-ohjatuissa risteyksissä) päästääkseen jalankulkijat yli. En ole vielä Glomfjordin kokemuksien perusteellakaan sisäistänyt täysin tätä tapaa, joten viime viikonloppuna saatoin taas hämmentää joitain autoilijoita Oslon keskustassa.

3. Norjan kieli. Oslosta ja sen lähialueilta olevat henkilöt puhuvat vaikeampaa norjaa, jos vertailukohteena on Glomfjord/Nordland. Oslossa puhe on nopeampaa ja rytmiltään muutenkin erilaista, esimerkiksi nousevaa intonaatiota käytetään paljon. Nordlandissa puhutaan hitaammin ja tasaisemmin. TV:n ja radion oslolaistoimittajat tunnistan nykyään aika helposti jo puhetyylistä.

4. Katumuusikot. Ilmeisesti Oslossa ei ole minkäänlaista ylärajaa katumuusikoiden tuottamalla volyymimäärälle. Muusikoilla on mukanaan vahvistimet, joiden avulla musisointi kuuluu korttelikaupalla joka suuntaan. Katumuusikoiden taso on todella kirjava. Joidenkin esiintymistä kuuntelee mielellään Karl Johans Gatella kävellessään vaikka koko kadun mitan, joidenkin esiintymiselle ei haluaisi puolestaan lainkaan altistua.

Lyhyt johdatus norjan kieleen, osa 2

Norjan kielen opiskeluni ei suju kovin järjestelmällisesti, mutta lisää sanoja ja ilmaisuja on kuitenkin tarttunut. Flott = upeaa tai hienoa. (En tosin osaa kertoa, mikä sävyero on sanottaessa flott tai kjempefin.) Det er greit. = (Asia on) ok. Yhä tutummaksi on käynyt akkurat, jonka voi ilmeisesti lisätä lähes missä tahansa tilanteessa mihin tahansa sanomaansa.

Jyrin etunimi on erittäin haasteellinen lausuttava norjalaisille. Jyri onkin ollut enimmäkseen tuttavallisesti Juri. Paikalliset eivät tunnu huomaavan eroa näissä (meidän mielestämme erilaisilta kuulostavissa) etunimissä, mutta he ovat ystävällisiä. Ystävällisesti Jyriltä oltiinkin kysytty työpaikalla, miten hänen etunimensä pitäisi oikein ääntää. Jyrille oli lausuttu ääneen kaksi vaihtoehtoa: Jyri [Jyri] ja Juri [Jyri]. Valitettavasti täkäläisittäin äännettynä nämä kaksi nimeä kuulostivat hänen korvissaan keskenään täysin identtisiltä!

Lyhyt johdatus Norjan kieleen, osa 1

Viime viikkojen aikana en ole vielä alkanut puhua norjaa sujuvasti (tai oikeastaan mitenkään), enkä ole nähnyt vielä edes unta epäsäännöllisistä verbeistä. Muutama ilmaisu on kuitenkin tullut opittua.

Aiemmin olen maininnut, että paikalliset vakuuttavat ymmärtävänsä ruotsia aivan hyvin ja niinpä esim. ruotsin tervehdys- ja kiitos-sanoilla pärjää vaikkapa ostoksilla. Jos haluaa edes yrittää sulautua joukkoon, paikalta poistuessa tai muuten erotessa sanotaan "Ha det" tai pidemmin "Ha det bra". Esittelytilanteessa toimii hyvin "Hyggelig" tai hieman pidempänä "Hyggelig å treffes". Kjempe on puolestaan erittäin käyttökelpoinen etuliite, jonka ruotsalainen vastine on jätte.

Oudointa on norjalaisten tapa sanoa "Takk for sist!" tavattessa. Kyllähän Suomessakin kiitellään viimeisestä, jos ollaan esim. vietetty yhdessä iloista iltaa. Täällä kiitellään viimeisestä, vaikka kyseessä olisi ollut esim. työtapaaminen. Hauskin (ja kuvaavin) vastaantullut työelämään liittyvä sana on ehdottomasti mötekollisjon, joka tarkoittaa samalle ajankohdalle osuvia kokouksia.