keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Koskaan ei tiedä...

Olin jo hetken aikaa kuvitellut, että yli vuoden asumisen jälkeen juuri mikään ei täällä enää hämmästyttäisi. Olin väärässä.

Viikko sitten istuimme illalla olohuoneessa katselemassa televisiota, kun pihaamme ajoi Melöyn kunnan tunnuksilla koristeltu avolava-auto ja hetkeä myöhemmin soi ovikello.

Jyri meni avaamaan oven. Melöyn kunnan autolla pihaamme tullut mies ojensi Jyrille puolen litran maitotölkin ja kehotti kaatamaan maidon viemäriin. Esitettyään tämän kehotuksen mies palasi autolle ja ajoi pois. Ei tosin kovin kauas, tien toisella puolella asuvan naapurin talolle. Naapurimme ja Melöyn kunnan työntekijä jäivät seisoskelemaan naapurin tontin rajalle ja katselemaan tontin reunalla kulkevaa viemäriojaa.

Toivuttuamme Jyrin kanssa puolihysteerisestä naurukohtauksesta jäimme odottelemaan mahdollisia lisätietoja viemärikokeesta. Kuvittelin, että kunnan työntekijä tulisi kertomaan tarkemmin, mistä oli kyse ja mitä maidon kaatamisella viemäriimme saatiin selville. Turhaa odottelua. Seuraavana päivänä Jyri oli kuullut naapuriltamme, että heillä oli ollut jonkinlaista korjausta vaativaa häikkää viemärissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti