sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Kompakti keikka

Viikko sitten sunnuntaina näin Helsingissä The Lemonheadsin keikan. Bändiä olen kuunnellut parikymmentä vuotta - ja kuuntelen edelleen. The Lemonheads eroaa monista muista parinkymmenen vuoden takaisista suosikkiartisteistani: osaa olen lakannut matkan varrella kokonaan kuuntelemasta ja niitäkin, joita vielä (edes silloin tällöin) kuuntelen, en välttämättä lähtisi katsomaan vaikka mahdollisuus olisikin esim. reunion-keikkojen muodossa. Toisaalta jos halutaan olla tarkkoja, The Lemonheads on nykyisellään yhtä kuin Evan Dando ja vaihtuva bändikokoonpano.

1990-luvulla minulle ei syystä tai toisesta tullut mahdollisuutta päästä The Lemonheadsin keikalle kertaakaan. 2000-luvulla olen nähnyt Evan Dandon soolokeikan ja yhden The Lemonheadsin keikan. Viimeksimainittu oli kehno kokemus: Silloinen bändikokoonpano soitti laaduttomasti ja Dandon ääni sekä miehen koko olemus olivat surkeassa jamassa. Edelliskertaisen kokemuksen vuoksi minulla ei ollut mitään odotuksia tätä keikkaa kohtaan, mutta toisaalta en myöskään empinyt hankkia lippua, koska tiesin olevani keikan aikaan vielä Helsingissä.

Etukäteen oli tiedossa, että keikalla tultaisiin kuulemaan It's a shame about Ray -levy (ja niin kuultiinkin), mutta myös muuta materiaalia. Keikassa oli paljon positiivista (biisien ja uudempien niiden sovitusten lisäksi): Tämänkertainen bändikokoonpano soitti hyvin, Dandon ääni oli tullut kiertueella mukana Helsinkiin asti ja miehestä jäi parempikuntoinen vaikutelma kuin viimeksi. Negatiivisin puoli keikassa oli sen lyhyt kesto (tunti). Esim. Oslossa muutamaa päivää aiemmin bändi oli (keikka-arvostelujen mukaan) soittanut 1,5 h, jota pidettiin Norjassa lyhyehkönä keikkana! Hassuinta keikassa oli bändin taustalla esitetty video, jonka yhdessä vaiheessa ajeltiin meikäläisen aiempaa työmatkaa - jota ajellessani monia kertoja kuuntelin The Lemonheadsia tai Evan Dandoa.

Joissain keikka-arvioissa nähtiin ilmeisen negatiivisena Dandon hyvin vähäinen puheliaisuus ja lakoninen esiintyminen. Artistien heittämät myötähäpeää tuottavat kommentit, joita ei ole kuitenkaan alunperin tarkoitettu tahattomaksi komiikaksi tuntuvat itsestäni enimmäkseen kiusallisilta ja nähtyäni Dandon kaksi kertaa aiemmin lavalla, en odottanut häneltä minkäänlaista energistä lavashowta.

Minulla oli päällystakki päällä samaan aikaan kuin Dandollakin, encoren aikana, mutta olin näkemääni keikkaan suhteellisen tyytyväinen. Olisi varmasti ollut hienoa nähdä The Lemonheads livenä v. 1992 tai niillämain, mutta sitä asiaa ei enää voi korjata. Parissakymmenessä vuodessa on moni asia muuttunut vähän, paljon tai ei ollenkaan. Omasta näkökulmastani, keikkapaikan takaosasta katsoessa, keikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen (pahoittelen tosin valokuvan huonoa laatua!). Ja jos the Lemonheads tulee vielä joskus sopivana ajankohtana keikalle sopivaan paikkaan, voisin hyvin mennä bändiä katsomaan. Tai vaikka Evan Dandon soolokeikkaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti