torstai 3. kesäkuuta 2010

Luettuja kirjoja

Viimeisten kuuden viikon aikana olen lukenut seuraavat kirjat:
Thomas Pynchon: Inherent Vice
Vidar Sundstöl: Drömmenes Land
Hunter S. Thompson: Fear and Loathing in Campaign Trail
Janet Evanovich: Plum Spooky
James Ellroy: Hurmeinen kuu
C. J. Sansom: Winter in Madrid
Kerttu-Kaarina Suosalmi: Hyvin toimeentulevat ihmiset

Inherent Vice. Thomas Pynchonin The Crying of Lot 49 on kaikkien aikojen suosikkikirjojeni listalla. Inherent Vice ei kaikkien aikojen suosikiksi nouse, mutta omalla tavallaan se on näppärä romaani. Näppäryys tuntui välillä jopa liialliselta, vaikka kirja olikin loppujen lopuksi kokonaisuutena mukava lukukokemus. Päähenkilö on yksityisetsivä Doc Sportello, tapahtumat sijoittuvat 40 vuoden takaiseen Kaliforniaan. Doc käyttää kaikenlaisia päihteitä runsaasti, eikä aina olekaan varma, onko kyse hallusinoinnista vai oikeista tapahtumista. Kirjan voi helposti luokitella dekkariksi. Sitä voi suositella lukijoille, jotka kaipaavat dekkareihin huumoria ja hörhöilyä.

Drömmenes Land. Ihka ensimmäinen norjaksi lukemani romaani! Kyseessä on dekkaritrilogian ensimmäinen osa, joka oli niin mielenkiintoinen, että odotan innolla seuraavia. Tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, norjalaissiirtolaisten ja heidän jälkeläistensä asuttamalle seudulle. Kirjan pääjuonessa selvitellään norjalaisen retkeilijän surmaa, mutta sen ohessa mukana on paljon hidastahtista pohdiskelua. Drömmenes Land valittiin ilmestymisvuotensa (2008) parhaaksi dekkariksi Norjassa. Tätä kirjaa voi suositella hyvin erilaisille lukijoille.

Fear and Loathing in Campaign Trail. Hunter S. Thompsonin kirjan lukeminen oli ollut kesken useampia vuosia (!), mutta sain luettua sen lopultakin loppuun. Kirjan hidas lukeminen ei liittynyt niinkään sen sisältöön vaan tapaani lukea useita kirjoja samaan aikaan. Kirja sinällään oli hauska ja kiinnostava, epätasainen ja mielenkiintoinen.

Plum Spooky. Hurmeinen kuu. Nämä pokkarit ostin paluumatkalla Suomesta Norjaan, kun mukaan varaamani lukemiset loppuivat kesken. Plum Spooky on kevyt, romantiikalla höystetty dekkari, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan hengästyttävän nopeatahtisesti. Sankaritar Stephanie Plum seikkailee useammassa kirjassa, mutta kirjoja voi lukea yksittäinkin. Voin suositella sujuvan jännitysviihteen ystäville. Plum-kirjasarjan ensimmäisestä romaanista (One for the Money) ollaan tekemässä huhujen mukaan elokuvaa. Hurmeinen kuu on verinen sarjamurhaajatarina. Kirjan pohjalta on tehty elokuva, jossa pääosaa esittää James Woods. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirja oli aika taattua Ellroyta: runsaasti rönsyilevä juoni, väkivaltaa ja ei-niin-rehellisiä poliiseja. Voin suositella lukijoille, jotka eivät saa helposti painajaisia!

Winter in Madrid. Romaani sijoittuu sodanaikaiseen Madridiin, päähenkilöinä on kolme brittimiestä, jotka ovat olleet yhtäaikaa saman yksityiskoulun oppilaina. Bernie on osallistunut Espanjan sisällissotaan kommunistien riveissä ja kadonnut taistelussa, Sandy tullut rikastumaan kaikenlaisilla hämäräbisneksillä ja Harry lähetetty vakoilemaan Sandya. Lisäksi kuvioissa on mukana Barbara, Bernien entinen ja Sandyn nykyinen tyttöystävä. Kirja on tunnelmaltaan alakuloinen ja sisältää melkoisia raakuuksien kuvauksia. Tämäntyyppisiä romaaneja luen erittäin harvoin, en juuri lainkaan. Kirjaa on hankala luokitella, se on yhtä lailla jännityskirjallisuutta kuin historiallinen romaani, romantiikkaa tai jopa sotakirjallisuutta. Pidin kirjasta todella paljon, luin sitä ahmimalla - keskiviikon vastaisena yönä luin puoli kolmeen asti ("vielä yksi luku") saadakseni selville, miten kirja päättyy. Jos etsii suoraviivaista toimintajännäriä tai puhdasta romanttista viihdettä, tämä romaani ei ole oikea valinta.

Hyvin toimeentulevat ihmiset. Tämä on ensimmäinen teos Suosalmen tuotannosta, jonka olen lukenut. 196o-luvun loppupuolen Suomeen sijoittuva kirja on ajankuvaltaan mielenkiintoinen, mutta tekstissä on mielestäni paikka paikoin liikaa julistavuutta. Nykyhetkessä myös ilmeisesti aikanaan shokkitekijöiksi tarkoitettu ravintolassa viihtyvä papin puoliso tai hänen aviotonta lasta odottava tyttärensä tuntuivat vähän päälleliimatuilta. Lehtorin vaimon elämän kuvaus tuntui valtavan ahdistavalta.Kirjan sisältö jäi hajanaiseksi ja moni mielenkiintoinen teema olisi kaivannut lisätilaa. Nyt kirja tuntui hajoavan kaikkiin suuntiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti