Viikonloppu Oslossa

Vietimme viikonlopun Oslossa, jossa Jyri osallistui ratagolfkisoihin. Perjantaina koneemme oli myöhässä, ja saavuimme aika myöhään hotellille. Olimme tehneet huonevarauksen ja saaneet vahvistuksen, mutta paikanpäällä tilanne muuttui ongelmalliseksi. Vapaata huonetta ei tuntunutkaan olevan. Meitä palvelleen vastaanottotyöntekijän selittelyt huoneesta, joka saattaisi olla vielä jäljellä, alkoi kuulostaa hieman heikolta. Lopulta työntekijä joutui hankaluuksiin tietokoneen kanssa ja pyysi apua kollegaltaan. "Minä muistan teidät!" sanoi kollega minulle ja Jyrille. Totta, olimme yöpyneet samassa hotellissa kaksi kuukautta sitten, mutta lause kuulosti silti hieman pelottavalta. Lausahdus olikin positiivinen: "tuttu" vastaanottovirkailija järjesti meille sviitin hotellin ylimmästä kerroksesta!

Perjantai-ilta jatkui edellisen Oslon vierailumme tapaan: menimme hotellin lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan. Ravintolassa ei ole painettua viinilistaa, vaan tarjoilija vie katsomaan viinivalikoimaa, ja esittelee ehdottamansa viinin. Jyri katseli tarjoilijan ehdottamaa viiniä ja totesi, että joimme täällä viimeksikin ruuan kanssa italialaista viiniä - olisiko kyseessä ollut peräti sama viini. Baaritiskin takana oli meidän viimekertainen tarjoilijamme, joka otti valikoimasta esiin toisen pullon ja ilmoitti, että ei, emme olleet juoneet meille nyt suositeltua viiniä, vaan olimme nauttineet viimeksi tätä italialaista viiniä. Ottaen huomioon, että Oslo on Helsingin kokoluokkaa, olemme mieleenpainuvaa sorttia. Ymmärrän kyllä, miten helppoa meidät on erottaa maisemasta Glomfjordissa, mutta pääkaupungissakin...!

Lauantaina Jyrin harjoitellessa kiertelin kaupungilla ja harrastin kulttuuria. Sää oli mitä mainioin, n. 14 astetta lämpöä ja auringonpaistetta - puistot ja terassit olivat täynnä. Kävin katsomassa Ludvig Eikaas -nimisen norjalaistaiteilijan näyttelyn, paikkana Museet for samtidskunst. Em. museo on osa Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design -kokonaisuutta, joka sisältää neljä erillistä museota (Nasjonalgalleriet, Nasjonalmuseet - Arkitektur, Museet for samtidskunst ja Kunstindusstrimuseet), joihin kaikkiin on vapaa pääsy. Lauantai-iltana testasimme mainion kalaravintolan Aker Bryggella.

Sunnuntaina olin katselemassa Jyrin ratagolfkisaa Torshovissa. Tämä osa Osloa oli ihan uusi, mutta oikein mukavanoloinen, tuttavuus. Paikka on muutaman ratikkapysäkin päässä keskustasta. Vaikka Norjassa onkin jo alkanut tottua hintatasoon, julkisen liikenteen lipun hinnat yllättivät: kertalippu ratikasta ostettuna maksaa 40 kruunua! (Tosin tutustuttuani hinnastoon Oslosta palattuamme, huomasin, että ennakkoon ostettuna kertalippu onkin vain 26 kruunua.)

Erikoiskiitokset lentoyhtiölle, joka suostui muuttamaan lentolippumme viisi tuntia aiempaan koneeseen - ilman lisäkustannuksia. Paluulennolla vieressäni istui yksinään matkustanut Marcus, joka on vielä päiväkodissa. Marcus kertoili minulle norjalaisesta koulutusjärjestelmästä toivuttuaan siitä kauhistuttavasta tosiseikasta, etten minä oikeastaan puhu lainkaan norjaa. Marcus itse puhui äärimmäisen selkeätä norjaa - jos kaikki puhuisivat täällä samalla tavalla, ei minun olisi niin vaikeaa saada selkoa kulloisenkin keskustelun sisällöstä.