keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Elg ja muita luonnon ihmeitä

Kun ajelimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Glomfjordia kohti, taajaan sijoitetut hirvivaroitusmerkit saivat selityksen. Ensinnä näimme aivan tien vieressä samaan matkasuuntaan meidän kanssamme juoksevan hirvitrion ja myöhemmin vielä yksinäisellä yölenkillä olevan hirven.

Hirvihavaintoja voi täällä tehdä muuallakin (ja paljon lähempänä) kuin Bodön tien varrella: Kuukausi takaperin oli kuulemma tuossa talomme ohitse kulkevalla kadulla hengaillut pari hirveä keskellä päivää. Jyrille joku paikallinen oli kertonut, kuinka televisiota katsellessa ruutuun tuntui tulevan heijastus ikkunan takaa: Ikkunan takana seisoi hirvi tuijottelemassa sisään taloon. Kaksi viikkoa sitten naapuri oli tehnyt havainnon "suurikokoisesta sarvipäästä", joka oli muina hirvinä viettämässä lauantaita - meidän pihallamme!

Kun kävimme tutustumassa taloomme ennen muuttoa, pihalla oli jonkin eläimen jälkiä. Jyri ehdotti jälkien jättäjäksi karhua, mutta nehän ovat talviunilla! (Onneksi.) Omasta mielestäni jäljet toivat mieleen lähinnä kuuluisan lumimiehen. (Täälläkin on vuoristoinen maisema.) Kyse olikin mitä ilmeisimmin ns. kotihirvestä. Olemme tulevan viikonlopun taas vaihteen vuoksi Glomfjordissa: olen jättänyt kameran esille olohuoneen pöydälle, jotta mahdollinen hirvihavainto saadaan ikuistettua.

6 kommenttia:

  1. Moi,

    Mikäköhän on tuon ikkunan takaa telkkaria katselevan sarvipään lempiohjelma...

    Mukavaa, että olette saaneet kotieläimenkin jo!

    t. Saija

    VastaaPoista
  2. Ihan mielenkiintosia nuo hirvet.

    Minua kiinnostaa kovasti muukin fauna. - Siis etenkin kaikki mitä voi syödä. Että miten syödään ja valmistetaan? Kerro, kun kiireiltäsi ehdit, elämysmatkailusta norjalaisten pitopöytiin.

    Hansu

    PS Saitko sitten ikinä kahlattua läpi Taikavuorta? Minä sain tuosta yrityksestäsi kipinän palata nuoruusvuosieni koettelemukseen: Lukea koko Joosef ja hänen veljensä... Alussa ollaan, mutta vielä toiveikkaana tuloksiin pääsemisestä. Jotenkin homman tekee hienoksi sekin, että kirjat ovat jostakin 1940-luvulta. Ei mitään uusintapainosten tarvetta ole sen koomin ilmeisesti ollut. Ja ymmärrän kyllä miksi
    Palataan siis Manninkin merkeissä.
    nimim. sadomaso-lukija

    VastaaPoista
  3. Jos hirvi on masokismiin taipuvainen ja kauhugenren ystävä, se saattanee seurata metsästysaiheisia ohjelmia ;)

    VastaaPoista
  4. Ruuasta on ollut tarkoitukseni kirjoittaa jossain vaiheessa, ja se aihe vaatiikin useita merkintöjä!

    Taikavuori odottelee vielä hyllyssä, olen viime viikot lukenut Sue Graftonin aakkossarjaa (A-G luettu, H meneillään) vastapainona tenttikirjoille. Hyllyssäni odottelee nyt uskomattoman monta lukematonta kirjaa, mutta lukuvinkkejä otan mielelläni vastaan.

    VastaaPoista
  5. Luin Taikavuoren (tai sanotaanko Taikavuorta, kun en koskaan jaksanut lukea sitä loppuun) edelliskesänä mökin pihalla. Lekottelin kansituolissa, mutta oli niin kylmä, että piti olla kääriytyneenä lämpöiseen huopaan. Olin kuin mikäkin vuoristoparantolan asukki siinä. Eli eläytymisessä ei ainakaan pitänyt olla vikaa. t. Saija

    VastaaPoista
  6. Tuosta sainkin hyvän idean: kunhan tulee hieman lämpimämpi, voin kietoutua tarpeelliseen määrään lämpimiä vaatteita ja huopia ja mennä terassillemme lukemaan Taikavuorta. Vuoret ovat näköetäisyydellä ja luovat hyvän taustalavastuksen lukukokemukselle.

    VastaaPoista