Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tennispalatsin Taidemuseo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tennispalatsin Taidemuseo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Lomailua

Karlstad. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Jyri pelasi kisat (jo perinteiseen tapaan voisi sanoa; toisena vuonna peräkkäin!) Karlstadissa. Karlstadia on 1800-luvulla markkinoitu aurinkoisena kaupunkina ja sellaisena se taaskin näyttäytyi. Lämpötila oli helteen puolella, ja niinpä välillä iski myös ukkonen. Kisan suosio tuntuu vakaalta; osanottajia oli taas lähes 100.

Tukholma. Tukholmassa ehdimme olla muutaman tunnin (!), mutta siihen aikaan mahtui hyvin vierailu Fotografiska-museossa. Fotografiska on onneksi auki myös maanantaisin, vaikka useimmat museot ovat silloin kiinni. Fotografiskan näyttelytilat ovat muhkeat ja lisäksi kahvilasta avautuu mitä hienoin näkymä kaupunkiin. Jos täytyy antaa kritiikkiä, niin museon opastukset näyttelytiloissa eivät olleet parhaat mahdolliset.

Helsinki. Helsingin reissuilla on nykyisellään aina minuuttiaikataulu tai siltä ainakin tuntuu. Ehdin ystävien tapaamisen ja muun ohjelman ohella näkemään Tennispalatsin Taidemuseossa Hannes Heikuran näyttelyn Dark Zone. Kuvat olivat todella voimakkaita, vaikuttavia ja yksinkertaisesti hienoja. Jos olisin nähnyt näyttelyn esim. Oslossa, se olisi varmaankin aiheuttanut ikävöintiä Helsinkiin.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Helsingissä

Olin Helsingissä kahden vuorokauden mittaisella minireissulla. Koska aikaa oli vähän, se oli käytettävä mahdollisimman tehokkaasti.


Kävin katsomassa Tennispalatsin Taidemuseossa intialaista taidetta, Kiasmassa Ars11-näyttelyn, Marimekkoa Designmuseossa ja Claire Ahon muotikuvia Taidehallissa. Kaikki näyttelyt olivat elämyksiä omalla tavallaan.


Intialainen nykytaide oli minulle entuudestaan käytännössä tuntematonta, joskin Bollywood-elokuvien katselu oli ehkä antanut tiettyä käsitystä, ainakin jostain estetiikan lajista. Näyttelyn halusinkin nähdä juuri uteliaisuudesta. Ars11-näyttelyssä oli paljon mielenkiintoisia teoksia, joihin olisi halunnut voida paneutua hieman paremmin. Näyttely oli niin laaja, että siihen tarvinnee tutustua vielä uudestaankin. Marimekko-näyttely oli aiheeltaan tutuin. Claire Ahon valokuvia kuvaa ehkä parhaiten adjektiivi huikea!


Paljon jäi pois ohjelmasta taas ajanpuutteen takia. Onneksi aikatauluihin mahtui kauniissa, aurinkoisessa ja suhteellisen lämpimässä säässä tehty pitkähkö kävelylenkki Helsingin kantakaupungin rantoja pitkin - mielettömän hieno kokemus sekin.