Muutto Suomeen

Eilen varmistui lopullisesti, että muutamme takaisin Suomeen. Jyrin sopimus Norjassa oli alunperinkin tehty vain kolmeksi vuodeksi; muutto ei tässä mielessä tullut yllätyksenä. Muutto tosin aikaistui hieman oletetusta ajankohdasta (loppuvuosi).

Tieto muutosta herätti tuoreeltaan monenlaisia tunteita, ristiriitaisiakin. Totta kai on mukava palata Suomeen, toisaalta tietynlainen haikeus liittyy Glomfjordista lähtöön. Muutto vaikuttaa tietysti myös bloggaamiseeni: Tätä blogia tulen kirjoittamaan varsinaiseen muuttoomme asti eli lähikuukaudet.

Informoituamme lähipiiriä tulevasta muutosta kävimme Jyrin kanssa eilen illalla kävelyllä. Kävelylenkin aikana Glomfjord kiteytyi hyvin: toukokuinen lumisade, tunturit joka puolella näkyvissä, tervehtivät vastaantulijat, suojatien eteen pysähtyvät autoilijat - ja lenkkipolun lähettyvillä leikkinyt pikkupoika, joka kysyi, olemmeko menossa kalastamaan.

Suksille käyttöä?

Glomfjordissa on pari viime päivää satanut vettä, räntää, rakeita ja lunta. Lämpötila on ollut alempi kuin tammi-helmikuussa; pari-kolme astetta nollan yläpuolelle ollaan sentään onneksi päästy päivisin. Yöpakkasia on kyllä ollut ja sääennusteen mukaan niitä on tulossa lisääkin. Optimistiset paikalliset ovat lumisateiden jatkuessa jo miettineet, mahtaisiko hiihtomahdollisuuksia alkaa löytyä muuallakin kuin tunturissa.

Lumi ei ole täällä asuinalueilla kuitenkaan onneksi jäänyt maahan kuten esim. Bodössä, jossa NRK:n eilisen uutisen mukaan ollaan jouduttu kunnolla lumitöihin ja "epätoivoiset nordlandin asukkaat" hankkivat nyt kilvan äkkilähtömatkoja lämpimiin maihin. Nordlandin säätilanne on saanut normaalia enemmän huomiota NRK:n uutisissa: edelleen jatkuvan julkisen sektorin lakon vuoksi vain pohjois-Norjan sääennuste on normaalisti ja kokonaan [NRK:n] tv-uutisissa.

Tämä on ollut säiden kannalta tähän mennessä omituisin kevät Glomfjordissa. Ensimmäisenä keväänämme satoi vettä kuusi viikkoa joka päivä toukokuun alusta juhannukseen. Keskiyön aurinkoa ei päässyt näkemään kertaakaan. Viime vuonna touko-kesäkuun vaihde oli kylmä, mutta viikkoa ennen juhannusta rikkoutui helleraja monena päivänä. Juhannuksena oli kylmää ja sateista. Keskiyön auringon pääsi sentään kesäkuussa näkemään. Eilisiltana pääsin ihailemaan auringonpaistetta keskiyön tienoilla, mutta kun kurkotti vähän enemmän näki, että automme päälle oli kasautunut räntää.

Siivoustalkoot

Kirjoitin huhtikuun alussa Melöyn roskaisista rannoista, erityisesti Eidbuktista, jossa Jyri on käynyt kalastelemassa.

Melöyssä on loppukevään aikana ollut meneillään siivoustalkoo-kampanja. Tienvarsia ja rantoja on putsattu vapaaehtoisvoimin, talkoisiin on innostettu osallistumaan mm. paikallismediassa. Siivoamisesta kertovat siellä täällä ranalla ja tienvarsilla olevat keltaiset roskasäkit. Myös Eidbuktissa on tehty siivomista ja rannalle on vihdoin tuotu myös iso roskis - toivottavasti sille löytyy käyttöä aiempia kesiä enemmän.

Fjelltrimmen 2012

Olen aiemminkin kirjoittanut Melöyn vuosittaisesta Fjelltrimmen-kuntoliikuntatapahtumasta. Juhlavuoden kunniaksi tänä vuonna on tarjolla 20 Fjelltrimmen-reittiä. Fjelltrimmen-reitit sijaitsevat ympäri Melöytä, niinpä viisi reittiä vaatisi yhden tai useamman lauttamatkan Glomfjordista, joten niiden suorittamiseksi pitää sopeuttaa oma kulkeminen lautta-aikatauluihin. Reiteistä 12 kpl on vielä niin lumisia, ettei polkuja ole käyty merkkaamassa.

Emme ole vielä ehtineet hankkia suorituskortteja, mutta kävimme silti jo eilen kävelemässä yhden poluista (Koppen, Engavågen). Kyse oli aika kevyestä reitistä, nousua oli vain 300 metriä ja polun pituus yhteensä n. 3 km. Matkaa Glomfjordista Engavågeniin on n. 55 km, joten aikaa rastin suorittamiseen kului useampi tunti.

Sää oli kävelemään lähtiessämme upean aurinkoinen, lämpötila Engavågenissa n. +16. Kävelylenkin aikana sää alkoi kuitenkin muuttua tuuliseksi ja viilentyä. Suorituskirjan luo päästyämme (reitin korkein kohta) tuulenpuuskat olivat välillä jo niin voimakkaita, että tuntui hyvin vaikealta pysyä pystyssä. Sade alkoi onneksi vasta päästyämme takaisin autolle. Kun olimme lähteneet Glomfjordista Engavågeniin, sää oli aurinkoinen ja lämpötila lähes +21 astetta. Kun tulimme kotipihaan, lämpötila oli +6 astetta ja vettä satoi kaatamalla.

Jyri sai myrskyisästä tuulesta huolimatta otettua kuvan meikäläisestä Koppenilla.

Tukea Melöyn tilanteeseen

Vuorokauden kuluttua RECin tehdas Glomfjordissa sulkeutuu lopullisesti. Tehtaan lopettamisesta johtuen Melöystä on kadonnut laskutavasta riippuen vuoden kuluessa 650-800 työpaikkaa. Pahiten tilanne näkyy juuri täällä Glomfjordissa, jonka keskustassa on sulkenut ovensa lopullisesti jo yksi ruokakauppa ja nyt on lopettamassa sisustustavaraliike. Olen kirjoittanut tilanteesta blogissani esim. maaliskuussa.

Melöyn tilanne on viimeisen parin viikon aikana noussut taas myös valtakunnalliseen mediaan: Valtio myönsi 14.5.2012 Melöylle 50 miljoonaa kruunua tukea. Yhteensä käytössä on nyt 100 miljoonaa kruunua kunnan vaikean tilanteen helpottamiseen (25 miljoonaa tulee tukea maakunnalta ja Melöyn kunta sijoittaa samaten 25 miljoonaa).

Vielä ei ole löytynyt uutta yrittäjää tyhjentyviin teollisuustiloihin, vaikka kunnan johto on markkinoinut tiloja esim. kiinaksi ja yhdellä kruunulla sekä Yhdysvaltoihin tehdyllä reissulla.

NRK Nordland 14.5.2012 Ordförer takket og pukket for krisemillioner fra staten

NRK Nordland 26.5.2012 REC pakker sammen i Glomfjord

Kevätlukukausi lopussa

Kevätlukukauden opinnot ovat yhtä laajaa tenttiä ja esseetä vaille valmiit.

Tammikuun ja toukokuun välille mahtui yksi työpajatyyppinen kurssi, kaksi perinteistä luentokurssia ja kaksi verkkkokurssia. Olen viime kuukausien aikana palauttanut liki 30 eripituista kirjallista tehtävää, esseitä yms., osallistunut verkkokeskusteluihin - ja etsinyt mahdollisimman mukavaa asentoa luentosalin epämukavalla tuolilla.

Kevätlukukauden viimeinen tentti on 9.6., kirjapaketin ja luentokurssimateriaalin tenttimisen lisäksi samaan aikaan pitää palauttaa kirjaessee. Kesäkuun tentti on valtio-opin perusopintojen viimeinen. Heti tentin jälkeen alkavatkin sitten kirjoittamisen kesäopinnot, joita olen suunnitellut suorittavani kolme-neljä kurssia.

Kesäkuun tenttiä ajatellen sää on tällä viikolla Glomfjordissa ollut liian hyvä: Päivät ovat olleet aurinkoisia ja lämpimiä. Aiempien Glomfjord-kesien kokemuksen perusteella tässä saattavat olla meneillään koko kesän ainoat kauniit ja lämpimät päivät. Vaikka lämmin sää houkuttaa ulos ja vaikeuttaa opintoihin keskittymistä, tällainen sää on kuitenkin huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin lähiviikkoina koetut lumi- ja räntäsateet.

Grillikausi käyntiin

Aloitimme grillikauden lauantaina, hieman yli viikko sitten. Olosuhteet olivat lähinnä arktiset, satoi lunta. Grillasimme myös nyt lauantaina. Sää vaikutti ensin huomattavasti paremmalta kuin viikkoa aiemmin: tuuli kyllä aika voimakkaasti, mutta aurinko paistoi. Grilli oli ehditty saada kuumaksi, kun alkoi sataa räntää. Onneksi terassin katos riittää suojaamaan sateelta ja lumelta grilliä. Vaikka katos tarjoaakin suojaa, grillaajilla pitää olla lämpimät vaatteet ja lämmintä juomaa.

Olemme grillanneet kummallakin kertaa Jyrin pyytämiä kaloja: siikaa ja taimenta. Itsegrillatu siika oli uusi kokemus, kala onnistui mainiosti. Taimenesta ei grillaamalla tullut aivan niin hyvää kuin olin odottanut. Ehkä jatkossakin taimenta vain savustetaan tai graavataan ja muita kaloja voidaan myös grillata.

Opiskelun lomassa...

... ehdin taas Helsingissä harrastaa myös kulttuuria ja näitä kahta tapahtumaa suosittelen:

Teatteri Takomo: Amerikkalainen tyttö. Näytelmä perustuu Monika Fagerholmin samannimiseen romaaniin. Näyttämösovitus on energinen ja mielenkiintoinen, rooleissa pelkästään naisia. En ole kirjaa lukenut; esityksessä pysyi mukana, vaikkei romaania tuntisikaan. Suosittelen - erittäin mielenkiintoinen teatterielämys! Esitys on saanutkin positiviisia arvioita. Pientä miinusta tulee paljohkosta savusta ja paikka paikoin aika voimakkaasta äänenvolyymista. Jos istuu ensimmäisessä rivissä, kannattaa varoa, etteivät näyttelijät kompastu, kun aiot oikoa jalkojasi.
Teatteri Takomo: Amerikkalainen tyttö

Taryn Simon (Meilahden taidemuseo). Amerikkalaistaitelijan näyttelyssä on esillä valokuvia useammasta sarjasta vuosilta 2002-2010. En tuntenut etukäteen Simonin taidetta; kiinnostuin näyttelystä luettuani arvion siitä. Teossarjojen aiheet ovat keskenään aika erilaisia, mutta kaikista löytyi kiinnostavuutta ja loppuviimeksi myös yhdistäviä seikkoja. Suosittelen näyttelyä, mutta teosten katselemiseen kannattaa varata hyvin aikaa. Näyttely jatkuu kesäkuun puolelle, sen jälkeen loppuu Helsingin taidemuseon toiminta näissä tiloissa.
Taryn Simon (Meilahden taidemuseo

Kansallispäivänä Oslossa

Oslon reissumme ajoittui sopivasti Norjan kansallispäivän tuntumaan ja päätimme käyttää mahdollisuuden nähdä juhlintaa pääkaupungissa. Aiempina vuosina olemme nähneet juhlintaa Glomfjordissa ja matkan varrella Norjaan ajellessa. Lähdimme hotellilta liikkeelle aamukymmenen tienoilla, katseltuamme sitä ennen jo jonkin aikaa jatkunutta tv-lähetystä kansallispäivän vietosta.

Väkeä oli liikkeellä paljon. Ihmiset olivat pukeutuneet kansallispukuihin tai muuten juhlavampiin vaatteisiin. Pukeutuminen oli jo tuttua kahdelta edelliseltä vuodelta. Oslossa näki kuitenkin todella paljon myös pikkulapsia kansallispuvuissa, istumassa rattaissa tai kävelemässä epävarmasti - heiluttaen Norjan lippua. Lippuja oli kiinnitetty myös takseihin, busseihin ja tietysti yksityisiin henkilöautoihin. Jopa koirien pannoissa ja hihnoissa oli erilaisia lippukoristeita!

Kulku kuninkaanlinnan tienoille sujui vielä melko helposti, mutta paluumatkalla hotelliin jouduimme kulkemaan juna-aseman kautta päästäksemme kiertämään paraatille varattuja katuja. Epäilimme, että olisimme joutuneet vedetyksi mukaan paraatiin, jos olisimme yrittäneet ylittää kadun kouluorkesterien välistä. Näimme kuningasperheen tulon parvekkeelle. Siinä vaiheessa laulettiin kansallislaulu ja huudettiin hurraata. Kuningasperhe oli linnan parvekkeelle norjalaismedian mukaan kolme tuntia katselemassa koululaisten paraatia ja heiluttelemassa.

Lentokentällä kotimaan terminaalissa ei ole vielä koskaan ollut niin tyhjää kuin eilen. Osa kaupoistakin oli suljettu. Kansallispäivä näkyi lentoasemalla koristeissa ja henkilökunnallakin oli rintapielessä lippukoristeet.

Melöy - Korgen 5-1

Melöyn futisjoukkue pelaa HESA-sarjassa. HESA on Nordlandin paikallisliiga, jossa pelaa Helgelandin ja Saltenin alueen joukkueita. Sarjatasolla kyse on 4. divisioonasta. Melöy on valitettavasti taulukon häntäpäässä, tällä hetkellä sijalla 7/10. Jyri oli huomannut paikallislehdestä, että lauantaina 12.5. Melöyllä olisi kotimatsi. Olimme molemmat sitä mieltä, että matsin katseleminen voisi olla kiinnostavaa lauantaitekemistä.

Teoriassa Melöyn futisjoukkueen kotikenttä näkyy meidän terassiltamme, käytännössä rehevä kasvillisuus estää suoran näköyhteyden. Kuten eilisessä merkinnässä mainitsin, Glomfjordissa satoi lauantaina lunta, räntää jne. Räntäsade alkoi voimistua uudestaan juuri matsin aikaan: Pilkkihaalari, päähine ja rukkaset olisivat olleet sopiva vaaatetus jalkapallo-ottelun seuraamiseen alusta loppuun. Katsomo muodostui paikalle kannetuista muovituoleista, jotka näyttivät kylmiltä istuimilta. Tuoleja olikin vapaana ja suurin osa vähälukuisesta yleisöstä seisoskeli kentän laidalla. Vaikka Glomfjordiin saatiin keinonurmikenttä jo jokin aika sitten, kentältä puuttuu edelleen tulostaulu.

Näimme vain lyhyen osan ottelusta, mutta siihen osaan mahtui kaksi Melöyn tekemää maalia. Yleisö kannusti suorastaan raivokkaasti Melöytä. Arvelin, että osittain kannustuksessa oli varmasti kyse myös lämpimänä pysymisestä. Räntäsateen loppuessa tuntui, että matsin olisi voinut katsoa loppuun asti. Valitettavasti sade muuttui uudestaan sakeaksi ja lähdimme pois.

Lopputuloksen näimme netistä: Melöy pesi Korgenin (tällä hetkellä sarjan viimeisenä) 5-1.

"Missä sataa lunta toukokuun puolivälissä?"

Otsikon kysymys on lainaus NRK Nordlandin uutisesta. Oikea vastaus: Nordlandissa. Myös täällä Glomfjordissa herättiin lauantaiaamuna lumisateeseen. Päivän mittaan satoi lunta, räntää ja vettä. Sade vaihteli kohtalaisesta sakeaan ja välillä tuli yksi raekuurokin. Onneksi sentään pysyttiin juuri ja juuri lämpöasteiden puolelle, lunta ei alkanut jäädä maahan kuten jossain muualla päin Nordlandia.

Eilen ripotteli enää pelkästään vettä ja lämpötila nousi parhaimmillaan lähes kymmeneen plusasteeseen. Tänään olikin jo +14 astetta ja aurinko on iltapäivän aikana näyttäytynyt aamupäivän vesisateiden jälkeen.

Viikko sitten sääennusteissa lupailtiin erityisesti Nordlandiin todella lämmintä ilmaa kansallispäiväksi (torstai 17.5.) ja muistuteltiin jopa auringonsuojatuotteiden käyttämisestä. Lauantain yllättävän lumisateen jälkeen saa olla tyytyväinen, jos lämpötila on edes plussan puolella torstaina!

Kompakti keikka

Viikko sitten sunnuntaina näin Helsingissä The Lemonheadsin keikan. Bändiä olen kuunnellut parikymmentä vuotta - ja kuuntelen edelleen. The Lemonheads eroaa monista muista parinkymmenen vuoden takaisista suosikkiartisteistani: osaa olen lakannut matkan varrella kokonaan kuuntelemasta ja niitäkin, joita vielä (edes silloin tällöin) kuuntelen, en välttämättä lähtisi katsomaan vaikka mahdollisuus olisikin esim. reunion-keikkojen muodossa. Toisaalta jos halutaan olla tarkkoja, The Lemonheads on nykyisellään yhtä kuin Evan Dando ja vaihtuva bändikokoonpano.

1990-luvulla minulle ei syystä tai toisesta tullut mahdollisuutta päästä The Lemonheadsin keikalle kertaakaan. 2000-luvulla olen nähnyt Evan Dandon soolokeikan ja yhden The Lemonheadsin keikan. Viimeksimainittu oli kehno kokemus: Silloinen bändikokoonpano soitti laaduttomasti ja Dandon ääni sekä miehen koko olemus olivat surkeassa jamassa. Edelliskertaisen kokemuksen vuoksi minulla ei ollut mitään odotuksia tätä keikkaa kohtaan, mutta toisaalta en myöskään empinyt hankkia lippua, koska tiesin olevani keikan aikaan vielä Helsingissä.

Etukäteen oli tiedossa, että keikalla tultaisiin kuulemaan It's a shame about Ray -levy (ja niin kuultiinkin), mutta myös muuta materiaalia. Keikassa oli paljon positiivista (biisien ja uudempien niiden sovitusten lisäksi): Tämänkertainen bändikokoonpano soitti hyvin, Dandon ääni oli tullut kiertueella mukana Helsinkiin asti ja miehestä jäi parempikuntoinen vaikutelma kuin viimeksi. Negatiivisin puoli keikassa oli sen lyhyt kesto (tunti). Esim. Oslossa muutamaa päivää aiemmin bändi oli (keikka-arvostelujen mukaan) soittanut 1,5 h, jota pidettiin Norjassa lyhyehkönä keikkana! Hassuinta keikassa oli bändin taustalla esitetty video, jonka yhdessä vaiheessa ajeltiin meikäläisen aiempaa työmatkaa - jota ajellessani monia kertoja kuuntelin The Lemonheadsia tai Evan Dandoa.

Joissain keikka-arvioissa nähtiin ilmeisen negatiivisena Dandon hyvin vähäinen puheliaisuus ja lakoninen esiintyminen. Artistien heittämät myötähäpeää tuottavat kommentit, joita ei ole kuitenkaan alunperin tarkoitettu tahattomaksi komiikaksi tuntuvat itsestäni enimmäkseen kiusallisilta ja nähtyäni Dandon kaksi kertaa aiemmin lavalla, en odottanut häneltä minkäänlaista energistä lavashowta.

Minulla oli päällystakki päällä samaan aikaan kuin Dandollakin, encoren aikana, mutta olin näkemääni keikkaan suhteellisen tyytyväinen. Olisi varmasti ollut hienoa nähdä The Lemonheads livenä v. 1992 tai niillämain, mutta sitä asiaa ei enää voi korjata. Parissakymmenessä vuodessa on moni asia muuttunut vähän, paljon tai ei ollenkaan. Omasta näkökulmastani, keikkapaikan takaosasta katsoessa, keikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen (pahoittelen tosin valokuvan huonoa laatua!). Ja jos the Lemonheads tulee vielä joskus sopivana ajankohtana keikalle sopivaan paikkaan, voisin hyvin mennä bändiä katsomaan. Tai vaikka Evan Dandon soolokeikkaa...

Luminokareita ja kukkasia

Palasin eilen Glomfjordiin viiden viikon poissaolon jälkeen. Lähtiessäni huhtikuun alussa täällä oli takatalvi. Kevät on - onneksi! - nyt edennyt. Vaikka eilenkin oli kymmenkunta astetta lämmintä, pihallamme (varsinkin varjoisammalla takapihalla) nököttää vielä kuitenkin lunta. Etupihalla luminokare ja kukkaset ovatkin rinnakkain. Tuntureilla näyttää ikkunasta katsoen olevan tuoretta lumipeitettä.

Auringon nousun ja laskun välillä on n. 19 tuntia. Valoisuudesta tai jostain muusta innostuneena pihapiirissämme viihtyvä vuonontipu lauleskeli pontevasti likipitäen koko yön läpi. Pitkä valoisa aika vuorokaudessa ja pihalla ohjelmistoaan toistuvasti karjuva vuonontipu eivät kuitenkaan ole sellainen rasite kuin kaamosajan kaikennielaiseva pimeys.