Kielitaito karttuu...

Pikkujoulukausi on meneillään. Siihen liittyen opin lauantaina kaksi uutta norjankielistä sanaa:

Vorspiel = etkot

Nachspiel = jatkot

Kielitaitoni karttuu hitaasti, mutta karttuu kuitenkin!

Venäläisklassikot matkalukemiseksi?

Siivet ylös? Olen tänä syksynä käynyt Suomessa aiempaa tiheämmin. Viimeisin Suomen reissuni piteni vuorokaudella lentoyhtiön ansiosta. Syyskuusta alkaen olen kolme kertaa valinnut skandinaavisen lentoyhtiön omistaman suomalaisyhtiön lennot Oslo-Helsinki-Oslo. Verrattuna muihin lentoyhtiöihin, tälle yhdelle ja samalle tuntuu kasautuvan kaikenlaista: Syyskuussa paluulentoni peruttiin ja tällä viimeisimmällä kerralla Oslo-Hki -lento lähti noin tunnin myöhässä aikataulusta.

Paluulentoni piti lähteä iltapäivällä Helsingistä ja kerrankin odotusaika Oslossa olisi lyhyt: alle kaksi tuntia. (Sunnuntaina olin odotellut Gardermoenilla neljä tuntia Helsingin lentoa.) Iloni oli ennenaikaista: Oslon lennon lähtöaika siirtyi kahdella tunnilla eteenpäin. Saatuani asiasta kertoneen tekstarin etsin transfer service -tiskin selvittääkseni mahdollisuuteni saada jokin toinen Oslo-Bodö -jatkolento. Alkuperäinen jatkolentoni kun lähtisi Oslosta 10-15 minuuttia ennen kuin Helsingistä saapuva lento olisi perillä.

Asiakaspalvelua? Transfer service -tiskillä oli kirjaimellisesti lappu luukulla. Pimennetyn tiskin vieressä odotelleen matkustajan kertomuksesta selvisi, ettei tiski ollut ollut auki ainakaan hetkeensä. Transfer service -tiskin aukioloaika ja toiminta jäi arvailujen varaan: tiskillä ei kerrottu mihin aikaan se olisi avoinna tai annettu yhteystietoja minnekään. Kello oli kolmen kieppeillä arkipäivänä - ehkä tiski on auki joskus muulloin.

Bodö? Kävelin tuloaulaan lentoyhtiön tiskille ja siellä olikin kolme työntekijää, eikä yhtään asiakasta. Selostin tilanteen, esitin lentolippuni ja boarding passin. Yksi työntekijöistä kysyi, mikä tällainen paikka kuin Bodö on. Yleissivistystä kannattaa aina hankkia, mutta ehkä tässä tilanteessa asian olisi voinut tsekata vaikka internetistä ihan itse. Toinen työntekijä ehdotti minulle jatkolentoa Oslo-Bodö klo 22 samalle illalle. Minulle olisi tullut odotteluaikaa Oslossa liki kolme tuntia ja Jyri olisi joutunut menemään seuraavana aamuna töihin neljän tunnin yöunilla lentokenttäreissun jäljiltä. Kerroin työntekijälle, että ottaisin mielummin lennon seuraavalle päivälle kuin olisin kotona kahden tienoissa yöllä tai yöpyisin Bodössä hotellissa ja matkustaisin Glomfjordiin bussilla seuraavana aamuna. Siirtämällä lentoa seuraavalle päivälle minulle tulisi kaikista vähiten lisäkustannuksia.

Paras vaihtoehto: neljä tuntia odottelua. Pyysin mahdollisimman varhaisia lentoja, mutta ne olivat täynnä. Minulle tarjottiin yhdistelmää, jossa lähtö Helsingistä olisi 12.50 ja neljän tunnin odotuksen jälkeen jatkolento Oslo-Bödö lähtisi Gardermoenilta. Kuulemma tämä oli paras vaihtoehto: aiempaan Bodön koneeseen ei ollut mahdollisuutta päästä. Tässä vaiheessa aiemmin hiljaa ollut kolmas työntekijä puuttui asioiden kulkuun ja kertoi, ettei 12.50 lähde lentoa Osloon - silloin lähtee Kööpenhaminan lento.

Samaan aikaan, kun kaksi työntekijää alkoi plärätä paperista aikatauluprinttiä, alkoi kypsyysasteeni muuttua mediumista läpikypsäksi.Yksikään työntekijöistä ei pahoitellut missään vaiheessa asiakkaalle aiheutunutta ylimääräistä vaivaa tai kertonut yhtiön tarjoavan mitään kompensaatiota. Meikäläiselle tuli ylimääräinen yöpyminen Helsingissä ja kaksi ylimääräistä matkaa lentoaseman ja Helsingin välillä. Lisäksi menetin yhden kokonaisen tenttiinlukemispäivän.

Sain käteeni printin, jossa olivat muutetut lentotietoni. Kysyin itse, olisiko tsekkaus internetissä edelleen mahdollinen vai pitäisikö varata aikaa tiskille jonottamiseen. Tiskille pitäisi kuulemma - ehkä - varautua jonottamaan. Vaikka lentoni oli nyt muutettu (ainakin minulle näin vakuutettiin), sain vielä yli tunnin kuluttua lentokentältä lähdettyäni tekstareita, joissa kerrottiin alkuperäisen lentoni myöhästymistietoja.

Asiakaspalvelua. Perjantaina olin kentällä ajoissa jonottamassa tsekkaustiskille.
- Tämä lento on ylibuukattu, sanoi työntekijä ensimmäiseksi.
Ilmoitin, että lentoyhtiön omien sähläysten takia olin jo odotellut tarpeeksi. Haluan käytäväpaikat molemmille lennoille ja se siitä. Työntekijä pahoitteli asioidentilaa (ensimmäinen pahoittelu!) ja kertoi, ettei paikkatoivetta ole ehkä mahdollista toteuttaa, kun niin monet olivat jo tsekanneet itsensä netissä ja varanneet paikkansa. Kerroin mahdollisimman ystävällisesti, että lentoyhtiön omien sähläysten takia en voinut tehdä tsekkausta itsepalveluna, vaikka olisin halunnutkin. Sanoin myös ymmärtäväni, ettei tämä kyseinen virkailija ollut syypää lentojeni muuttumiseen tai nettitsekkauksen toimimattomuuteen muutostilanteissa. Sain käytäväpaikat ja vielä yhden pahoittelun.

Tusen takk! Osloon päästyäni päätin kysyä lentoasemalla transfer service -tiskiltä, olisiko vaihto aiempaan lentoon mahdollinen (mieluiten ilman lisämaksua). Kerroin työntekijälle (kyllä, tiski oli avoinna päiväaikaan!) kotimatkani viivästymisestä. Esitin alkuperäisen lippuni ja boarding passin ja Helsingistä saamani printin ja uuden boarding passin. Virkailija osoitti ymmärrystä. Hän soitti yhden puhelun ja kertoi puhelimessa, että asiakas on vuorokauden myöhässä matkalla kotiin. Sain paikan aiempaan koneeseen ja uuden boarding passin, eikä lisämaksuja ei peritty. Vaihdoin siihen asti käyttämäni ruotsin kielen norjaan: Tusen takk!

Venäläisklassikot mukaan. Olin jo ehtinyt sunnuntain pitkän odottelun ja paluumatkan osalta pohtia sitä, että pakkaisin jatkossa mukaan Helsingin reissuille mahdollisimman niukasti muuta tavaraa kuin venäläisiä klassikoita. Pitkien lentoasemaodottelujen aikana voisin lukaista esim. Sodan ja rauhan sekä Karamazovin veljekset. Tällä reissulla ehdin lukea 2,5 romaania.

p.s. Loppuviimeksi aiemmassa koneessa oli takaosassa noin 30 tyhjää paikkaa, vaikka Helsinki-Vantaalla työntekijät olivat edellisenä päivänä vakuutelleet, ettei paikkoja tähän koneeseen ollut saatavilla. Lentoyhtiölle lähettämääni kirjalliseen palautteeseen en ole myöskään saanut vastausta.

Maamme

Elina Snickerin näytelmässä Maamme ilmavalokuvaaja aikoo julkaista päivitetyn Maamme-kirjan ja on sen vuoksi kiinnostunut kuvaamaan tuikitavallista suomalaista peltomaisemaa ja haastattelemaan pellon reunalla olevan pientaloalueen asukkaita. Tieto siitä, että pellolle oltaisiin rakentamassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta nostaa pintaan voimakkaita reaktioita ja isoja kysymyksiä. Näytelmä kiinnosti minua ennakkoon nimenomaan mainoksessa esiinnostettujen kysymysten ja teemojen vuoksi: Mitä isänmaa tarkoittaa? Kenen on Suomi?

Näytelmä on kestoltaan kompakti, 1,5 tuntia. Lyhyestä kestosta huolimatta näyttämölle saadaan mainio henkilögalleria jonkin verran pelottavista asukasyhdistyksen jäsenistä yksinasuvaan sokeaan sotaveteraaniin. Samalla nousee esiin ajankohtaisia ja isoja teemoja. Katsojalle ei anneta valmiita vastauksia; annetaan sen sijaan mietittäväksi erilaisia näkökulmia. Aivan lopussa näytelmään tulee mukaan valitettavasti hieman liikaa saarnaavuutta ja osoittavuutta - ikäänkuin ei kuitenkaan luotettaisi katsojaan.

Plussaa esitykselle tulee näyttelijäsuorituksista, sisältöteemoista ja oivaltavasta videoiden hyödyntämisestä. Miinusta lopun osoittelevuudesta, jossa esityksen tyyli hieman hajoaa.

Lunta!

Berit-myrsky tuntui kovana tuulena ja kaatosateena perjantai-illasta lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön asti. Vedenpinta oli Nordlandissa poikkeuksellisen korkealla. Myrskyävä meri oli kuljettanut rannoille mukanaan kaikenlaista rojua: yhdelle Jyrin peruskalastuspaikoista oli rantaan tupsahtanut rikkinäinen vene jätekasan keskellä!

Lauantaina kun ajelimme ostoksille Örnesiin, korkeat aallot löivät yli aallonmurtajien ja meri lainehti monin paikoin tielle. Tällaista säätä emme olleet vielä Glomfjordissa päässeet kokemaankaan. Sääaiheinen small talk oli tietysti suosiossa ruokaostosten tekemisen lomassa. Meitä valistettiin, ettei tämä ollut vielä myrsky eikä mikään - vain hieman normaalia kehnompi keli.

Lauantai-illasta alkaen myrsky tyyntyi ja sunnuntaiaamuna herätessämme maata peitti ohut lumikerros. Lunta oli tullut Melöyssä paikallisesti vain Glomfjordiin: Örnesissä olivat edelleen näkyvissä vihreät nurmikot. Lunta alkoi Glomfjordissa sataa iltapäivällä uudestaan - toivottavasti sitä ei kerry heti ensimmäisen vuorokauden aikana yli 80 cm kuten viime vuonna.

Talvea (ja myrskyä) odotellessa

Kuvasin viime lauantaina (ensimmäisen oikean pakkasyön jälkeen) jäätynyttä, mutta viheriöivää pihanurmikkoamme.

Viime vuonna tähän aikaan lunta oli ollut jo useamman viikon ajan. Lumettomuus on suosittu puheenaihe, joka myös jakaa ihmisiä. Osa odottaa kiihkeästi hiihto- ja muita talviurheilumahdollisuuksia. Osa on puolestaan sitä mieltä, että lumentulo (tai oikea talvi) tarkoittaa vain pakkasta, lumitöitä ja liukkaita jalkakäytäviä. Glomfjord tai Norja ei tietenkään ole ainoa paikka Pohjoismaissa, jossa talvi on myöhässä. Naapurimme kertoi minulle havainneensa uutisen talven myöhästymisestä Suomessa. NBC puolestaan julkaisi uutisen talven myöhästymisestä Skandinaviassa.

Tällä viikolla on lämpimimmillään Glomfjordissa ollut yli 11 astetta, kylmimmillään ollaan käyty nollan tuntumassa. Vesisadetta on riittänyt joka päivälle, tosin eilen oli vaihtelun vuoksi myös pari raekuuroa. Eilen ja tänään on ollut myös erittäin tuulista: Berit-myrsky on nimittäin iskemässä Nordlandin alueelle. Laivaliikenteessä on ollut eilisestä alkaen Beritin takia peruutuksia ja ulkonaliikkumisestakin on tullut tänään varoituksia meteorologeilta. Myös Melöyn kunta varoittaa tulossa olevasta myrskystä sivuillaan.

Avisa Nordland 25.11.2011: - Farlig å bevege seg utendörs

Nordland on lämpimin ja kaunein...

Tällä viikolla on vaihteeksi saatu lukea myös positiivisia uutisia Nordlandista. Maanantaina Nordlandia kehuttiin Norjan kauneimmaksi alueeksi (ja näinhän asia täältäpäin katsottuna on!).

Hieman myöhemmin viikolla Nordland oli Norjan lämpimin alue. Etelä-Norjassa ehti jo useampana päivänä lämpötila laskea lähelle nollaa tai sen alle, kun taas täälläpäin päästiin nauttimaan useista lämpöasteista (ja vesisateesta). Lämmin sää on nyt ohi: viime yönä oli pakkasta myös Glomfjordissa ja tänään päivälläkin on lämpötila pysytellyt miinuksella.

NRK: Her er det vakrest i Norge

Merkkipäivä

Tänään tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran Jyrin kanssa kävimme Glomfjordissa katsomassa tulevaa asuinpaikkaamme. Kuulostaa miten tylsältä tahansa, on pakko tunnustaa, että kaksi vuotta on mennyt uskomattoman nopeasti!

Muistan edelleen selvästi, miten pieneltä ja tyhjältä Glomfjordin keskusta vaikutti pimeässä marraskuisessa illassa. Oli myös outoa, että suurteollisuuspuisto hallitsi keskustaa. Nykyisin osaa olla jo oikealla tavalla ylpeä siitä, että iso osa Melöyn alueen työpaikoista sijaitsee juuri täällä Glomfjordissa, teollisuuspuistossa. Jo ensimmäisellä vierailulla opimme myös sen, että lauantaisin paikkakuntalaiset kokoontuvat paikalliseen kahvilaan jutustelemaan ja kahvittelemaan.

Kaksi vuotta sitten marraskuun alku oli samantyyppinen kuin tänäkin vuonna: vesisadetta, yli kymmenen lämpöastetta ja pimeää. Pimeys ja toisaalta leuto ilma jäivätkin ensimmäisestä käynnistä parhaiten mieleeni.

Kaamos alkoi kolme päivää sitten ja jatkuu 11.2. asti. Pimeys tulee nyt klo 15.30 tienoilla, mutta päivänvalosta saa sentään nauttia edes muutaman tunnin. Pahinta tulee pimeyden kannalta olemaan taas joulukuussa - ennenkuin valo voittaa.