... ehdin taas Helsingissä harrastaa myös kulttuuria ja näitä kahta tapahtumaa suosittelen:
Teatteri Takomo: Amerikkalainen tyttö. Näytelmä perustuu Monika Fagerholmin samannimiseen romaaniin. Näyttämösovitus on energinen ja mielenkiintoinen, rooleissa pelkästään naisia. En ole kirjaa lukenut; esityksessä pysyi mukana, vaikkei romaania tuntisikaan. Suosittelen - erittäin mielenkiintoinen teatterielämys! Esitys on saanutkin positiviisia arvioita. Pientä miinusta tulee paljohkosta savusta ja paikka paikoin aika voimakkaasta äänenvolyymista. Jos istuu ensimmäisessä rivissä, kannattaa varoa, etteivät näyttelijät kompastu, kun aiot oikoa jalkojasi.
Teatteri Takomo: Amerikkalainen tyttö
Taryn Simon (Meilahden taidemuseo). Amerikkalaistaitelijan näyttelyssä on esillä valokuvia useammasta sarjasta vuosilta 2002-2010. En tuntenut etukäteen Simonin taidetta; kiinnostuin näyttelystä luettuani arvion siitä. Teossarjojen aiheet ovat keskenään aika erilaisia, mutta kaikista löytyi kiinnostavuutta ja loppuviimeksi myös yhdistäviä seikkoja. Suosittelen näyttelyä, mutta teosten katselemiseen kannattaa varata hyvin aikaa. Näyttely jatkuu kesäkuun puolelle, sen jälkeen loppuu Helsingin taidemuseon toiminta näissä tiloissa.
Taryn Simon (Meilahden taidemuseo
lauantai 19. toukokuuta 2012
perjantai 18. toukokuuta 2012
Kansallispäivänä Oslossa
Oslon reissumme ajoittui sopivasti Norjan kansallispäivän tuntumaan ja päätimme käyttää mahdollisuuden nähdä juhlintaa pääkaupungissa. Aiempina vuosina olemme nähneet juhlintaa Glomfjordissa ja matkan varrella Norjaan ajellessa. Lähdimme hotellilta liikkeelle aamukymmenen tienoilla, katseltuamme sitä ennen jo jonkin aikaa jatkunutta tv-lähetystä kansallispäivän vietosta.
Väkeä oli liikkeellä paljon. Ihmiset olivat pukeutuneet kansallispukuihin tai muuten juhlavampiin vaatteisiin. Pukeutuminen oli jo tuttua kahdelta edelliseltä vuodelta. Oslossa näki kuitenkin todella paljon myös pikkulapsia kansallispuvuissa, istumassa rattaissa tai kävelemässä epävarmasti - heiluttaen Norjan lippua. Lippuja oli kiinnitetty myös takseihin, busseihin ja tietysti yksityisiin henkilöautoihin. Jopa koirien pannoissa ja hihnoissa oli erilaisia lippukoristeita!
Kulku kuninkaanlinnan tienoille sujui vielä melko helposti, mutta paluumatkalla hotelliin jouduimme kulkemaan juna-aseman kautta päästäksemme kiertämään paraatille varattuja katuja. Epäilimme, että olisimme joutuneet vedetyksi mukaan paraatiin, jos olisimme yrittäneet ylittää kadun kouluorkesterien välistä. Näimme kuningasperheen tulon parvekkeelle. Siinä vaiheessa laulettiin kansallislaulu ja huudettiin hurraata. Kuningasperhe oli linnan parvekkeelle norjalaismedian mukaan kolme tuntia katselemassa koululaisten paraatia ja heiluttelemassa.
Lentokentällä kotimaan terminaalissa ei ole vielä koskaan ollut niin tyhjää kuin eilen. Osa kaupoistakin oli suljettu. Kansallispäivä näkyi lentoasemalla koristeissa ja henkilökunnallakin oli rintapielessä lippukoristeet.
Väkeä oli liikkeellä paljon. Ihmiset olivat pukeutuneet kansallispukuihin tai muuten juhlavampiin vaatteisiin. Pukeutuminen oli jo tuttua kahdelta edelliseltä vuodelta. Oslossa näki kuitenkin todella paljon myös pikkulapsia kansallispuvuissa, istumassa rattaissa tai kävelemässä epävarmasti - heiluttaen Norjan lippua. Lippuja oli kiinnitetty myös takseihin, busseihin ja tietysti yksityisiin henkilöautoihin. Jopa koirien pannoissa ja hihnoissa oli erilaisia lippukoristeita!
Kulku kuninkaanlinnan tienoille sujui vielä melko helposti, mutta paluumatkalla hotelliin jouduimme kulkemaan juna-aseman kautta päästäksemme kiertämään paraatille varattuja katuja. Epäilimme, että olisimme joutuneet vedetyksi mukaan paraatiin, jos olisimme yrittäneet ylittää kadun kouluorkesterien välistä. Näimme kuningasperheen tulon parvekkeelle. Siinä vaiheessa laulettiin kansallislaulu ja huudettiin hurraata. Kuningasperhe oli linnan parvekkeelle norjalaismedian mukaan kolme tuntia katselemassa koululaisten paraatia ja heiluttelemassa.
Lentokentällä kotimaan terminaalissa ei ole vielä koskaan ollut niin tyhjää kuin eilen. Osa kaupoistakin oli suljettu. Kansallispäivä näkyi lentoasemalla koristeissa ja henkilökunnallakin oli rintapielessä lippukoristeet.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Melöy - Korgen 5-1
Melöyn futisjoukkue pelaa HESA-sarjassa. HESA on Nordlandin paikallisliiga, jossa pelaa Helgelandin ja Saltenin alueen joukkueita. Sarjatasolla kyse on 4. divisioonasta. Melöy on valitettavasti taulukon häntäpäässä, tällä hetkellä sijalla 7/10. Jyri oli huomannut paikallislehdestä, että lauantaina 12.5. Melöyllä olisi kotimatsi. Olimme molemmat sitä mieltä, että matsin katseleminen voisi olla kiinnostavaa lauantaitekemistä.
Teoriassa Melöyn futisjoukkueen kotikenttä näkyy meidän terassiltamme, käytännössä rehevä kasvillisuus estää suoran näköyhteyden. Kuten eilisessä merkinnässä mainitsin, Glomfjordissa satoi lauantaina lunta, räntää jne. Räntäsade alkoi voimistua uudestaan juuri matsin aikaan: Pilkkihaalari, päähine ja rukkaset olisivat olleet sopiva vaaatetus jalkapallo-ottelun seuraamiseen alusta loppuun. Katsomo muodostui paikalle kannetuista muovituoleista, jotka näyttivät kylmiltä istuimilta. Tuoleja olikin vapaana ja suurin osa vähälukuisesta yleisöstä seisoskeli kentän laidalla. Vaikka Glomfjordiin saatiin keinonurmikenttä jo jokin aika sitten, kentältä puuttuu edelleen tulostaulu.
Näimme vain lyhyen osan ottelusta, mutta siihen osaan mahtui kaksi Melöyn tekemää maalia. Yleisö kannusti suorastaan raivokkaasti Melöytä. Arvelin, että osittain kannustuksessa oli varmasti kyse myös lämpimänä pysymisestä. Räntäsateen loppuessa tuntui, että matsin olisi voinut katsoa loppuun asti. Valitettavasti sade muuttui uudestaan sakeaksi ja lähdimme pois.
Lopputuloksen näimme netistä: Melöy pesi Korgenin (tällä hetkellä sarjan viimeisenä) 5-1.
Teoriassa Melöyn futisjoukkueen kotikenttä näkyy meidän terassiltamme, käytännössä rehevä kasvillisuus estää suoran näköyhteyden. Kuten eilisessä merkinnässä mainitsin, Glomfjordissa satoi lauantaina lunta, räntää jne. Räntäsade alkoi voimistua uudestaan juuri matsin aikaan: Pilkkihaalari, päähine ja rukkaset olisivat olleet sopiva vaaatetus jalkapallo-ottelun seuraamiseen alusta loppuun. Katsomo muodostui paikalle kannetuista muovituoleista, jotka näyttivät kylmiltä istuimilta. Tuoleja olikin vapaana ja suurin osa vähälukuisesta yleisöstä seisoskeli kentän laidalla. Vaikka Glomfjordiin saatiin keinonurmikenttä jo jokin aika sitten, kentältä puuttuu edelleen tulostaulu.
Näimme vain lyhyen osan ottelusta, mutta siihen osaan mahtui kaksi Melöyn tekemää maalia. Yleisö kannusti suorastaan raivokkaasti Melöytä. Arvelin, että osittain kannustuksessa oli varmasti kyse myös lämpimänä pysymisestä. Räntäsateen loppuessa tuntui, että matsin olisi voinut katsoa loppuun asti. Valitettavasti sade muuttui uudestaan sakeaksi ja lähdimme pois.
Lopputuloksen näimme netistä: Melöy pesi Korgenin (tällä hetkellä sarjan viimeisenä) 5-1.
maanantai 14. toukokuuta 2012
"Missä sataa lunta toukokuun puolivälissä?"
Otsikon kysymys on lainaus NRK Nordlandin uutisesta. Oikea vastaus: Nordlandissa. Myös täällä Glomfjordissa herättiin lauantaiaamuna lumisateeseen. Päivän mittaan satoi lunta, räntää ja vettä. Sade vaihteli kohtalaisesta sakeaan ja välillä tuli yksi raekuurokin. Onneksi sentään pysyttiin juuri ja juuri lämpöasteiden puolelle, lunta ei alkanut jäädä maahan kuten jossain muualla päin Nordlandia.
Eilen ripotteli enää pelkästään vettä ja lämpötila nousi parhaimmillaan lähes kymmeneen plusasteeseen. Tänään olikin jo +14 astetta ja aurinko on iltapäivän aikana näyttäytynyt aamupäivän vesisateiden jälkeen.
Viikko sitten sääennusteissa lupailtiin erityisesti Nordlandiin todella lämmintä ilmaa kansallispäiväksi (torstai 17.5.) ja muistuteltiin jopa auringonsuojatuotteiden käyttämisestä. Lauantain yllättävän lumisateen jälkeen saa olla tyytyväinen, jos lämpötila on edes plussan puolella torstaina!
Eilen ripotteli enää pelkästään vettä ja lämpötila nousi parhaimmillaan lähes kymmeneen plusasteeseen. Tänään olikin jo +14 astetta ja aurinko on iltapäivän aikana näyttäytynyt aamupäivän vesisateiden jälkeen.
Viikko sitten sääennusteissa lupailtiin erityisesti Nordlandiin todella lämmintä ilmaa kansallispäiväksi (torstai 17.5.) ja muistuteltiin jopa auringonsuojatuotteiden käyttämisestä. Lauantain yllättävän lumisateen jälkeen saa olla tyytyväinen, jos lämpötila on edes plussan puolella torstaina!
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Kompakti keikka
Viikko sitten sunnuntaina näin Helsingissä The Lemonheadsin keikan. Bändiä olen kuunnellut parikymmentä vuotta - ja kuuntelen edelleen. The Lemonheads eroaa monista muista parinkymmenen vuoden takaisista suosikkiartisteistani: osaa olen lakannut matkan varrella kokonaan kuuntelemasta ja niitäkin, joita vielä (edes silloin tällöin) kuuntelen, en välttämättä lähtisi katsomaan vaikka mahdollisuus olisikin esim. reunion-keikkojen muodossa. Toisaalta jos halutaan olla tarkkoja, The Lemonheads on nykyisellään yhtä kuin Evan Dando ja vaihtuva bändikokoonpano.
1990-luvulla minulle ei syystä tai toisesta tullut mahdollisuutta päästä The Lemonheadsin keikalle kertaakaan. 2000-luvulla olen nähnyt Evan Dandon soolokeikan ja yhden The Lemonheadsin keikan. Viimeksimainittu oli kehno kokemus: Silloinen bändikokoonpano soitti laaduttomasti ja Dandon ääni sekä miehen koko olemus olivat surkeassa jamassa. Edelliskertaisen kokemuksen vuoksi minulla ei ollut mitään odotuksia tätä keikkaa kohtaan, mutta toisaalta en myöskään empinyt hankkia lippua, koska tiesin olevani keikan aikaan vielä Helsingissä.
Etukäteen oli tiedossa, että keikalla tultaisiin kuulemaan It's a shame about Ray -levy (ja niin kuultiinkin), mutta myös muuta materiaalia. Keikassa oli paljon positiivista (biisien ja uudempien niiden sovitusten lisäksi): Tämänkertainen bändikokoonpano soitti hyvin, Dandon ääni oli tullut kiertueella mukana Helsinkiin asti ja miehestä jäi parempikuntoinen vaikutelma kuin viimeksi. Negatiivisin puoli keikassa oli sen lyhyt kesto (tunti). Esim. Oslossa muutamaa päivää aiemmin bändi oli (keikka-arvostelujen mukaan) soittanut 1,5 h, jota pidettiin Norjassa lyhyehkönä keikkana! Hassuinta keikassa oli bändin taustalla esitetty video, jonka yhdessä vaiheessa ajeltiin meikäläisen aiempaa työmatkaa - jota ajellessani monia kertoja kuuntelin The Lemonheadsia tai Evan Dandoa.
Joissain keikka-arvioissa nähtiin ilmeisen negatiivisena Dandon hyvin vähäinen puheliaisuus ja lakoninen esiintyminen. Artistien heittämät myötähäpeää tuottavat kommentit, joita ei ole kuitenkaan alunperin tarkoitettu tahattomaksi komiikaksi tuntuvat itsestäni enimmäkseen kiusallisilta ja nähtyäni Dandon kaksi kertaa aiemmin lavalla, en odottanut häneltä minkäänlaista energistä lavashowta.
Minulla oli päällystakki päällä samaan aikaan kuin Dandollakin, encoren aikana, mutta olin näkemääni keikkaan suhteellisen tyytyväinen. Olisi varmasti ollut hienoa nähdä The Lemonheads livenä v. 1992 tai niillämain, mutta sitä asiaa ei enää voi korjata. Parissakymmenessä vuodessa on moni asia muuttunut vähän, paljon tai ei ollenkaan. Omasta näkökulmastani, keikkapaikan takaosasta katsoessa, keikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen (pahoittelen tosin valokuvan huonoa laatua!). Ja jos the Lemonheads tulee vielä joskus sopivana ajankohtana keikalle sopivaan paikkaan, voisin hyvin mennä bändiä katsomaan. Tai vaikka Evan Dandon soolokeikkaa...
1990-luvulla minulle ei syystä tai toisesta tullut mahdollisuutta päästä The Lemonheadsin keikalle kertaakaan. 2000-luvulla olen nähnyt Evan Dandon soolokeikan ja yhden The Lemonheadsin keikan. Viimeksimainittu oli kehno kokemus: Silloinen bändikokoonpano soitti laaduttomasti ja Dandon ääni sekä miehen koko olemus olivat surkeassa jamassa. Edelliskertaisen kokemuksen vuoksi minulla ei ollut mitään odotuksia tätä keikkaa kohtaan, mutta toisaalta en myöskään empinyt hankkia lippua, koska tiesin olevani keikan aikaan vielä Helsingissä.
Etukäteen oli tiedossa, että keikalla tultaisiin kuulemaan It's a shame about Ray -levy (ja niin kuultiinkin), mutta myös muuta materiaalia. Keikassa oli paljon positiivista (biisien ja uudempien niiden sovitusten lisäksi): Tämänkertainen bändikokoonpano soitti hyvin, Dandon ääni oli tullut kiertueella mukana Helsinkiin asti ja miehestä jäi parempikuntoinen vaikutelma kuin viimeksi. Negatiivisin puoli keikassa oli sen lyhyt kesto (tunti). Esim. Oslossa muutamaa päivää aiemmin bändi oli (keikka-arvostelujen mukaan) soittanut 1,5 h, jota pidettiin Norjassa lyhyehkönä keikkana! Hassuinta keikassa oli bändin taustalla esitetty video, jonka yhdessä vaiheessa ajeltiin meikäläisen aiempaa työmatkaa - jota ajellessani monia kertoja kuuntelin The Lemonheadsia tai Evan Dandoa.
Joissain keikka-arvioissa nähtiin ilmeisen negatiivisena Dandon hyvin vähäinen puheliaisuus ja lakoninen esiintyminen. Artistien heittämät myötähäpeää tuottavat kommentit, joita ei ole kuitenkaan alunperin tarkoitettu tahattomaksi komiikaksi tuntuvat itsestäni enimmäkseen kiusallisilta ja nähtyäni Dandon kaksi kertaa aiemmin lavalla, en odottanut häneltä minkäänlaista energistä lavashowta.
Minulla oli päällystakki päällä samaan aikaan kuin Dandollakin, encoren aikana, mutta olin näkemääni keikkaan suhteellisen tyytyväinen. Olisi varmasti ollut hienoa nähdä The Lemonheads livenä v. 1992 tai niillämain, mutta sitä asiaa ei enää voi korjata. Parissakymmenessä vuodessa on moni asia muuttunut vähän, paljon tai ei ollenkaan. Omasta näkökulmastani, keikkapaikan takaosasta katsoessa, keikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen (pahoittelen tosin valokuvan huonoa laatua!). Ja jos the Lemonheads tulee vielä joskus sopivana ajankohtana keikalle sopivaan paikkaan, voisin hyvin mennä bändiä katsomaan. Tai vaikka Evan Dandon soolokeikkaa...
torstai 10. toukokuuta 2012
Luminokareita ja kukkasia
Palasin eilen Glomfjordiin viiden viikon poissaolon jälkeen. Lähtiessäni huhtikuun alussa täällä oli takatalvi. Kevät on - onneksi! - nyt edennyt. Vaikka eilenkin oli kymmenkunta astetta lämmintä, pihallamme (varsinkin varjoisammalla takapihalla) nököttää vielä kuitenkin lunta. Etupihalla luminokare ja kukkaset ovatkin rinnakkain. Tuntureilla näyttää ikkunasta katsoen olevan tuoretta lumipeitettä.
Auringon nousun ja laskun välillä on n. 19 tuntia. Valoisuudesta tai jostain muusta innostuneena pihapiirissämme viihtyvä vuonontipu lauleskeli pontevasti likipitäen koko yön läpi. Pitkä valoisa aika vuorokaudessa ja pihalla ohjelmistoaan toistuvasti karjuva vuonontipu eivät kuitenkaan ole sellainen rasite kuin kaamosajan kaikennielaiseva pimeys.
Auringon nousun ja laskun välillä on n. 19 tuntia. Valoisuudesta tai jostain muusta innostuneena pihapiirissämme viihtyvä vuonontipu lauleskeli pontevasti likipitäen koko yön läpi. Pitkä valoisa aika vuorokaudessa ja pihalla ohjelmistoaan toistuvasti karjuva vuonontipu eivät kuitenkaan ole sellainen rasite kuin kaamosajan kaikennielaiseva pimeys.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Kiireitä
En ole lakannut pitämästä blogia - pitkähkö tauko päivityksissä johtuu reissuista ja huhtikuulle osuneesta opiskelutehtävien ja luentokurssien ruuhkasta. Tämän viikon lopulla ruuhka hellittää ja ehdin myös päivittää blogiani jatkossa normaalimpaan tahtiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
