Norjan väkiluku ylitti viiden miljoonan rajan eilen maanantaina (19.3.2012). Medioissa asia uutisoitiin tietenkin laajasti ja siihen yritettiin hakea monenlaisia näkökulmia.
Melko monessa uutisessa keskityttiin lähinnä miettimään, missäpäin maata ja mihin kellonaikaan viides miljoonas norjalainen syntyi tai oliko kyse maahanmuuttajasta. Näin esimerkiksi NRK Nordlandin uutisoinnissa. Aftenposten lähestyi aihetta (laajemmin paperiversiossa) pohtimalla norjalaisia tilastotietojen kautta, tunnuslukuina esim. eliniän odote, koulutustaso, uskonnollisuus, työllisyys, maahanmuutto jne. Radio Norgen uutisissa käytettiin humoristisempaa otetta, kun mietittiin, miten norjalaiset tottuvat aiempaa tiiviimpään asutukseen. Neljän miljoonan norjalaisen määrä saavutettiin lähes 40 v. sitten (1975), mutta joidenkin ennusteiden mukaan kuuden miljoonan norjalaisen määrä saavutetaan jo 17 vuoden kuluttua!
Väkiluvun siirtyminen uudelle miljoonalle sai aikaan medioissa myös keskustelua ja nosti esiin kysymyksiä siitä, miten määritellään norjalaisuus. Riittääkö norjalaisuuteen maan kansalaisuus vai pitäisikö olla syntyperäinen? Riittääkö se, että itse on syntynyt Norjassa vai pitäisikö vanhempienkin olla syntyperältään täkäläisiä? Mistä ja miten muotoutuu norjalaisidentiteetti?
tiistai 20. maaliskuuta 2012
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Tähtiä, tähtiä
Tänään julkaistun uutisen mukaan oslolaisravintola Maaemo on saanut kaksi Michelin-tähteä. Helsingin Sanomatkin oli havainnut Maaemon singahtamisen Michelin-tähdissä mitattuna - ja suomalaiselta kalskahtavan ravintolan nimen.
Olemme päässeet kaksi kertaa nauttimaan loistavasta illallisesta kyseisessä ravintolassa - ensimmäisen kerran melko tarkalleen vuosi sitten. Täytyy sanoa, että molemmilla kerroilla kokemus oli huikaiseva, kaikki toimi erinomaisesti ruokailijoiden vastaanottamisesta asti. Pöydän saaminen tosin lienee jatkossa aika paljon vaikeampaa.
Onnea, grattis, Maaemo!
Olemme päässeet kaksi kertaa nauttimaan loistavasta illallisesta kyseisessä ravintolassa - ensimmäisen kerran melko tarkalleen vuosi sitten. Täytyy sanoa, että molemmilla kerroilla kokemus oli huikaiseva, kaikki toimi erinomaisesti ruokailijoiden vastaanottamisesta asti. Pöydän saaminen tosin lienee jatkossa aika paljon vaikeampaa.
Onnea, grattis, Maaemo!
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Glomfjordissa tapahtuu: paikallisuutisia
Uusi paloauto. Eilen illalla kauppareissulla meitä tuli vastaan paloauto. Päästyämme kaupan luo, samainen paloauto ajeli uudestaan ohi. Jyri tiesi kertoa, että teollisuuspuistossa toimiva tehtaan palokunta (joka on samalla Glomfjordin palokunta) oli saanut juuri eilen uuden paloauton.
Tänään näin paloauton pariin otteeseen uskaltauduttuani lyhyelle kävelylenkille säätä uhmaten. Mitä ilmeisimmin paloautoa halutaan esitellä koko kylälle - tai sitten jokaisen palokuntaan kuuluvan täytyy päästä uutta autoa kokeilemaan.
******
Vinterfestivalen. Jokavuotinen Vinterfestivalen alkaa tulevana viikonloppuna. Juhlinnan huipentavat perinteisesti lumilinnabileet festivaaliviikon viimeisenä iltana. Viime viikot on satanut vettä ja räntää ja lämpötila on matalimmallaan ollut noin nollassa. Mekin aloimme jo tuntea itsemme aivan paikallisiksi Jyrin kanssa, kun pohdimme, miten ihmeessä (ja mistä) lunta saadaan tarpeeksi liikenneympyrään. Huolemme oli selkeästi turha - sunnuntai-illasta alkaen on satanut lunta välillä todella sakeasti ja välillä vain sakeasti.
******
Varhaisesta keväästä takatalveen. Kuten tuossa aiemmin mainitsin, sää on tuntunut täällä viime aikoina jo sangen keväiseltä. Lämpöasteita on ollut parhaimmillaan seitsemän ja aurinko on paistanut muutamana päivänä mukavan lämmittävästi. Valitettavasti auringosta ja leutoudesta innostuneena myös meidän talomme etupihan kukkapenkistä alkoi nousta esiin kasveja. Valitettavasti, sillä nyt lunta on tullut parissa päivässä kymmeniä senttejä.
Tänään näin paloauton pariin otteeseen uskaltauduttuani lyhyelle kävelylenkille säätä uhmaten. Mitä ilmeisimmin paloautoa halutaan esitellä koko kylälle - tai sitten jokaisen palokuntaan kuuluvan täytyy päästä uutta autoa kokeilemaan.
******
Vinterfestivalen. Jokavuotinen Vinterfestivalen alkaa tulevana viikonloppuna. Juhlinnan huipentavat perinteisesti lumilinnabileet festivaaliviikon viimeisenä iltana. Viime viikot on satanut vettä ja räntää ja lämpötila on matalimmallaan ollut noin nollassa. Mekin aloimme jo tuntea itsemme aivan paikallisiksi Jyrin kanssa, kun pohdimme, miten ihmeessä (ja mistä) lunta saadaan tarpeeksi liikenneympyrään. Huolemme oli selkeästi turha - sunnuntai-illasta alkaen on satanut lunta välillä todella sakeasti ja välillä vain sakeasti.
******
Varhaisesta keväästä takatalveen. Kuten tuossa aiemmin mainitsin, sää on tuntunut täällä viime aikoina jo sangen keväiseltä. Lämpöasteita on ollut parhaimmillaan seitsemän ja aurinko on paistanut muutamana päivänä mukavan lämmittävästi. Valitettavasti auringosta ja leutoudesta innostuneena myös meidän talomme etupihan kukkapenkistä alkoi nousta esiin kasveja. Valitettavasti, sillä nyt lunta on tullut parissa päivässä kymmeniä senttejä.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Bodössä teatterissa (tavallaan)
Bodössä näyttää olevan suhteellisen vilkas kulttuuritarjonta klassisesta musiikista teatteriin, jazzista ja rockista elokuviin ja näyttelyihin. Valitettavasti suurin osa kiinnostavista kulttuuritapahtumista on keskellä viikkoa ja se vähentää mahdollisuuksiamme osallistua niihin.
Riksteatretin Neiti Julie -näytelmän vierailuesitys Bodössä oli perjantai-iltana, joten hankimme siihen liput. Onnistuimme myös saamaan hotellihuoneen, joten varasimme pöydän ravintolasta. Tiedossa olisi siis kiinnostavaa ohjelmaa - ja pitkästä aikaa yhteinen viikonlopunvietto muualla kuin Glomfjordissa.
Bodössä satoi rankasti vettä perjantai-iltana, mutta kulttuuritalon ovien edessä paloivat ulkotulet, kun tulimme paikalle puoli seitsemän jälkeen. Klo 18.52 miesääni kertoi kovaäänisten välityksellä, että näytelmän alku tulisi viivästymään puoli tuntia. Esitys pyrittäisiin aloittamaan klo 19.30. Odotteluaikana olisi kahvitarjoilu.
Pöytävarauksemme ravintolaan oli klo 21.15. Ravintolasta oltiin soitettu aiemmin päivällä ja varmistettu, että olemme todella tulossa paikalle. Puhelun aikana Jyri oli saanut sen käsityksen, että ravintolassa toivottiin meidän pystyvän tulevan paikalle mieluusti jopa huomattavasti aikaisemmin, muttei missään tapauksessa myöhemmin kuin klo 21.15. Teatteriesityksen myöhästymisen vuoksi olisimme ehtineet ravintolaan n. klo 21.45. Tämäkin aika-arvio oli pätevä vain, jos esitys todella alkaisi klo 19.30.
Menimme lipputiskille ja kerroimme, ettemme voi jäädä katsomaan näytelmää muiden aikataulusitoumusten vuoksi. Lippumyyjä palautti rahat lipuistamme tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Palvelu oli tältä osin hyvää. Hieman tietysti ihmetytti se, että tieto esityksen myöhästymisestä saatiin niin viime tipassa.
Teatteriin olisimme voineet toki jäädä, jos olisimme peruuttaneet pöytävarauksemme ja luottaneet mahtuvamme paikalliseen pizzeriaan tai pihviravintolaan tai tyytyneet grillikioskin tarjontaan (ruokaravintolat Bodössä sulkeutuvat myös viikonloppuisin todella aikaisin!). Tällä kertaa halusimme kuitenkin satsata ruokailuun - Neiti Julie on sentään tullut nähtyä elokuvaversiona.
Riksteatretin Neiti Julie -näytelmän vierailuesitys Bodössä oli perjantai-iltana, joten hankimme siihen liput. Onnistuimme myös saamaan hotellihuoneen, joten varasimme pöydän ravintolasta. Tiedossa olisi siis kiinnostavaa ohjelmaa - ja pitkästä aikaa yhteinen viikonlopunvietto muualla kuin Glomfjordissa.
Bodössä satoi rankasti vettä perjantai-iltana, mutta kulttuuritalon ovien edessä paloivat ulkotulet, kun tulimme paikalle puoli seitsemän jälkeen. Klo 18.52 miesääni kertoi kovaäänisten välityksellä, että näytelmän alku tulisi viivästymään puoli tuntia. Esitys pyrittäisiin aloittamaan klo 19.30. Odotteluaikana olisi kahvitarjoilu.
Pöytävarauksemme ravintolaan oli klo 21.15. Ravintolasta oltiin soitettu aiemmin päivällä ja varmistettu, että olemme todella tulossa paikalle. Puhelun aikana Jyri oli saanut sen käsityksen, että ravintolassa toivottiin meidän pystyvän tulevan paikalle mieluusti jopa huomattavasti aikaisemmin, muttei missään tapauksessa myöhemmin kuin klo 21.15. Teatteriesityksen myöhästymisen vuoksi olisimme ehtineet ravintolaan n. klo 21.45. Tämäkin aika-arvio oli pätevä vain, jos esitys todella alkaisi klo 19.30.
Menimme lipputiskille ja kerroimme, ettemme voi jäädä katsomaan näytelmää muiden aikataulusitoumusten vuoksi. Lippumyyjä palautti rahat lipuistamme tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Palvelu oli tältä osin hyvää. Hieman tietysti ihmetytti se, että tieto esityksen myöhästymisestä saatiin niin viime tipassa.
Teatteriin olisimme voineet toki jäädä, jos olisimme peruuttaneet pöytävarauksemme ja luottaneet mahtuvamme paikalliseen pizzeriaan tai pihviravintolaan tai tyytyneet grillikioskin tarjontaan (ruokaravintolat Bodössä sulkeutuvat myös viikonloppuisin todella aikaisin!). Tällä kertaa halusimme kuitenkin satsata ruokailuun - Neiti Julie on sentään tullut nähtyä elokuvaversiona.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
"Ilmainen huonekalujen kuljetus Glomfjordiin"
Olemme Jyrin kanssa viimeisten kuukausien aikana pähkäilleet useamman kerran, miten saisimme olohuoneen kalustuksesta ja sisustuksesta toimivamman. Ensisijaisena toiveena on saada mukavampi tv:n ja elokuvien katselumahdollisuus. Erinäisten mittailujen ja suunnittelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että saisimme olohuoneeseen mahtumaan kaksi nojatuolia tv-nurkkaukseen. Netistä saimme selville, että toivomamme kaltaisia tuoleja olisi myynnissä myös meitä lähimpänä sijaitsevassa huonekaluliikkeessä (n. 20 km:n päässä, Örnesissä). Kyseessä on sama liike, josta kaksi vuotta sitten tänne muuttaessamme hankimme huonekaluja ja verhoja.
Kun menimme viime viikolla huonekaluostoksille, liikkeessä oli kaksi myyjää, muttei lisäksemme muita asiakkaita. Kumpikaan paikallolleista myyjistä ei ollut hoitanut parin vuoden takaisia tilauksiamme, eikä ollut meille muutenkaan entuudestaan tuttu.
Meitä palvellut myyjä esitteli valitsemiemme tuolien verhoiluvaihtoehtoja ja laskeskeli kokonaishintaa. Laskutoimituksen lopuksi nainen kertoi hinnan ja lisäsi, että kuljetus Glomfjordiin on ilmainen. Tässä vaiheessa emme olleet vielä antaneet minkäänlaisia tilaajatietoja. Minua alkoi tilanne naurattaa; kuluneiden parin vuoden aikana yhtä poikkeusta lukuunottamatta meidän tuntemisemme on sentään yleensä rajoittunut Glomfjordiin, omaan kylään. Olemme ilmeisesti alkaneet tietämättämme olla tuttuja kasvoja myös naapuritaajamissa!
Omituisinta tässä (ja aiemmin täällä kokemissamme vastaavissa tilanteissa) on aina se, miten henkilöt, joita me emme ole koskaan aiemmin nähneet, tuntuvat pitävän itsestäänselvänä ja kohteliaana sitä, että he tietävät, keitä me olemme.
Kun menimme viime viikolla huonekaluostoksille, liikkeessä oli kaksi myyjää, muttei lisäksemme muita asiakkaita. Kumpikaan paikallolleista myyjistä ei ollut hoitanut parin vuoden takaisia tilauksiamme, eikä ollut meille muutenkaan entuudestaan tuttu.
Meitä palvellut myyjä esitteli valitsemiemme tuolien verhoiluvaihtoehtoja ja laskeskeli kokonaishintaa. Laskutoimituksen lopuksi nainen kertoi hinnan ja lisäsi, että kuljetus Glomfjordiin on ilmainen. Tässä vaiheessa emme olleet vielä antaneet minkäänlaisia tilaajatietoja. Minua alkoi tilanne naurattaa; kuluneiden parin vuoden aikana yhtä poikkeusta lukuunottamatta meidän tuntemisemme on sentään yleensä rajoittunut Glomfjordiin, omaan kylään. Olemme ilmeisesti alkaneet tietämättämme olla tuttuja kasvoja myös naapuritaajamissa!
Omituisinta tässä (ja aiemmin täällä kokemissamme vastaavissa tilanteissa) on aina se, miten henkilöt, joita me emme ole koskaan aiemmin nähneet, tuntuvat pitävän itsestäänselvänä ja kohteliaana sitä, että he tietävät, keitä me olemme.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Teatterissa
Taannoisella Helsingin-reissulla ehdin opiskelun ja muun toiminnan ohessa harrastaa kulttuuria. Teatteriesityksiä näin viisi kappaletta: sanattomasta yhden naisen esityksestä massiiviseen musikaaliin.
HOMO! Esityksessä oli hyvät ja huonot puolensa: musiikki ja laulu soivat komeasti, näyttelijät olivat hyviä, puvustus oli vähintäänkin mielenkiintoista ja näyttämöä käytettiin hienosti hyväksi. Toisaalta esityksen kestoa olisi voinut varmastikin lyhentää sisällön kärsimättä, metafiktion käyttö ei itseäni hirveästi tässä innostanut ja jonkin verran esityksessä oli myös toistoa.
Lisähuomiona pitää mainita, että lippu oli helppo hankkia aika lähellä esitysiltaa (vaikka katsomo olikin täynnä).
Elizabeth's Last Stand. Nola Raen yhden naisen esityksen näin tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestyillä Punainen helmi -naisklovnifestivaaleilla. Esityksen aiheena on vanha, hassahtanut nainen, joka kuvittelee olevansa kuningatar Elisabet I. Tragikoomisen esityksen alkupuolta hallitsee koomisuus ja loppupuolta yhä enemmän traagisuus. Oli lähes uskomatonta, miten hienosti lavastuksella oli eteemme loihdittu yksinäisen naisen maailma, jota musiikki, äänitehosteet ja valaistus tukivat omalta osaltaan.
En ole koskaan nähnyt tämänkaltaista teatteriesitystä, mimiikkaa - en oikein tiennyt, mitä odottaa. Mitä tahansa perusodotuksia teatteriin mennessä yleensä onkin, tämä esitys ylitti ne moninkertaisesti ja monin eri tavoin: Nola Rae oli yksinkertaisesti loistava roolissaan. Kokonaisuutena esitys oli upea ja ajatuksia herättävä. Erityisesti esityksen loppuosa oli kuviltaan niin vahva, että se seurasi mukaan vielä uniinkin. Harmitti suunnattomasti, että yleisöä Espoon kulttuurikeskuksessa tällä esityksellä oli todella, todella vähän.
Lisähuomiona kiitos Sannalle siitä, että sain vinkin tästä esityksestä ja pääsin näkemään sen!
Kansanhiihto 2012. Tämä Kansallisen ohjelmistossa oleva näytelmä (kuten myös HOMO!) on herättänyt kohua ja saanut julkisuutta. Mielestäni tekstissä on kiinnostavia teemoja, mutta niiden käsittely on ainakin osin liian pinnallista tai jopa hieman keskeneräisen tuntuista. Videota käytettiin esityksessä mainiosti hyväksi, lavastusratkaisut olivat jännittäviä ja näyttelijät kautta linjan hyviä.
Lisähuomioina voisi mainita, että näin näytelmän ennakkoensi-illassa, joka on luonteeltaan aina hieman "tavallisista" esityksistä poikkeava. Istuin kolmannella rivillä ja jos näytelmää on menossa katsomaan, suositan paikan hankkimista taaempaa!
Harvala. Q-teatterin esityksessä on kolme siskosta äitinsä kuolinvuoteen ääressä ja myöhemmin hautajaisissa puimassa ongelmallista suhdetta äitiinsä ja toisiinsa. Paikalle tulee myös yhden siskon tytär omine ongelmineen. Lähtökohta kuulostaa raskaalta, ja raskaita, julmia, synkkiä ja ahdistavia ovatkin näytelmässä esiintulevat teemat. Esitys välttää onneksi valahtamisen syvään ahdistukseen ja huumorikin pääsee välillä vallalle. Teksti nostaa kuitenkin esiin tärkeitä asioita ja kysymyksiä ja sai esityksen jälkeenkin useampaan kertaan pohtimaan niitä. Näyttelijät olivat erittäin hyviä ja lavastus erittäin kiintoisa. Ensin tosin hieman mietitytti, oliko ensimmäiseen riviin istuminen järkevä idea näyttämöllä olevan veden takia...
Lisähuomiona erityiskiitos Saijalle, jolta tuli ehdotus lähteä tätä näytelmää katsomaan!
Morbror Vanja. Mieleenpainuva teatterielämys Klockriketeaternissa. Kuvat olivat vahvoja, niiden analysoinnissa ja pohdinnassa kului öisiä tunteja esityksen näkemisen jälkeisinä iltoina. Näyttelijät olivat rooleissaan uskomattoman hyviä. Lavastus oli erikoinen (sattumalta tässäkin esityksessä oli näyttämöllä vettä). Esityksen ruotsinkielisyyttä ei kannata pelätä, jos on muutoin kiinnostunut kokemaan jotain erilaista teatterissa. Näytelmän kesto on massiivinen (yli 3,5 h!), mutta esitykseen keskittyessä sitä ei oikeastaan huomannut.
Lisähuomiot: Olin kuvitellut, ettei tähän esitykseen olisi mitään mahdollisuuksia saada lippua, vain viikkoa ennen esitystä - olin onneksi väärässä. Jos haluaa käyttää hyödykseen suomenkielistä tekstitykstä, kannattaa istua hieman ylempänä katsomossa.
HOMO! Esityksessä oli hyvät ja huonot puolensa: musiikki ja laulu soivat komeasti, näyttelijät olivat hyviä, puvustus oli vähintäänkin mielenkiintoista ja näyttämöä käytettiin hienosti hyväksi. Toisaalta esityksen kestoa olisi voinut varmastikin lyhentää sisällön kärsimättä, metafiktion käyttö ei itseäni hirveästi tässä innostanut ja jonkin verran esityksessä oli myös toistoa.
Lisähuomiona pitää mainita, että lippu oli helppo hankkia aika lähellä esitysiltaa (vaikka katsomo olikin täynnä).
Elizabeth's Last Stand. Nola Raen yhden naisen esityksen näin tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestyillä Punainen helmi -naisklovnifestivaaleilla. Esityksen aiheena on vanha, hassahtanut nainen, joka kuvittelee olevansa kuningatar Elisabet I. Tragikoomisen esityksen alkupuolta hallitsee koomisuus ja loppupuolta yhä enemmän traagisuus. Oli lähes uskomatonta, miten hienosti lavastuksella oli eteemme loihdittu yksinäisen naisen maailma, jota musiikki, äänitehosteet ja valaistus tukivat omalta osaltaan.
En ole koskaan nähnyt tämänkaltaista teatteriesitystä, mimiikkaa - en oikein tiennyt, mitä odottaa. Mitä tahansa perusodotuksia teatteriin mennessä yleensä onkin, tämä esitys ylitti ne moninkertaisesti ja monin eri tavoin: Nola Rae oli yksinkertaisesti loistava roolissaan. Kokonaisuutena esitys oli upea ja ajatuksia herättävä. Erityisesti esityksen loppuosa oli kuviltaan niin vahva, että se seurasi mukaan vielä uniinkin. Harmitti suunnattomasti, että yleisöä Espoon kulttuurikeskuksessa tällä esityksellä oli todella, todella vähän.
Lisähuomiona kiitos Sannalle siitä, että sain vinkin tästä esityksestä ja pääsin näkemään sen!
Kansanhiihto 2012. Tämä Kansallisen ohjelmistossa oleva näytelmä (kuten myös HOMO!) on herättänyt kohua ja saanut julkisuutta. Mielestäni tekstissä on kiinnostavia teemoja, mutta niiden käsittely on ainakin osin liian pinnallista tai jopa hieman keskeneräisen tuntuista. Videota käytettiin esityksessä mainiosti hyväksi, lavastusratkaisut olivat jännittäviä ja näyttelijät kautta linjan hyviä.
Lisähuomioina voisi mainita, että näin näytelmän ennakkoensi-illassa, joka on luonteeltaan aina hieman "tavallisista" esityksistä poikkeava. Istuin kolmannella rivillä ja jos näytelmää on menossa katsomaan, suositan paikan hankkimista taaempaa!
Harvala. Q-teatterin esityksessä on kolme siskosta äitinsä kuolinvuoteen ääressä ja myöhemmin hautajaisissa puimassa ongelmallista suhdetta äitiinsä ja toisiinsa. Paikalle tulee myös yhden siskon tytär omine ongelmineen. Lähtökohta kuulostaa raskaalta, ja raskaita, julmia, synkkiä ja ahdistavia ovatkin näytelmässä esiintulevat teemat. Esitys välttää onneksi valahtamisen syvään ahdistukseen ja huumorikin pääsee välillä vallalle. Teksti nostaa kuitenkin esiin tärkeitä asioita ja kysymyksiä ja sai esityksen jälkeenkin useampaan kertaan pohtimaan niitä. Näyttelijät olivat erittäin hyviä ja lavastus erittäin kiintoisa. Ensin tosin hieman mietitytti, oliko ensimmäiseen riviin istuminen järkevä idea näyttämöllä olevan veden takia...
Lisähuomiona erityiskiitos Saijalle, jolta tuli ehdotus lähteä tätä näytelmää katsomaan!
Morbror Vanja. Mieleenpainuva teatterielämys Klockriketeaternissa. Kuvat olivat vahvoja, niiden analysoinnissa ja pohdinnassa kului öisiä tunteja esityksen näkemisen jälkeisinä iltoina. Näyttelijät olivat rooleissaan uskomattoman hyviä. Lavastus oli erikoinen (sattumalta tässäkin esityksessä oli näyttämöllä vettä). Esityksen ruotsinkielisyyttä ei kannata pelätä, jos on muutoin kiinnostunut kokemaan jotain erilaista teatterissa. Näytelmän kesto on massiivinen (yli 3,5 h!), mutta esitykseen keskittyessä sitä ei oikeastaan huomannut.
Lisähuomiot: Olin kuvitellut, ettei tähän esitykseen olisi mitään mahdollisuuksia saada lippua, vain viikkoa ennen esitystä - olin onneksi väärässä. Jos haluaa käyttää hyödykseen suomenkielistä tekstitykstä, kannattaa istua hieman ylempänä katsomossa.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Melöy uutisissa
Melöyn asioita on lähiviikkojen aikana uutisoitu paikkakunnan ulkopuolella, lähiseudun ja valtakunnan mediassa. Uutiskynnyksen ylittäminen on - kuten olen aiemminkin maininnut - helpointa negatiivissävytteisillä asioilla. Niin nytkin. Tässä esimerkkejä:
Lisää työpaikkoja vaakalaudalla Glomfjordissa. Recin toiminta vielä jäljellä olevissa Norjan tuotantolaitoksissa ratkaistaan tänä vuonna. Glomfjordin tehtaalla toivotaan parasta, mutta odotetaan pahinta samalla, kun yritetään rankalla kulukuurilla osoittaa kannattavuus.
Viime vuoden lopussa lopetettiin yksi tehdas Glomfjordin teollisuuspuistossa. Glomfjordissa - ja koko kunnan alueella - on nyt myynnissä ennätysmäärä asuntoja. Glomfjordissa yksi ruokakaupoista (ainoa, joka on ollut auki myös sunnuntaisin ja jossa toimii asiamiesposti) on nyt lopettamassa.
Lumivyöry Melöyssä 23.2.2012. Sata metriä leveä lumivyöry katkaisi tien Melöyssä viikko sitten. Lumivyöryjä on täällä ollut toki aiempinakin talvina, esim. viime vuoden helmikuussa Glomfjordin laskettelukeskuksessa. Tällä kertaa lumivyöry katkaisi tien kohdassa, jossa hieman myöhemmin olisi aikataulun mukaan kulkenut koulubussi. Melöyn paikallismediassa julkisuutta saivat tuohtuneet koululaisten vanhemmat, joiden mielestä kunnan edustajat lupasivat jo viime talvena, ettei tällaisia tilanteita pääsisi talvisin sattumaan.
Epäpätevä opetushenkilöstö. Pari päivää sitten Melöy oli esimerkkinä NRK:n uutisessa, jossa käsiteltiin epäpätevän opetushenkilöstön käyttöä norjalaisissa kouluissa. Melöy kuuluu maan kymmenen huonoimman paikkakunnan joukkoon tässä suhteessa: lähes 23 % opetuksesta hoitaa epäpätevä henkilöstö. Koko maan keskiarvo on 3,8 %. Opettajakoulutukseen Norjassa hakee yhä harvempi; epäpäteviä opettajia haluttaisiin jatkossa pätevöittää erilliskoulutuksella. Pätevän opetushenkilöstön puute kouluissa ei ole kuitenkaan ainoa haaste Melöyssä, tänne on erittäin vaikeaa rekrytoida työntekijöitä myös mm. terveydenhuoltoon ja päiväkoteihin.
Lisää työpaikkoja vaakalaudalla Glomfjordissa. Recin toiminta vielä jäljellä olevissa Norjan tuotantolaitoksissa ratkaistaan tänä vuonna. Glomfjordin tehtaalla toivotaan parasta, mutta odotetaan pahinta samalla, kun yritetään rankalla kulukuurilla osoittaa kannattavuus.
Viime vuoden lopussa lopetettiin yksi tehdas Glomfjordin teollisuuspuistossa. Glomfjordissa - ja koko kunnan alueella - on nyt myynnissä ennätysmäärä asuntoja. Glomfjordissa yksi ruokakaupoista (ainoa, joka on ollut auki myös sunnuntaisin ja jossa toimii asiamiesposti) on nyt lopettamassa.
Lumivyöry Melöyssä 23.2.2012. Sata metriä leveä lumivyöry katkaisi tien Melöyssä viikko sitten. Lumivyöryjä on täällä ollut toki aiempinakin talvina, esim. viime vuoden helmikuussa Glomfjordin laskettelukeskuksessa. Tällä kertaa lumivyöry katkaisi tien kohdassa, jossa hieman myöhemmin olisi aikataulun mukaan kulkenut koulubussi. Melöyn paikallismediassa julkisuutta saivat tuohtuneet koululaisten vanhemmat, joiden mielestä kunnan edustajat lupasivat jo viime talvena, ettei tällaisia tilanteita pääsisi talvisin sattumaan.
Epäpätevä opetushenkilöstö. Pari päivää sitten Melöy oli esimerkkinä NRK:n uutisessa, jossa käsiteltiin epäpätevän opetushenkilöstön käyttöä norjalaisissa kouluissa. Melöy kuuluu maan kymmenen huonoimman paikkakunnan joukkoon tässä suhteessa: lähes 23 % opetuksesta hoitaa epäpätevä henkilöstö. Koko maan keskiarvo on 3,8 %. Opettajakoulutukseen Norjassa hakee yhä harvempi; epäpäteviä opettajia haluttaisiin jatkossa pätevöittää erilliskoulutuksella. Pätevän opetushenkilöstön puute kouluissa ei ole kuitenkaan ainoa haaste Melöyssä, tänne on erittäin vaikeaa rekrytoida työntekijöitä myös mm. terveydenhuoltoon ja päiväkoteihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
