Huolimatta Helsingin reissuni aikana vallinneesta järkyttävän kylmästä säästä pääsin onneksi harrastamaan kulttuuria.
Elokuvat. Näin pelkästään erittäin hyviä (Winter's Bone, The Social Network, The Kids are allright) ja hyviä (Somewhere, Kuninkaan puhe) elokuvia. Valitettavasti ihan kaikkia toivelistallani olleita leffoja (esim. Biutiful, Kosto, True Grit) en ehtinyt käydä katsomassa.
Teatteri. Svenska Teaternin Cabaret-esitys Aleksanterin teatterissa oli hieno elämys. Näyttelijät lauloivat ja tanssivat oikein hyvin. Vaikka kyse on musikaalista, aihe on sen verran haastava, että vielä päiviä esityksen jälkeenkin mietiskelin sen esiinnostamia tiettyjä teemoja. Suosittelen Svenskanin Cabaretia lämpimästi - ruotsin kielen ei pidä antaa pelottaa: näyttelijät artikuloivat erittäin selkeästi ja esitystä on helppo seurata.
Musiikki. Pelle Miljoona Oy:n keikasta kirjoitin jo aiemmin tällä viikolla, se ei kuitenkaan ollut ainoa livemusiikkielämykseni Helsingissä. Reissuni alkupuolella näin Jo Stancen (myöskin Tavastialla), jonka levyä olen alkuvuonna aika paljon kuunnellut. Keikka oli mahtava! Bändi soitti upeasti, laulusolistilla oli homma hallussa ja lavalta välittynyt innostus sai yleisön mukaan. Kertakaikkiaan uskomattoman hieno ja mahtava keikka!
Näyttelyt. Pentti Sammallahden näyttely Valokuvataiteen museossa oli aika massiivinen, mutta kiinnostava. Vaikka näyttely on ollut avoinna syyskuusta asti, helmikuisena sunnuntaina se oli tungokseen asti täynnä kävijöitä. Taidehallissa näin Pekka Kauhasen hauskan näyttelyn Hurtta, poika ja lum'ukko. Espoon kulttuurikeskuksessa ehdin käydä katsomassa mielenkiintoisen valokuvanäyttelyn suomalaisesta katusoittajasta Intiassa. (Kiitokset näyttelyvinkistä Kulttuurikeskukseen!) Virka-galleriassa kävin katsomassa Stadin mestat -näyttelyn. Näyttelyä oli katsomassa paljon ihmisiä, ja lähes jokaisen kuvan kohdalla alkoi joku muistella menneitä: omaansa tai kaupungin menneisyyttä ja lähihistoriaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pelle Miljoona Oy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pelle Miljoona Oy. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
Moottoritie on kuuma
Olin hankkinut lipun Pelle Miljoona Oy:n 17.2. Tavastian keikalle heti, kun liput tulivat myyntiin. Keikka osui ajallisesti mainiosti yhteen Helsingissä olleiden luentojen kanssa; onneksi opintojakson aikataulu oltiin julkaistu hyvissä ajoin. Moottoritien lisäksi Pellen tuotannosta minulla on ainoastaan Viimeinen syksy. Kiinnostukseni nähdä tämä kokoonpano livenä ei siis liittynyt mihinkään laajaan Pelle Miljoona -fanitukseen.
Muistan ihan selkeästi, missä olen ensimmäisen kerran kuullut Moottoritie on kuuma -biisin. Muistan myös, miten paljon kappaleesta heti pidin, miten tärkeältä se tuntui ja millaiseen tilanteeseen se osui: olin noihin aikoihin vasta aloittanut aktiivisen musiikin kuuntelun ja harrastamisen ja toisaalta meillä oli taas muutto lähenemässä. Moottoritie-levyn hankin aikanaan tietysti ensimmäisen tilaisuuden tullen ja nyt Helsingissä ollessa harrastinkin (olosuhteiden pakosta) todellista retroilua kuuntelemalla vanhaa rahisevaa vinyyliä lattialla istuen - aivan kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten!
Muistan ihan selkeästi, missä olen ensimmäisen kerran kuullut Moottoritie on kuuma -biisin. Muistan myös, miten paljon kappaleesta heti pidin, miten tärkeältä se tuntui ja millaiseen tilanteeseen se osui: olin noihin aikoihin vasta aloittanut aktiivisen musiikin kuuntelun ja harrastamisen ja toisaalta meillä oli taas muutto lähenemässä. Moottoritie-levyn hankin aikanaan tietysti ensimmäisen tilaisuuden tullen ja nyt Helsingissä ollessa harrastinkin (olosuhteiden pakosta) todellista retroilua kuuntelemalla vanhaa rahisevaa vinyyliä lattialla istuen - aivan kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten!
Keikka oli loppuunmyyty ja suosiolla olin melko lailla takarivissä. Vahingossa pääsin kuitenkin paikkaan, josta näin tärkeimmän (Sami Yaffan). Bändillä tuntui olevan lavalla hauskaa, soitto kulki ainakin tarpeeksi ja yleisö lauloi innokkaasti mukana. Hämmästyksekseni havaitsin osaavani keikalla soitetut kappaleet edelleen ulkoa, vaikka mukana oli myös (spiikin mukaan) vähän harvemmin esitettyä materiaalia. Moottoritie-levyä en ollut aikoihin kuunnellut, ja palasin siihen vasta keikan jälkeen.
Tavastialla ennen keikan alkua soitettu musiikkivalikoima sopi henkisesti hyvin yhteen pääesiintyjän kanssa. Vieressäni pohdittiin, mahtoiko dj:nä olla Njassa. Pohdinta vei omat ajatukseni hakematta tämänhetkiseen asumiseen Norjassa: mainitun dj:n nimen yhdistäminen eri kanavien ohjelmiin, Mustaan Paraatiin ja I'm Young & Beautiful & Natural -esitykseen asti kävi minulta ihan vaivattomasti (enkä ole koskaan edes ollut paikalla yhdelläkään klubilla, kun Njassa on ollut levyjä soittamassa). Pienimuotoinen epätoivo iskee, kun miettii, miten kauan vaatii norjalaiskulttuurin (laajasti miellettynä) jonkinlainen haltuunotto edes hyvin suppealla tasolla. Vaikka uusi kulttuuri on mielenkiintoinen, välillä tuntuu siltä, että pitäisi aina olla verkkoyhteys tai hakuteos saatavilla, jotta voisi hakea lisätietoja puheenaiheista ja ihmisistä - ja oppia jotain. Osasin tosin kuvan perusteella yhdistää muutama viikko sitten samaksi henkilöksi Lydverket-ohjelman ja norjalaistv:n Super Bowl -ennakkostudion juontajan: pientä oppimista ja pikkuhiljaa. Enkä edes usko, että ihan kaikkea tässä suhteessa on mahdollista oppia - kunhan edes tarpeeksi.
(Ja ehkä tässä pitäisi mainita myös se, että käyn katsomassa ja lukemassa uutisotsikoita ja uutisia useammasta eri suomalaismediasta muutaman kerran päivässä, mutta Njassan Valiojoukko ja Helsingin Henki ovat ainoat suomalaisohjelma, jota seuraan säännöllisesti. Melkoisen loistavia musiikkivalintoja ja mainioita juttuja.)
Tavastialla ennen keikan alkua soitettu musiikkivalikoima sopi henkisesti hyvin yhteen pääesiintyjän kanssa. Vieressäni pohdittiin, mahtoiko dj:nä olla Njassa. Pohdinta vei omat ajatukseni hakematta tämänhetkiseen asumiseen Norjassa: mainitun dj:n nimen yhdistäminen eri kanavien ohjelmiin, Mustaan Paraatiin ja I'm Young & Beautiful & Natural -esitykseen asti kävi minulta ihan vaivattomasti (enkä ole koskaan edes ollut paikalla yhdelläkään klubilla, kun Njassa on ollut levyjä soittamassa). Pienimuotoinen epätoivo iskee, kun miettii, miten kauan vaatii norjalaiskulttuurin (laajasti miellettynä) jonkinlainen haltuunotto edes hyvin suppealla tasolla. Vaikka uusi kulttuuri on mielenkiintoinen, välillä tuntuu siltä, että pitäisi aina olla verkkoyhteys tai hakuteos saatavilla, jotta voisi hakea lisätietoja puheenaiheista ja ihmisistä - ja oppia jotain. Osasin tosin kuvan perusteella yhdistää muutama viikko sitten samaksi henkilöksi Lydverket-ohjelman ja norjalaistv:n Super Bowl -ennakkostudion juontajan: pientä oppimista ja pikkuhiljaa. Enkä edes usko, että ihan kaikkea tässä suhteessa on mahdollista oppia - kunhan edes tarpeeksi.
(Ja ehkä tässä pitäisi mainita myös se, että käyn katsomassa ja lukemassa uutisotsikoita ja uutisia useammasta eri suomalaismediasta muutaman kerran päivässä, mutta Njassan Valiojoukko ja Helsingin Henki ovat ainoat suomalaisohjelma, jota seuraan säännöllisesti. Melkoisen loistavia musiikkivalintoja ja mainioita juttuja.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

