Muistan ihan selkeästi, missä olen ensimmäisen kerran kuullut Moottoritie on kuuma -biisin. Muistan myös, miten paljon kappaleesta heti pidin, miten tärkeältä se tuntui ja millaiseen tilanteeseen se osui: olin noihin aikoihin vasta aloittanut aktiivisen musiikin kuuntelun ja harrastamisen ja toisaalta meillä oli taas muutto lähenemässä. Moottoritie-levyn hankin aikanaan tietysti ensimmäisen tilaisuuden tullen ja nyt Helsingissä ollessa harrastinkin (olosuhteiden pakosta) todellista retroilua kuuntelemalla vanhaa rahisevaa vinyyliä lattialla istuen - aivan kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten!
Keikka oli loppuunmyyty ja suosiolla olin melko lailla takarivissä. Vahingossa pääsin kuitenkin paikkaan, josta näin tärkeimmän (Sami Yaffan). Bändillä tuntui olevan lavalla hauskaa, soitto kulki ainakin tarpeeksi ja yleisö lauloi innokkaasti mukana. Hämmästyksekseni havaitsin osaavani keikalla soitetut kappaleet edelleen ulkoa, vaikka mukana oli myös (spiikin mukaan) vähän harvemmin esitettyä materiaalia. Moottoritie-levyä en ollut aikoihin kuunnellut, ja palasin siihen vasta keikan jälkeen.
Tavastialla ennen keikan alkua soitettu musiikkivalikoima sopi henkisesti hyvin yhteen pääesiintyjän kanssa. Vieressäni pohdittiin, mahtoiko dj:nä olla Njassa. Pohdinta vei omat ajatukseni hakematta tämänhetkiseen asumiseen Norjassa: mainitun dj:n nimen yhdistäminen eri kanavien ohjelmiin, Mustaan Paraatiin ja I'm Young & Beautiful & Natural -esitykseen asti kävi minulta ihan vaivattomasti (enkä ole koskaan edes ollut paikalla yhdelläkään klubilla, kun Njassa on ollut levyjä soittamassa). Pienimuotoinen epätoivo iskee, kun miettii, miten kauan vaatii norjalaiskulttuurin (laajasti miellettynä) jonkinlainen haltuunotto edes hyvin suppealla tasolla. Vaikka uusi kulttuuri on mielenkiintoinen, välillä tuntuu siltä, että pitäisi aina olla verkkoyhteys tai hakuteos saatavilla, jotta voisi hakea lisätietoja puheenaiheista ja ihmisistä - ja oppia jotain. Osasin tosin kuvan perusteella yhdistää muutama viikko sitten samaksi henkilöksi Lydverket-ohjelman ja norjalaistv:n Super Bowl -ennakkostudion juontajan: pientä oppimista ja pikkuhiljaa. Enkä edes usko, että ihan kaikkea tässä suhteessa on mahdollista oppia - kunhan edes tarpeeksi.
(Ja ehkä tässä pitäisi mainita myös se, että käyn katsomassa ja lukemassa uutisotsikoita ja uutisia useammasta eri suomalaismediasta muutaman kerran päivässä, mutta Njassan Valiojoukko ja Helsingin Henki ovat ainoat suomalaisohjelma, jota seuraan säännöllisesti. Melkoisen loistavia musiikkivalintoja ja mainioita juttuja.)
Tavastialla ennen keikan alkua soitettu musiikkivalikoima sopi henkisesti hyvin yhteen pääesiintyjän kanssa. Vieressäni pohdittiin, mahtoiko dj:nä olla Njassa. Pohdinta vei omat ajatukseni hakematta tämänhetkiseen asumiseen Norjassa: mainitun dj:n nimen yhdistäminen eri kanavien ohjelmiin, Mustaan Paraatiin ja I'm Young & Beautiful & Natural -esitykseen asti kävi minulta ihan vaivattomasti (enkä ole koskaan edes ollut paikalla yhdelläkään klubilla, kun Njassa on ollut levyjä soittamassa). Pienimuotoinen epätoivo iskee, kun miettii, miten kauan vaatii norjalaiskulttuurin (laajasti miellettynä) jonkinlainen haltuunotto edes hyvin suppealla tasolla. Vaikka uusi kulttuuri on mielenkiintoinen, välillä tuntuu siltä, että pitäisi aina olla verkkoyhteys tai hakuteos saatavilla, jotta voisi hakea lisätietoja puheenaiheista ja ihmisistä - ja oppia jotain. Osasin tosin kuvan perusteella yhdistää muutama viikko sitten samaksi henkilöksi Lydverket-ohjelman ja norjalaistv:n Super Bowl -ennakkostudion juontajan: pientä oppimista ja pikkuhiljaa. Enkä edes usko, että ihan kaikkea tässä suhteessa on mahdollista oppia - kunhan edes tarpeeksi.
(Ja ehkä tässä pitäisi mainita myös se, että käyn katsomassa ja lukemassa uutisotsikoita ja uutisia useammasta eri suomalaismediasta muutaman kerran päivässä, mutta Njassan Valiojoukko ja Helsingin Henki ovat ainoat suomalaisohjelma, jota seuraan säännöllisesti. Melkoisen loistavia musiikkivalintoja ja mainioita juttuja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti