Pari päivää sitten odottelimme matkatavaroitamme Gardermoenilla. Trolleymme tuli hihnalle aivan viimeisenä, joten meillä oli aikaa ihmetellä muiden matkustajien matkatavaravirityksiä ja mustiin matkalaukkuihin tunnistamisen helpottamiseksi kiinnitettyjä monenlaisia merkkejä.
Ylivoimaisesti erikoisin viritys oli pienehkö trolley, johon oli kiinnitetty runsaalla teippimäärällä yksi laudanpätkä. Lauta oli hieman matkalaukkua korkeampi ja sen kiinnittämiseen käytetty teippi oli sellaista, jota lentokentällä turvatarkastuksessa/matkatavaroiden kuljetuksessa voidaan laukkuihin tilanteen niin vaatiessa kiinnittää.
Lauta-trolley kiersi useamman kierroksen hihnalla ennenkuin omistaja laukkunsa nosti pois. Olimme jo ehtineet miettiä, miksi joku haluaisi kuljettaa laudanpätkän Helsinki-Oslo -lennolla. Jyriä mietitytti myös se, miksei laukun omistaja noin selkeästä erikoismerkistä huolimatta napannut laukkuaan heti hihnalta.
Laukun omistaja käänteli lautavirityslaukkuaan puolelta toiselle ja luki teippien tekstejä. Hän irrotti laudan laukusta ja oli vieläkin sen näköinen kuin odottaisi piilokamera-työryhmän säntäävän esiin jostain. Päättelimme laukun omistajan kehonkielestä sekä toiminnasta laudan ja teippien suhteen, ettei hänen alkuperäinen tarkoituksensa ollut tuoda mukanaan puutavaraa Suomesta. Mietimme syitä moisen lisämatkatavaran ilmestymiseen: olikohan kyseinen matkustaja esim. antanut palautetta lentoyhtiölle jostain aiemmasta lennosta?
perjantai 30. joulukuuta 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
Tavanomaisia ja erikoisempia joulukoristeita
Jos liikutte Gardermoenilla joulunaikaan, kannattaa katsoa vähän tarkemmin joulukoristeita.
Osa koristeista on perinteisiä tyyliin pahvisia poroja, kuusia jne. Osassa koristeita mielikuvitus on kuitenkin päästetty irti: silhuettikuvissa on mm. eksoottisia eläimiä yhdistettynä joulutunnelmaan. Huikein kaikista on kuitenkin silhuettikuva, jossa juustohöylän päälle on asettunut kissapeto, jonka selässä istuu joulupukki!
Juustohöylä on norjalainen keksintö, mutta sen yhdistäminen tiikeriin (?!) ja joulupukkiin vaatii todella lennokasta näkemystä. Ihailin ja ihmettelin näitä nimettömän suunnittelijan kehittelemiä koristeita Gardermoenilla jo viime vuonna. Erikoiset silhuettikuvat ovat siis jo suorastaan traditionaalisia.
*****
Hyvää Joulua! God Jul!
Osa koristeista on perinteisiä tyyliin pahvisia poroja, kuusia jne. Osassa koristeita mielikuvitus on kuitenkin päästetty irti: silhuettikuvissa on mm. eksoottisia eläimiä yhdistettynä joulutunnelmaan. Huikein kaikista on kuitenkin silhuettikuva, jossa juustohöylän päälle on asettunut kissapeto, jonka selässä istuu joulupukki!
Juustohöylä on norjalainen keksintö, mutta sen yhdistäminen tiikeriin (?!) ja joulupukkiin vaatii todella lennokasta näkemystä. Ihailin ja ihmettelin näitä nimettömän suunnittelijan kehittelemiä koristeita Gardermoenilla jo viime vuonna. Erikoiset silhuettikuvat ovat siis jo suorastaan traditionaalisia.
*****
Hyvää Joulua! God Jul!
torstai 22. joulukuuta 2011
Pitenevin askelin kohti valoa
Tänään on vuoden pimein päivä: päivän pituus Glomfjordissa on tunti ja 43 minuuttia. Vaikka kaamos jatkuu edelleen 11.2. asti, on lohduttavaa tietää, että koko ajan kuljetaan valoa kohti. Huomenna päivä on jo minuutin pidempi!maanantai 19. joulukuuta 2011
Uteliaisuutta ja tiedonhalua
Osallistuimme Jyrin kanssa kaksiin pikkujouluihin Glomfjordissa tänä vuonna. Kummassakaan ei meno yltynyt erityisen villiksi - kukaan ei esim. syönyt joulutähteä kuten jonain aiempana vuonna paikallisen legendan mukaan tapahtui.
Molemmissa pikkujouluissa pääsin/jouduin vastaílemaan pöytänaapurien keskenään samantyyppisiin kysymyksiin henkilökohtaisesta taustasta (työpaikka, koulutus, syntymäkaupunki jne.), suomalaisten ruotsinkielen taidosta, suomalaisista jouluruokaperinteistä ja suhtautumisestani norjalaisiin jouluruokiin; myös mielipiteeni Glomfjordista ja meneillään olevasta kaamoksesta kiinnosti. Em. kysymykset olivat suhteellisen odotetunlaisia.
Yllättävimmästä päästä olivat sellaiset kysymykset kuten oliko Suomessa oma Perustuslaki jo ennen itsenäistymistä, kuinka paljon oli kaatuneita v. 1918 sodassa, onko Suomessakin meneillään karppausbuumi, mitkä ovat Suomen asukasluvultaan suurimmat kaupungit ja millainen on presidentin rooli ja valtaoikeudet.
Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä kuin olisi ilman omaa syytään tullut osallistuttua Suomi-tietokilpailuun, jossa eri aihepiirien kysymyksiä saattaa tulla missä tahansa järjestyksessä vastattavaksi. Toisaalta on tietenkin mukavaa, että Suomi tuntuu aidosti kiinnostavan paikallisia. Toisaalta tuntuu välillä ihan uskomattomalta se, millaisia käsityksiä Suomesta täkäläisillä on.
Molemmissa pikkujouluissa pääsin/jouduin vastaílemaan pöytänaapurien keskenään samantyyppisiin kysymyksiin henkilökohtaisesta taustasta (työpaikka, koulutus, syntymäkaupunki jne.), suomalaisten ruotsinkielen taidosta, suomalaisista jouluruokaperinteistä ja suhtautumisestani norjalaisiin jouluruokiin; myös mielipiteeni Glomfjordista ja meneillään olevasta kaamoksesta kiinnosti. Em. kysymykset olivat suhteellisen odotetunlaisia.
Yllättävimmästä päästä olivat sellaiset kysymykset kuten oliko Suomessa oma Perustuslaki jo ennen itsenäistymistä, kuinka paljon oli kaatuneita v. 1918 sodassa, onko Suomessakin meneillään karppausbuumi, mitkä ovat Suomen asukasluvultaan suurimmat kaupungit ja millainen on presidentin rooli ja valtaoikeudet.
Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä kuin olisi ilman omaa syytään tullut osallistuttua Suomi-tietokilpailuun, jossa eri aihepiirien kysymyksiä saattaa tulla missä tahansa järjestyksessä vastattavaksi. Toisaalta on tietenkin mukavaa, että Suomi tuntuu aidosti kiinnostavan paikallisia. Toisaalta tuntuu välillä ihan uskomattomalta se, millaisia käsityksiä Suomesta täkäläisillä on.
perjantai 16. joulukuuta 2011
Voi sentään...
Voipulasta kertoneiden uutisten alkaessa ilmestyä norjalaismediaan en suoraan sanoen suhtautunut asiaan kovin suurella vakavuudella. Voipula ei näkynyt aluksi lainkaan Glomfjordissa/Melöyssä ja täällä asuessa on jo tottunut siihen, että ruokakauppaan mennessä ei kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia tulevien päivien aterioista. Kaupoissa kun saattavat olla yllättäen arkipäivänä loppu jotkin aika tavalliset elintarvikkeet kuten perunat, maito, kerma, kaurahiutaleet, kahvi, tuoremehu jne. Lisäksi kauppojen valikoima tuntuu muutenkin vaihtelevan viikosta toiseen myös peruselintarvikkeiden osalta.
Norjan voipulasta tuntuu riittävän hauskuutta muualla. Esim. VG:n mukaan tanskalainen aamu-tv hankki ja rahtasi voita Norjaan ja suomalaismediassakin on ollut juttuja Norjan pimeästä voikaupasta. Täällä myös valtakunnallisesti varoitellaan ihmisiä ostamasta voita katukaupasta. Tällä viikolla myös Glomfjordin ja Melöyn ruokakaupoissa oli voi loppunut. Jäljellä olivat vain voimyynnin säännöstelystä kertovat kyltit.
Tieto Norjan voipulasta on kulkeutunut Yhdysvaltoihin asti: The Colbert Report: Norway's Butter Shortage
Norjan voipulasta tuntuu riittävän hauskuutta muualla. Esim. VG:n mukaan tanskalainen aamu-tv hankki ja rahtasi voita Norjaan ja suomalaismediassakin on ollut juttuja Norjan pimeästä voikaupasta. Täällä myös valtakunnallisesti varoitellaan ihmisiä ostamasta voita katukaupasta. Tällä viikolla myös Glomfjordin ja Melöyn ruokakaupoissa oli voi loppunut. Jäljellä olivat vain voimyynnin säännöstelystä kertovat kyltit.
Tieto Norjan voipulasta on kulkeutunut Yhdysvaltoihin asti: The Colbert Report: Norway's Butter Shortage
tiistai 13. joulukuuta 2011
Syyslukukauden opinnot takana
Nyt on syksyn opiskelu-urakka takana: valtio-opin johdantokurssin tentti oli eilen illalla. Kurssiin liittyen kirjoitin erilaisten aineistojen pohjalta kuusi esseetä, 12 kommenttitekstiä/opponointia ja tentin kolmen kirjan paketin.
Valtio-opin johdantokurssin suoritin kokonaan verkko-opintoina ja sen vuoksi kirjoitustehtäviä olikin melkoinen määrä. Kevätlukukaudella on edessä kolme muuta valtio-opin kurssia. Jos pysyn aikataulussa, kesäkuuhun mennessä pitäisi olla valtio-opin perusopinnot suoritettuna.
Kevään ensimmäisten kurssien osalta tenttikirjatilaus pitää saada lähtemään tällä viikolla. Kaikkiin täällä asuessani suorittamiini opintoihin liittyy yhteinen piirre: tentti- ja lähdekirjojen hankinta tuottaa melkoisia haasteita - etenkin, jos kyse on suomenkielisestä kirjallisuudesta. Tässä onkin sopiva hetki kiittää avusta kavereitani, jotka ovat opintoihin liittyviä kirjoja lainanneet, noutaneet kirjatilauksiani ja/tai postittaneet kirjoja Glomfjordiin.
Valtio-opin johdantokurssin suoritin kokonaan verkko-opintoina ja sen vuoksi kirjoitustehtäviä olikin melkoinen määrä. Kevätlukukaudella on edessä kolme muuta valtio-opin kurssia. Jos pysyn aikataulussa, kesäkuuhun mennessä pitäisi olla valtio-opin perusopinnot suoritettuna.
Kevään ensimmäisten kurssien osalta tenttikirjatilaus pitää saada lähtemään tällä viikolla. Kaikkiin täällä asuessani suorittamiini opintoihin liittyy yhteinen piirre: tentti- ja lähdekirjojen hankinta tuottaa melkoisia haasteita - etenkin, jos kyse on suomenkielisestä kirjallisuudesta. Tässä onkin sopiva hetki kiittää avusta kavereitani, jotka ovat opintoihin liittyviä kirjoja lainanneet, noutaneet kirjatilauksiani ja/tai postittaneet kirjoja Glomfjordiin.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Kielitaito karttuu...
Pikkujoulukausi on meneillään. Siihen liittyen opin lauantaina kaksi uutta norjankielistä sanaa:
Vorspiel = etkot
Nachspiel = jatkot
Vorspiel = etkot
Nachspiel = jatkot
Kielitaitoni karttuu hitaasti, mutta karttuu kuitenkin!
maanantai 5. joulukuuta 2011
Venäläisklassikot matkalukemiseksi?
Siivet ylös? Olen tänä syksynä käynyt Suomessa aiempaa tiheämmin. Viimeisin Suomen reissuni piteni vuorokaudella lentoyhtiön ansiosta. Syyskuusta alkaen olen kolme kertaa valinnut skandinaavisen lentoyhtiön omistaman suomalaisyhtiön lennot Oslo-Helsinki-Oslo. Verrattuna muihin lentoyhtiöihin, tälle yhdelle ja samalle tuntuu kasautuvan kaikenlaista: Syyskuussa paluulentoni peruttiin ja tällä viimeisimmällä kerralla Oslo-Hki -lento lähti noin tunnin myöhässä aikataulusta.
Paluulentoni piti lähteä iltapäivällä Helsingistä ja kerrankin odotusaika Oslossa olisi lyhyt: alle kaksi tuntia. (Sunnuntaina olin odotellut Gardermoenilla neljä tuntia Helsingin lentoa.) Iloni oli ennenaikaista: Oslon lennon lähtöaika siirtyi kahdella tunnilla eteenpäin. Saatuani asiasta kertoneen tekstarin etsin transfer service -tiskin selvittääkseni mahdollisuuteni saada jokin toinen Oslo-Bodö -jatkolento. Alkuperäinen jatkolentoni kun lähtisi Oslosta 10-15 minuuttia ennen kuin Helsingistä saapuva lento olisi perillä.
Asiakaspalvelua? Transfer service -tiskillä oli kirjaimellisesti lappu luukulla. Pimennetyn tiskin vieressä odotelleen matkustajan kertomuksesta selvisi, ettei tiski ollut ollut auki ainakaan hetkeensä. Transfer service -tiskin aukioloaika ja toiminta jäi arvailujen varaan: tiskillä ei kerrottu mihin aikaan se olisi avoinna tai annettu yhteystietoja minnekään. Kello oli kolmen kieppeillä arkipäivänä - ehkä tiski on auki joskus muulloin.
Bodö? Kävelin tuloaulaan lentoyhtiön tiskille ja siellä olikin kolme työntekijää, eikä yhtään asiakasta. Selostin tilanteen, esitin lentolippuni ja boarding passin. Yksi työntekijöistä kysyi, mikä tällainen paikka kuin Bodö on. Yleissivistystä kannattaa aina hankkia, mutta ehkä tässä tilanteessa asian olisi voinut tsekata vaikka internetistä ihan itse. Toinen työntekijä ehdotti minulle jatkolentoa Oslo-Bodö klo 22 samalle illalle. Minulle olisi tullut odotteluaikaa Oslossa liki kolme tuntia ja Jyri olisi joutunut menemään seuraavana aamuna töihin neljän tunnin yöunilla lentokenttäreissun jäljiltä. Kerroin työntekijälle, että ottaisin mielummin lennon seuraavalle päivälle kuin olisin kotona kahden tienoissa yöllä tai yöpyisin Bodössä hotellissa ja matkustaisin Glomfjordiin bussilla seuraavana aamuna. Siirtämällä lentoa seuraavalle päivälle minulle tulisi kaikista vähiten lisäkustannuksia.
Paras vaihtoehto: neljä tuntia odottelua. Pyysin mahdollisimman varhaisia lentoja, mutta ne olivat täynnä. Minulle tarjottiin yhdistelmää, jossa lähtö Helsingistä olisi 12.50 ja neljän tunnin odotuksen jälkeen jatkolento Oslo-Bödö lähtisi Gardermoenilta. Kuulemma tämä oli paras vaihtoehto: aiempaan Bodön koneeseen ei ollut mahdollisuutta päästä. Tässä vaiheessa aiemmin hiljaa ollut kolmas työntekijä puuttui asioiden kulkuun ja kertoi, ettei 12.50 lähde lentoa Osloon - silloin lähtee Kööpenhaminan lento.
Samaan aikaan, kun kaksi työntekijää alkoi plärätä paperista aikatauluprinttiä, alkoi kypsyysasteeni muuttua mediumista läpikypsäksi.Yksikään työntekijöistä ei pahoitellut missään vaiheessa asiakkaalle aiheutunutta ylimääräistä vaivaa tai kertonut yhtiön tarjoavan mitään kompensaatiota. Meikäläiselle tuli ylimääräinen yöpyminen Helsingissä ja kaksi ylimääräistä matkaa lentoaseman ja Helsingin välillä. Lisäksi menetin yhden kokonaisen tenttiinlukemispäivän.
Sain käteeni printin, jossa olivat muutetut lentotietoni. Kysyin itse, olisiko tsekkaus internetissä edelleen mahdollinen vai pitäisikö varata aikaa tiskille jonottamiseen. Tiskille pitäisi kuulemma - ehkä - varautua jonottamaan. Vaikka lentoni oli nyt muutettu (ainakin minulle näin vakuutettiin), sain vielä yli tunnin kuluttua lentokentältä lähdettyäni tekstareita, joissa kerrottiin alkuperäisen lentoni myöhästymistietoja.
Asiakaspalvelua. Perjantaina olin kentällä ajoissa jonottamassa tsekkaustiskille.
- Tämä lento on ylibuukattu, sanoi työntekijä ensimmäiseksi.
Ilmoitin, että lentoyhtiön omien sähläysten takia olin jo odotellut tarpeeksi. Haluan käytäväpaikat molemmille lennoille ja se siitä. Työntekijä pahoitteli asioidentilaa (ensimmäinen pahoittelu!) ja kertoi, ettei paikkatoivetta ole ehkä mahdollista toteuttaa, kun niin monet olivat jo tsekanneet itsensä netissä ja varanneet paikkansa. Kerroin mahdollisimman ystävällisesti, että lentoyhtiön omien sähläysten takia en voinut tehdä tsekkausta itsepalveluna, vaikka olisin halunnutkin. Sanoin myös ymmärtäväni, ettei tämä kyseinen virkailija ollut syypää lentojeni muuttumiseen tai nettitsekkauksen toimimattomuuteen muutostilanteissa. Sain käytäväpaikat ja vielä yhden pahoittelun.
Tusen takk! Osloon päästyäni päätin kysyä lentoasemalla transfer service -tiskiltä, olisiko vaihto aiempaan lentoon mahdollinen (mieluiten ilman lisämaksua). Kerroin työntekijälle (kyllä, tiski oli avoinna päiväaikaan!) kotimatkani viivästymisestä. Esitin alkuperäisen lippuni ja boarding passin ja Helsingistä saamani printin ja uuden boarding passin. Virkailija osoitti ymmärrystä. Hän soitti yhden puhelun ja kertoi puhelimessa, että asiakas on vuorokauden myöhässä matkalla kotiin. Sain paikan aiempaan koneeseen ja uuden boarding passin, eikä lisämaksuja ei peritty. Vaihdoin siihen asti käyttämäni ruotsin kielen norjaan: Tusen takk!
Venäläisklassikot mukaan. Olin jo ehtinyt sunnuntain pitkän odottelun ja paluumatkan osalta pohtia sitä, että pakkaisin jatkossa mukaan Helsingin reissuille mahdollisimman niukasti muuta tavaraa kuin venäläisiä klassikoita. Pitkien lentoasemaodottelujen aikana voisin lukaista esim. Sodan ja rauhan sekä Karamazovin veljekset. Tällä reissulla ehdin lukea 2,5 romaania.
p.s. Loppuviimeksi aiemmassa koneessa oli takaosassa noin 30 tyhjää paikkaa, vaikka Helsinki-Vantaalla työntekijät olivat edellisenä päivänä vakuutelleet, ettei paikkoja tähän koneeseen ollut saatavilla. Lentoyhtiölle lähettämääni kirjalliseen palautteeseen en ole myöskään saanut vastausta.
Paluulentoni piti lähteä iltapäivällä Helsingistä ja kerrankin odotusaika Oslossa olisi lyhyt: alle kaksi tuntia. (Sunnuntaina olin odotellut Gardermoenilla neljä tuntia Helsingin lentoa.) Iloni oli ennenaikaista: Oslon lennon lähtöaika siirtyi kahdella tunnilla eteenpäin. Saatuani asiasta kertoneen tekstarin etsin transfer service -tiskin selvittääkseni mahdollisuuteni saada jokin toinen Oslo-Bodö -jatkolento. Alkuperäinen jatkolentoni kun lähtisi Oslosta 10-15 minuuttia ennen kuin Helsingistä saapuva lento olisi perillä.
Asiakaspalvelua? Transfer service -tiskillä oli kirjaimellisesti lappu luukulla. Pimennetyn tiskin vieressä odotelleen matkustajan kertomuksesta selvisi, ettei tiski ollut ollut auki ainakaan hetkeensä. Transfer service -tiskin aukioloaika ja toiminta jäi arvailujen varaan: tiskillä ei kerrottu mihin aikaan se olisi avoinna tai annettu yhteystietoja minnekään. Kello oli kolmen kieppeillä arkipäivänä - ehkä tiski on auki joskus muulloin.
Bodö? Kävelin tuloaulaan lentoyhtiön tiskille ja siellä olikin kolme työntekijää, eikä yhtään asiakasta. Selostin tilanteen, esitin lentolippuni ja boarding passin. Yksi työntekijöistä kysyi, mikä tällainen paikka kuin Bodö on. Yleissivistystä kannattaa aina hankkia, mutta ehkä tässä tilanteessa asian olisi voinut tsekata vaikka internetistä ihan itse. Toinen työntekijä ehdotti minulle jatkolentoa Oslo-Bodö klo 22 samalle illalle. Minulle olisi tullut odotteluaikaa Oslossa liki kolme tuntia ja Jyri olisi joutunut menemään seuraavana aamuna töihin neljän tunnin yöunilla lentokenttäreissun jäljiltä. Kerroin työntekijälle, että ottaisin mielummin lennon seuraavalle päivälle kuin olisin kotona kahden tienoissa yöllä tai yöpyisin Bodössä hotellissa ja matkustaisin Glomfjordiin bussilla seuraavana aamuna. Siirtämällä lentoa seuraavalle päivälle minulle tulisi kaikista vähiten lisäkustannuksia.
Paras vaihtoehto: neljä tuntia odottelua. Pyysin mahdollisimman varhaisia lentoja, mutta ne olivat täynnä. Minulle tarjottiin yhdistelmää, jossa lähtö Helsingistä olisi 12.50 ja neljän tunnin odotuksen jälkeen jatkolento Oslo-Bödö lähtisi Gardermoenilta. Kuulemma tämä oli paras vaihtoehto: aiempaan Bodön koneeseen ei ollut mahdollisuutta päästä. Tässä vaiheessa aiemmin hiljaa ollut kolmas työntekijä puuttui asioiden kulkuun ja kertoi, ettei 12.50 lähde lentoa Osloon - silloin lähtee Kööpenhaminan lento.
Samaan aikaan, kun kaksi työntekijää alkoi plärätä paperista aikatauluprinttiä, alkoi kypsyysasteeni muuttua mediumista läpikypsäksi.Yksikään työntekijöistä ei pahoitellut missään vaiheessa asiakkaalle aiheutunutta ylimääräistä vaivaa tai kertonut yhtiön tarjoavan mitään kompensaatiota. Meikäläiselle tuli ylimääräinen yöpyminen Helsingissä ja kaksi ylimääräistä matkaa lentoaseman ja Helsingin välillä. Lisäksi menetin yhden kokonaisen tenttiinlukemispäivän.
Sain käteeni printin, jossa olivat muutetut lentotietoni. Kysyin itse, olisiko tsekkaus internetissä edelleen mahdollinen vai pitäisikö varata aikaa tiskille jonottamiseen. Tiskille pitäisi kuulemma - ehkä - varautua jonottamaan. Vaikka lentoni oli nyt muutettu (ainakin minulle näin vakuutettiin), sain vielä yli tunnin kuluttua lentokentältä lähdettyäni tekstareita, joissa kerrottiin alkuperäisen lentoni myöhästymistietoja.
Asiakaspalvelua. Perjantaina olin kentällä ajoissa jonottamassa tsekkaustiskille.
- Tämä lento on ylibuukattu, sanoi työntekijä ensimmäiseksi.
Ilmoitin, että lentoyhtiön omien sähläysten takia olin jo odotellut tarpeeksi. Haluan käytäväpaikat molemmille lennoille ja se siitä. Työntekijä pahoitteli asioidentilaa (ensimmäinen pahoittelu!) ja kertoi, ettei paikkatoivetta ole ehkä mahdollista toteuttaa, kun niin monet olivat jo tsekanneet itsensä netissä ja varanneet paikkansa. Kerroin mahdollisimman ystävällisesti, että lentoyhtiön omien sähläysten takia en voinut tehdä tsekkausta itsepalveluna, vaikka olisin halunnutkin. Sanoin myös ymmärtäväni, ettei tämä kyseinen virkailija ollut syypää lentojeni muuttumiseen tai nettitsekkauksen toimimattomuuteen muutostilanteissa. Sain käytäväpaikat ja vielä yhden pahoittelun.
Tusen takk! Osloon päästyäni päätin kysyä lentoasemalla transfer service -tiskiltä, olisiko vaihto aiempaan lentoon mahdollinen (mieluiten ilman lisämaksua). Kerroin työntekijälle (kyllä, tiski oli avoinna päiväaikaan!) kotimatkani viivästymisestä. Esitin alkuperäisen lippuni ja boarding passin ja Helsingistä saamani printin ja uuden boarding passin. Virkailija osoitti ymmärrystä. Hän soitti yhden puhelun ja kertoi puhelimessa, että asiakas on vuorokauden myöhässä matkalla kotiin. Sain paikan aiempaan koneeseen ja uuden boarding passin, eikä lisämaksuja ei peritty. Vaihdoin siihen asti käyttämäni ruotsin kielen norjaan: Tusen takk!
Venäläisklassikot mukaan. Olin jo ehtinyt sunnuntain pitkän odottelun ja paluumatkan osalta pohtia sitä, että pakkaisin jatkossa mukaan Helsingin reissuille mahdollisimman niukasti muuta tavaraa kuin venäläisiä klassikoita. Pitkien lentoasemaodottelujen aikana voisin lukaista esim. Sodan ja rauhan sekä Karamazovin veljekset. Tällä reissulla ehdin lukea 2,5 romaania.
p.s. Loppuviimeksi aiemmassa koneessa oli takaosassa noin 30 tyhjää paikkaa, vaikka Helsinki-Vantaalla työntekijät olivat edellisenä päivänä vakuutelleet, ettei paikkoja tähän koneeseen ollut saatavilla. Lentoyhtiölle lähettämääni kirjalliseen palautteeseen en ole myöskään saanut vastausta.
perjantai 2. joulukuuta 2011
Maamme
Elina Snickerin näytelmässä Maamme ilmavalokuvaaja aikoo julkaista päivitetyn Maamme-kirjan ja on sen vuoksi kiinnostunut kuvaamaan tuikitavallista suomalaista peltomaisemaa ja haastattelemaan pellon reunalla olevan pientaloalueen asukkaita. Tieto siitä, että pellolle oltaisiin rakentamassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta nostaa pintaan voimakkaita reaktioita ja isoja kysymyksiä. Näytelmä kiinnosti minua ennakkoon nimenomaan mainoksessa esiinnostettujen kysymysten ja teemojen vuoksi: Mitä isänmaa tarkoittaa? Kenen on Suomi?
Näytelmä on kestoltaan kompakti, 1,5 tuntia. Lyhyestä kestosta huolimatta näyttämölle saadaan mainio henkilögalleria jonkin verran pelottavista asukasyhdistyksen jäsenistä yksinasuvaan sokeaan sotaveteraaniin. Samalla nousee esiin ajankohtaisia ja isoja teemoja. Katsojalle ei anneta valmiita vastauksia; annetaan sen sijaan mietittäväksi erilaisia näkökulmia. Aivan lopussa näytelmään tulee mukaan valitettavasti hieman liikaa saarnaavuutta ja osoittavuutta - ikäänkuin ei kuitenkaan luotettaisi katsojaan.
Plussaa esitykselle tulee näyttelijäsuorituksista, sisältöteemoista ja oivaltavasta videoiden hyödyntämisestä. Miinusta lopun osoittelevuudesta, jossa esityksen tyyli hieman hajoaa.
Näytelmä on kestoltaan kompakti, 1,5 tuntia. Lyhyestä kestosta huolimatta näyttämölle saadaan mainio henkilögalleria jonkin verran pelottavista asukasyhdistyksen jäsenistä yksinasuvaan sokeaan sotaveteraaniin. Samalla nousee esiin ajankohtaisia ja isoja teemoja. Katsojalle ei anneta valmiita vastauksia; annetaan sen sijaan mietittäväksi erilaisia näkökulmia. Aivan lopussa näytelmään tulee mukaan valitettavasti hieman liikaa saarnaavuutta ja osoittavuutta - ikäänkuin ei kuitenkaan luotettaisi katsojaan.
Plussaa esitykselle tulee näyttelijäsuorituksista, sisältöteemoista ja oivaltavasta videoiden hyödyntämisestä. Miinusta lopun osoittelevuudesta, jossa esityksen tyyli hieman hajoaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
