Asuntoesittely

Kun olin alkuillasta tekemässä opiskelutehtävää olohuoneen pöydän ääressä, havaitsin auton pysähtyvän ikkunasta näkyvään tienristeykseen. Autosta noussut mies kävi jättämässä risteykseen asuntoesittelystä kertovan kyltin.

Jo tänne muuttaessamme kuulimme, että Glomfjordista on hankalaa hankkia asuntoa. Asuntojen kysyntä täällä on suurempi kuin tarjonta. Paikallisen ruokakaupan ilmoitustaululla ja erinäisillä nettipalstoilla on melko usein halutaan vuokrata/ostaa asunto Glomfjordista -ilmoituksia. Muualta Melöystä asuntoja (tai enimmäkseen taloja) on kyllä tarjolla aika tasaiseen tahtiin. Ensimmäistä kertaa tänään näin, että jokin asunto oli Glomfjordissa edennyt esittelyyn asti.

Glomfjordin keskustasta on ollut jo pidempään myynnissä kaksi vierekkäistä liikerakennusta. Toisessa on vaatekauppa ja pubi, toisessa kioskimainen elintarvikemyymälä. Vaatekauppa-rakennuksessa on laitettu ulkoseinään myynnistä kertova kyltti. Ainakin Bodössä ja Melöyssä näyttää ihan yleisesti olevan tapana laittaa myynnissä olevan talon etupihalle tai ulkoseinään myyntiä mainostava kyltti.

Lampaita laitumilla

Kevään kuluessa ovat taas lammaslaumat palanneet maisemaan. Lampaita laiduntaa mm. Glomfjordista Melöyhin johtavan tien varressa olevilla niityillä, mutta myös muualla: esim. erään Fjelltrimmen-reitin osalta on varoitus alueella laiduntavista lampaista. Kuntopolkua käyttäviä ihmisiä pyydetään jättämään lampaat rauhaan.

Laiduntavia lampaita uhkaavat Pohjois-Norjassa monet viholliset, lähiaikoina on mm. uutisoitu merikotkan uhriksi joutuneesta lampaasta. Merikotkien lisäksi Nordlandin lammastarhureita huolettavat alueella liikkuvat karhut. Voisin kuvitella, että useammassa paikassa näkemämme, ajotiellä kuljeskelevat lampaat joutuvat myös liikenneonnettomuuksien uhreiksi. Eilen näimme auton ikkunasta, kuinka ketterän oloisesti lampaat (ja karitsat) kulkevat jyrkilläkin rinteillä. Rinteellä laiduntaneita lampaita erotti onneksi ajotiestä aita.

"Oletteko suomalaisia?"

Kävimme tänään ostoksilla Örnesin kirjakaupassa. Kasatessamme ostokset kassalle, myyjä kysyi, olemmeko suomalaisia. Vastasimme myönteisesti ja myyjä kertoi havainneensa asian kuultuaan puhettamme - ja kertoi olevansa itsekin Suomesta.

Jyri kysyi, puhuiko myyjä suomea ja vastaus oli myönteinen. Jyri kysyi varmuuden vuoksi, voisimmeko siis puhua suomea ja asia sopi myyjälle. Kävi ilmi, että myyjä oli tullut paikkakunnalle miesystävän vuoksi vuosi takaperin ja asuu Neverdalissa. Mietimme yhdessä kolmestaan, miten vähän suomalaisia paikkakunnalla kaikkiaan on. Myyjä kertoi, että itse asiassa samana aamuna hänellä oli ollut muitakin suomalaisasiakkaita. Ilmeisesti Melöyssä siis on aika monta suomalaista asukasta.

Fjelltrimmen 2011

Vuosittainen tapahtuma, Fjelltrimmen, sisältää tänäkin vuonna 16 eritasoista kuntopolkua Melöyn alueella. Kuntopolut ovat pääsääntöisesti avoinna 1.5.-1.10. Käytän ilmaisua pääsääntöisesti, koska osa kuntopoluista on merkitty, kunnostettu ja avattu jo ennen 1.5. ja osa tulee käyttöön vasta kesäkuun loppupuolella tai heinäkuun alkupuolella (tunturireitit).

Kävimme eilen Jyrin kanssa ostamassa Fjelltrimmen-osallistumiskortit Melöyn kirjastosta. Viime vuonna saimme osallistumiskortit lahjaksi kesäkuussa ja taisimme ehtiä kerätä peräti kaksi merkintää. Nyt olemme liikkeellä selkeästi aikaisemmin - joskin aika myöhään verrattuna muihin osallistujiin.

Kävelin tänään ensimmäinen reitin (Hornneset, Reipå) Jyrin kanssa. Sää oli mitä mainioin, +16 astetta ja auringonpaistetta. Noin neljän kilometrin mittainen reitti kulkee osan aikaa rannan lähettyvillä. Rannalla oli jonkin verran ihmisiä nauttimassa kauniista säästä mm. piknikillä. Kuntopolulla oli myös lukuisia muita ulkoilijoita. Suorituskirjaa selatessa huomasi, että reitillä oli jo tähän mennessä, muutamassa viikossa, ollut todella paljon liikkujia. Suurin osa tietenkin paikallisia, mutta mukana oli myös muualla Norjassa asuvia ja jopa yksi henkilö Ruotsista.

Listaus Fjelltrimmenin tämänvuotisista kuntopoluista Melöyn kunnan sivustolla.

17. toukokuuta

Tiistain vietettiin Norjan kansallispäivää. Ensimmäistä kertaa näimme, millaisia juhlallisuuksia Glomfjordissa päivään liittyy. Aamulla, jo kahdeksan aikoihin, aloittivat kouluorkesterit virittäytymisen päivään. Puhallinmusiikki kuului yllättävän selkeästi asuntoomme sisälle asti! Täällä on erittäin tavallista, että koululla on oma orkesteri. Orkesterin jäsenillä on univormut. Eri paikkakuntien orkesterit myös kilpailevat keskenään. Esim. lähikaupassamme voi valita, haluaako lahjoittaa pullonpalautusrahat paikalliselle kouluorkesterille.

Pari tuntia myöhemmin alkoi juhla- ja kansallispukuisia kuntalaisia kuljeskella kohti toria. Täällähän nimenomaan kansallispuvun käyttö kansallispäivänä on ihan tavallista, ja jos kansallispukua ei ole, se korvataan muunlaisella juhlapukeutumisella.

Lopulta juhlapukuisten kuntalaisten kulkue marssi torilta paikalliselle koululle. Mukana olivat koulujen soittokunnat ja yllättävän iso määrä asukkaita. Marssi osui päivän suunnilleen ainoaan sateettomaan hetkeen.

Helsingissä

Olin Helsingissä kahden vuorokauden mittaisella minireissulla. Koska aikaa oli vähän, se oli käytettävä mahdollisimman tehokkaasti.


Kävin katsomassa Tennispalatsin Taidemuseossa intialaista taidetta, Kiasmassa Ars11-näyttelyn, Marimekkoa Designmuseossa ja Claire Ahon muotikuvia Taidehallissa. Kaikki näyttelyt olivat elämyksiä omalla tavallaan.


Intialainen nykytaide oli minulle entuudestaan käytännössä tuntematonta, joskin Bollywood-elokuvien katselu oli ehkä antanut tiettyä käsitystä, ainakin jostain estetiikan lajista. Näyttelyn halusinkin nähdä juuri uteliaisuudesta. Ars11-näyttelyssä oli paljon mielenkiintoisia teoksia, joihin olisi halunnut voida paneutua hieman paremmin. Näyttely oli niin laaja, että siihen tarvinnee tutustua vielä uudestaankin. Marimekko-näyttely oli aiheeltaan tutuin. Claire Ahon valokuvia kuvaa ehkä parhaiten adjektiivi huikea!


Paljon jäi pois ohjelmasta taas ajanpuutteen takia. Onneksi aikatauluihin mahtui kauniissa, aurinkoisessa ja suhteellisen lämpimässä säässä tehty pitkähkö kävelylenkki Helsingin kantakaupungin rantoja pitkin - mielettömän hieno kokemus sekin.

Nordlandin viimeinen levykauppa

Nordlandin viimeinen levykauppa toimii Bodössä - vielä vähän aikaa. Levykaupassa on meneillään loppuunmyynti.

Kävimme Jyrin kanssa Bodön reissulla vilkaisemassa levykauppaa, kun se vielä on olemassa. Olen tässä viime aikoina kirjoittanut ihmetyksen aiheista, ja tähänkin liittyy yksi. Etsimme levykauppaa osoitteen perusteella, mutta koska katukylttejä tai talonnumeroita ei ollut (!), olimme jo valmiita luovuttamaan. Havaitsin onneksi, että erään optikkoliikkeen oven edessä oli levykaupan mainos. Optikkoliikkeen lattiaan oli liimattu levykauppaan opastavia nuolia. Seurasimme nuoliopastusta läpi optikkoliikkeen ja päädyimme levykauppaan. Tässä vaiheessa - tutustumatta liikkeen valikoimaan - olinkin jo valmis esittämään teoriani siitä, miksei levykauppa menestynyt.

Kauppa oli suhteellisen pieni, käytävät hyllyjen välissä olivat ahtaita ja hyllyt korkeita - kaikki tila oli pyritty hyödyntämään. Levyjen ja musiikkiaiheisten dvd-elokuvien lisäksi valikoimassa oli myös elokuvia, julisteita jne. Loppuunmyynti oli ollut käynnissä jo muutaman päivän ajan ja ehkä sen vuoksi jäljellä olleessa levyvalikoimassa korostuivat voimakkaasti norjalaiset ja erityisesti nordlantilaiset artistit.

Olen Oslon-reissuillamme käynyt norjalaisen levykauppaketjun liikkeissä (joita pelkästään Oslossa on useampia), mutta mitään helsinkiläisiä suosikkilevyliikkeitäni vastaavia paikkoja en ole löytänyt (vinkkejä vastaanotetaan!). Valitettavasti juuri tämä lopettamassa oleva bodöläinen levyliike olisi ollut ehkä mahdollisesti varteenotettava norjalaisvaihtoehto.

Hieman ehkä ihmetyttää se, ettei levyliike kannata Bodön kaltaisella paikkakunnalla, jossa on mm. yliopisto - tai missään muuallakaan Nordlandissa. (Liikkeeseen johti oikeasti muuten ulko-ovi myös suoraan kadulta, mutta sitä emme olisi varmaankaan löytäneet ilman gps:n apua kadunnimikylttien puuttuessa.)

Eniten hämmästyttää... edelleen moni asia

Hämmästyttäviä asioita tulee näköjään edelleen eteen Norjassa jopa terassiravintoloissa. Olimme Oslossa viikonloppuna. Sää suosi varsinkin lauantaina, ja alkuillasta istuskelimmekin eräällä Aker Bryggen terassiravintoloista lämpimässä auringonpaisteessa. Ravintolan juomahinnaston mukaan oluiden, viinien ja drinkkien lisäksi myynnissä oli samppanjaa monessa eri pullokoossa, 1,5 litran magnum-pulloon asti.

Joskus puolitoista litraa samppanjaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Tällaisia tilanteita varten ravintola ilmoitti, että halutessaan asiakkaan on mahdollista valita 9, 12 tai 15 litran samppanja(-tynnyri?). Litra samppanjaa näytti maksavan n. 1000 NOK, siitä voi laskea näppärästi hinnat myös isommille määrille. Ja kyse oli siis ihan tavallisesta terassiravintolasta.

Toisaalta terassin samppanjahinnaston ei olisi pitänyt hämmästyttää. Joulun alla laajalevikkinen valtakunnallinen sanomalehti julkaisi ruokasivuillaan listan joulupöydän suositusviineistä ja -oluista. Heti jutun alussa mainittiin, että samppanja olisi mitä mainioin yleisjuoma perheen joulupöytään ja varsinaisessa juoma-arvosteluosuudessa ainoa ehdotettu joulupöytäsamppanja oli Dom Pérignon.

Koskaan ei tiedä...

Olin jo hetken aikaa kuvitellut, että yli vuoden asumisen jälkeen juuri mikään ei täällä enää hämmästyttäisi. Olin väärässä.

Viikko sitten istuimme illalla olohuoneessa katselemassa televisiota, kun pihaamme ajoi Melöyn kunnan tunnuksilla koristeltu avolava-auto ja hetkeä myöhemmin soi ovikello.

Jyri meni avaamaan oven. Melöyn kunnan autolla pihaamme tullut mies ojensi Jyrille puolen litran maitotölkin ja kehotti kaatamaan maidon viemäriin. Esitettyään tämän kehotuksen mies palasi autolle ja ajoi pois. Ei tosin kovin kauas, tien toisella puolella asuvan naapurin talolle. Naapurimme ja Melöyn kunnan työntekijä jäivät seisoskelemaan naapurin tontin rajalle ja katselemaan tontin reunalla kulkevaa viemäriojaa.

Toivuttuamme Jyrin kanssa puolihysteerisestä naurukohtauksesta jäimme odottelemaan mahdollisia lisätietoja viemärikokeesta. Kuvittelin, että kunnan työntekijä tulisi kertomaan tarkemmin, mistä oli kyse ja mitä maidon kaatamisella viemäriimme saatiin selville. Turhaa odottelua. Seuraavana päivänä Jyri oli kuullut naapuriltamme, että heillä oli ollut jonkinlaista korjausta vaativaa häikkää viemärissä.

Vappu Norjassa

Tänä vuonna olin elämäni ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella vappuna. Norjalaiset pääsiäistraditiot olivat tänä vuonna jo tutunoloisia, mutta vappuun liittyvistä tavoista ja perinteistä ei tietoa vielä ollut kertynyt.

Melöyssä ei missään ollut ennen vappua myynnissä mitään vappuherkkuja kuten simaa, tippaleipiä tms. tai tutunoloisia koristeita: ilmapalloja, viuhkoja, serpentiiniä, naamareita jne. Olimme eilen käymässä Bodössä, eikä sielläkään ollut mitään edes kaukaisesti vappuun viittavaa meininkiä. Kansallispäivän koristeita oli jo sen sijaan myynnissä joka puolella. Vappuaaton tv-ohjelmisto oli ihan tavallisen lauantain kaltainen, eikä uutisissakaan näkynyt mitään merkkejä siitä, että vappuaattoa olisi juhlittu edes isommissa norjalaiskaupungeissa.

Vappupäivän erotti tavallisesta sunnuntaista liputus. Mitään piknik-meininkiä tai muita vappupäivään totutusti kuuluvia piirteitä ei ollut. Iltauutisissa näytettiin Oslon vappumarssilta kuvaa, mutta uutinen siitä ei yltänyt NRK:n etusivulle verkossa. Tänään ymmärsin, miksi eräs paikallinen, Helsingissä aiempana vappuna vieraillut henkilö, oli näkemästään hämmentynyt ja kommentoi: "Ylioppilaslakkipäisiä ihmisiä tuhatmäärin!" "Piknik-porukoita Kaivopuisto ihan täynnä!" "Joka puolella keskustan katuja juotiin alkoholia, mutta yhtään tappelua ei näkynyt missään!" "Ikinä en ole nähnyt vappumarssilla niin paljon väkeä!" Viimeinen kommentti on ihan ymmärrettävä, sillä ainakaan täällä Melöyssä ei ylipäätään järjestetty lainkaan vappumarssia.