Jyri kävi kalastamassa kaksi kertaa viikonloppuna ja molemmilla kerroilla tuli saalista. Ensimmäisellä kerralla Glomfjordista seiti ja jälkimmäisellä kerralla Bodöstä muutama turska (joista kaksi oli tarpeeksi kookasta kotiintuotaviksi).
Seiti odottelee pakastimessa ateriaksi päätymistä, mutta turskafileistä teimme jo päivällisen. Koska en ole turskasta ruokaa aiemmin tehnyt, valitsin mahdollisimman yksinkertaisen reseptin. Turskafileet suolattiin ja niille valuteltiin sitruunanmehua. Fileet laitettiin jääkaappiin hetkeksi ja sinä aikana kuorin kaksi isoa sipulia. Sitten vain ylimääräinen suola rapsuteltiin pois fileistä ja fileet voideltuun uunivuokaan. Päälle sipulirenkaat ja voinokareita. Fileiden kypsyessä tehtiin kylmä kastike (smetanaa, kapriksia, sinappia ja ruohosipulia). Täytyy kehaista, että turskasta tuli todella hyvä sunnuntaipäivällinen!
Viime viikolla meillä oli ensimmäistä kertaa paikallisia vieraina. Heiltä kuulimme, että täällä on tapana tarjota keitettyä kalaa. Kala voi olla seitiä (mielummin pieni) tai lohta. Kala keitetään etikka-mausteliemessä (etikkaa, sipulia, suolaa, kokonaisia pippureita, laakerinlehtiä) ja jäähdytetään. Kylmän kalan lisukkeina tarjotaan kastiketta (smetanaa, tilliä ja maun mukaan kurkkusalaattia) ja keitettyjä perunoita.
Tälla tavoin valmistettu kala on kuulemma aiemmin ollut monissa perheissä juhlavampi sunnuntaipäivällinen ja nykyisellään juhlaruokaa. Kala voidaan keittää jo edellisenä päivänä, joten juhlaruuaksi se on helpohko. Jyri on ruokalajia päässyt jo kokeilemaan ja hänen mielestään keitetty kala on hyvää.
torstai 27. toukokuuta 2010
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Euroviisut
Euroviisuilta ei ole voinut talven ja kevään kuluessa välttyä Norjassa. Ensin valittiin maan edustajaa monen lähetyksen verran ja sen jälkeenkin TV:ssa on ollut kaikenlaisia aiheeseen enemmän tai vähemmän löyhästi liittyviä ohjelmia.
Viime maanantaista (eli kansallispäivästä) alkaen Oslossa on ollut kaikenlaisia tapahtumia ja esityksiä keskellä kaupunkia. Norjan viisuedustajaa on haastateltu likipitäen koko ajan jossain mediassa ja aiheista onkin alkanut tulla hieman pulaa. Viime viikkoina on venytetty usean päivän mittaisiksi otsikoita Norjan viimevuotisen ja tämän vuotisen viisuedustajan mahdollisesti huonoista väleistä. Viime päivinä puolestaan on uutisoinnissa ihmetelty, onko Norja-Ruotsi -akselilla meneillään viisuromanssi.
Pari päivää sitten valtakunnallisessa norjalaismediassa alettiin innostua Suomen viisuehdokkaasta. Useampikin viisuasiantuntija veikkasi Suomea melko lailla saletissa finaaliin ja Suomen edustajat saivat näkyvyyttä. Eilisen semifinaalilähetyksen aikana NRK:n kommentaattori kehui Suomen kappaletta ja sen potentiaalia. Pettymys olikin studiossa sitten suuri, kun tulokset tulivat. Heti tulosten julkistamisen jälkeen NRK:n ja VG:n (iso valtakunnallinen sanomalehti) verkkosivustoilla uutisoitiin Suomen finaalista putoaminen pääuutisena! Ei väliä, kuka pääsi jatkoon tai kuka muu putosi, mutta Suomen tie tyssäsi! Hassuinta oli, että putoamisuutinen oli päivitetty täkäläiseen mediaan ennen kuin se ilmestyi suomalaisille sivustoille. Lisäksi norjalaiset nettikeskustelijatkin harmittelivat Suomen putoamista ja kehuivat kappaletta, negatiivisia kommentteja ei juuri ollut. Kävin vertailun vuoksi katsomassa myös suomalaismedian nettikeskusteluja tästä aiheesta ja eroa oli.
VG oli järjestänyt eilen päivällä nettiäänestyksen, jossa siinäkin Suomen mahdollisuudet jatkoon näyttivät ihan varmoilta. NRK:n iltauutisissa semifinaalin jälkeen uutistoimittaja kyseli viisuasiantuntijalta juuri Suomen kohtalosta. Norjalaiset eivät valitettavasti saaneet eilisessä semifinaalissa äänestää.
Vielä tänäänkin oli VG:n sivuston etusivulla jatkouutinen, jossa suomalaisedustajat pääsivät kertomaan tuntemuksistaan ja tavoistaan karkottaa eilinen tappio ("Vil takle nederlaget med finsk vodka - Skål!").
Viime maanantaista (eli kansallispäivästä) alkaen Oslossa on ollut kaikenlaisia tapahtumia ja esityksiä keskellä kaupunkia. Norjan viisuedustajaa on haastateltu likipitäen koko ajan jossain mediassa ja aiheista onkin alkanut tulla hieman pulaa. Viime viikkoina on venytetty usean päivän mittaisiksi otsikoita Norjan viimevuotisen ja tämän vuotisen viisuedustajan mahdollisesti huonoista väleistä. Viime päivinä puolestaan on uutisoinnissa ihmetelty, onko Norja-Ruotsi -akselilla meneillään viisuromanssi.
Pari päivää sitten valtakunnallisessa norjalaismediassa alettiin innostua Suomen viisuehdokkaasta. Useampikin viisuasiantuntija veikkasi Suomea melko lailla saletissa finaaliin ja Suomen edustajat saivat näkyvyyttä. Eilisen semifinaalilähetyksen aikana NRK:n kommentaattori kehui Suomen kappaletta ja sen potentiaalia. Pettymys olikin studiossa sitten suuri, kun tulokset tulivat. Heti tulosten julkistamisen jälkeen NRK:n ja VG:n (iso valtakunnallinen sanomalehti) verkkosivustoilla uutisoitiin Suomen finaalista putoaminen pääuutisena! Ei väliä, kuka pääsi jatkoon tai kuka muu putosi, mutta Suomen tie tyssäsi! Hassuinta oli, että putoamisuutinen oli päivitetty täkäläiseen mediaan ennen kuin se ilmestyi suomalaisille sivustoille. Lisäksi norjalaiset nettikeskustelijatkin harmittelivat Suomen putoamista ja kehuivat kappaletta, negatiivisia kommentteja ei juuri ollut. Kävin vertailun vuoksi katsomassa myös suomalaismedian nettikeskusteluja tästä aiheesta ja eroa oli.
VG oli järjestänyt eilen päivällä nettiäänestyksen, jossa siinäkin Suomen mahdollisuudet jatkoon näyttivät ihan varmoilta. NRK:n iltauutisissa semifinaalin jälkeen uutistoimittaja kyseli viisuasiantuntijalta juuri Suomen kohtalosta. Norjalaiset eivät valitettavasti saaneet eilisessä semifinaalissa äänestää.
Vielä tänäänkin oli VG:n sivuston etusivulla jatkouutinen, jossa suomalaisedustajat pääsivät kertomaan tuntemuksistaan ja tavoistaan karkottaa eilinen tappio ("Vil takle nederlaget med finsk vodka - Skål!").
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Kevät on tullut!
Viime viikon tiistaiaamuna satoi vielä lunta ja räntää, mutta seuraavina päivinä lämpö ja vesisade tekivät tehtävänsä: lumi on kadonnut (vihdoinkin!), puissa ja pensaissa on hento vihreys ja ilmassa leijuu siitepölyä. Tänään lämpötila kipusi liki kahteenkymmeneen asteeseen ja kevät ja sää olivatkin melko lailla ainoat puheenaiheet odotellessamme jumppatunnin alkamista. Minulle ehdittiin jo aiemmin uskotella, ettei Glomfjordissa tule oikeastaan kevättä, vaan talvesta siirrytään näppärästi suoraan kesään. Samaten olen kuullut useita kertoja, ettei juuri päättynyt talvi ollut mitenkään tyypillinen - lunta oli normaalia enemmän ja se pysyi maassa normaalia pidempään.
Kevään heräämisellä on toinenkin puolensa: Meidän puutarhamme kaipaisi pihatalkoita. Rikkaruohot ovat päässeet kukkapenkin sivustalla valloilleen, eikä haravointi tekisi pahaa nurmikolle. On ollut mukava yllätys huomata, että lumen alta paljastuneessa pihassa on kukkasia vähän siellä sun täällä rajoittumatta talon seinustaan.
Automatkailimme Glomfjordista Tukholmaan ja takaisin kuluneen viikon aikana. Matkaa kertyi suuntaansa n. 1400 km. Menomatkalla oli liian kiire valokuvaamiseen, mutta paluumatkalla pidimme pari kuvaustaukoa. Menomatkalla tien varsilla (ja välillä tielläkin) kuljeskeli melkoinen valikoima eläimiä, näimme riekkoja, metsoja, joutsenia, poroja, hirviä ja kettuja (ja yhden strutsin!). Valitettavasti paluumatkan kuvaustauoilla ei paikalle osunut eläimistöä.
Kevään heräämisellä on toinenkin puolensa: Meidän puutarhamme kaipaisi pihatalkoita. Rikkaruohot ovat päässeet kukkapenkin sivustalla valloilleen, eikä haravointi tekisi pahaa nurmikolle. On ollut mukava yllätys huomata, että lumen alta paljastuneessa pihassa on kukkasia vähän siellä sun täällä rajoittumatta talon seinustaan.
Automatkailimme Glomfjordista Tukholmaan ja takaisin kuluneen viikon aikana. Matkaa kertyi suuntaansa n. 1400 km. Menomatkalla oli liian kiire valokuvaamiseen, mutta paluumatkalla pidimme pari kuvaustaukoa. Menomatkalla tien varsilla (ja välillä tielläkin) kuljeskeli melkoinen valikoima eläimiä, näimme riekkoja, metsoja, joutsenia, poroja, hirviä ja kettuja (ja yhden strutsin!). Valitettavasti paluumatkan kuvaustauoilla ei paikalle osunut eläimistöä.
Ruotsin Lapissa oli vielä talven tuntua, vaikka lumien sulaminen olikin nostanut tulvavesiä tielle muutamassa kohdassa aikamoiset määrät. Lunta riitti vielä tienvarsille, mutta ilman lämpöasteet näkyvät kuvasta (samaten kuin automme!).
Rajanylityksen jälkeen kevät näkyi Pohjois-Norjassa tuntureilta tulevina puroina, joista osa oli todella rajuja. Tässä malliksi yksi.
tiistai 18. toukokuuta 2010
Kansallispäivä
Norjan kansallispäivä oli eilen maanantaina, 17.5. Muutama viikko sitten kauppoihin ilmestyivät 17.5. -juhlintaan liittyvät koristeet ja muu rekvisiitta. Postilaatikkoomme tipahteli jatkuvalla syötöllä mainoksia samaan teemaan liittyen. Oli tarjolla erilaisia serviettejä, joissa oli kuvituksena Norjan lippu. Lippu-aihetta oli myös pinsseissä, hiusnauhoissa, kertakäyttöastioissa jne. Ja lippua oli tietenkin tarjolla kaikissa mahdollisissa kokoluokissa tankoon nostettavasta aina pienenpieneen pöytämalliin. Myös juuri kansallispäivään sopivia ja/tai kuuluvia ruokaohjeita oli tarjolla lehdissä. Eniten ehdoteltiin lohta erilaisilla lisukkeilla ja toisaalta nakkeja ja perunasalaattia! Jälkiruuaksi kehotettiin leipomaan mitä herkullisemman oloisia täytekakkuja.
Jyrin työkavereilta olimme kuulleet, että 17.5. Norjassa on tapana pukeutua kansallispukuun ja että päivään kuuluu kuninkaallisten esiintyminen ja erityisesti lapsille on paljon kaikenlaista ohjelmaa. Havaitsimme itse jo etukäteen, että täällä kansallispäivä on erittäin tärkeä, mutta luonteeltaan riehakas ja iloinen juhla.
Ajellessamme eilen kohti Glomfjordia Ruotsin radiokanavilla muistuteltiin Norjan kansallispäivästä ja soitettiin norjalaista musiikkia, erityisesti soi Lars Vaularin Rett opp og ned (joka on roikkunut Norjan myynti- ja radion soittolistoilla jo jonkin aikaa, ja joka on edelleen tiheässä radiosoitossa).
Kun valtioraja oli ylitetty ja siirryimme kuuntelemaan norjalaisia radiokanavia ja katselemaan norjalaista maisemaa, kansallispäivän juhlinnalta ei voinut välttyä. Likipitäen kaikissa taloissa liehui ainakin yksi Norjan lippu, suurimmassa osassa lippuja oli kuitenkin useita: yksi tangossa, 1-2 terassilla ja 1-2 auton ikkunoihin kiinnitettynä. Meitä vastaan ajoi autoja, joissa liput liehuivat ja näimme runsaasti kansallispukuihin pukeutuneita ihmisiä. Kansallispuvun sijaan jotkut olivat valinneet muunlaiset juhlavaatteet. Kaikilla näkemillämme henkilöillä oli kuitenkin selkeästi ns. ykköset päällä.
Eniten kuuntelemamme radiokanava on NRK P3 ja sitä kuuntelimme eilenkin. Nähtyäni juhlivia kansallispukuisia ihmisiä aloin jo ääneen epäillä Jyrille, ettei radiossakaan soiteta kuin norjalaista musiikkia. Kuin vastauksena ohjelmassa kerrottiin hieman pahoitellen, että kansallispäivästä huolimatta kanavalla soitetaan myös muuta kuin norjalaista musiikkia!
Välillä päästiin seuraamaan kansallispäivän juhlatunnelma -reportaasia Oslosta. Reportaasissa varoiteltiin, että tiistaina ihmiset tulevat olemaan työpaikalla puolitehoisia, koska kansallispäivän viettoon kuuluu kuohujuoman kippaaminen. Ilman ennakkovaroitusta kanavalla soitettiin äkkiä Norjan kansallislaulu. Koska musiikkitarjonta muutoin on hieman erityyppistä, arvelimme vanhan Monty Python -sketsin tapaan, että myös kuningas oli siirtynyt kuuntelemaan P3-kanavaa!
Jyrin työkavereilta olimme kuulleet, että 17.5. Norjassa on tapana pukeutua kansallispukuun ja että päivään kuuluu kuninkaallisten esiintyminen ja erityisesti lapsille on paljon kaikenlaista ohjelmaa. Havaitsimme itse jo etukäteen, että täällä kansallispäivä on erittäin tärkeä, mutta luonteeltaan riehakas ja iloinen juhla.
Ajellessamme eilen kohti Glomfjordia Ruotsin radiokanavilla muistuteltiin Norjan kansallispäivästä ja soitettiin norjalaista musiikkia, erityisesti soi Lars Vaularin Rett opp og ned (joka on roikkunut Norjan myynti- ja radion soittolistoilla jo jonkin aikaa, ja joka on edelleen tiheässä radiosoitossa).
Kun valtioraja oli ylitetty ja siirryimme kuuntelemaan norjalaisia radiokanavia ja katselemaan norjalaista maisemaa, kansallispäivän juhlinnalta ei voinut välttyä. Likipitäen kaikissa taloissa liehui ainakin yksi Norjan lippu, suurimmassa osassa lippuja oli kuitenkin useita: yksi tangossa, 1-2 terassilla ja 1-2 auton ikkunoihin kiinnitettynä. Meitä vastaan ajoi autoja, joissa liput liehuivat ja näimme runsaasti kansallispukuihin pukeutuneita ihmisiä. Kansallispuvun sijaan jotkut olivat valinneet muunlaiset juhlavaatteet. Kaikilla näkemillämme henkilöillä oli kuitenkin selkeästi ns. ykköset päällä.
Eniten kuuntelemamme radiokanava on NRK P3 ja sitä kuuntelimme eilenkin. Nähtyäni juhlivia kansallispukuisia ihmisiä aloin jo ääneen epäillä Jyrille, ettei radiossakaan soiteta kuin norjalaista musiikkia. Kuin vastauksena ohjelmassa kerrottiin hieman pahoitellen, että kansallispäivästä huolimatta kanavalla soitetaan myös muuta kuin norjalaista musiikkia!
Välillä päästiin seuraamaan kansallispäivän juhlatunnelma -reportaasia Oslosta. Reportaasissa varoiteltiin, että tiistaina ihmiset tulevat olemaan työpaikalla puolitehoisia, koska kansallispäivän viettoon kuuluu kuohujuoman kippaaminen. Ilman ennakkovaroitusta kanavalla soitettiin äkkiä Norjan kansallislaulu. Koska musiikkitarjonta muutoin on hieman erityyppistä, arvelimme vanhan Monty Python -sketsin tapaan, että myös kuningas oli siirtynyt kuuntelemaan P3-kanavaa!
maanantai 10. toukokuuta 2010
Viikonloppu Oslossa
Vietimme viikonlopun Oslossa, jossa Jyri osallistui ratagolfkisoihin. Perjantaina koneemme oli myöhässä, ja saavuimme aika myöhään hotellille. Olimme tehneet huonevarauksen ja saaneet vahvistuksen, mutta paikanpäällä tilanne muuttui ongelmalliseksi. Vapaata huonetta ei tuntunutkaan olevan. Meitä palvelleen vastaanottotyöntekijän selittelyt huoneesta, joka saattaisi olla vielä jäljellä, alkoi kuulostaa hieman heikolta. Lopulta työntekijä joutui hankaluuksiin tietokoneen kanssa ja pyysi apua kollegaltaan. "Minä muistan teidät!" sanoi kollega minulle ja Jyrille. Totta, olimme yöpyneet samassa hotellissa kaksi kuukautta sitten, mutta lause kuulosti silti hieman pelottavalta. Lausahdus olikin positiivinen: "tuttu" vastaanottovirkailija järjesti meille sviitin hotellin ylimmästä kerroksesta!
Perjantai-ilta jatkui edellisen Oslon vierailumme tapaan: menimme hotellin lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan. Ravintolassa ei ole painettua viinilistaa, vaan tarjoilija vie katsomaan viinivalikoimaa, ja esittelee ehdottamansa viinin. Jyri katseli tarjoilijan ehdottamaa viiniä ja totesi, että joimme täällä viimeksikin ruuan kanssa italialaista viiniä - olisiko kyseessä ollut peräti sama viini. Baaritiskin takana oli meidän viimekertainen tarjoilijamme, joka otti valikoimasta esiin toisen pullon ja ilmoitti, että ei, emme olleet juoneet meille nyt suositeltua viiniä, vaan olimme nauttineet viimeksi tätä italialaista viiniä. Ottaen huomioon, että Oslo on Helsingin kokoluokkaa, olemme mieleenpainuvaa sorttia. Ymmärrän kyllä, miten helppoa meidät on erottaa maisemasta Glomfjordissa, mutta pääkaupungissakin...!
Lauantaina Jyrin harjoitellessa kiertelin kaupungilla ja harrastin kulttuuria. Sää oli mitä mainioin, n. 14 astetta lämpöä ja auringonpaistetta - puistot ja terassit olivat täynnä. Kävin katsomassa Ludvig Eikaas -nimisen norjalaistaiteilijan näyttelyn, paikkana Museet for samtidskunst. Em. museo on osa Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design -kokonaisuutta, joka sisältää neljä erillistä museota (Nasjonalgalleriet, Nasjonalmuseet - Arkitektur, Museet for samtidskunst ja Kunstindusstrimuseet), joihin kaikkiin on vapaa pääsy. Lauantai-iltana testasimme mainion kalaravintolan Aker Bryggella.
Sunnuntaina olin katselemassa Jyrin ratagolfkisaa Torshovissa. Tämä osa Osloa oli ihan uusi, mutta oikein mukavanoloinen, tuttavuus. Paikka on muutaman ratikkapysäkin päässä keskustasta. Vaikka Norjassa onkin jo alkanut tottua hintatasoon, julkisen liikenteen lipun hinnat yllättivät: kertalippu ratikasta ostettuna maksaa 40 kruunua! (Tosin tutustuttuani hinnastoon Oslosta palattuamme, huomasin, että ennakkoon ostettuna kertalippu onkin vain 26 kruunua.)
Erikoiskiitokset lentoyhtiölle, joka suostui muuttamaan lentolippumme viisi tuntia aiempaan koneeseen - ilman lisäkustannuksia. Paluulennolla vieressäni istui yksinään matkustanut Marcus, joka on vielä päiväkodissa. Marcus kertoili minulle norjalaisesta koulutusjärjestelmästä toivuttuaan siitä kauhistuttavasta tosiseikasta, etten minä oikeastaan puhu lainkaan norjaa. Marcus itse puhui äärimmäisen selkeätä norjaa - jos kaikki puhuisivat täällä samalla tavalla, ei minun olisi niin vaikeaa saada selkoa kulloisenkin keskustelun sisällöstä.
Perjantai-ilta jatkui edellisen Oslon vierailumme tapaan: menimme hotellin lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan. Ravintolassa ei ole painettua viinilistaa, vaan tarjoilija vie katsomaan viinivalikoimaa, ja esittelee ehdottamansa viinin. Jyri katseli tarjoilijan ehdottamaa viiniä ja totesi, että joimme täällä viimeksikin ruuan kanssa italialaista viiniä - olisiko kyseessä ollut peräti sama viini. Baaritiskin takana oli meidän viimekertainen tarjoilijamme, joka otti valikoimasta esiin toisen pullon ja ilmoitti, että ei, emme olleet juoneet meille nyt suositeltua viiniä, vaan olimme nauttineet viimeksi tätä italialaista viiniä. Ottaen huomioon, että Oslo on Helsingin kokoluokkaa, olemme mieleenpainuvaa sorttia. Ymmärrän kyllä, miten helppoa meidät on erottaa maisemasta Glomfjordissa, mutta pääkaupungissakin...!
Lauantaina Jyrin harjoitellessa kiertelin kaupungilla ja harrastin kulttuuria. Sää oli mitä mainioin, n. 14 astetta lämpöä ja auringonpaistetta - puistot ja terassit olivat täynnä. Kävin katsomassa Ludvig Eikaas -nimisen norjalaistaiteilijan näyttelyn, paikkana Museet for samtidskunst. Em. museo on osa Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design -kokonaisuutta, joka sisältää neljä erillistä museota (Nasjonalgalleriet, Nasjonalmuseet - Arkitektur, Museet for samtidskunst ja Kunstindusstrimuseet), joihin kaikkiin on vapaa pääsy. Lauantai-iltana testasimme mainion kalaravintolan Aker Bryggella.
Sunnuntaina olin katselemassa Jyrin ratagolfkisaa Torshovissa. Tämä osa Osloa oli ihan uusi, mutta oikein mukavanoloinen, tuttavuus. Paikka on muutaman ratikkapysäkin päässä keskustasta. Vaikka Norjassa onkin jo alkanut tottua hintatasoon, julkisen liikenteen lipun hinnat yllättivät: kertalippu ratikasta ostettuna maksaa 40 kruunua! (Tosin tutustuttuani hinnastoon Oslosta palattuamme, huomasin, että ennakkoon ostettuna kertalippu onkin vain 26 kruunua.)
Erikoiskiitokset lentoyhtiölle, joka suostui muuttamaan lentolippumme viisi tuntia aiempaan koneeseen - ilman lisäkustannuksia. Paluulennolla vieressäni istui yksinään matkustanut Marcus, joka on vielä päiväkodissa. Marcus kertoili minulle norjalaisesta koulutusjärjestelmästä toivuttuaan siitä kauhistuttavasta tosiseikasta, etten minä oikeastaan puhu lainkaan norjaa. Marcus itse puhui äärimmäisen selkeätä norjaa - jos kaikki puhuisivat täällä samalla tavalla, ei minun olisi niin vaikeaa saada selkoa kulloisenkin keskustelun sisällöstä.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Puutarhakuvia
Tein kuvausmatkan tänään omalle pihallemme. Olosuhteet olivat aika mukavat, lämpötila kymmenisen plusastetta ja auringonpaistetta.
Takapihalla on edelleen talvista.
Etupihalla on kevät, perhoset...
... ja runsaasti kukkasia.
Takapihalla on edelleen talvista.
Etupihalla on kevät, perhoset...
... ja runsaasti kukkasia.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Vuodenajat sekaisin
Käväisimme viettämässä ns. perinteisin menoin Vappua Helsingissä. Helsingissä pääsi ihastelemaan keväistä kaupunkia, hengittämään katupölyä ja hämmästelemään aukirevittyjen katujen määrää. Edellisestä Suomen reissusta oli kuitenkin jo kulunut niin monta kuukautta, että ainoastaan viileä ilma harmitti. (Onneksi sain lainaksi lämpimän villapaidan.) Kiitokset vielä kerran Saijalle villapaidan lainaamisesta sekä Anulle ja Terholle mainioista vappubileistä!
Jyri sai Glomfjordista jo Suomeen viestejä, joissa varoitettiin lumisuudesta ja lumisadetta riitti myös paluumatkallemme Bodön lentokentältä Glomfjordiin. Eilen oli taas ihanan keväistä ja kukkapenkkini etupihalla näytti elpymisen merkkejä. En kuitenkaan ehtinyt ottaa siitä todisteeksi valokuvaa ennen lumisateen alkamista. Tänään onkin satanut lunta, räntää ja vettä.
Omituisella tavalla ovat täällä vuodenajat sekaisin: kevään sijaan on takatalvi, mutta aurinko nousee ennen neljää. Pihapuussamme viihtyvä vuononlintu aloittaa äänekkään aamuaariansa heti kolmen tienoilla, mutta takapihalle ei käytännössä vieläkään ole menemistä syvän hangen takia. Lämpötilat ovat plussan puolella - eikä tänne ole luvattu sääennusteessa lähipäiviksi edes yöpakkasia (kuten Helsingissä näyttäisi olevan). Kohmeisia kärpäsiä ja perhosia on nähty jo pääsiäisestä asti - ehkä varmin merkki vuodenajan vaihtumisesta tulevatkin olemaan kyläraitilla hengaavat hirvenvasat.
Jyri sai Glomfjordista jo Suomeen viestejä, joissa varoitettiin lumisuudesta ja lumisadetta riitti myös paluumatkallemme Bodön lentokentältä Glomfjordiin. Eilen oli taas ihanan keväistä ja kukkapenkkini etupihalla näytti elpymisen merkkejä. En kuitenkaan ehtinyt ottaa siitä todisteeksi valokuvaa ennen lumisateen alkamista. Tänään onkin satanut lunta, räntää ja vettä.
Omituisella tavalla ovat täällä vuodenajat sekaisin: kevään sijaan on takatalvi, mutta aurinko nousee ennen neljää. Pihapuussamme viihtyvä vuononlintu aloittaa äänekkään aamuaariansa heti kolmen tienoilla, mutta takapihalle ei käytännössä vieläkään ole menemistä syvän hangen takia. Lämpötilat ovat plussan puolella - eikä tänne ole luvattu sääennusteessa lähipäiviksi edes yöpakkasia (kuten Helsingissä näyttäisi olevan). Kohmeisia kärpäsiä ja perhosia on nähty jo pääsiäisestä asti - ehkä varmin merkki vuodenajan vaihtumisesta tulevatkin olemaan kyläraitilla hengaavat hirvenvasat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
