Norjalaisia jouluruokia (osa 2)

Aiemmin on jo ollut juttua norjalaisista jouluruuista, joihin kuuluu mm. ribbe eli possunkylki. Jyrin edeltäjän vaimo kertoi, että ribben paistaminen on norjalaisen perheenemännän testi - erityisesti mitataan sitä, kuinka rapeaksi nahkan onnistuu saamaan.

Päätimme kokeilla ribben valmistamista perjantairuuaksi. Ruuan valmistelu piti aloittaa jo tiistaina, ribben hitaalla sulattamisella. Torstaina oli vuorossa maustaminen. Maustaminen pitää tehdä 1-3 vrk ennen ribben paistamista. Nahkaan tehtiin ensin ristikkokuvio. Sen jälkeen hierottiin joka puolelle merisuolaa, mustapippuria ja inkivääriä. Ribbe käärittiin folioon ja laitettiin jääkaappiin. Kaikissa näkemissäni ohjeissa perusmausteet ovat merisuola ja mustapippuri, niiden lisäksi voi käyttää inkivääriä ja neilikkaa.

Perjantaina oli vuorossa paistaminen. Paistamiseen sopii parhaiten vuoka, jossa lihan saa asetettua hieman korkeammalle, pohjan yläpuolelle. Paistamisen ajaksi vuuan pohjalle laitetaan vettä. Vuuan ympärille laitetaan folio, jotta vesi ei haihdu liian nopeasti.

Paistaminen tehtiin kolmivaiheisena: ensin n. 45 minuuttia 220 asteessa. Tämän jälkeen folio poistettiin vuuan ympäriltä ja uunin lämpötilaa laskettiin. Lihaa paistettiin seuraavaksi puolitoista tuntia 200 asteessa. Viimeiset kymmenisen minuuttia ribbeä paistettiin grillivastusten alla hieman korkeammassa lämpötilassa. Paistamisen jälkeen liha käärittiin uudestaan folioon, lepäämään n. 20 minuutiksi.

Yksinkertaista ja nopeaa ribben valmistus ei ole. Nahkasta tuli kyllä loistavan rapea, mutta toisaalta liha oli hieman kuivaa: jatkossa täytyy seurata veden määrää vuuassa ja lisätä sitä tarvittaessa paistamisen aikana. Toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ribbejä valmistimme. Seuraava kerta lienee helpompi.

p.s. Kun eilen ajelimme Bodöstä kohti Glomfjordia, NRK:n radiokanavalla soitettiin kuuntelijoiden joululaulutoiveita. Ohjelman kaksi toimittajaa kertoivat kaikista soitetuista kappaleista aina lisätietoja. Äkkiä alkoi soida tuttu biisi: Juice Leskisen Sika! Biisin toivoja oli joku Norjassa asuva suomalainen (tietysti!). Toimittajien kommenttien mukaan ko. kappale kuuluu suomalaiseen joulumusiikkitraditioon. Hassuinta oli esittäjän nimen ääntämys: Juice äännettiin kuten englanninkielinen sana, mutta sukunimen ääntämys puolestaan meni ihan oikein.

Norjalaisia jouluruokia (osa 1)

Eilen pääsin ensimmäisen kerran maistamaan norjalaisia jouluruokia Jyrin työpaikan pikkujouluissa. Olin jo ennakkoon kuullut ja lukenut paikallisista jouluruokaperinteistä, jotka eroavat aika tavalla suomalaisista.

Suurimmat erot liittyvät lämpimiin ruokiin: Norjassa ei tarjota Suomen tapaan laatikoita tai kinkkua. Kinkun tilalla on ribbe, toinen keskeinen liharuoka on pinnekjött. Pinnekjött on uunissa pitkään kypsytettyä, todella vahvasti suolattua lampaanlihaa. Ribbe puolestaan on pitkään kypsytettyä possunkylkeä. Lisukkeina oli tarjolla keitettyjä perunoita, punakaalia ja luumuja sekä molemmille lihoille omat kastikkeensa.

Yhdessä lämpimien ruokien lisukeastiassa oli Jyrin ja minun mielestä aivan lanttulaatikon näköistä ruokaa. Ruokiin meitä opastanut henkilö kertoi lanttulisukkeen kuuluvan nimenomaan pinnekjötille. Lanttulisuke tehdään muussaamalla ja maustamalla keitetyt lantut - lanttulaatikkoa ilman (kermaa, siirappia, korppujauhoja ja) uunikypsennysvaihetta.

Alkuruuissa oli tarjolla mm. erilaisia kaloja - ne eivät Suomen jouluruokatarjonnasta juurikaan eronneet. Tällä kertaa ei lipeäkalaa ollut lainkaan mukana, joskin pöytäseurueessamme tähdennettiin, että se kuuluu kyllä oikeaan joulupöytään.

Jälkiruuat olivat toinen toistaan makeampia, huippuna karamellivanukas kermavaahdolla ja karamellikastikkeella!

Pikkujoulujen pukeutumiskoodista voisin mainita sen, ettei iltapuvussa erotu lainkaan muusta porukasta. Ensi vuonna olen tältä osin siis hieman paremmin varautunut.