Kevätkauden viimeinen tentti tuli suoritettua kaksi tuntia sitten ja nyt alkaa parin kuukauden tauko opiskeluissa. Kevät on mennyt etäopiskelun merkeissä, mutta alkusyksystä olisi tarkoitus kokeilla luennoilla istumista.
Palasimme eilen Oslosta viimeisellä lennolla ja kotona olimme kahdelta yöllä. Toiveemme lennon vaihdosta aiemmaksi ei toteutunut, joten hengailimme Gardemoenilla kuusi tuntia (!). Onneksi kentän kirjakaupasta löytyi Bret Easton Ellisin uusin romaani Imperial Bedrooms (joka ilmeisesti julkaistiin oikeastaan tänään). Luettuani ensin ahkerasti tenttikirjaa, ehdin odotusajan ja lennon aikana lukea myös Ellisin.
Imperial Bedrooms on löyhä jatko-osa Ellisin 25 vuoden takaiselle Less than zero -esikoisromaanille. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että olen enimmäkseen pitänyt Ellisin tuotannosta ja erityisesti tuosta esikoisesta. Ja kyllä, minulla on Lunar Park kirjailijan omistuskirjoituksella (kenelläpä meistä ei olisi luurankoja kirjahyllyssä?), joten en ehkä ole täysin objektiivinen suhtautumisessani. Odotukset olivat uutta romaania kohtaan kuitenkin hieman ristiriitaiset ja epäilevät. Miksi jatko-osa?
Imperial Bedrooms sisältää Ellisin tuotannosta jo aiemmin tuttuja teemoja: päihteitä, seksiä, väkivaltaa (ja kaikkia näitä välillä yhtäaikaa), metafiktiota, viittauksia populaarikulttuuriin ja varakkaiden ihmisten loputonta juhlimista. Päähenkilöt ovat nyt keski-ikäisiä ja tapahtumapaikkana on Los Angeles.
Kirjan alussa viitataan Less than zero -filmatisointiin, jossa romaanin tapahtumia muokattiin aika lailla, lopun osalta jopa lähes tunnistamattomaksi. Elokuvasta voi olla monta mieltä, Ellisin kirjaan sitä on turha verrata. Mutta kuten niin monissa arvioissa muistetaan mainita, elokuvassa oli mukana Robert Downey jr... Imperial Bedrooms alkaa sitaatilla Raymond Chandlerin romaanista The Long Goodbye - toinen romaani, jonka juonta ja loppua muokattiin filmatisoinnissa melkoisesti.
Imperial Bedrooms muistuttaa tyyliltään erittäin paljon Less than zero -romaania ja päähenkilöissä (Blair, Clay, Julian, Trent) on säilynyt osa heidän aiemmista ominaisuuksistaan ikääntymisestä huolimatta. Kirjassa on väkivaltaisia kuolemia. Myös yksi päähenkilöistä kokee sellaisen, hänen tuleva kohtalonsa kerrotaan aivan alussa. Jollain tasolla kirjaa voikin halutessaan lukea dekkarina.
Pidin Ellisin tylystä ja taloudellisesta kirjoitustyylistä ja pidin tästä kirjasta myös kokonaisuutena. Romaanissa on alle 200 sivua ja mitta tuntui aiheeseen sopivalta. Jos on pitänyt aiemmista Ellisin teoksista, pitänee tästäkin. Jos ei ole aiemminkaan ollut innostunut hänen tuotannostaan, tuskin kovin helposti alkaa hehkuttaa tätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti