sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Hiihtokausi on avattu!

Upouudet sukset on saatu tällä viikolla käyttöön. Jyrin ja minun edelliset hiihtokokemukset ovat 1980-luvulta ja Suomesta, joten aloitimme varovaisesti kiertämällä lähijärven ympärille tehtyä latua. Latu on n. 2 kilometrin mittainen ja sisältää sekin tarpeeksi isoja ylä- ja alamäkiä. Vielä on kokeilematta hiihto tunturilla, jonne noustaan hiihtohissillä.

Heti ensimmäisellä hiihtolenkillä saimme katselijoiksi kaksi hirveä, jotka todellakin jäivät töllistelemään ladun varteen. Me odottelimme paikallamme ja niin hirvetkin, mutta ne väsyivät ensin ja lönköttelivät metsään. Muutoin ladulla on ollut aika vähän muita liikkujia, sillä tunturihiihto ja laskettelu on täällä suositumpaa kuin perinteinen murtsikka. Hiihtokelit ovat olleet vaihtelevia: tiistaina pääsimme oikealle ladulle, keskiviikkona oli umpihankihiihtoa koko päivän kestäneen lumisateen jälkeen, perjantaina olosuhteet olivat aivan loistavat ja hyvä latu-ura.

Aloitimme hiihtämisen sopivasti juuri ennen Vinterfestivalenin alkua. Vinterfestivalen on paikallinen vuosittainen viikon kestävä tapahtuma, jota meille mainostettiin jo käydessämme marraskuussa Glomfjordissa. Tuolloin meille myös painotettiin, että tapahtuman tärkein osuus on after ski. Vinterfestivalen alkoi eilen lauantaina ja illalla olivat aloitusbileet. Meidät oli kutsuttu etkoille Jyrin työkaverin luokse. Olimme saaneet ohjeeksi asunnon tarkan katuosoitteen, joskaan siitä ei ollut toivottua hyötyä: täällä ei läheskään kaikkien katujen varteen ole laitettu nimikylttejä. Jouduimme kysymään puhelimella ohjeita pariin kertaan ja lopulta etkojen isäntä oli asettunut talonsa eteen maamerkiksi. Sivuhuomautuksena eilisistä etkoista voisin mainita , että täällä harrastetaan paljon ns. pitkiä juomia ja erilaisia drinksuja.

Vinterfestivalenin aloitusbileiden teema oli villi länsi. Väkeä oli paljon ja vaivaa oli nähty asujen suhteen, paikalla oli edustettuna kaikenlaisia villiin länteen ja sen mytologiaan liittyviä tyyppejä: sheriffejä, karjapaimenia (ja yksi lehmä!), intiaaneja ja intiaaniprinsessoja jne. Bileissä esiintyi cover-bändi, jonka musiikki oli likipitäen kaikkea muuta paitsi kantria. Meininki oli riehakasta niin varsinaisessa juhlatilassa kuin sen ulkopuolella (baari-)laavussakin. Miehet tosin käyttivät paljon aikaa bileissä (ja jo etkoilla!) leikkipyssyjensä kokovertailuun, mikä huvitti naisia suunnattomasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti